Meidän Koti Eeva Lehdessä, muutama sana kotihäpeästä sekä "behind the scenes" -tunnelmia

15.1.2019

Uusimmassa Eeva Lehdessä eli tammikuun 2019 numerossa on kohtuullisen näyttävä, viiden sivun juttu meidän kodista.

Juttu kuvattiin pari kuukautta sitten eräänä maanantai -aamupäivänä ja täytyy sanoa, että sitä edelsi aika saatan*%&llinen viikonloppu. Meille pörähti vielä sisko kolmen tehosekoittajan kanssa yökylään silloin viikonloppuna ja teki mieli heittää hanskat tiskiin, koska oli sellainen tunne, että en yksinkertaisesti selviä siivous- ja stailaus -urakasta maanantai -aamuun mennessä. Meidän koti ei todellakaan ole normaalisti "kuin lehdestä leikattu".

Minä itse en ole hitusenkaan vertaa mikään sisustustyyppi ja sen tähden projekti oli minulle aika stressaava. Kuten lehdessäkin kerroin, en juurikaan muuta kotona mitään, mikä on kerran hyväksi havaittu. Korkeintaan viherkasveja ja leikkokukkia, en oikeastaan mitään muuta. Systeri toi Tallinnasta (koska asuu siellä) juttua varten olkkarin pöydällä näkyvän liljakimpun ja lisäksi ostin mustan villamaton Jyskistä. Se näkyy kuvassa vasemmalla, ja on tämä näin, klik. Lisäksi olkkarin sohvalla olevista tyynyistä osa on Hemtexistä kuvauslainassa. Kaikki muu on "au-naturel".

Onneksi systeri auttoi pienien yksityiskohtien viimeistelyssä, koska (toisin kuin minulla) hänellä on aina ollut silmää kaikelle kauniille.

En siis tehnyt kuvauksia varten mitään muutoksia, vaan siivosin hullun lailla ja updeittasin joitain pieniä yksityiskohtia, kuten Bedesign´n peuranpää -hyllykköä ja keittiön pöydillä näkyviä hedelmä-, vihannes- ja leipäkoreja.

Ennen kuvauksia se sitten iski. Se kammottava KOTIHÄPEÄ!

Tuntui, että eihän täällä meillä ole mitään ihmeellistä eikä ainakaan mitään annettavaa Suomen suurimman aikakauslehden lukijoille! Miksi te tulette tänne meidän aivan tavalliseen kotiin, ettekä mene niihin niin paljon kauniimpiin somekoteihin? Ja kunhan kuvaaja tulee maanantaina, hän varmasti pettyy, koska ei täällä ole mitään mielekästä kuvattavaa. Tai viimeistään, kunhan Eevan toimitus näkee kuvat, ne toteaa, että ne on tehneet virhearvioinnin. Että eiköhän unohdeta koko juttu.

Sitä se sosiaalisen median luoma illuusio täydellisistä somekodeista teettää! Ne tuottaa kyllä täydellisen katselunautinnon mutta samaan aikaan luovat ympärilleen suunnatonta riittämättömyyden ja vähemmyyden tunnetta. Vaikka jokainen meistä ymmärtää, että ne täydellisetkin somekodit on aivan tavallisia koteja pyykkivuorineen ja vähintään satunnaisine katastrofisotkuineen, niin siitä huolimatta ne saa meidät tuntemaan huonommuutta.

Sosiaalisen median luoma silmän ilo taitaa lopulta olla myrkkyä meidänkin itsetunnolle.

Jo kuvauksien aikana silloin maanantaina tuli vähintäänkin selväksi, että lehden sivuille päätyvät kuvat tulevat olemaan jäätävän hienoja. Ja taas mieleen hiipui häpeän tunnetta siitä, että ylipäätään tunsin sitä etukäteishäpeää.. Mutta minkäs teet!

Lopulliset lehteen päätyneet kuvat ja koko Eeva Lehden juttu oli ihan huikean hieno! Ei meillä oikeasti ole noin hienoa kuin mitä kuvat antavat ymmärtää. Jos seuraat minua Instagramissa, olet varmasti nähnyt videoita meidän olohuonesta, joka toimii lähinnä tyttären Cheerleading -tatamina :D Tyynyt on kasassa ja sohvan päällä on virttyneitä vanhoja patjoja, heh. Ei ehkä ihan urbaanin unelmakodin tyypillisimpiä ainesosia.

