10 käskyä keski-ikäiselle naiselle!

20.1.2019

Meidän You Tube -kanavalla puhutaan kerrankin asiaa. Ja hyvin vakavasti. Koska elämä on.

Seuraa blogiani:

Meidän Koti Eeva Lehdessä, muutama sana kotihäpeästä sekä "behind the scenes" -tunnelmia

15.1.2019

Uusimmassa Eeva Lehdessä eli tammikuun 2019 numerossa on kohtuullisen näyttävä, viiden sivun juttu meidän kodista.

Juttu kuvattiin pari kuukautta sitten eräänä maanantai -aamupäivänä ja täytyy sanoa, että sitä edelsi aika saatan*%&llinen viikonloppu. Meille pörähti vielä sisko kolmen tehosekoittajan kanssa yökylään silloin viikonloppuna ja teki mieli heittää hanskat tiskiin, koska oli sellainen tunne, että en yksinkertaisesti selviä siivous- ja stailaus -urakasta maanantai -aamuun mennessä. Meidän koti ei todellakaan ole normaalisti "kuin lehdestä leikattu".

Minä itse en ole hitusenkaan vertaa mikään sisustustyyppi ja sen tähden projekti oli minulle aika stressaava. Kuten lehdessäkin kerroin, en juurikaan muuta kotona mitään, mikä on kerran hyväksi havaittu. Korkeintaan viherkasveja ja leikkokukkia, en oikeastaan mitään muuta. Systeri toi Tallinnasta (koska asuu siellä) juttua varten olkkarin pöydällä näkyvän liljakimpun ja lisäksi ostin mustan villamaton Jyskistä. Se näkyy kuvassa vasemmalla, ja on tämä näin, klik. Lisäksi olkkarin sohvalla olevista tyynyistä osa on Hemtexistä kuvauslainassa. Kaikki muu on "au-naturel".

Onneksi systeri auttoi pienien yksityiskohtien viimeistelyssä, koska (toisin kuin minulla) hänellä on aina ollut silmää kaikelle kauniille.

En siis tehnyt kuvauksia varten mitään muutoksia, vaan siivosin hullun lailla ja updeittasin joitain pieniä yksityiskohtia, kuten Bedesign´n peuranpää -hyllykköä ja keittiön pöydillä näkyviä hedelmä-, vihannes- ja leipäkoreja.

Ennen kuvauksia se sitten iski. Se kammottava KOTIHÄPEÄ!

Tuntui, että eihän täällä meillä ole mitään ihmeellistä eikä ainakaan mitään annettavaa Suomen suurimman aikakauslehden lukijoille! Miksi te tulette tänne meidän aivan tavalliseen kotiin, ettekä mene niihin niin paljon kauniimpiin somekoteihin? Ja kunhan kuvaaja tulee maanantaina, hän varmasti pettyy, koska ei täällä ole mitään mielekästä kuvattavaa. Tai viimeistään, kunhan Eevan toimitus näkee kuvat, ne toteaa, että ne on tehneet virhearvioinnin. Että eiköhän unohdeta koko juttu.

Sitä se sosiaalisen median luoma illuusio täydellisistä somekodeista teettää! Ne tuottaa kyllä täydellisen katselunautinnon mutta samaan aikaan luovat ympärilleen suunnatonta riittämättömyyden ja vähemmyyden tunnetta. Vaikka jokainen meistä ymmärtää, että ne täydellisetkin somekodit on aivan tavallisia koteja pyykkivuorineen ja vähintään satunnaisine katastrofisotkuineen, niin siitä huolimatta ne saa meidät tuntemaan huonommuutta.

Sosiaalisen median luoma silmän ilo taitaa lopulta olla myrkkyä meidänkin itsetunnolle.

