Kasuaali asu ja "white death"

27.12.2016

Joulu on ohi, eikä tätä vuottakaan ole kuin muutama päivä jäljellä, kääk! Ihana ja hyvinkin erilainen vuosi takana ja minkäköhänlainen mahtaakaan olla edessä? Tuskin maltan odottaa, koska odotan sitä enemmän kuin oikeastaan mitään vuotta koskaan aikaisemmin:) Paljon on asioita omissa käsissä eli aika moneen asiaan voi itse vaikuttaa ja niihin, mihin ei voi, on turha keskittyä. Se tosiasia hyppäsi niin konkreettisesti silmille, kun poikkesimme pikareissulla Itä-Suomessa.

Kävin nimittäin Imatralla ja kurkkasin myös sen paikan, jossa sattui kauheuksia muutama viikko sitten, joulukuun alussa. Kävelykatu ammotti tyhjyyttään ja tapahtumapaikalla paloi kynttilöitä. Olo oli aikalailla sanaton ja mieli apea. Kolmen naisen elämä päättyi ihan liian aikaisin ja niin epäreilulla tavalla. Jokainen paikallinen, jonka kanssa vaihdoin joulun ajan kuulumisia, palasi ennemmin tai myöhemmin tähän kauhujen yöhön. Pienellä paikkakunnalla moni on joko suoraan jonkun osapuolen tuttu tai tuttu vähintäänkin välikäden kautta. PS. Lisäsin Instagramin mystories -puolelle pienen videonpätkän tästä visiitistä eli käykäähän kurkkaamassa.

Toinenkin joulun aikaan kuulunut juttu liittyy kuolemaan, enkä tosin tiedä että hyvässä vai pahassa. Kaikki alkoi siitä, kun appiukkeli esitteli hienoa muistomerkkiä, jonka hän oli ostanut hiljattain. Siinä muistomerkissä oli aukinainen, käytetty ammus, joka oli peräisin talvisodasta ja tarkemmin tarkka-ampuja Simo Häyhän tappavan tarkasta aseesta. Käsi ylös, joka tietää tai muistaa kuulleensa hänestä? Häyhähän oli tai on edelleen yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista tarkka-ampujista, joka tappoi talvisodassa Kollaan taistelussa kolmen kuukauden aikana noin 500 puna-armeijan sotilasta (joidenkin arvioiden mukaan jopa 700). Suomalainen sotasankari, joka tunnetaan ympäri maailmaa White Death -lempinimellä ja jonka päänahasta viholliset olivat valmiita maksamaan sievoiset summat. Kollaan taistelut käytiin vuonna 1939-1940 aikamoisissa ääriolosuhteissa ja pakkaslukematkin huitelivat 20-40 asteen välillä. Häyhä söi lunta, jotta hengityshöyryt eivät olisi paljastaneet häntä, tähtäsi avotähtäimellä, koska kiikaritähtäin olisi saattanut heijastaa valoa ja paljastaa hänen olinpaikkansa. Hän jäädytti tähtäinpaikkansa, jotta lumi ei olisi pöllynnyt hänen ympärillään laukaisun hetkellä, asettautui paikalleen ennen aamunkoita ja liikahti vasta, kun aurinko oli painunut mailleen. Ja tappoi kaikki viholliset, jotka osuivat hänen tähtäimeensä. Kertalaukauksella. Ihan niinkuin Imatran ampumatapauksessa.

Imatralla ja Ruokolahdella kaikki tietysti tietävät Simo Häyhän. Aika monella oli myös hänestä tarinoita, vaikka Häyhä tiedettiinkin hiljaisena ja vaatimattomana miehenä, joka ei pitänyt itsestään meteliä eikä useinkaan palannut muistoissaan Kollaan tantereelle. Häyhä eli 96-vuotiaaksi ja kun häneltä elämänsä ehtoopuolella tiedusteltiin mahdollisia tunnontuskia, hän vastasi, että hän teki vain sen, mitä pyydettiin ja niin hyvin kuin suinkin kykeni. Eikä ihminen voisi edes elää niin vanhaksi, jos mieltä vaivaisi valtava painolasti, näin uskon. Kollaan tapahtumien jälkeen hän palasi kotiinsa Ruokolahdelle ja piilotteli vihollisiaan pitkään jossain mökissä. Kai se oli hänen oma vankilansa, se paikka, missä pahat teot pitää sovittaa. Ihan niinkuin Imatran ampujakin tulee sovittamaan perusteettomat ja julmat tekonsa.

