Mistä just nyt olen superkiitollinen

29.3.2020

Maailma ympärillä muuttuu aina vaan kummallisemmaksi ja kummallisemmaksi paikaksi elää ja olla. Onneksi ihmiset alkaa hiljalleen tajuta, miten vakavasta asiasta on kyse ja alkavat pysyä kotinurkissaan. Sitä vaan mietin, että saadaanko tätä pöpöä koskaan pois täältä meidän keskuudestamme? Jos se riippuu ihmisistä, niin tuskin. Tai sitten korona vaan kuolee itsekseen pois, kunhan tulee elinkaarensa päähän.

Kuka olisi voinut arvata vaikka pari kuukautta sitten, että olemme tilanteessa, jossa otetaan poikkeuslait käyttöön ja Suomen sisälle aletaan rakentaa barrikadeja liikkumisen estämiseksi? Kuinkahan monen yrityksen riskienhallinta oli osannut varautua siihen, että jokin mystinen virus tulee ja turmelee hetkessä sen pitkän ja kannattavan elämän?

Tuntuu, että mikä tahansa voi olla mahdollista tämän jälkeen. En oikeasti enää ihmettelisi, vaikka ufo laskeutuisi maan päälle ja meidät eristettäisiin sen tähden..

No mutta. Aina silloin kun ahdistus valtaa mielen, täytyy miettiä niitä asioita, mitkä ovat hyvin ja mistä olla kiitollinen. Se lääke tepsii joka kerta, kannattaa kokeilla ja tehdä oma lista!

1. Auringonpaiste ja kevään tuntu iholla. Aivan kuin Luoja yrittäisi piristää meitä, kun tarjoilee  parastaan ihanan auringonvalon ja -paisteen muodossa. Ulkoilusää ei voisi tästä paremmaksi muuttua! Olisin niin mielelläni lähtenyt miehen mukana lenkille, mutta halusin tehdä tämän postauksen sen sijaan. Käyn myöhemmin illalla yksinäni, koska tänään on aivan pakko päästä juoksemaan ja tuulettamaan itseään.

2. Kotikuntoilulaitteet. Poden kroonista huonoa omaatuntoa, kun en saa kammettua itseäni kuntosalille ja sen tähden olen hankkinut kotiin joitain pieniä "laitteita" (vaikka ei niitä nyt voi oikein laitteiksi kutsua). Nyt ei todellakaan tarvitse potea huonoa fiilistä, vaan voi hyvällä omallatunnolla kuntoilla omilla laitteillaan ja olenkin aktivoitunut siinä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

3. Uusi arki on alkanut sujua mallikkaasti. Koska tilanne on kohtalaisen uusi ja monelle varmasti streessaavaa aikaa, olen kiitollinen siitä, että meillä on sopu säilynyt ja jokainen on löytänyt oman tapansa ja paikkansa tehdä omia töitään. Meitä on täällä kotona kolme henkilöä eli minun lisäkseni mies ja nuorimmainen tytär. Me emme juurikaan näe toisiamme päivän aikana muuta kuin aamupalalla, lounaalla ja kahvitauolla. Muutoin olemme jokainen omissa huoneissamme töitten ja koulun parissa. Ihana puheensorina kuuluu ympäri taloa, kun jokainen on luurit korvilla joko koulussa tai palavereissaan.

4. Terveys. Olemme kaikki vielä toistaiseksi terveitten kirjoissa, kuten myös vanhempi tytär Oulussa. Hänen koulussaan eli Oulun Yliopistossahan oli 17 koronatartuntaa tuliaisina laskettelureissulta, joten hän olisi hyvinkin helposti voinut saada sen, mutta onneksi hänkin on terveitten kirjoissa. Samoin omat lähimmäiset ympäri Suomea ja maailmaa ovat kaikki terveitä.