Jo kuvauksien aikana silloin maanantaina tuli vähintäänkin selväksi, että lehden sivuille päätyvät kuvat tulevat olemaan jäätävän hienoja. Ja taas mieleen hiipui häpeän tunnetta siitä, että ylipäätään tunsin sitä etukäteishäpeää.. Mutta minkäs teet!

Lopulliset lehteen päätyneet kuvat ja koko Eeva Lehden juttu oli ihan huikean hieno! Ei meillä oikeasti ole noin hienoa kuin mitä kuvat antavat ymmärtää. Jos seuraat minua Instagramissa, olet varmasti nähnyt videoita meidän olohuonesta, joka toimii lähinnä tyttären Cheerleading -tatamina :D Tyynyt on kasassa ja sohvan päällä on virttyneitä vanhoja patjoja, heh. Ei ehkä ihan urbaanin unelmakodin tyypillisimpiä ainesosia.

Enihau. Olen aina ollut kohtuullisen itsevarma tyyppi, mutta niin se some on vaan minuunkin vaikuttanut. En olisi uskonut, ellen todellakin olisi tämän projektin myötä joutunut kamppailemaan sen tunteen kanssa! Ulkoisen habituksen häpeä on tuttuakin tutumpi tunne, mutta että vielä kotihäpeäkin siihen päälle!!

Pistää todellakin miettimään, että onkohan se sosiaalisen median tuottama illuusio kaikesta ihanuudesta ja täydellisyydestä lopulta hyväksi vai pahaksi meidän itsetunnollemme? Ja jos se sitä tuhoaa, mitä se lopulta saa aikaan..

Ja mitä asialle voisi tehdä?

Eeva Lehden jutun kirjoitti Mia Malmi ja kuvat otti Petri Mulari.

Peremmälle Eeva -lehti, Business Woman
Seuraa blogiani:

Musta asu, sitruunahappo -hypetystä ja nolo tunnustus

13.1.2019

Olen siivoojana tissuttelija -tyyppiä ja toisinaan vedän "kaatokännit". Eli siivoilen kotona aina vähän kerrallaan niin, että esimerkiksi siivousrätti, mikrokuituliina ja tiskiaine on jatkuvasti käden ulottuvilla. Pää ei meinaa asettua ja mieli harhailee, jos ympärillä on liian sotkuista. Keskittymiskyky yksinkertaisesti vaatii sen, että ympärillä on kohtuullinen harmonia.

Kun kosmista säteilyä tulee riittävästi maahan asti, siivoan hiki pinnassa muutaman tunnin ajan ja koko kämpän kerralla. Sitä tosin sattuu kohtuullisen harvoin, ja kun se tapahtuu, silloin oikeasti tapahtuu. Se vaatii todellakin oman mielentilansa, enkä ikikuunapäivänä pystyisi siihen vaikkapa kerran viikossa. Tai ylipäänsäkään säännöllisesti.

Sain muutama päivä sitten taas melkoisen puuskan ja todellakin vedin siivouskaatokännit. Se lähti liikkeelle siitä, kun puhdas, just koneesta otettu pyykki ei ollut tuoksunut puhtaalle enää muutamaan kertaan. Miten turhauttavaa on pestä pyykkiä, joka haisee ummehtuneelle heti, kun on kuivunut! Syytin jo miestäkin (koska aina pitää löytää syyllinen) siitä, että hän jättää pyykit liian pitkään koneeseen, mutta hän ponnekkaasti kiisti. Pienen googlettelun jälkeen selvisi, että tunkkainen haju johtunee siitä, että pesukone on likainen ja päätin ensimmäistä kertaa elämässäni (kyllä vaan..) puhdistaa sen kunnolla. Olen minä tietysti tiivisteitä puhdistanut ja ylipäänsä, mitä rätillä voi tehdä, mutta en mitään sen kummempaa.

