Pitsiä ja nahkaa sekä arkea meidän perheessä

30.10.2016

Minun on pitänyt esitellä teille jo ties miten pitkään nämä kuvat tämänhetkisestä suosikkipaidastani, mutta en vaan ole ehtinyt. Aina on muka jotain muuta..

Viikonloppuisin (oikeastaan ihan samoin kuin viikollakin) meidän elämä pyörii jatkuvasti pelkästään ruoan ympärillä. Meillä asustaa nimittäin Telluksen ehkä suurimmat nirppanokka -tyttäret, joille pitää tehdä joka päivä monta ateriaa ja jotka ei saa olla mitään samaa, mitä lähimenneisyydessä on ollut ja kummallekaan ei kelpaa se, mikä kelpaa toiselle. Siinä dilemma noin niinkuin yksinkertaisuudessaan.  Toinen urheilee noin 15 tuntia joka viikko ja kuluttaa sen tähden ihan mahdottoman paljon ja toinen on teini, joka ei saa koskaan riittävästi ruokaa. Ja nimenomaan sellaista, joka häntä tyydyttäisi. Argh, sanon minä! Ja meillähän on perkeleet valloillaan, jos huoltojoukkojen fokus on jossain muualla kuin tässä muonitusasiassa. Voin vannoa ja vakuuttaa, että meikäläisen arki on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin ihanaa harmoniaa.. Mutta tilanteet vaihtuu, koska tytöt kasvaa ja kehittyy nyt niin vauhdikkaasti kumpainenkin. Pienemmän elämä koki aika dramaattisen muutoksen nyt heinäkuussa, kun leikkimielinen urheilu muuttui vakavamieliseksi ja tavoitteelliseksi kilpaurheiluksi. Hän siis kilpailee cheerleadingissä oman minisarjansa edustusjoukkueessa ja on siinä nousijan roolissa.

Meillä tyttöjen ikäero on kuusi vuotta ja he ovat olleet oikeastaan koko elämänsä suunnilleen merkityksettömiä toisilleen. He eivät ole koskaan leikkineet toistensa kanssa ja varsinkin pienempi on isosiskon mielestä vain kiusankappale, joka lähinnä häiritsee hänen elämäänsä. Voi jösses niitä mielenkiintoisia hetkiä, mitä heidän kanssaan on koettu:) Voisin kirjoittaa vaikka kirjan niistä ja oikeastaan pitäisikin, koska mitä suurimmalla todennäköisyydellä he tulevat löytämään toisensa vasta aikuisena - eli siinä vaiheessa kun ikäero menettää merkityksensä. Olisi hienoa kirjoittaa asioita muistiin, koska monet asiat muuttuvat kullaksi, kun aika patinoi niitä riittävästi.

Mutta siis kuusi vuotta ikäeroa tarkoittaa käytännössä sitä, että meidän perheessä tullaan elämään aika monta vuotta varsin saatan...lista haasteellista teini-ikä -aikaa, huoh..

No mutta, mennääs asiaan, ennenkuin velvollisuudet taas kutsuvat. Ostin tosiaan tämän sopivasti lyhyen pitsipaidan Zalandolta Topshopin mallistosta parisen vuotta sitten ja olen sen oikeastaan nyt vasta ottanut käyttöön. Tykkään erityisesti sen liehuhelmasta ja kivasta savupiippu -kauluksesta. Tämä pusero on ollut jotenkin tosi helppo arkipaita, koska muutoin sellaisia on ollut ihan älyttömän hankalaa löytää. Milloin paita on liian avonainen tai liian kaitanen tai vähintään liian pitkä tai lyhyt. Tai jos malli on hyvä, on joko materiaali tai väri ollut sopimaton. En tiedä miksi sellaista hyvää paitaa on niin älyttömän hankalaa löytää. Maailmanluokan ongelmia siis, tiedetään:)

Ensi viikolla saamme vihdoin portin meidän takapihalle, jeee. Eipä sitä olla odotettu vasta kuin 2,5 vuotta. En tarkalleen edes tiedä millainen se tulee olemaan, mutta siis se on sellainen korkea, englantilaistyyppinen taottu rautaportti, muistaakseni tummanharmaa. Toivottavasti saan kuvamateriaalia teillekin tänne ja ennenkaikkea - toivottavasti se on mieluinen! Sitä kun ei ole tarkoitus vaihtaa ihan lähivuosina. Olkoon ulkonäkö mikä tahansa, ainakin se on turvallinen, koska siihen tulee lukot. Nimittäin meidän teinin huoneesta menee ovi suoraan takapihalle ja olen kokenut pientä turvattomuuden tunnetta, kun pihasta on puuttunut lukollinen portti. Onneksi mitään ei ole koskaan kuitenkaan tapahtunut, ainakaan tähän mennessä!

Ai niin ja ensi viikollahan on Indiedays Blog Awards -gaalakin, huippua! Upouusi pukukin on sitä varten hommattuna eli olen ollut kerrankin hyvissä ajoin liikkeellä! Toivottavasti Marjukka pääsee pokkaamaan ykköspalkinnon, koska ainakin tällä hetkellä hän on kymmenen eniten ääniä saaneen joukossa. Äänestys päättyy tänään eli muistathan äänestää kas tästä linkistä näin, klik. Nyt on jo viimeinkin aika antaa tunnustusta myös aikuisille laadukkaille naisblogeille, eiks jee!

Hei mukavaa alkavaa marraskuuta ja uutta viikkoa itse kullekin eli me nähdään taas <3

Business Woman
Shirt: Topshop (similar here and here)
Leather trousers: Selected femme (check these)
Boots: Mango (check also these or these)


Pitsiä ja nahkaa


Business Woman
Seuraa blogiani:
Google+

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.

