Sivuraitahousut

9.4.2017

Tervehdys ystävät! Aika hienoa, kun olen vihdoinkin päässyt valoon ongelmieni kanssa. Olen oikeasti tarponut läpi sellaisen sysipimeän tunnelin, että en olisi ikinä koskaan elämässäni voinut kuvitella, että joudun kohtaamaan niin turkasen vaikean tien kuin mitä olen kohdannut. Olen tottunut aina siihen, että asiat hoituu ja jos näin ei tapahdu, olen saanut apua ja tukea niin paljon kuin olen tarvinnut. Aina on löytynyt joku joka pelastaa ja jeesaa. Ja yhtäkkiä olen tilanteessa, että auttavia tahoja ei vaan yksinkertaisesti ole ja olen niin hiton yksin kaikkine haasteineni. Vieraalla maalla, tai paremminkin tyttöriepu vieraalla planeetalla.

Ihan vielä en voi, enkä oikeastaan halua kertoa, mistä on kyse, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa.

Sen lisäksi, että oma elämä on on ollut vähän työlästä viime aikoina, on sydän itkenyt ihan hirveitä maailman murheita. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi Syyrian tilanne. Se kaasuisku ensin ja sen jälkeen Trumpin operoima hyökkäys sinne. Vaikka Trump teki mielestäni ihan oikein, kun osoitte teoin, ettei hän hyväksy sovittujen pelisääntöjen vähättelyä ja on valmis taistelemaan niiden puolesta, niin siitä huolimatta se Syyrian Venäjä kytkös pelottaa. Hitto kun maailman vaikutusvaltaisimmilla paikoilla sattuu olemaan kaksi supernarsistia eli Trump ja Putin, joista kumpikaan ei ole valmis luovuttamaan kukkulan kuninkuutta toiselle. Vastakkainasettelu on nyt niin vahvaa ja se ei tunnetusti ole koskaan hyväksi.

Mikä yhteys Tukholman tapahtumilla on Syyrian tapahtumiin? Vai onko se vaan sattumaa. Ei nimittäin ole montaakaan viikkoa, kun Trump nosti twiitissään nimenomaan Ruotsin esiin epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan osalta ja sai taas pienimuotoisen (some)myrskyn aikaan. Ja heti Syyrian tapahtumien jälkeen Tukholmassa sattui pelottava onnettomuus..

Omasta puolesta en niinkään pelkää, enkä todellakaan rajoita elämääni Trumpin enkä Putinin enkä edes Isisin pelossa, mutta äitinä tietenkin pelottaa omien lasten ja oikeastaan kaikkien tahtomattaan kärsimään joutuvien tähden. Tukholman yksi kuolonuhreista oli nimittäin samanikäinen kuin oma tytär eli 11 vee. Niin pieni ja viaton joutui kohtamaan koulumatkallaan jotain niin julmaa, itsekästä ja anteeksiantamatonta.

Sanat ei vaan riitä kuvaamaan sitä tuskaa, mitä maailman murheet saa aikaan.. Ja niiden rinnalla omat murheet on niin olemattomia, pieniä, mitättömiä. Ja siitä huolimatta nekin murehdituttaa.

Voi tätä mollivoittoista sointua tässä postauksessa, mutta minkäs teet - niitä ne omat fiilikset on viime aikoina olleet. Haasteita ja maailman murheita. Ja toki myös pieniä ilon pisaroita, kuten vaikkapa eilinen Marjukan ja hänen miehensä tapaaminen. Ja tietysti se, että asiat alkaa hiljalleen sujua noin muutenkin. Ja myös se, että olen vihdoin saanut oman MacBookkini huollosta ja pystyn taas bloggailemaan ilman sitäkin twistiä.

Eilen perjantaina (kuten Instaa seuraavat jo ehkä arvasittekin), tosiaan olimme Marjukan ja hänen miehensä kanssa syömässä Mamma Rosassa ex-temporee meiningillä. Marjukka laitteli muutamaa tuntia aikaisemmin viestiä ja niin sitä lähdettiin dinneröimään heidän kanssaan. Voi että miten mukavaa meillä oli ja voi että, miten aina inspiroidun hänen seurassaan bloggaamisesta. Rakastan sellaista ex-temporee tekemistä sen sijaan, että asioita suunnitellaan viikkotolkulla. Vaikka sitähän se normaalielämä tuppaa nykyään olemaan..