No ei muuta kuin apteekkiin ostamaan sitruunahappoa. Marttojen mukaan se on oikein hyvä ja ekologinen tapa puhdistaa kodinkoneita. Vedenkeitin, tiskikone ja pyykinpesukone kiiltelee nyt puhtauttaan ja kyllä vaan, pyykit tuoksuivat ihanan raikkailta käsittelyn jälkeen. Syyllinen saatiin paikallistettua eli ummehtunut haju johtui likaisesta pyykkikoneesta (eikä miehestä)! Pussi sitruunahappoa maksoi noin 2 euroa ja ostin sitä pari pussillista. Toinen 100 gramman pusseista meni kokonaisuudessaan pyykkikoneeseen ja siitä toisesta riitti sekä vedenkeittimeen että tiskikoneeseen.

Puhdasta tosiaan tuli, mutta onhan se nyt hiukan noloa tunnustaa, että en ole koskaan aikaisemmin puhdistanut koneita.. Mites te? Te tietysti puhdistatte ne kaikki pari kertaa vuodessa niin, että ne on oikein allakkaan merkattuna? Koska niinhän kotitaloudestaan huolehtivan järkevän ihmisen kuuluisi toimia..

No joo. Ehkä vanha koirakin oppii vielä. Jatkossa joka tapauksessa sitruunahappoa löytyy aina siivouskaapista, oli se sen verran tehokasta ja vakuuttavaa ainetta.

Mutta, asusta pakko sanoa muutama sananen. Aika synkän näköinen asu noin periaatteessa, johon on huulipunalla tuotu pikkuisen väriä ja pienellä kultasomisteisella laukulla hitunen näyttävyyttä. Tykkään joka tapauksessa kokonaisuudesta todella paljon. Olen tänä syksynä/talvena käyttänyt poolopaitaa hurjan paljon, vaikka ei se välttämättä kaikkein imartelevin paita noin leukalinjaa ajatellen olekaan. Lukasehan asiaan liittyen tämä (klik) Naiselon postaus aiheesta! 

Olen käyttänyt tätä Oasiksen poolopaitaa todella paljon ja tykkään sekä sen laadusta, että mallista. Se ei soi päällä, mutta ei myöskään lörpötä ja kaulus on jämäkkää, niin ettei sekään ala lörpöttää parin käyttökerran jälkeen. Näitä poolopaitoja tosin ei enää ole varastossa kuin muutama (eikä kaikkia kokojakaan enää), koska emme saaneet niitä yrityksistä huolimatta lisää. Harmi! Tämä on nimittäin ollut varmasti paras poolopaita evö. Tiedän, koska olen aina käyttänyt poolopaitoja, oli ne muodissa tai ei.

Ja tuo Oasiksen karvaliivi on superkiva myös. Minulla on nimittäin ollut monenlaisia karvaliivejä, mutta ei näin kivaa ja tyylikästä. Se näyttää kohtuullisen aidolta ja on malliltaan ja pituudeltaan just sellainen, kuin sen pitääkin olla.

Yksi mun lemppariasuista kaiken kaikkiaan - simppeli mutta kuitenkin chic.

Nyt sunnuntain rippeitten kimppuun eli oikein ihanaa iltaa ja mukavaa orastavaa uutta viikkoa - Nähdään taas <3

Oasis Keinoturkis Liivi, Business Woman
Keinoturkis Liivi: Oasis (klik tämä näin) - minulla koko XS
Poolopaita: Oasis (eli tämä näin klik) - koko S
Housut: Oasis (loppu)
Kengät: Acne
Laukku: Fendi

Oasis Keinoturkis Liivi, Business Woman
Oasis Keinoturkis Liivi, Business Woman
Oasis Keinoturkis Liivi, Business Woman
Seuraa blogiani:

In between -takki, kadonneiden silmälasien mysteeri sekä naapurin oudot mietteet

10.1.2019

Postaus on toteutettu yhteistyössä Klingelin kanssa.

