Oma elämäni asumisen valossa ja ovatko unelmat käyneet toteen?

11.9.2020

Postaus toteutettu yhteistyössä OP Koti Uusimaan kanssa.


Olen maalaistyttö - kasvanut maaseudun rauhassa 18 ensimmäistä ikävuottani. Meidän pienessä, idyllissä maalaiskylässä oli siihen aikaan pieni kioski, lähikauppa ja silloin tällöin vieraileva kirjastoauto. Lähimpään kaupunkiin oli matkaa 13 kilometriä ja kouluun 5-12 kilometriä (ala-asteelle 5 ja yläasteelle 12). 


Kaikki oli hyvin. En edes haaveillut muusta.


Muutin kotoa pois, kun lähdin opiskelemaan oikeustieteitä Rovaniemelle. Olin kuin karsinasta irti päässyt varsa, kun ensimmäistä kertaa ei tarvinnutkaan viettää koko syksyä viinimarjapensaita tyhjentäen. Meillä oli pihassa niitä yli 60 kappaletta.. Nuoren maalaistytön elämänkokemuksen (lue: kokemattomuuden) rintaäänellä päätin, että en koskaan halua asua omakotitalossa, jossa on pihaa silmänkantamattomiin. Eikä viinimarjapensaitakaan tulisi ikävä. 


Minä kuuluisin kaupunkiin. Yksinelävänä opiskelijana ja tulevaisuudessa juristina en kaipaisi maaseudun rauhaa. Kaipasin vilskettä ja vipinää elämääni. 

Opiskeluaika on nyt tietysti jo taaksejäänyttä elämää ja perhekin on perustettu. Lapset alkavat olla jo aikuisuuden kynnyksellä - toinen on lentänyt jo pois pesästään. Mitäs nyt? Vieläkö unelmoin samoista asioista?

Juttu jatkuu kuvan jälkeen!

OP Koti Uusimaan stailaama asunto Tuusulan Asuntomessuilla.

Olin jokunen aika sitten OP Koti Uusimaan järjestämässä tilaisuudessa Tuusulan Asuntomessuilla, jossa he julkistivat uusimman asuntomarkkinakatsauksensa. Jos sinuakin kiinnostaa tapahtuman anti, videotallenne tapahtumasta löytyy täältä, klik. Asuntosijoittajana olen erityisen kiinnostunut, mitä asuntomarkkinoille kuuluu juuri nyt, kun olemme eläneet niin poikkeuksellisia aikoja. Ovatko asunnonostajat olleet liikkeellä, miten asuntojen hinnat ovat kehittyneet viimeisten kuukausien aikana ja miltä asuntosijoittajan tulevaisuus näyttää. Voinko jatkaa elämääni rauhallisin mielin?

Tuossa tilaisuudessa puhuttiin myös asumisen unelmasta. Uppouduin siinä yhteydessä pohtimaan omaa asumisen historiaa, ovatko omat unelmani käyneet toteen ja miten ne ovat tähän ikään mennessä ohjailleet asumiseen ja kodinhankintaan liittyviä päätöksiäni. Oli antoisaa pohtia omia menneitä valintoja ja unelmoida tulevasta nimenomaan asumisen näkökulmasta! 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

As Oy Tuusulan Metsänkuningas parveke

Opiskeluaikana pääsin maistamaan kaupunkielämää, eikä paluu takaisin maaseudun rauhaan ollut toivelistalla. Kunnes kuvioon astui puoliso ja hänen myötään perhe kasvoi. Unelmat asumisesta oli sovitettava hänen kanssaan yhteen. Opettelimme yhteistä elämää ensin rivitalossa Lahdessa, kunnes elämä ohjasi meidät pienehköön idylliin Hämeenlinnaan, omakotitaloon järven rannalla. Pihaankin istutettiin omenapuita, vadelmapensaita ja myös niitä viinimarjapensaita. Tosin vain kaksi. 

Elämä oli mallillaan, emmekä unelmoinut mistään muusta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

OP Koti Uusimaa stailaama asunto

Vaikka yleisesti kuvitellaan, että suomalaiset haaveilevat omakotitalosta järven rannalla, on jokaisen asumisen unelmat lopulta hyvinkin erilaisia. Ja ennenkaikkea, unelmat elävät ja muuttuvat elämäntilanteiden mukana, eikä se nuoren opiskelijatytön asumisen unelma päde välttämättä enää siinä vaiheessa, kun on perhettä ja lapset pieniä. Ja kun ikää karttuu ja lapset lähtevät kohden omia asumisen unelmiaan, haaveetkin muuttuvat.

