Menin perjantaina yläkertaan tv:n äärelle paljon ennen muita ja kun aamulla heräsin, oli pakko käyttää aamun ensimmäinen tunti kaaoksen selvittämiseksi. Aivan kuten joka aamu, kun olen edellisenä iltana mennyt yläkertaan ennen muita.
Onneksi siivoaminen ei ole mikään ongelma, vaan voisin melkein sanoa rentoutuvani sen äärellä. Se on hyvää arkiliikuntaa, varsinkin meillä 52 portaan kodissa saa siivoamalla helposti hyvän hien pintaan, kun heiluu rätti kädessä kerroksien välillä.
Tervetuloa siis meille normaalin lauantaiaamun tunnelmaan, joka ei ole todellakaan mitenkään seesteisen harmoninen, ainakaan ennen aamun ensimmäistä hikijumppaa.
PS. Missä kunnossa meidän "Urbaani Unelmakoti" on silloin, kun mennään taas aivan toiseen ääripäähän - käy kurkkaamassa tämä postaus :)
^ Keittiön pöydillä on yleensä aina niin paljon tavaraa kuin niihin vaan mahtuu. Mihin ihmeeseen he ovat tarvinneet vehnäjauhoja, se ei ole vieläkään avautunut.. Tiskiainekin siinä kutsuvasti odottelee jo meikäläistä.
^ Ruokapöytä on tällä kertaa kohtuullisen hyvässä kuosissa, koska normaalisti siinä on noin seitsemän erilaista teknistä vehjettä ja niille kuuluvat johdot varajohtoineen. Niin ja kuulokkeita ja puhelimia ja ties mitä.
^ Tässä oli hetkeä ennen myös Pizza Hutin pizzalaatikko, mutta se hävisi jostain syystä, kun hieman jo ärähtelin aiheesta.. Paprikan takaisin jääkaappiin siirtäminen on luonnollisesti jonkun muun tehtävä kuin sen, joka tätä leikkasi edellisenä iltana. Tai viinirypäleiden.
^ Nuo sohvan tyynyt on melkoinen murheenkryyni meikäläiselle. Pöyhennän, tamppaan ja ojentelen niitä parikin kertaa vuorokaudessa, koska ne menee kasaan niin helposti. Ja kuten ehkä tiedätte (ainakin pidempään Instagramissa seuranneet ja siellä tarinoita katselleet), että tässä sohvalla on harjoiteltu jos jonkinlaisia akrobaattitemppuja, arabiflikkejä ja kukkopyörähdyksiä :) Ja nuo wii -pelien kaukosäätimet, ratit, levyt ja kannet - huoh.. Leo ei onneksi välitä, vaan oikeastaan päinvastoin.
^Mennäämpä tarkistamaan, missä kunnossa meidän eteinen on. Meillähän käy (tai no, on ainakin käynyt ennen tätä karanteenimaista eloa) paljon väkeä jo senkin tähden, että tyttären kavereita käy meillä treenaamassa ja käyvät he pelailemassakin. Ja koko joukko jättää takkinsa mustan lipaston tai tuon puolikkaan seinän päälle, elleivät tiputa niitä maahan. Sekin on hyvin tavallista. Ja huom. Nurkassa on teline varta vasten vieraiden ulkovaatteille :) Toinen suosittu tavaroiden laskualusta on luonnollisesti musta lipasto. Siihen jää pipot ja hanskat, vaikka kaikki lipaston laatikot ja kaapit on varattu niitä varten.
^ Kas näin ne siihen jää.
^Mun ihana Selettin Monkey Lamb ei hätkähdä, vaikka ympärillä olisi minkälainen kaaos tahansa. Se näyttää mukisematta valoa kaikille :)
^Mies kävi hiihtämässä Oittaalla ja lenkin jälkeen "kuivattaa" piponsa ja hanskansa eteisessä - kas näin. Ne lähtee siitä (ei suinkaan sitten kun ne ovat "kuivat"), vaan sen jälkeen kun minä ne siitä siirrän omille paikoilleen.
Käy tosiaan katsomassa tämä kotipostaus (klik), jos haluat nähdä, miltä meidän kotona näyttää hyvin hyvin harvoin, jos koskaan.
Seuraa blogiani:
Eihän tämä näytä yhtään hullummalta :) Taitaa aika monilla olla nyt keittiönpöydän ääressä kotitoimistot. Olisipa yhtä söpö karvainen työkaverikin vielä!
VastaaPoistaSitä vastaan on taisteltu nyt parikymmentä vuotta eli kyllä sen kestää, vaikka ei siitä pidäkään :D Siivous on sitäpaitsi mukavaa :) Mukavia kotitoimistopäiviä myös sinne!
PoistaEihän se nyt kovin kaaos ole, mutta ymmärrän kyllä hyvin mistä kumpuaa ihmettely siihen että kaikki jää levälleen. Niin meilläkin Joku Muu jättää tavaraa mihin sattuu :D
VastaaPoistaMinäkin muistan, kun tytöt oli pieniä ja tavarat oli todellakin hujanhajan <3 En stressannut silloin ollenkaan kuten nyt, kun jokainen on siinä iässä, että voivat itse siivota jälkensä :) Mutta turha siitä on sen enempää harmaita hiuksia ottaa - elämäähän tämä vain on ja niin mukavaa <3
PoistaMukavia kotitoimistopäiviä Satu ja tsemppiä uuteen viikkoon (ja uusiin sotkuihin hehe) <3