En oikein tiedä, miten suhtautua Häyhään. Mieheen, jota ylistetään yhä edelleen ympäri maailmaa ja joka palasi sotatantereelta lähes palvottuna sankarina. Toisin kuin Imatran ampuja. Minkälaista elämää me eläisimme nyt ilman hänen "sankaritekojaan", koska ihan varmasti hänen roolinsa Suomen itsenäisyyden puolesta oli yksi suurimpia, mitä yksittäisen ihmisen kunniaksi voidaan lukea.

Kaikesta huolimatta puhutaan järkyttävästä määrästä ihmishenkiä. Uhreista, jotka olivat aviopuolisoita, isiensä ja äitiensä poikia, pienten lasten isiä, maanviljelijöitä, bussinkuljettajia ja ennenkaikkea tuntevia oikeita ihmisiä, härregyyd! Jotka oli varmasti velvoitettu sotatantereelle ja joita olisi rangaistu siitä, että eivät olisi näin tehneet. Ihan niinkuin Simo Häyhääkin.

En oikein edes uskalla ajatella asiaa sen syvällisemmin, koska näin Suomen juhlavuoden kynnyksellä ei ehkä olisi edes soveliasta tehdä niin. Simo Häyhä oli sankari ja pelasti varmasti toimillaan aika monen suomalaisen sotilaan hengen. Ja ehkä jopa Suomen itsenäisyydenkin. Toisin kuin Imatran ampuja, joka pilasi niin oman kuin täysin viattomien ulkopuolisten, heidän perheiden ja läheisten elämän.

Oli miten oli, olen kiitollinen Suomen itsenäisyydestä ja siitä, että saan asua vapaassa maassa, jossa perusasiat on kunnossa. Olen kiitollinen jokaiselle Suomen itsenäisyyttä puolustaneelle ihmisille ja arvostan heitä todella korkealle. Siitäkään huolimatta en hyväksy väkivaltaa missään muodossa, enkä ihmishengen riistämistä, nyt enkä tulevaisuudessa. Jokaisen ihmisen henki on yhtä kallis ja arvokas, on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Leisure wear Business Woman
Light down jacket: Uniqlo
Pants: Gap
Denim shirt: Mango
Sneakers: Adidas (these*)
Ruokolahti
Leisure wear Business Woman
Leisure wear Business Woman
Simo Häyhä hauta Ruokolahdella
Seuraa blogiani:

10 kommenttia:

  1. Häyhä on aivan legenda. Minulle tutumpi on Suomussalmen Raatteentie, jonka museossa olen käynyt lukuisia kertoja vieraittemme kanssa ja joka on aina yhtä pysäyttävä. Tunnustan, etten kyyneliltä koskaan välty. Jollei Siilasvuon johtama 9. divisioona olisi onnistunut pysäyttämään puna-armeijaa, niin miten olisi historia mennytkään. Onneksi eivät onnistuneet katkaisemaan Suomea parissa viikossa, kuten suunnitelma oli. Kiitollisuus veteraaneja ja sodassa olleita kohtaan on minullakin valtavan suuri. Sitä ampumistapausta ei voi millään järjellä käsittää :-(.
    Toivottavasti ensi vuodesta tulee upea kaikin puolin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen sotahistoria saa aivan uuden ulottuvuuden, kun se konkretisoituu jollain tapaa. Esimerkiksi vaikka museovierailun tai puhumattakaan Raatteentiellä vierailun myötä. Tai vaikkapa sitten Simo Häyhän haudalla vierailun myötä. Kiinnostavuus on aivan toista luokkaa kuin pelkästään kirjoista lukemalla.

      Minusta oli aika hurjaa kuulla, että mieheni muistaa Simo Häyhän ja on nähnyt hänet monet kerrat kylän raitilla. Hänhän kuoli vuonna 2002 eli ei nyt niin kovin kauaa sitten. Hän oli kuulemma pieni ja kumarassa kulkenut mies. Ei uskoisi, että hän on yhä edelleen maailmantilaston ykkönen, kun tarkka-ampujia rankkeerataan paremmusjärjestykseen!! Luehan tämä jenkkisivuston artikkeli:
      http://controversialtimes.com/military/10-deadliest-snipers-in-history-1-is-absolutely-crazy/

      Poista
  2. "Jokaisen ihmisen henki on yhtä kallis ja arvokas, on aina ollut ja tulee aina olemaan." Olen samaa mieltä, mutta ymmärrän, että sodassa tuolla ajatusrakennelmalla ei ole juurikaan merkitystä. Ainoa mikä merkitsee silloin, on omien puolustaminen ja vihollisten toimien eliminoiminen hinnalla millä hyvänsä, koska oman lapsen henki on tuossa tilanteessa arvokkaampi kuin vihollisen lapsen isän, niin julmalta kuin se kuulostaakin.