5. Meidän suomalaisten on hyvä olla kiitollisia myös siitä, että tulimme vasta muun maailman perässä tähän koronakriisiin. Meillä on siis paljon hyvää tietoa jo olemassa muualta maailmasta ja asiantuntijoilta, sekä tietysti myös tautia sairastaneilta itseltään ympäri maailmaa. Asiat ei tule meille yllätyksenä, vaan me voimme varautua ihan eri tavalla kuin vaikkapa Kiina, Italia tai Espanja. Se luonnollisesti näkyy meille yksittäisille ihmisille mahdollisella sairasvuoteella, jonne meidän on turvallisempaa matkata, jos näin ikävästi pääsee käymään. Esimerkiksi hengityskoneita on valmistettu ja valmistuu kovaa vauhtia joka päivä eli aika on meille pelkästään etu.

On tietysti paljon muitakin asioita, mistä olla kiitollinen.. Olen kiitollinen vaikkapa siitä, että korona ei jää ihmiseen pysyvästi elämään ja että sen sairastettuaan sille saa ainakin väliaikaisen immuniteetin. Ajatelkaa, jos näin ei olisi! Olen kiitollinen myös siitä, että tällä yllättävällä kriisillä ei lähdetty politikoimaan, vaan sekä oppositio että hallituspuolueet löysivät kerrankin yhteisen sävelen ja pyrkivät yhdessä selkeästi samaan päämäärään. Se on oikeasti ennenkuulumatonta! Toisin on esimerkiksi Jenkeissä, jossa Donald Trump ja Nancy Pelosi ovat eri laidoilla tästäkin asiasta.

Meillä on aika hyvä olla täällä kotona Suomessa, vai mitä <3

Polka Dots Hame ja Beige Neuletakki, Oasis Finland
Neuletakki: Vehnänvärinen Lyhyt Neuletakki, Oasis Finland (klik) koko S
Hame: Polka Dots Lucy Hame, Oasis Finland (klik)
Assistentti: Lakisääteisellä kahvitauolla
Polka Dots Hame ja Beige Lyhyt Neuletakki, Oasis Finland
Polka Dots Hame ja Beige Lyhyt Neuletakki, Oasis Finland
^Assistentti: Ei innostunut tälläkään kertaa :)
Polka Dots Hame ja Beige Lyhyt Neuletakki, Oasis Finland title=
Seuraa blogiani:

Meidän "Urbaani Unelmakoti" lauantaiaamuna - sensuroimattomana!

21.3.2020

Kerroinkin aikaisemmassa postauksessa (tässä näin klik) kuinka epäjärjestys on ollut meikäläiselle yksi suurimmista haasteista koronapäivien aikana. Meillä nimittäin asustaa sellaista jengiä, joille ympärillä oleva epäjärjestys ei ole ongelma keskittyä omiin töihinsä ja koulujuttuihinsa, toisin kuin minulle.

Menin perjantaina yläkertaan tv:n äärelle paljon ennen muita ja kun aamulla heräsin, oli pakko käyttää aamun ensimmäinen tunti kaaoksen selvittämiseksi. Aivan kuten joka aamu, kun olen edellisenä iltana mennyt yläkertaan ennen muita.

Onneksi siivoaminen ei ole mikään ongelma, vaan voisin melkein sanoa rentoutuvani sen äärellä. Se on hyvää arkiliikuntaa, varsinkin meillä 52 portaan kodissa saa siivoamalla helposti hyvän hien pintaan, kun heiluu rätti kädessä kerroksien välillä.

Tervetuloa siis meille normaalin lauantaiaamun tunnelmaan, joka ei ole todellakaan mitenkään seesteisen harmoninen, ainakaan ennen aamun ensimmäistä hikijumppaa.

PS. Missä kunnossa meidän "Urbaani Unelmakoti" on silloin, kun mennään taas aivan toiseen ääripäähän - käy kurkkaamassa tämä postaus :)