Isäni valisti aikoinaan, että juuriaan ei kannata kasvattaa maahan eli mihinkään fyysiseen paikkaan - ne kuuluvat ilmaan. Se on ollut minun valintoja ohjaava motto aina ja pidän tiukasti kiinni siitä, että juureni ovat aina siellä, missä ovat ne kaikkein rakkaimmat ihmiset. Juureni ovat olleet ja tulevat jatkossakin olemaan tukevasti ilmassa. Ne ovat siellä, missä elämä on kussakin elämäntilanteessa parasta mahdollista ja siellä, missä koko perheen arki sujuu parhaalla mahdollisella tavalla. Kodin täytyy tukea arkea ja arjen tulee olla sujuvaa.

Itse näen kodin myös elämäni suurimpana sijoituksena. Kodin tulee olla sellainen, josta myynnin hetkellä pääsee kohtuullisen helposti eroon ja mieluiten tietysti niin, että siitä saa myös voittoa. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

As Oy Tuusulan Metsänkuningas parveke

Muistan, kun kävelin jokunen vuosi sitten New Yorkissa Times Squarella ja mietin, että todennäköisesti kävelisin juuri niitä katuja, jos en olisi perheellinen. Se tunne oli jotenkin niin kokonaisvaltainen ja suorastaan ravisteli meikäläisen sielua. Aivan kuin olisin elänyt ennenkin sen kyseisen hetken. En kuitenkaan enää haaveile ulkomailla asumisesta, täällä kotimaassa on juuri nyt oikein hyvä olla. 

OP Kodin Asuntomarkkinakatsaus piti sisällään monenlaista käyrää ja tilastoa, mutta suuressa kuvassa asuntomarkkinat näyttivät kaikesta huolimatta aika positiivisilta, varsinkin täällä Uudenmaan alueella. Kevään dippauksen jälkeen markkinat ovat palautuneet lähes takaisin uomiinsa, vaikka tulevaisuus onkin sumuverhon peitossa.

Voin kuitenkin nukkua yöni rauhassa myös asuntosijoittajan roolissa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Uusimaan OP Koti stailaama huoneisto

Nyt kun tosiaan lapset ovat jo isoja, meillä siintää näköpiirissä uudenlainen elämä puolison kanssa kaksin. Haaveilen kattohuoneistosta ydinkeskustassa ja ihanasta idyllistä kesämökistä järven rannalla. Se ei saisi olla turhan kaukana omasta kodista ja sen pitäisi olla sellainen, jossa voisi halutessaan viettää aikaa vaikka vuoden ympäri. Ja jossa olisi oma pieni kasvimaa ja muutama omenapuu. 

Ja myös niitä marjapensaita.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Uusimaan OP Koti julkaisi Q3 asuntobarometrin. Oikealla tapahtuman juontaja Ella Kanninen ja OP Koti Uusimaan tj Tuomas Tyrsky.
^Tilaisuuden juontaja Ella Kanninen sekä OP Koti Uusimaan toimitusjohtaja Tuomas Tyrsky

Nämä kuvat on otettu OP Koti Uusimaan asuntomarkkinakatsauksen julkistamistilaisuudesta, jonka yhteenvedon löydät OP Koti Uusimaan uutiskirjeesta, klik.

Kuvissa oleva ihastuttava pieni huoneisto on Tuusulan Asuntomessuilla esitelty, aivan uudenlaista asumisen palvelua tarjoavan Asunto Oy Metsänkuninkaan kaksio, joka on sisustettu OP Koti Uusimaan tarjoaman stailauspalvelun avulla. Voit lukea täältä, miten sisustussuunnittelija Tiina Salmelainen päätyi juuri kyseisiin valintoihin tämän tilan osalta - käy kurkkaamassa!

Juttu jatkuu vieläkin kuvan jälkeen.
OP Koti Uusimaa julkaisi Q3 asuntobarometrin Tuusulan Asuntomessuilla.

