Mittaamattoman arvokas sormus - Ja meidän tarinamme

2.5.2020

* Postaus toteutettu yhteistyössä Tarinakoru Oy:n kanssa

Kesä 1995 muutti meikäläisen elämän totaalisesti.

Valmistuin silloin toukokuussa juristiksi ja olin sopinut, että aloitan syyskuussa auskultoinnin kotipaikkakunnan käräjäoikeudessa. Päätin, että sinä kesänä en hakeudu kesätöihin, koska se saattaisi olla ainoa kesä vuosikymmeniin, jonka voisin ottaa ihan vaan elämästä nautiskellen. Se oli elämäni paras päätös.

Systerin silloinen poikaystävä Jaska ja hänen hyvä ystävänsä Ilpo tulivat käymään meillä kotona, poimiakseen systerin mukaan Pohjois-Norjan Tromssan "midnattsolgaloppen" tapahtumaan (eli viikon kestäviin suunnistuskisoihin). Koska autossa oli yksi paikka vapaana, he pyysivät minua hyppäämään kyytiin. Mikäs siinä - makuupussi reppuun ja menoksi.

Sillä reissulla me sitten tavattiin, Tromssassa. Hän tunsi Jaskan ja Ilpon, koska suunnistuspiirit oli Suomessa yllättävän pienet. Hän pysähtyi siinä kisakeskuksen pellolla, kesken lenkkinsä, vaihtaakseen kuulumisia Jaskan ja Ilpon kanssa. Ja meidän kanssa myös. Sotkuisissa kisavaatteissaan kuin jukolanjussi konsanaan. Olimme istuneet ehkä noin 10 minuuttia siinä pellolla, kun kuiskasin systerille, että hän se on. Minä tahdon hänet!

Sain pian selville, että hän on poikamies ja viettää vaihto-oppilasvuotta Norjassa Trondheimin teknillisessä korkeakoulussa, tosin lähinnä suunnistaakseen maineikkaassa norjalaisessa suunnistusseurassa NTHI:ssa. Mutta dääm, hän ei ollut kiinnostunut meikäläisestä ollenkaan, koska kuvitteli, että seurustelin Jaskan kaverin Ilpon kanssa. Miksi me muuten oltaisiin oltu nelistään liikkeellä.. Kesti hetki vakuuttaa, että olen ns. vapailla markkinoilla.

Se viikko pisti meikäläisen pään ihan pyörälle. Pari viikkoa reissun jälkeen olin kotona pää pilvissä omassa vaaleanpunaisessa kuplassani, kunnes lähdin kesäksi Trondheimiin hänen luokseen. Se kesä oli täydellinen paikka ja hetki rakastumiselle. Ei tarvinnut stressata mistään, maaperä oli kummallekin täysin neutraalia, ei kavereita, sukulaisia tai perhettä kertomassa mielipiteitään tai jakamassa ohjeitaan. Minun maailmassani ei ollut sinä kesänä muita kuin me kaksi.

Vielä muutamaa kuukautta aikaisemmin vuodatin parhaalle ystävälleni, että en ehkä tule koskaan rakastumaan, koska kukaan ei tuntunut oikein miltään. Pieniä ihastumisia oli joskus, mutta ei mitään elämää suurempia tunteita. Olin myös päättänyt, että en tulisi tuhlaamaan aikaani keneenkään, joka herättää vähänkään kysymysmerkkejä. Pysyn mieluummin yksin vaikka koko loppuelämäni. Kesän 1995 jälkeen tiesin, millaista on kokea elämää suurempia tunteita. Tiesin, että me kuulumme yhteen. Forever.