My messy home
^ Keittiön pöydillä on yleensä aina niin paljon tavaraa kuin niihin vaan mahtuu. Mihin ihmeeseen he ovat tarvinneet vehnäjauhoja, se ei ole vieläkään avautunut.. Tiskiainekin siinä kutsuvasti odottelee jo meikäläistä.
My home at Saturday morning
^ Ruokapöytä on tällä kertaa kohtuullisen hyvässä kuosissa, koska normaalisti siinä on noin seitsemän erilaista teknistä vehjettä ja niille kuuluvat johdot varajohtoineen. Niin ja kuulokkeita ja puhelimia ja ties mitä.
My home at Saturday morning
^ Tässä oli hetkeä ennen myös Pizza Hutin pizzalaatikko, mutta se hävisi jostain syystä, kun hieman jo ärähtelin aiheesta.. Paprikan takaisin jääkaappiin siirtäminen on luonnollisesti jonkun muun tehtävä kuin sen, joka tätä leikkasi edellisenä iltana. Tai viinirypäleiden.
Living room after Friday night
^ Nuo sohvan tyynyt on melkoinen murheenkryyni meikäläiselle. Pöyhennän, tamppaan ja ojentelen niitä parikin kertaa vuorokaudessa, koska ne menee kasaan niin helposti. Ja kuten ehkä tiedätte (ainakin pidempään Instagramissa seuranneet ja siellä tarinoita katselleet), että tässä sohvalla on harjoiteltu jos jonkinlaisia akrobaattitemppuja, arabiflikkejä ja kukkopyörähdyksiä :) Ja nuo wii -pelien kaukosäätimet, ratit, levyt ja kannet - huoh.. Leo ei onneksi välitä, vaan oikeastaan päinvastoin.
The hall as it is at the moment
^Mennäämpä tarkistamaan, missä kunnossa meidän eteinen on. Meillähän käy (tai no, on ainakin käynyt ennen tätä karanteenimaista eloa) paljon väkeä jo senkin tähden, että tyttären kavereita käy meillä treenaamassa ja käyvät he pelailemassakin. Ja koko joukko jättää takkinsa mustan lipaston tai tuon puolikkaan seinän päälle, elleivät tiputa niitä maahan. Sekin on hyvin tavallista. Ja huom. Nurkassa on teline varta vasten vieraiden ulkovaatteille :)  Toinen suosittu tavaroiden laskualusta on luonnollisesti musta lipasto. Siihen jää pipot ja hanskat, vaikka kaikki lipaston laatikot ja kaapit on varattu niitä varten.
The hall
^ Kas näin ne siihen jää.
I guard here!
^Mun ihana Selettin Monkey Lamb ei hätkähdä, vaikka ympärillä olisi minkälainen kaaos tahansa. Se näyttää mukisematta valoa kaikille :)
Styling by my husband
^Mies kävi hiihtämässä Oittaalla ja lenkin jälkeen "kuivattaa" piponsa ja hanskansa eteisessä - kas näin. Ne lähtee siitä (ei suinkaan sitten kun ne ovat "kuivat"), vaan sen jälkeen kun minä ne siitä siirrän omille paikoilleen.

Käy tosiaan katsomassa tämä kotipostaus (klik), jos haluat nähdä, miltä meidän kotona näyttää hyvin hyvin harvoin, jos koskaan.

Seuraa blogiani:

Kukkia sekä mekossa että kotona

20.3.2020

Täällä Helsingissä paistaa aurinko täydeltä terältään ja ilmassa on jo vahvasti kevään tuntua. Mieli halajaa lenkille raittiiseen ilmaan ja kunhan saan tässä koneen kannen suljettua, puen juoksutrikoot jalkaan ja kipaisen pururadalle. Ajatuksetkin tuulettuu ja mieli saa uutta ulottuvutta, kun niitä juoksuttaa ja tuulettaa ulkoilmassa. Onkohan lenkkeily muuten mahdollista, jos ulkonaliikkumiskielto päätetään ottaa käyttöön? Uskon, että eiköhän sekin tulla vielä kokemaan..

Sain tarkalleen viikko sitten torstaina (jolloin maailma oli aivan erinäköinen paikka..) kuvissa näkyvät valkoiset ranskalaiset tulppaanit. Tänään ne ovat alkaneet jo tiputtaa terälehtiään eli ne täytyy heittää valitettavasti menemään.. Vielä hiukan nuukahtaneinakin ne näyttää minusta oikein kivoilta. Ihania, hieman korkeampia ja roikkuvampia kukkia perinteisiin hollantilaisiin tulppaaheihin verrattuna. Ostin paikallisesta K-Marketista myös kuvissa näkyvän vaaleanpunaisen hortensian, joka on niin superkaunis. Tuskin saan sitä elämään kovin pitkään, mutta nautitaan sen kauniista ulkomuodosta ja herkästä kukinnostaan siihen saakka.

