Rock and romantic

31.8.2016

Lupasin kuvata pitkästä aikaa joitakin office -kelpoisia asuja eli aloitetaan tämmöisestä hyvinkin tyypillisestä omaa tyyliäni edustavasta asusta. Perinteiset jakkupuvut olen heittänyt menemään jo aikoja sitten ihan vaan siitä syystä, että olen totaalisen kyllästynyt niihin. Asussa saa olla vähän "särmää", varsinkin sellaisina päivinä, kun almanakka ei huuda pukeutumaan siihen "luottotigeriin". Nimittäin, businesspukeutumisessakin nainen saa näyttää naiselta ja edustaa juurikin sitä pukeutumistyyliä, missä itse tuntee olonsa hyväksi ja itsevarmaksi. No, sen verran olen vanhanaikainen, että farkkuja en suosittele ja paljastelulle en lämpene, mutta muuten liberalisoisin sitä maailmaa aikalailla esteistä vapaaksi. Yyberkorkeat korot eivät myöskään kuulu asusteina ainakaan omiin businessasuihini, vaikka muutoin korot saavat meikäläiseltä ehdottoman puoltolausunnon.

Halusin välttää omassa asussani sellaista "tätimeininkiä" ja puin jalkaani vähän rokimmat nilkkurit. Alexander McQueen´n buutsit* on uudehkot ja ostin ne Stockmannilta. Vaihtamalla rokkinilkkurit siroihin korkkareihin, kelpaa asu varmasti tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Paita puolestaan on Lontoon tuliaisia viime viikonlopulta ja voinpa sanoa, että Oasis ei pettänyt tälläkään kertaa! Tämä ihastuttava ja vähän jopa romanttishenkinen paita on juuri sitä, mitä kaipaan omaan pukeutumiseeni - siinä on jotain, mutta ei liikaa. Ja kun paidassa itsessään on yksityiskohtia, ei koruille ole tarvetta.

Vähän siis rokkia ja vähän romantiikkaa tämän kertaisessa asussa, mitäs tykkäätte?

Tähdellä * merkatut linkit ovat adlinkkeja, joista bloggaaja saattaa hyötyä taloudellisesti.  
Oasis
Shirt: Oasis
Skirt: Benetton
Biker: Stradivarius
Ankle boots: Aleksander McQueen (similar here*)
Oasis
Oasis
Oasis
Oasis

Seuraa blogiani:

Weekend feelings from London

29.8.2016

Takana on ihana viikonloppu Lontoossa:) Instagramiin päivitinkin muutaman fiiliskuvan meidän viikonloppureissulta, joka oli hieman tavallisesta Lontoon matkasta poikkeava. Siitä on nimittäin jo aikaa, kun olen käynyt Lontoossa ilman minkäänlaisia velvoitteita ja nyt mittailimmekin puolisoni kanssa Lontoon katuja ihan vaan turistin tavoin.

Meidän tyttöjen piti lähteä reissuun mukaan, mutta toisin kävi. Kumpikin totesi, että heillä on kotona paljon mielekkäämpää puuhaa ja minkäpä me sille voimme. Me lähdimme matkaan siis ihan kaksin, matkalaukussa suunnilleen hammasharja ja vaihtopikkarit. Ja perillä olimme aika tarkalleen vuorokauden.

Oli oikeasti ihan älyttömän ihana reissu! Lontoo on niin lähellä, ei kummoista aikaerokikkailua ja niin kansainvälinen, historiaa ja kulttuuria tulvillaan oleva kaupunki ja mitkä shoppailumahdollisuudet se sisältääkään. Puhumattakaan niistä loputtomista ruokapaikoista ja superihanista kahviloista, huoh.. Päätimme, että lähdemme sinne useamminkin ihan lomareissun nimissä.