25 vuotta myöhemmin voin onnekseni todeta, että se tunne oli tismalleen oikea. Ja ylpeänä siitä, että nuorena tytönhupakkona kykenin näkemään kauas, pitkälle tulevaisuuteen ja tekemään tismalleen oikean ratkaisun, joka oli sekä tunteella että järjellä perusteltu. Nimittäin pelkästään toinen ei olisi riittänyt, koska ymmärsin, että se ei kantaisi pitkälle. PS. Voisin tästä aiheesta puhua vaikka kuinka paljon, mutta ei mennä tällä kertaa siihen.

Koska tällä kertaa puhutaan sormuksesta, johon on sulatettu yhteen symbolisesti koko meidän rakkaustarinamme ja joka symboloi jotain sellaista, jota kutsuisin päättymättömäksi aikajanaksi. Siihen on kiteytynyt pitkä aika menneisyyttä ja toivottavasti vielä pidempi tulevaisuutta.

Toivon, että tämä kultakimpale timantteineen jatkaa elämäänsä vielä meidänkin jälkeen, ei pelkästään kauniina sormuksena, vaan ennenkaikkea meidän tarinana suuresta, kauniista rakkaudesta. Tämä sormus on minulle mittaamattoman arvokas <3

Miten sinun rakkaustarinasi alkoi - olisi superhienoa kuulla!

Sormus on siis nurmijärveläisen Tarinakorun kultaseppä Tarja Rantalan käsialaa. Materiaalina on käytetty minun pieneksi käyneitä kihla- ja vihkisormusta sekä valmistujaislahjana toukokuussa 1995 saamaani kultasormusta.

Jos haluat nähdä, miltä vanhat sormukseni näyttivät, kurkkaa tämä postaus klik.
Tästä postauksesta puolestaan näet tämän uuden sormuksen valmistusprosessin. Klik.

My new wedding rings are Finnish design and made by Tarinakoru!
Kanssas sun - beibi oon onnellinen <3
My new wedding rings are Finnish design and made by Tarinakoru!
Silmänräpäys ikuisuutta - Kanssas sun, beibi oon onnellinen <3
My new wedding ring is Finnish design and made by Tarinakoru!

Seuraa blogiani:

15 kommenttia:

  1. En ole aiemmin kommentoinut, mutta nyt oli pakko: aivan ihana rakkauskertomus!! Ahmin jokaisen sanan.

    Itselläni ollut lähinnä pettymyksiä rakkausrintamalla ja iloitsen, kun joku muu on onnekkaampi.

    Etenkin kiinnostaa kuulla, mistä sen tunnistaa kun ns. se oikea osuu kohdalle. Monet ovat sanoneet, että sen vain tietää.

    Onnea hääpäivästä ja kauniista, merkityksellisestä sormuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ensinnäkin kun kommentoit <3 Onnekseni olin jo aikuinen tuolloin kesällä 1995 ja muutama ihmissuhdekin takana eli tiesin, mitä haluan. Olin myös "hoksannut", että poikaystävä ja aviopuoliso ovat kaksi täysin eri kategoriaa ja se, mikä pätee edelliseen, ei päde jälkimmäiseen kategoriaan :D

      Alkuhuuman ja yltiöpäisen rakastumisen jälkeen, kun asioita alkaa nähdä vaaleanpunaisen valon sijaan normaalivalossa, alkaa seljetä, millainen tulevaisuus meillä siintäisi edessä. Ja ylipäänsä haaveilenko tulevaisuudesta hänen kanssaan.. Avioliitto on niin iso instituutti, että ei siihen kannata suinpäin sännätä! Mutta avioliitto ei myöskään ole itseisarvo elämässä ja jos se ei ole sitä, mitä sen haluaisi olla, ei siihen kannata jämähtää sen itsensä tähden.

      En oikein osaa sanoa, mistä sen oikean tunnistaa.. Siinä pitää tietty olla ihan mieletöntä huumaa, mutta ehkä suurempana tekijänä pitäisin sitä, että ne omat haaveet tulevaisuudesta on sellaisia, missä näkee just sen tyypin <3

      Rakkauden ohessa tai jopa sijaan elämässä olisi hyvä olla jotain sellaisia asioita ja asia, johon suhtautuu intohimoisesti, aina vaan. Sellainen jokin juttu, joka toimii voimavarana uskon puutteen hetkellä ja joka on turvasatama, kun elämä ei anna parastaan.. Se parhaimmillaan paikkaa ehkä myös elämänkumppanin jättämää aukkoa..