Kumpaankohan kategoriaan muuten lukeutuu mun siskon 6 vee pojan huolet siitä, kun virpojille pitäisi antaa kaikki parhaat suklaamunat? Ja että heille ei ainakaan saa tulla yhtään tyttöä virpomaan, koska virPOJAT on poikia. Piste.

Ehkä meidän kaikkien hartiat on juuri niin leveät kuin mitä me pystymme niiden päällä kantamaan. Näin kai se on uskottava.

Mutta siis. Postailinkin jo Instaan kuvia näistä mun tämän hetkisistä suosikkihousuista. Olen jotenkin ihan hullaantunut muotiin, jossa businesstyyliin yhdistetään jotain sporttista elementtiä. Niinkuin nämä vaaleanpunaiset raidat tummansinisten office -housujen sivuilla. Ja niiden parina ihan tavallinen tummansininen t-paita. Tykkään ihan mahdottomasti!

Ja kiinnittäkäähän huomio korvissa heilurin lailla heiluviin uusiin korviksiin, jotka on House of Elliott -brändin uutukaiset helmikorvikset. Isot helmet ja niiden välissä ketjua. Ja ne sitten heilumaan korviin. Ihanat!

Eipä oikeastaan muita (murheita) tällä kertaa. Muistakaahan käydä vielä äänestämässä!

Side Stripe Trousers
Side Stripe Trousers
Side Stripe Trousers
Side Stripe Trousers
Side Stripe Trousers

Seuraa blogiani:

6 kommenttia:

  1. Minulla tyhmästi kuulostava neuvo kun kohtaan ongelmia tai muuten elämä tuntuu raskaalta=>lähden pitkälle lenkille, ilman musiikkia, ja niin hassulta kun se kuulostaa niin mieli kirkastuu, veri kiertää, ja uni maistuu. Huomenna parempi päivä. Tsemppiä ja jaksamista sinulle. T miesfani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Lenkki on yksi parhaista lääkkeistä! Onneksi olen tajunnut pitää itsestä huolta silloin kun harteilla on paljon tavaraa. Silloin kun asiat on mallillaan, kannattaa oikeasti vähän miettiä, mitkä on niitä elementtejä, joita ei kannata unohtaa huolien alla, koska niitä ei helposti tule mietittyä, kun myrsky puhaltaa päin..

      Poista
  2. Jaksa vielä hetki, niin sitten helpottaa! Minä tässä sivusta seuranneena nostan hattua urheudellesi ja sitkeydellesi ja olen sinusta tosi ylpeä!

    Oli hauska ilta, otetaan pian uusiksi, vaikka meillä seuraavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana ystäväiseni, että olet jaksanu tsempata mua, vaikka välillä on tosiaan myyty maat ja mannut.. Ja mieli tehny luovuttaa. Ja lyödä hanskat tiskiin kun mikään ei onnistu. Silloin kun myrsky raivoaa, mieli on musta ja usko koetuksella, tarvitaan niitä ihania ihmisiä, jotka jaksaa puskea eteenpäin ja joita myös ystäviksi kutsutaan <3

      Poista
  3. Luonnossa kävely on hyvää terapiaa, tietysti sää voi olla joskus haaste siihen, mutta nyt on kevät ja ilmat vain paranee. Minä käyn usein rannalla kävelyllä ja tuijottamassa merelle ja katsomassa lintujen puuhailuja. Usein kamreran tai koiran kera.
    On tosiaan kamalaa seurata maailman menoa, hirvittää. Turhat kuolemat, ihmeelliset fanaattiset ihmiset, jotka haluavat tappaa syyttömiä, lapsiakin. Ei voi ymmärtää!
    Mukavaa Pääsiäisviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marre <3 Kun stressitaso on korkealla, jää itsestä huolehtiminen helposti sivummalle. Ja sehän vaan yleensä pahentaa tilannetta. Olen kyllä yrittänyt huolehtia itsestä ihan sen tähden että en itse pahentaisi tilannetta, mutta huomaampa, että syöminen on minulle se heikoin kohta.. Se tahtoo vaan unohtua ja huomaan, että kiloja lähtee. Siitä en kyllä tykkää yhtään, koska olen aina kärsinyt mieluummin laihuudesta kuin liikakiloista.
      On kyllä vaikeaa käsittää, että jotkut ihmiset on niin kieroutuneita pahuutensa kanssa. Ja että niitä on niin paljon maailmassa, joka puolella!
      Mukavaa pääsiäisviikkoa myös Sinulle Marre! Vaikka sitä kutsutaan myös kärsimysviikoksi, heh:)

      Poista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.