Olen palautunut Sri Lankan reissulta jotenkin poikkeuksellisen hitaasti, enkä oikein saa nyt otetta tähän vuoteen.. Ehkä palautumista hidastaa se, että hukkasin paluumatkalla lentokoneessa silmälasit ja voitteko kuvitella - omalle paikalleni! Miten se voi olla edes mahdollista? Mies ei uskonut, että näin voi tapahtua ja väitti kivenkovaa, että minun on täytynyt poistua paikaltani ja olen hävittänyt ne esimerkiksi koneen vessaan. No, minullapa oli kuvadokumenttia aiheesta. Nimittäin istuin omalla paikallani ja otin kännykällä kuvia, kun kumpainenkin vieruskaveri nukkui sikeää unta. Tytär ikkunanpuolella ja mies käytävänpuolella ja minä tosiaan siinä heidän välissään. Otin kuvia ensin silmälasien kanssa ja sen jälkeen ilman niitä. Enkä poistunut paikaltani yhtikäs minnekään. Sitäpaitsi se pätkä matkaa (Tukholmas-Helsinki) kesti vain 45 minuuttia enkä poistunut koko lennon aikana paikaltani. Kunnes tosiaan ykskaks, silmälaseja ei löydy mistään. Myös edessä ja takana olevat katsoivat omat paikkansa, mutta ei niitä mistään enää löytynyt. Irrotin penkin pehmusteita, konttasin lattiat, käänsin penkkien säilytyskotelot noin miljoona kertaa ja kirosin itseni alimpaan hel...ttiin, koska minähän ne ihan itse käsistäni hävitin. Ne hävisi varmaankin pölynä avaruuteen. Muuta en keksi..

Että miten hankalaa on, kun vakkarilasit ei ole käytössä! Ja sen lisäksi sain heti reissun jälkeen suuhun muutaman megalomaanisen kipeän aftan. Tuntuu oikeasti että suu ja pää räjähtää kivusta, jos niihin vahingossakin koskee. Aftat johtunee siitä, että en syönyt reissun aikana kaurapuuroa enkä ruisleipää, joita käytän normaaliarjessa joka päivä. En tiedä.

Pikkuhuolia tietysti molemmat, mutta olen jotenkin niin jumissa niitten kanssa.

Mutta siis, näihin Klingelin juttuihin.

Sain tosiaan Klingelin paketin matkan aikana ja hain sen heti reissun jälkeen lähikaupasta. Paketti oli iso pahvilaatikko, koska siellä oli mm. kuvissa olevat Supergan tennarit kenkälaatikossa ja tämä päällä oleva takki sekä pari muutakin juttua. Mr. Naapuri sattui hakureissulla kävelemään vastaan, tervehdittiin ja jatkettiin matkaamme, kunnes hän kääntyi takaisin kysyäkseen, että mikä ihmeen paketti minulla oikein on sylissäni. Hän nimittäin luuli, että se on ÄITIYSPAKKAUS ja että meille olisi tulossa perheenlisäystä!!! Ei oikeasti voisi olla absurdimpaa ajatusta ja meinasin todellakin kuolla nauruun!

Klingelin paketissa oli siis kuvissa näkyvä tummansininen Amy Vermont -takki (klik tämä näin). Tilasin sen kevättä silmällä pitäen ja se on todellakin superihana! Se on sellainen sporty chic, joka sopii vaikka jakun korvikkeeksi ja jonka voi heittää jos jonkin näköisen asun päälle. Se on ikäänkuin pidennetty bomber -takki. Tilasin myös tummansiniset Supergan tennarit (klik nämä näin)jotka mielestäni täydentää asua kivasti.

Mitäs tykkäät tästä hiukan keväisemmästä asusta? Tosin minä pidän tätä jo nyt niin, että puen vaan parkan päälle.