    Sotasankariemme elämä on ollut yhtä helvettiä varmasti rauhankin aikana, koska osa ihmisistä ovat tuominneet heidät juuri tuon lauseen ajatuksen takia, eivätkä ole voineet hyväksyä heidän tekojaan. Surullisinta mielestäni on juuri se, että he joutuivat tekemään jotakin sellaista, joka varmasti rauhan aikaan olisi ollut heille täysin mahdoton ajatuksenakin ja niiden tekojensa aiheuttaman elinikäisen tuskan lisäksi heitä vielä syyllistettiin siitä. Sydämeni pakahtuu kiitollisuudesta, koska nämä ihmiset ovat tehneet huomattavan suurella henkilökohtaisella uhrauksella jotakin, jota me oikeastaan emme enää näinä ankkalampiaikoina edes pysty ymmärtämään. Niitä tekoja ei voi mitenkään verrata esim. Imatrankaltaisiin raukkamaisiin, järjettömiin mielipuolisuuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatuskin siitä, mitä he ovat joutuneet sodasta palattuaan kantamaan lopun elämänsä taakkanaan, on pakahduttavan kamala! Sotiminen ei ole ollut heille vapaaehtoista, vaan tehtävä, josta he eivät ole voineet, eivätkä saaneet kieltäytyä. En ole perehtynyt, miten heidän henkistä taakkaansa hoidettiin sotien päättymisen jälkeen, mutta veikkaampa, että ei juuri mitenkään. Jokainen on hoitanut sen omalla tavallaan ja mitä kaikkea siitä onkaan seurannut heidän elämänsä varrella. Koska lopulta kuitenkin, he ovat riistäneet ihmishenkiä.

      Poista
  3. On se, käsittämätöntä. Miten meistä tavallisista ihmisistä voi tulla suht nopeastikin, tappajia??!! Naapureiden, puolituttujen jne. kuten sisällissodassa tai sitten rajavaltioiden ihmisten. Kun tavallisena päivänä ja aikana sitä ei voi kuvitellakaan moiseen raakalaismaisuuteen kykenevänsä kuunaan. Suuria, jättimäisiä asioita joita ei haluaisi ajatella muttei näinä päivinä oikein pysty pakenemaankaan. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän päivän käsittämättömistä rikoksista osa johtuu varmasti siitä, että meidän terveydenhuoltoa on ajettu aika isolla kädellä alas. Siinä missä entisaikaan mieleltään sairaat ihmiset oli suljettuna hoitoloihin, on sama joukko tänä päivänä ihan täällä meidän keskuudessamme. Kun joku piuha pimahtaa, voi sattua mitä tahansa ja pahinta on, että kohteena voi olla kuka tahansa ulkopuolinen.

      Sodan aikana isänmaatamme puolustaneet riistivät vastustajien henkiä ihan muista syistä. Taustalla ei ollut mielenhäiriö, vaan velvollisuus, josta ei ollut mahdollisuutta paeta. En voi muuta toivoa kuin että heillä olisi ollut joku taho, jolle avautua raakalaismaisista teoista ja näyistä, joita he rintamalla joutuivat kokemaan ja näkemään. Heillä on ollut kannettavanaan ihan järkyttävä taakka! Toivottavasti sellaista ei joutuisi kukaan koskaan enää kokemaan!

      Poista
  4. Simo Häyhän ja rikollisen ampujan rinnastaminen ei ole millään tasolla perusteltua. Olen hyvin pettynyt tähän postaukseen ja sen tyyliin, sillä olen aiemmin pitänyt sinua suhteellisen älykkäänä. Todella ikävää tekstiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö mitä. Minusta Oikeasti fiksut ihmiset kertovat mielipiteensä ja perustelevat sen. Ymmärtäisin paremmin pointtisi, jos olisit sitä hieman avannut. Perustelemattomat mielipiteet jääköön omaan arvoonsa:)

      Poista
  5. Hei - tulin vain toivottelemaan oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Lady <3 Oikein hyvää, onnellista ja sopivasti tapahtumarikasta uutta vuotta myös Sinulle!

      Poista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.