9 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat taas kerran ja ihanaa uutta viikkoa myös sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marina <3 Saapa nähdä alkaako talvi viimein ensi viikolla eli sitä odotellessa! Toivottavasti nähdään lauantaina IBA:ssa?

      Poista
  2. Tuo paita on kyllä kaunis! Voi, osaan niin samaistua tuohon ruoka-asiaan. Meillä asuu yyberkranttu teini ja erittäin vähäruokainen vajaan neljä vuotta nuorempi pikkusisko. Ikäero on meillä vaikuttanut siten, että vasta viimeisen vuoden aikana ovat löytäneet yhteisen sävelen. Meillä odotetaan murrosikää kauhulla. Se on vasta tuloillaan. Tsemppiä ruokapatojen ääreen ja murkun kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tutun kuuloinen tilanne teilläkin - onkohan tilanne sama myös poikalasten kotona..? Meillä vielä odotellaan yhteistä säveltä, kun toinen on 17 ja toinen 11.. Aika kaukana ovat toistensa maailmoista vielä tässä vaiheessa, mutta toivottavasti aika tosiaan yhdistää heidät!

      Jos meikäläisen pitäisi antaa yksi neuvo murkkuikäisten vanhemmille, se olisi "Ei kannata provosoitua!" Eli tsemppiä Sara teille, koska luvassa on HYVIN epävakaista säätä, heh..

      Poista
  3. Heh, voimia arkeen.
    Kahden altiivisen poikalapsen äitinä retkahdin myös aluksi tuohon tilausravintolamentaliteettiin, mutta hermothan siinä meni. Ratkaisin asian niin, että se, joka laittaa ruuan, saa päättää menyyn. Jos ei tarjoilu miellytä, ei tarvitse syödä, mutta maistaa pitää. Teinit ja uhmaikäisen ovat samanlaisia siinä, että luulevat maailman pyörivän heidän ympärillään, mutta on hyvä huomata normaalielämän realiteetit ennen kuin lähtee maailmalle. Kauha pysyy hyvin myös 17-vuotiaan kädessä. ;)

    T. Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna, samaa Sinulle myös:) 17 vee jo itsekin kokkailee, kun kotona ei kuulemma koskaan saa sitä, mitä hän haluaisi:) Kun aina mennään sen "nirppanokan" mieltymysten mukaan.. Jännää muuten, kun eräällä ystävällä on kaksi poikaa, joitten ikäero on hyvin pieni (ainakin omiini verrattuna), mutta ovatruokatottumuksiltaan täydellisiä vastakohtia. Toinen söi ja syö edelleen ihan mitä tahansa (lusikoi jopa mämmiä kauhatolkulla jo ihan ihan pienenä) ja toiselle ei kelpaa oikein mikään.. Vanhemmat lähtee kai vähän liian helposti näihin tilausravintola -toimintoihin mukaan, vaikka todellakin pitäisi käyttäytyä yhtä johdonmukaisesti kuin koirankin koulutuksessa. Heh, mikä vertaus:)

      Poista
  4. Kaunis tuo pitsipaita ja ihanat nuo bootsit. Itse olen hieman liian myöhään tajunnut,että tuollaiset bootsit olisi kivat ja nyt koot on aika loppu! No, oma vika!
    Meillä tyttöjen ikäero on kolme vuotta ja meillä tytöt on ihme kyllä olleet aina sopuisasti yhdessä ja vieläkin kikattelevat keskevään ja naureskelevat mulle!!! No, on toki hetkiä kun toinen ottaa pannuun, varsinkin kun lainailee toisen vaatteita ja meikkejä kysymättä ja silloin ollaan hieman äänekkäämpiä, mutta yleisesti meillä on heidän välit olleet hyvät ja toivon, että jatkuisi. Varmaan tämä pieni ikäero on ollut tässä tapauksessa hyvä. Mutta ruokapolitiikka on ollut sitten ihan pepusta. Nuorempi söi aina kaikkea, mutta vanhempi, allerginen ei paljoa mitään, vähän kyllä pelasi myös allergioiden piikkiin, kun ei tykännyt. Meillä on sen takia pitänyt kokata monia ruokia, kun kaikki ei halua syödä sitä allergiaruokaa ja mä olen todella surkea kokki. Nyt patistelen itse kokkkaan, jos ei maistu mun sapuskat ja nuorempi jo kivasti tekeekin. Tää on nyt vielä hetken tätä ja kyllä se tästä vielä helpottuu, teilläkin!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsit, jännää miten tosiaan perheessä kuin perheessä on lapsilla niin erilaiset makutottumukset! Vaikka teilläkään ei ole tuon isompi ikäero tytöillä. Minäkään en erityisemmin tykkää ruoanlaitosta ja arvaa vaan, kun väkisin pitää vääntää jotain..
      Samoilla metodeilla minäkin yritän tsempata itseäni, että ei tätä kauaa jatku ja sitten kun se loppuu, niin sekin tullee harmittamaan, höh.

      Poista
  5. Minulla on jo aikuiset lapset eli kokkailevat itse omillaan, mutta toki välillä äiti laittaa ruokaa. Haaste on siinä, että syövät nykyään kasvisruokaa, liha ei kelpaa, ei kenellekkään kolmesta.. Ja yksi vielä syö gluteenitonta.
    No entiset ruoan siis ovat pannassa, ne mitä söivät lapsena ja nuorena kun asuivat kotosalla. Onneksi netissä on hyviä ohjeita ja kaupassa lihalle kasvisvaihtoehtoja. :)

    VastaaPoista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.