Eipä tällä kertaa tämän kummempaa, yritetään sinnikkäästi ottaa arkea haltuun. Nähdään taas <3

Klingel, Business Woman
Takki: Amy Vermont eli tämä näin, klik (koko 36)
Kengät: Superga, klik (koko 38)
Kauluspaita: Ellos
Housut: Oasis Finland

Klingel, Business Woman
Klingel, Superga, Business Woman
Klingel, Business Woman
Klingel, Business Woman

Seuraa blogiani:

V-aukkoinen mekko ja Irtokaulus sen kanssa

9.1.2019

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Klingelin kanssa.

Täällä eräs väsynyt matkaaja toivottaa ihanaa uutta vuotta! Ainakin Instagramia seuranneet tietävät, että piipahdimme Sri Lankassa lomareissulla ja kotiuduimme sunnuntaina.

Olimme Ahungalla -nimisessä kylässä, jonne on noin vuosi sitten rakennettu uusi Riu-ketjun hotelli. Paikka sijaitsee reilut 100 kilometriä pääkaupungista Colombosta etelään. Me ei juuri koskaan käytetä all-inclusive -hotelleja, koska ei olla jotenkin innostuttu niistä. Tällä kertaa kuitenkin tartuimme houkutukseen ja se oli loistava valinta.

Matka oli ihan huikea kaikin tavoin ja voin kyllä lämpimästi suositella Sri Lankaa lomakohteena! Se on ilmastoltaan mukavampi kuin Thaimaa, ruoka oli huikean hyvää, kulttuuri kiehtovaa ja kustannustasokin kohtuullisen edullinen. Mukavaa vaihtelua Thaimaalle. Liikenne oli oikeastaan ainoa miinus, ja muistutti jossain määrin kaoottista Intiaa. Emme juurikaan poistuneet hotellin alueelta, koska pienikin matka saattoi pahimmillaan viedä kohtuuttoman ajan. Esimerkiksi matka lentokentältä hotelille kesti tulomatkalla ruuhka-aikaan noin nelisen tuntia ja paluumatkalla myöhään yöllä noin kaksi tuntia.

Menkää ihmeessä käymään Sri Lankassa, jos mietitte vaikkapa Thaimaalle vaihtoehtoja! Ihana paikka <3

Kun pinnassa on hennon hento rusketus, on suorastaan välttämätöntä käyttää tilaisuus hyväkseen ja ottaa asukuvia. Klingelin pakettikin oli saapunut sopivasti loman aikana.

Olen etsinyt jo pitkään valkoista irtokaulusta, koska olen joskus omistanut sellaisen, ja tiedän, miten käytännöllinen se on. Olen nähnyt kyllä erilaisia irtokauluksia, mutta niissä on ollut aina joko jotain ylimääräistä tai sitten kaulus ei ole ollut tarpeeksi "tärkätty". Testasin pienellä riskillä tätä Klingelin irtokaulusta ja se oli kuulkaas just prikulleen sellainen, jota olen etsinyt <3

Minulla oli itse asiassa mielessä juurikin tämä kuvissa oleva musta Oasiksen neulemekko, jonka kanssa halusin käyttää valkoista irtokaulusta. Vaikka V-aukko olisi ihan ok ilman kaulustakin, on mielestäni tämä kokonaisuus ihan prikulleen se, mitä tavoittelin.

Mitä tykkäät tästä kokonaisuudesta? Oletko koskaan testannut irtokaulusta? Ja oletko tilannut Klingeliltä jotain - ja olisi kiva kuulla tietysti, että mitä?

PS. Huomenna julkaisen toisen asukokonaisuuden tähän Klingelin yhteistyöhön liittyen eli pysykäähän kuulolla!

Klingel Paitakaulussomiste
Irtokaulus: Klingel (klik tämä näin) - minulla koko 34
Mekko: Oasis (klik) - koko S
Kello: Fitbit
Klingel Paitakaulussomiste
Klingel Paitakaulussomiste, Business Woman
Klinger Paitakaulussomiste
Seuraa blogiani:
© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.