Enihau. Olen aina ollut kohtuullisen itsevarma tyyppi, mutta niin se some on vaan minuunkin vaikuttanut. En olisi uskonut, ellen todellakin olisi tämän projektin myötä joutunut kamppailemaan sen tunteen kanssa! Ulkoisen habituksen häpeä on tuttuakin tutumpi tunne, mutta että vielä kotihäpeäkin siihen päälle!!

Pistää todellakin miettimään, että onkohan se sosiaalisen median tuottama illuusio kaikesta ihanuudesta ja täydellisyydestä lopulta hyväksi vai pahaksi meidän itsetunnollemme? Ja jos se sitä tuhoaa, mitä se lopulta saa aikaan..

Ja mitä asialle voisi tehdä?

Eeva Lehden jutun kirjoitti Mia Malmi ja kuvat otti Petri Mulari.

Peremmälle Eeva -lehti, Business Woman
Seuraa blogiani:

9 kommenttia:

  1. Turhaan häpesit noin upeaa kotia! Kuten lukuisista kommmenteista ja palautteista oletkin huomannut, on kotijuttusi ollut todellinen hitti. Toisaalta ymmärrän kyllä ilmiön, somen luomien täydellisten kotien illuusion takia en ikinä kehtaisi esitellä omaa kotiani, jollei sitä olisi , olisin itse täysin hysteerinen vastaavassa tilanteessa.(Ja meidän sotkuilla siihen olisi syytäkin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan upeasta jutusta Mia :) Ja uskonvahvistuksesta myös jutun teon hetkellä <3 Kyllähän sotkuista aina selviää (heh, minä osoitin sen!!), mutta paineita tuottaa se "kodin sisus ja henki", joka miellyttää meitä asukkaita, mutta enhän minä ole koskaan aikaisemmin testannut sen toimivuutta yleisön edessä - saitko kiinni, mitä tarkoitin.. Ei meidän kotia ole kukaan koskaan arvioinut noin niinkuin sisustuksellisessa mielessä ja nyt annoin sen kaiken kansan nähtäväksi, noin niinkuin kylmiltään :) Kun tajusin tämän tosiasian, nosti kotihäpeä yllättäen päätään..

      Poista
  2. Tuollaista kallista luxus kotia ei häpeäisi kukaan. Eevan tilaajana luin jutun tuoreeltaan.
    Toista se on ihan tavallisessa, esimerkiksi minun espoolaisessa YIT: n normierillistalossa, lähellä Espoon keskusta :)
    Rahalla sa ja hevosella pääsee...

    T. Eevan tilaaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä saitko ajatuksistani kiinni, mutta siis - Vaikka olisi miten hienot puitteet ja vaikka ympärillä olisi minkämoista luxusta tahansa, se ei todellakaan takaa viihtyisyyttä ja kauneutta eli sitä, mitä iso lehti jutuillaan todennäköisesti haluaa tarjota lukijoilleen. Niinkuin missä tahansa muussakin asiassa, tyylikkyyttä, kodin henkeä ja sisäistä kauneutta ei ratkaista rahalla. Ja siitä se sellainen "kotihäpeä" kumpusi minunkin tajuntaani. En missään nimessä tarkoittanut, että meillä olisi millään mittapuulla mitattuna vaatimaton TALO, mutta KOTI on jotain aivan muuta.

      Vaikka meillä on omasta mielestämme se maailman ihanin, rakkain ja turvallisin koti, se ei ole tae siitä, että se näyttäytyisi sellaisena myös "suuren yleisön" silmissä. Ja sen faktan hoksattua, nosti se mainitsemani kotihäpeä yllättäen päätään.

      Toivottavasti sait ajatuksistani ja tajunnanvirrastani irti sen, mitä yritin määritellä :)

      Eeva on jokatapauksessa ihan mielettömän hyvä lehti, jossa oli yllättävän paljon luettavaa! Koska tammikuun numero oli aika vakuuttava, minäkin tilasin lehden 6 kk:ksi.