Kukkia on myös päällä tälläkin kertaa, kun sonnustauduin ihanaan midimittaiseen raikkaaseen kukkamekkoon (tähän näin, klik) Midimittaisia mekkoja onkin ilmestynyt viimeaikoina meikäläisenkin vaatekaappiin. Aivan niinkuin olisin löytänyt uuden herkkuruoan, kun hyppäsin jokin aika sitten oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja rohkenin testata midimittaa. Se oli rakkautta ensi hetkestä <3

Meillä, kuten varmasti teistä muillakin, meni viikonloppusuunnitelmat uusiksi. Meidän piti mm. olla sunnuntaina Talentin suorassa lähetyksessä, mutta eihän sinne luonnollisesti liveyleisöä päästetä. Meillä piti olla myös kummipojan synttärijuhlat eli sopivasti kaikkea mielenkiintoista tekemistä oli luvassa. Hyvää ruokaa, ehkä vähän leipomista, siivoilua ja muuta mukavaa kotiaskaretta - me taidamme keskittyä niihin <3

Parasta mahdollista viikonloppua myös Sinulle - me nähdään taas <3

Ditsy Midi Kukkamekko, Oasis Finland
Mekko: Ditsy Midi Kukkamekko (koko 36), Oasis (klik)
Saappaat: Aldo
Kello: FitBit Versa 2 (klik)
Scandinavian Home, Business Woman
^Ihanat ranskalaiset tulppaanit alkavat viikon jälkeen vedellä viimeisiään, mutta näyttävät nuupahtaneinakin niin kauniilta. Kauniilta näyttää myös täydessä terässään oleva vaaleanpunainen hortensia, jonka ostin K-Marketista, maksoi muuten alle 5 euroa!
IMG_20200314_150856
Ditsy Midi Kukkamekko, Oasis Finland
Not so fresh but still lovely flowers

Päivän mekkopostaus ja miten korona näkyy minun arjessani

19.3.2020

Olispa hienoa kirjoittaa postaus mainitsematta kertaakaan sanaa korona, mutta luulenpa, että se ei ole mahdollista, jos kuulumisista puhutaan. Eletään sen verran historian kirjoihin jäävää aikaa, joka hallitsee meidän kaikkien arkea aikalailla.

Suurin minun arkea muuttanut asia on se, että koko meidän perhe tekee työtä kotoa käsin. Keittiön ruokapöytä, eli kuvissa tuossa minun selkäni takana, on täynnä koneita, kuulokkeita, johtoja ja lippulappusia. Tämmöisen järjestystä ympärilleen kaipaavan ihmisen on työlästä sopeutua ympärillä vallitsevaan "kaaokseen", vaikka se tekeekin aika hyvää minulle - on vaan pakko sopeutua. Meikäläisen on nimittäin vaikeaa keskittyä yhtään mihinkään, jos ympärillä ei ole siistiä ja tavarat järjestyksessä.

Etäkoulukin on alkanut rullata varsin mainiosti ja meidän juniori noudattaa hänelle annettuja ohjeita pilkuntarkasti. Hän on äitiinsä tullut, heh. Hän herää aamulla samaan aikaan kuin normaalitilanteessakin, syö normaalin aamupalansa ja käy pienellä happihyppelyllä ulkona ennen koulun alkua, koska opettaja on sitä suositellut. Kun oppitunti alkaa, hän on linjoilla, minuutilleen aikataulussa. Liikuntatunnitkin hän hoitaa säntilliseen tyyliinsä, vaikka hänen ei todellakaan tarvitsisi liikkua yhtään enempää kuin hän nyt jo tekee. Liikuntatunnin hän suoritti pyöräilemällä.