Meidän hotelli sijaitsi ihan  Earl´s Court -metroaseman vieressä ja siitä oli helppo lähteä oikeastaan joka suuntaan. Metromatka lentokentältä kesti hotellille vain noin 20 minuutta eli sijainti oli loistava. Hotelli oli noin muuten ihan jees, eli tarjosi oikein hyvän yösijan. Aamupala oli hyvinkin vaatimaton (jugurttia, paahtoleipää, kahvia, tiivistemehuja ja croissantteja lähinnä..) ja me suuntasimmekin nauttimaan aamupalan keskustaan Paul Bakery´n kahvilaan. Ihana ranskalainen kahvilaketju, joka ei pettänyt tälläkään kertaa! Olemme tutustuneet Paul Bakeryyn joskus taannoin Miamissa, emmekä sen jälkeen ole kyenneet ohittamaan sitä, aina kun se vaan matkan varrelle osuu. Niitä on ympäri maailmaa.

Mitäköhän muuta voisi matkasta kertoa.. No, shoppailin jonkin verran ihania syysjuttuja, mutta palataan niihin myöhemmin asukuvien muodossa. En juurikaan kierrellyt kauppoja, vaan tein täsmäiskun erääseen ja se kannatti:) Muutoin tuli lähinnä vaan fiilisteltyä, istuttua kahviloissa ja ravintoloissa ja tutustuimmepa aika huikeaan australialaiseen pariskuntaan, jotka olivat ensimmäistä kertaa Euroopassa. Ai niin, ja naapuri, ihan tuosta vierestä, melkeinpä seinän takaa, istui lentokoneessa ihan minun takanani:)

Tässä vaatimaton kuvasaldoni reissulta, olkaatte hyvät! Kamera pääsi kyllä hotelliin, mutta ei enää käsilaukkuun kaupungille.. Too heavy.

Yritän ehtiä kuvaamaan teille lähitulevaisuudessa vähän businesshenkisempää asukokonaisuutta eli pian taas nähdään <3

P8271832
^Kävimme menomatkalla syömässä lentokentän sushi -ravintolassa ja tilasimme thaimaalaisen kana-punacurry-riisiannoksen, siis yhden puoliksi, ennen lentokoneen ateriaa. Se oli yksi parhaista thaikkuannoksista, joita olen syönyt!
P8271842
^ Finnairin business -luokassa juomat tarjoillaan Iittalan Ultima Thule -laseista eli mikäpä sen parempi lasi skoolata samppanjat matkan kunniaksi <3 Irresistible combination!
P8271836
P8271844
^Listalla oli tällä kertaa savuporoa sienikastikkeen kanssa alkupaloina, nieriää ja kaalikastiketta pääruokana sekä suklaaleivos mustikoilla jälkkärinä.
P8281850
^Turisti.
P8281846
^Hotellin aamupalalla tarjottu leipävalikoima ei ollut mitenkään "ylenpalttinen". Jätin suosiolla väliin ja suunnistimme Paul Bakeryyn. Kuvan sen aamupalavaihtoehdosta näet Instagramista eli käyppä kurkkaamassa sieltä. See u <3

Seuraa blogiani:

Menneen viikon kohokohtia

26.8.2016

Perjantaitervehdys ystävät! Takana on taas aika tapahtumarikas viikko ja ihanaa, että nyt on jo perjantai. Ainakin täällä Helsingissä on ilmoilla jo selkeästi syksyn tuntua..

Saattelin tiistaina veljentytön lentokentälle, kun hän suunnisti vielä yhdeksi viikoksi Pohjois-Suomeen. Olin koko ajan ollut siinä uskossa, että hän viettäisi Suomessa kolme viikkoa, mutta todellisuudessa niitä viikkoja olikin vain kaksi. Niistä siis ensimmäisen hän vietti yhdessä poikaystävänsä kanssa täällä meillä Helsingissä. Oli jotenkin lohdullista kuulla, että hän haikailee kovastikin tänne Suomeen ja voi olla, että hän suorittaa osan opinnoistaankin täällä Suomessa. Olin nimittäin ollut jo vuosia siinä uskossa, että iso Amerikka on niellyt koko perheen, eikä heitä ehkä tulla näkemään Suomessa muuta kuin satunnaisten lomien muodossa. Ihanaa sentimentalismia nuorelta naiselta, joka vasta aikuisuuden kynnyksellä on alkanut kaivata omaa "oikeata" kotimaataan <3

Kävimme hänen kanssaan tietysti vähän shoppailemassa keskustassa (mitä ainakin minä teen ihan älyttömän harvoin!) ja löysin Granitin liikkeestä ihanan vehreän ja hyvässä kasvun vaiheessa olevan peikonlehden.  Oli ihan pakko ostaa. Ruukku on vielä vähän mitä sattuu, mutta ajan kanssa se ehkä korjaantuu. Tai sitten ei..