      Poista
  3. Komppaan Miaa, ihan turhaan häpeät, teillä on upea koti. <3 Mutta ymmärrän niin hyvin, nyt jo 4x kieltäytyneenä, että meidänkin kodista tehtaisiin juttu. Luulen, että tämä on jokin hallinta kysymys eli haluan hallita itse, mitä annan kodista julkisuuteen. Koti on kuitenkin se maailman tärkein turvapesä, jossa olen suojassa. Mahanpohjasta ihan nipistää, että joku tulisi kuvaamaan meidän kotia ja sitten suomalaiset lukijat sitä mahdollisesti lehdissä arvostelisivat, meillähän on aika persoonallinen koti/sisustus. Onhan tämä itsepetoksellista omalla kohdalla, koska kuitenkin Instassa ja blogissa olen julkaissut kuvia kodistamme, mutta siinä se juju vissiin onkin, että nyt hallitsen itse miten koti näyttäytyy ulkopuoliselle.

    Eli ymmärrän täysin fiilikset kotihäpeästä, ne tunteet ovat tosia vaikkakin aivan turhia.

    Ihanaa tammikuun jatkoa Pia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Tiia, ihana kuulla Sinusta <3

      Minähän en ole tehnyt täällä blogissa montaakaan kotipostausta enkä avannut yleisölle kodin ovia - monestakin syystä. En ole mikään sisustusbloggaaja, eikä minulla oikein ole silmää sellaiselle kauneudelle, jota sisusturbloggaajat viljelevät. Ja helposti tulee verrattua omaa tuotostaan heidän kättensä jälkeen, enkä sen tähden ole edes yrittänyt. En ole siis juurikaan altistunut millekään yleiselle arvostelulle tai arvioinnille. Se, mikä on minulle ja meidän perheelle rakasta ja henkisesti arvokasta, ei ole sitä välttämättä suurelle yleisölle. Eikä meidän kodin tunnelma välttämättä välity kuvien kautta. Tai se välittyy vääristyneenä. En haluaisi myöskään, että meidän koti näyttäytyisi "liian hienona" - se on ehkä se pahin vaihtoehto, koska se jos mikä, harmittaa "suomalaista". Kun näitä kaikkia asioita alkaa kelailla hetki ennen kuin ammattikuvaaja asteli sisään, meinasi järki irrota päästä ja ramppikuume iskeä päälle.

      Paljon mieluummin esittelen jatkossakin kaikkia kivoja asuja ja jopa omaa naamaani kuin vaikkapa olohuoneen kukka-asetelmia :)

      Ja sinulla Tiia ne kupit - eikö niitä olekin niin paljon mukavampaa ja helpompaa esitellä kuin vaikkapa makuuhuoneen tyynynpäällisiä <3

      Poista
  4. Hm, millähän mittarilla Eeva on suurin aikakauslehti?🤔 Eikös se ole ollut jo pidemmän aikaa 50-99-vuotiaiden lukemistoa😉 Ihan ei ole sisältö ja toimittajat kyenneet uusiutumaan siten millä tavalla muut myös jo kauan ilmestyneet lehdet.
    Kauniin paljas ja pelkistetty koti teillä kyllä on, ja millä sijainnilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuun Eeva teki kyllä vaikutuksen tällä tammikuun numerollaan! Sattuneesta syystä siihen tuli perehdyttyä nyt tarkemmin kuin koskaan ennen.

      Luen ihan mielettömän harvoin mitään naistenlehtiä, eikä minulle ole esim kotiin tullut yhtäkään sellaista enää vuosiin. Sen kerran kun olen naistenlehtiä lukenut, olen kannen perusteella ollut hiukka pettynyt sisältöön. Usein on löytynyt vain se yksi mielenkiintoinen juttu ja muutoin lehti on ollut täynnä sisältöä, joka ei ole minuun uponnut. Eeva lehti oli piristävä poikkeus, koska lehteä selatessa eteen ilmestyi monta supermielenkiintoista artikkelia (mm. juttu Balmuirin perustajista, Tuomas Kyröstä, Aino Seposta ja hänen tyttärestään Sonja Salmisesta, Michael Obamasta kertonut juttu, artikkeli ADHD:stä jne). Tietysti meillä on monenlaisia näkemyksiä, mutta minuun ainakin tämä numero kolahti! Toivottavasti seuraavat numerot jatkavat yhtä mielenkiintoisella setillä :)

      Poista
  5. Hyvä juttu! Lukaisin tämän läpi, vaikken Eevan tilaaja olekaan.

    VastaaPoista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.