Järjestyksen puutteen lisäksi minun on vaikea sopeutua myös säännöllisyyteen, jota etenkin juniori kaipaa ja tarvitsee. Minähän en esimerkiksi syö mitenkään säntillisesti vaan syön silloin kun siltä tuntuu ja nyt täytyy vääntää lounasta ja välipalaa yhtenään ja kellontarkasti. Voin rehellisesti sanoa, että en tykkää, koska en ole tehnyt niin pitkiin aikoihin.

Kolmas selkeä muutos on ollut se, että asiat ei ainakaan minulla juuri nyt etene, tai ainakin moni asia on hidastunut huomattavasti. Tämä absurdilta ja epätodelliselta tuntuva tilanne tuli kaikille niin puun takaa, tai paremminkin laskeutui jostain kuusta tai avaruudesta ellei peräti tuntemattomasta mustasta aukosta. Tuskin yksikään riskienhallinnan ammattilainenkaan oli kirjannut tarttuvan viruksen yrityksensä riskeihin - vai oliko?

Ajattelin näin koronapäivien iloksi kuvailla asuja ja postailla niitä jopa poikkeuksellisen tiuhaan tahtiin. En uskalla antaa lupausta, että postaisin asun joka koronapäivä (vaikka haluaisin), koska aina voi tapahtua jotain yllättävää, joka vaatii poikkeuksellista huomiota. Mutta yritän joka tapauksessa ja teen parhaani!

Aloitetaan tästä superkauniista Rosie trikoomekosta. Minähän en ole montaa kertaa käyttänyt itselleni kuuluvaa etuosto-oikeutta uusimpiin Oasiksen mallistoihin, mutta tämän mekon kohdalla tein poikkeuksen. Odottelen yleensä pari viikkoa sen jälkeen, kun tuotteet on ladattuna verkkokauppaan ennenkuin teen hankintoja itselleni, koska annan asiakkaille aina etuoikeuden. Tämän mekon kohdalla oli pakko tehdä poikkeus ja hankin sen heti omaan kokoelmaani. Ihan supermukava päällä, koska se joustaa trikoomekolle tyypilliseen tapaan ja istuu niin kauniisti.

Rosie Trikoo Paitamekko, Oasis Finland
Mekko: Rosie Trikoo Paitamekko, Oasis (minulla päällä koko S)
Sukkikset: Wolford
Kengät: Geox
Rosie Trikoo Paitamekko, Oasis Finland
Rosie Trikoo Paitamekko, Oasis Finland
^Bongaa kuvista Leo, the pomeranian, joka tykkää olla lähellä ja vahtia ympäristöään, kuten vahtikoirilla on tapana <3 Tuosta omalta paikaltaan hän näkee ikkunoitten kautta oman "reviirinsä", eikä yksikään nätti tyttökoira jää häneltä huomiotta :D
Rosie Trikoo Paitamekko, Oasis Finland
^ Hihansuutkin on niin kauniit ja viimeistellyt.

Seuraa blogiani:

Ai miksikö en käytä vihkisormuksia?

14.3.2020

Mentiin kihloihin 23 vuotta sitten syksyllä 1997 ja naimisiin 22 vuotta sitten eli kesällä 1998. Esikoinen syntyi syksyllä 1999, enkä ole enää sen jälkeen käyttänyt sormuksia. Ne ei yksinkertaisesti enää mahtuneet omalle paikalleen.

Kymmenvuotis -hääpäivän kunniaksi ostin itse itselleni vasempaan nimettömään kivan timanttisormuksen, koska kyseinen kultasepänliike lopetti toimintansa ja sain kalliin sormuksen superhalvalla. Ja olen sitä käyttänyt säännöllisen epäsäännöllisesti.

Minulle avioliitto on tärkeä instituutti, joka merkitsee paljon enemmän kuin sormus sormessa. Se on henkistä yhteenkuuluvuutta, lujaa uskoa ja sitoutumista huolehtimaan suhteesta ja se on tietysti myös juridista turvaa. Ennenkaikkea, se on tahtoa joka päivä.

Päätin jo ennen avioliiton solmimista, että haluan perustaa perheen vasta avioliiton aikana. Sen taustalla ei tosin ollut minkään sortin vakaumus, vaan se (heh) fakta, että olin nuorena auskultanttina käräjäoikeudessa vahvistanut isyyksiä, enkä halunnut itse joutua siihen prosessiin. Vaikka ei siinä menettelyssä mitään ihmeellistä ollut, se tuntui vaan jotenkin kiusalliselta..