Vaikka olenkin kaupungistunut elämäni varrella mitä suurimmassa määrin, elää sisälläni kuitenkin se maalaistyttö, joka kaipaa säännöllisesti ympärilleen hiljaisuutta ja luonnon rauhaa, sellaista aitoa oikeaa maalaiselämää. Ei kokoaikaisesti, vaan pieninä palasina aina silloin tällöin. Mihinkä se kissa karvoistaan pääsisi..

Olen kiitollinen, että olen saanut elämälleni hyvän ja turvallisen kasvualustan maaseudun rauhassa. Olen kiitollinen myös siitä, että meidän tytöt ovat saaneet myös elää ensimmäiset vuotensa ihanan rauhallisessa kasvuympäristössä Hämeenlinnassa järven rannalla. Ja poimia omenoita ja viinimarjoja omalta pihalta ennenkuin muuttivat kaupungin vilskeeseen tänne Helsinkiin. 

Tämän muistelun myötä haastan myös Sinut pohtimaan omia asumisen valintoja ja minkälaisesta asumisesta Sinä haaveilet tulevaisuudessa? 

Ovatko Sinun juuresi maassa vai ilmassa?

PS. Instagram Storeissa kuulet Italiassa pitkään asuneen Ella Kannisen mietteitä siitä, miten hänen mielestään suomalaisten ja italialaisten asumisen unelmat poikkeavat toisistaan. Lisäksi näet siellä 24 tunnin ajan pienen videoklipin meidän ihanasta Hämeenlinnan kodista - käyhän katsomassa, klik.

Viikonlopun rippijuhla -tunnelmia

8.9.2020

Vietimme nuorimman tyttären rippijuhlia viikonloppuna. Hänen konfirmaationsa oli jo viikkoa aiemmin, mutta koska olimme samaisena viikonloppuna sukulaisneitosen yo-juhlissa Itä-Suomessa, siirsimme suosiolla omia juhlia viikolla eteenpäin. 


Näin epidemia-aikaan juhlien järjestäminen ja niihin osallistuminen täytyy tietysti miettiä tarkkaan niin juhlien järjestäjän kuin vieraidenkin taholla. Käsidesit, kasvomaskit, turvavälit ja vain lyhyet jutustelutuokiot niin isäntäväen kuin muidenkin juhlavieraiden kanssa ovat niitä asioita, joita itse mietimme riskien minimoimiseksi. 

Ylioppilasjuhlien sää oli onneksi lämmin ja aurinkoinen ja olimmekin koko juhlan ajan ulkosalla. Meidät uusmaalaiset kun koetaan helposti taudinkantajiksi ja -tartuttajiksi, joten sekä oman että muiden vieraiden turvallisuuden tähden olikin hyvä, että pystyimme olemaan ulkotiloissa koko juhlien ajan. Omat rippijuhlatkin olimme suunnitelleet niin koronaystävällisiksi kuin mahdollista. Kutsuimme ensinnäkin niin vähän väkeä, kuin suinkin "kehtasimme" eli vaan kaikkein läheisimmät sukulaiset ja muutaman ystävän. Ja heidätkin porrastimme kolmeen vaiheeseen. 

Mutta vaikka miten yrittäisi ennakoida, ei riskejä voi kokonaan välttää ja se aiheuttaa todellakin ristiriitaisia tunteita ja tilanteita.. Tylsää, kun joutuu punnitsemaan asioita ihan erilaisista näkökulmista kuin koskaan ennen, mutta minkäs teet. Näillä reunaehdoilla täytyy pärjätä ja niiden kanssa elää ja toimia.

Rippijuhlat oli ihanat pienet juhlat yhdessä ihanien ihmisten kanssa <3 Päivänsankarikin oli oikein tyytyväinen juhliinsa, ja se oli tietysti tärkeintä.