      Kiitos Sinulle ja hei, uskoa ei kannata menettää <3

      Poista
  2. Ihana tarina ja tosi kaunis sormus 💕

    VastaaPoista
  3. Olen ensimmäiseltä koulutukseltani kultaseppä. Olin hyvä suunnittelussa ja piirtämisen luomisessa.
    Rakastan teidän tarinaa ja tuossa sormuksessa on juuri tarinanne "Me" Yhdessä kietoutuneena kaikki oleellinen Rakkaudestanne. Tarinanne on juuri sitä miten Oikean löytämisen ihme on tapahtunut. 💖💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, miten kauniisti sanottu <3 Tiedän, että olen ollut todella onnekas tässä asiassa ja olen niin kiitollinen siitä, että asiat ovat menneet niin hienosti. Kaikki kun ei ole aina omissa käsissä..

      Poista
  4. Ihana tarina ja NTHI vau! Minulle kävi vähän samalla tavalla, oli paljon poikia kavereina, muttei sen kummempaa, kunnes tapasin mieheni ja parin tapaamisen jälkeen tiesin, että hän on se oikea. Lopulta erinäisten vaiheiden jälkeen kaikki kävi suotuisasti ja sain hänestä puolisoni ❤️. Tuo sormus on todellakin mittaamattoman arvokas, nauttikaa siitä :).
    Anonyymille sanoisin, että kyllä, sen vain tietää. Ei siinä sen kummempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Pauska :) NTHI oli tosiaan tuohon aikaan suunnistuksessa aikalailla maailman huippua ja oli hienoa päästä tutustumaan sen toimintaan aika läheltä.

      Näin kun elämää on tullut nähtyä jo ihan kohtuullinen matka, niin täytyy kyllä tunnustaa se vanha viisaus "Tärkein niistä on rakkaus"<3 Se on mahtava voimavara elämän polulla..

      Poista
  5. Ihana tarina, ja olette todella ihana pari ja oikeat toisillenne. Hauskoja, rentoja, fiksuja, jämäköitä ja molemmat tuntien huippuhyvällä huumorintajulla varustettuja! Sormuksesta tuli upea!

    Siinä me ollaan erilaisia, että mulla oli mukana vain sydän, ei järjen häivää!😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos - Sinä senkin <3

      Täytyy kyllä sanoa, että et olisi voinut paremmin valita!! Jos ei ollut järjen häivää, niin sullahan kävi lopulta melkoinen flaksi :D

      Poista
  6. Kaunis tarina ja ihana sormus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu <3
      psst. Olisi kiva kuulla, miten te olette aikoinaan tavanneet..

      Poista
  7. Kiva tarina ja kaunis sormus!
    Jaa että miten meillä alkoi.. olin 18-vuotiaana paikallisessa baarissa ja samaan pöytään istui parhaan ystävän kaveri ja tsädäm, sen jälkeen olin pää pilvissä. Muistan vieläkin sen fiiliksen kun olin seuraavana päivänä ihan sekaisin :D. Hän lämpeni vähän hitaammin, mutta yhteen päädyttiin ja mentiin juuri naimisiin 26 vuoden yhdessäolon jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihanaa aina silloin tällöin palata tuohon elämää mullistaneeseen baari-iltaan!? Siitä voi ammentaa aina vaan, uudestaan ja uudestaan elinvoimaa suhteelle <3

      Onnea tuoreelle avioparille <3 Sä punnitsit huolella!

      Poista
  8. Kiva lukea teidän tarina ja on kyllä kaunis sormus:)

    VastaaPoista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.