Meikäläisen sormuksettomuus ei ole koskaan ollut meille kummallekaan ongelma. Vaikka olenkin aviossa, vaikka tahdonkin joka päivä, olen siitä huolimatta ja edelleen itsenäinen nainen, joka päättää omista asioistaan itsenäisesti. Myös siitä, pidänkö sormuksia vai enkö.

En usko, että meikäläisen vierelle olisi päätynyt henkilö, jolle sormuksettomuus olisi ollut ongelma. Minun puoliso on aina luottanut niin itseensä kuin meidän parisuhteeseen, eikä mustasukkaisuus ole näytellyt minkäänlaista roolia meidän suhteessa. Uskon nimittäin, että mustasukkaisuus olisi saattanut olla se syy, miksi sormuksettomuus olisi saattanut koitua ongelmaksi.

Tosiaan, aikaa on kulunut parikymmentä vuotta ja sormukset on tässä yhteisen matkan aikana unohtuneet taka-alalle. Ei ne ole näytelleet minkäänlaista roolia oikeastaan missään vaiheessa. Tytötkin on jo isoja ja vanhempi elelee itsenäisesti Oulussa opiskelemassa ja ollaan parisuhteessa ikäänkuin uuden äärellä. Sen sijaan, että joku olisi lahkeessa kiinni ja aina vaatimassa huomiota, meillä on ihan eri tavalla aikaa toisillemme. Tässä vaiheessa monet parit ajautuvat - oikeastaan jopa ymmärrettävästi - erilleen, koska toinen on pitkästä aikaa sellaisessa roolissa, jossa häntä ei ole nähnyt vuosikymmeniin. Meidän tapauksessamme, me voisimme hänen kanssaan heittää yläfemmaa ja todeta, että "Yes, me selvittiin!" 

20-vuotis hääpäivän lähestyessä pari vuotta sitten, ystävä vinkkasi, että sen sijaan, että vanhoja sormuksia suurentaisi, niistä voisi teettää aivan uuden sormuksen. Eli ne sulatettaisiin ja siitä sitten työstettäisiin ja muotoiltaisiin aivan uudenlainen vedos. Se kuulosti ihan mielettömän hienolta ajatukselta ja jopa meikäläinen innostui. Mutta, ihan mielettömän ihana idea, joka jäi toteuttamatta syystä tai toisesta.. Se kai vaan unohtui.. Oltiin muuten juhlistamassa meidän merkkipäivää Mallorcalla (tässä linkki postaukseen).

Tänä keväänä asia nousi jälleen esiin ja nyt se on jopa edistynyt! Mutta miten, sen kuulet myöhemmin :)

Wedding rings, Business Woman
Wedding rings, Business Woman
Seuraa blogiani:

Hehkeä ja elämänsä kunnossa oleva viiskymppinen - Lumene loistaa, toisin kuin viiskymppinen työmarkkinoilla

4.3.2020

Olin eilen tiistaina Lumenen 50-vuotisjuhlien kutsuvieraana Hotelli Palacessa. Me ollaan siis Lumenen kanssa aikalailla samanikäisiä. Lumene on elämänsä kunnossa, hehkeä ja elää vahvasti tässä hetkessä mukana. Voisin sanoa, että ihan niinkuin minä itsekin. Kuten aika moni muu viiskymppinen nainen.

Lumenen toimitusjohtaja Johan Berg avasi puheessaan, miten hyvin Lumenella tällä hetkellä pyyhkii, ja kuinka monella sektorilla he tekevät elämänsä tulosta. "All time high" vilahti puheessa yhtenään, kun hän väläytti kasvun lukuja niin Suomessa kuin ulkomailla.