Päivänsankarista tulikin mieleen, että hänen syksyn aikataulut muuttuivat aikalailla, kun hän sai kutsun treenaamaan oman joukkueensa treenien lisäksi myös Gorillojen eli Suomen maineikkaimman Cheerleading -joukkueen kanssa, kerran viikossa. Kyseessä on aikuisjoukkue, eikä hän voi olla vielä täysvaltainen jäsen, koska on siihen liian nuori. Vuoden kuluttua se voi olla jo mahdollista, jos kaikki menee hyvin ja hän vakuuttaa joukkueen taidoillaan. Ihan mieletön mahdollisuus, josta hän on luonnollisesti aikamoisen innoissaan ja kiitollinen. Gorilla -joukkue on nimittäin ollut hänen päämääränsä ja unelmansa niin kauan kuin hän on harrastanut lajia. Se, että pääsee oppimaan paljon uutta ja saa harjoitella liikkeitä, joita omassa joukkueessa ei ole vielä lupa tehdä (ilmatilassa), on tietysti se tärkein juttu koko hommassa. Hänen pohjansa eli ne tyypit, jotka heittävät ja vastaanottavat häntä, ovat vahvempia, kookkaampia ja kokeneempia ja sen tähden myös varmempia roolissaan. Kurkkaappa tästä Gorillojen SM 2020 kisasuoritus niin näet, millaisesta taitolajista on kyse, klik. (Alkuhuuto kestää noin minuutin ja sen jälkeen alkaa varsinainen ohjelma.)

Pidemmittä puheitta siirrytään kuvien pariin. Kerron niistä hieman lisää aina kuvien alla.

Rose Arrangements, Business Woman
^Minun Äidilläni on tapana tehdä juhliin muutama näyttävä ruusu-asetelma. Hän teki tuon matalamman tummanpunaisista ruusuista vanhaan Arabian astiaan ja minä tuon toisen vaaleammista ruusuista Iittalan ihanaan Nappula -ruukkuun. 
My Daughter´s Christening Party, Business Woman
^^ Onnistuimme saamaan vielä hieman ennen Oasiksen Administration -ilmoitusta tämän ihanan valkoisen Oasiksen mekon hänelle rippimekoksi. Kenkien kanssa olikin vähän enemmän haastetta, nimittäin hän ei suostunut laittamaan jalkaansa mitään muuta kuin lenkkarit tai jonkinsortin sneakerit. En nyt ihan tarkkaan muista, ostimmeko nämä ihanat valkoiset lenkkarit hänelle Prismasta vai Pradalta (hehe), mutta joka tapauksessa ne sopi mielestäni tähän asuun ja hänen sporttiseen tyyliinsä kuin nenä päähän. 
Part of my Family, Business Woman
^Ryhmäkuva, jossa kannattaa kiinnittää huomiota mm. seuraaviin asioihin. Ensinnäkin päivänsankarin valkoiset sukat, joita ilman hän ei suostunut olemaan. Eikä myöskään laittamaan niitä Pradan (vai oliko ne sittenkin Prisman..) lenkkareita sisätiloissa jalkaansa. Kuvassa on myös siskon pojat, joista yhdellä on eriparisukat. He tulivat juhliin suoraan laivalta, eivätkä millään malttaneet vaihtaa matkalaukussa olleita juhlavaatteita päälleen :) Leokaan ei malttanut olla pois yhdestäkään kuvasta vaan jotenkin aina ilmestyi kaikkiin kuviin, mitä päivän aikana otettiin <3 Onneksi hän itse huolehti itsensä kuviin, koska me emme ehkä itse olisi siinä tohinassa huomanneet sitä tehdä. Useimmissa kuvissa hän istui tuossa meidän edessämme kasvot kameraan päin. Minun oma mekko on tietysti Oasiksen mallistosta ja niitä löytyy vain Showroomilta.
Our daughter´s Christening Party, Business Woman
^Anopin tekemät voileipäkakut on ehkä parasta, mitä tiedän. Onneksi hän ehti leipoa ne, koska mikään kaupan (tai kenenkään muunkaan versio) ei vaan yksinkertaisesti päihitä hänen tekemiään. Minä leivoin itse kaikki makeat eli gluteenittoman mansikkakakun, sitruunakakun, unelmatortun ja suklaakakun. Lidlin sulhaspiirakat vain paistettiin ja munavoi tehtiin itse.
Red Roses, Businesswoman
^Lähikuvaa ihanasta upeasta Arabian ruukusta, jonka äiti on löytänyt muutama vuosi sitten muistaakseni Kaivarin Kanuunasta.
Pia, Business Woman Helsinki
^ Juhlien jälkeen on ehkä maailman parasta vaihtaa kotivaatteet päälle, pestä meikit ja siivota paikat kuntoon. Ja heti sen perään mennä yläkertaan omaan makkariin, sulkea ovi ja olla hetki aivan yksin, kaikessa hiljaisuudessa.

Onko Sinulla ollut kesäjuhlia ja miten Sinä huomioit vallitsevan tilanteen joko vieraan tai isäntäväen roolissa?

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.