Tunsin suunnatonta ylpeyttä meidän suomalaisten puolesta, mutta samaan aikaan tunsin ahdistavaa tuskaa. Tuttavapiiriini kuuluu muutama viiskymppinen nainen, Lumenen kanssa saman aikakauden lapsia, jotka syystä tai toisesta ovat tipahtaneet työelämästä, vaikka ovat Lumenen lailla hehkeitä ja elämänsä kunnossa. Intoa riittäisi vaikka muille jakaa, mutta paikka, missä sitä hyödyntäisi, puuttuu. Aivan loistavia naisia, joille heidän valttikorttinsa eli kokemus ja näkemys ovat yllättäen muodostuneet riippakiviksi heidän cv:ssään. Heidänkin kuuluisi Lumenen lailla kertoa menestyksen tarinaa, mutta toisin kuin Lumenelle, ikä on muodostunut heille esteeksi.

Luin jostain artikkelin, jossa todettiin, että ikäsyrjintä alkaa työmarkkinoilla jo noin 45 vuoden ikäisenä. Siis silloin kun ihminen alkaa olla tuottavimmillaan, ja jolloin näkemyskin alkaa kummuta kokemuksesta. Jolloin lapset eivät ole enää syynä poissaoloille ja joille työ näyttelee aivan erilaista roolia elämässä kuin vaikkapa milleniaaleille. Lumenen uusi ambassador Niina Kurkinen (kuvassa keskellä) on muuten 45-vuotias!

Kun minä asiakkaana menen lähes minne tahansa palveltavaksi, oli se lääkäri, asianajaja tai pankintiski tai istun vaikka linja-autossa, priorisoin jo alitajunnassani asiantuntijan tai kuskin kokemusta ennen mitään muuta. Kuka haluaa kokemattoman lääkärin leikkaussaliin tai noviisin asianajajan oikeuksiaan puolustamaan? Tai kokemattoman linja-autokuskin ajamaan lumipyryn sekaan? Ja ai että sitä tunnetta, kun huoneeseen astuu kokemuksen ääni tai taito, tuntee olevansa hyvissä ja luotettavissa käsissä. Ja valitettavasti päinvastoin.

Lumene(kaan) ei voi pitää asemaansa itsestäänselvyytenä, vaan tottakai se on vaatinut heiltä todennäköisesti valtavasti työtä ja riskinottoa. Ja vaatii sitä jatkossakin. Lumenehan uudisti tai paremminkin modernisoi brändiään muutama vuosi sitten (2016) ja se osoittautui yhdeksi käänteentekevimmistä askeleista heidän menestyksensä tiellä. Ja nyt 50-vuotis juhlavuoden kunniaksi brändiä kirkastetaan kiertotalouden keinoin. Ja mikä parasta, brändin kasvoiksi valittiin tosiaan 45-vuotias hehkeä, kaunis Niina Kurkinen! Lumene on siis aina ajan hermoilla, valppaana ja valmiina katsomaan maailmaa uusin raikkain silmin. Se on menestyksen ainoa kaava.

Lumenea ei noin vain potkita pois markkinoilta, toisin kuin kokenutta ja osaavaa viiskymppistä työväkeä potkitaan työmarkkinoilta. He ovat joko liian kalliita, elävät menneessä, vastustavat muutoksia, eivät hallitse tietotekniikkaa ja mitä kaikkia typeriä myyttejä meistä viiskymppisistä oletetaankaan. Jyviä ei edes aleta erotella akanoista, koska lähdetään siitä, että viiskymppinen on automaattisesti pois pelistä.

Ikärasismista puhutaan mielestäni aivan liian vähän ja työpaikoilla siitä vaietaan, vaikka sen lisäksi, että se on usein yrityksen kannalta typerää, se on myös ihmisarvoa loukkaavaa! Kokemuksen pitäisi olla hyve, oli kyse ihmisestä tai yrityksestä.

Lumene ambassadosr Niina Kurkinen ja ystäväni Mia Malmi, Business Woman
^Ystäväni Mia sekä Lumenen uunituore ambassador Niina Kurkinen sekä minä. Kukaan meistä ei ole alle 45-vuotias!
Lumene 50 -vuotisjuhlien ohjelma
^Lumenen 50-vuotisjuhlia vietettiin Hotel Palacessa 10. kerroksessa Helsingin kattojen yllä.

Seuraa blogiani:
© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.