P8241801
Kävin viikolla myös Brand & Design toimisto Huvilan kutsuvieraana viettämässä kesän varmasti viimeisiä lämpöisiä kesäiltoja Suomenlahdella seilaten. Laiva oli lastattu eri alojen ihmisillä ja tottakai vähän jänskätti mennnä taas ventovieraitten ihmisten joukkoon, ihan yksinään. Vaikka siis joka kerta vähän jännittää, en kyllä koskaan jätä sen tähden osallistumatta.  Illan päätteeksi menimme isolla joukolla vielä Tokoinrantaan Taiteiden Yö -tapahtumaan. Ihmisiä oli liikkeellä sankoin joukoin:)
WP_20160825_17_24_19_Pro
^Kuvassa keskellä Huvilan toimitusjohtaja Heli Ylivaara ja oikealla Laura Sulkava Viisaasti Vesillä -organisaatiosta.

Viikolla poikkesin myös Ravintola Teatterissa (Kellobaarissa), jossa Taiteiden Yön kunniaksi avattiin Gabriela von Girs´n taidennäyttely. Käykää ihmeessä tutustumassa! Näyttely on siis Ravintola Teatterin tiloissa sen Kellobaarissa eli ensimmäisessä kerroksessa. Näyttely on esillä pari kuukautta aina lokakuun loppuun saakka eli hyvin vielä aikaa. Gabrielaan ja hänen taiteeseen voi tutustua vaikka hänen Facebook -sivujensa kautta, kas tästä näin klik.
P8251812
P8251801
Siinä siis viikon huippuhetket. Ei oikeastaan muuta kuin ihanaa viikonloppua teille kaikille <3

Seuraa blogiani:

Outfit of the leisure day and notes about my (un)lucky Celine bag

21.8.2016

Olemme viettäneet viikonloppua Vierumäellä meidän pienimmäisen cheer -leirin huoltojoukoissa. Hänellä on kohtuullisen rankka 11 tunnin treenauksesta koostuva leiriviikonloppu tuota pikaa takana. Aikamoista! Jännää kuulla, onko paikat ihan jumissa ja mikä on fiilis urakan jälkeen. Odottelen häntä nimittäin tässä hotellin aulassa.

Olimme eilen ystäväpariskunnan kanssa golfradalla ja minun roolina oli lähinnä haravoida bunkkereita heidän jäljiltään, heh. En ole koskaan innostunut kyseisestä harrastuksesta ja veikkaanpa, että eilinen rundi ei ainakaan kasvattanut innostustani. Kierroksen alussa alkoi nimittäin sataa kaatamalla ja salamakin pamahti IHAN viereen. Meillä neljällä aikuisella tuli kiire pois kentän laakeimmalta kohdalta ja menimme (lue: juoksimme) odottelemaan ukkosen laantumista vieressä olleen supan pohjalle. Hitto kun säikähdimme! Golfkärpänen ei päässyt tälläkään kertaa purasemaan meikäläisestä:)

Ainiin, kävin eilen myös urheiluhierojalla vähän "runneltavana" ja illalla vielä Á la Carte -ravintolassa syömässä, ihan niinkuin kunnon lomareissulla konsanaan. Ja tänään vielä juoksulenkillä ihanissa järvenranta -maisemissa. Ihan superkiva viikonloppu ja Helsingistä vain tunnin ajomatkan päässä!

Olette kyselleet kovasti minun epäonnekkaan Celinen kuulumisia ja ajattelinkin nyt vähän valottaa nykytilannetta, kun laukku on sattumoisin mukana täällä Vierumäellä. Jos ette tiedä tai muista, mistä oikein oli kyse, niin lukaiskaa tämä postaus näin, klik.

Elikkä siis, Zara ei suostunut kustantamaan Celinen puhdistusta ja he pitivät itsepintaisesti kiinni siitä, että laukun värjäytyminen oli minun oma moka. Pidin Zaran uusia housuja jalassa tasan yhden kerran ja laukku oli sen jäljiltä ihan kammottavassa kunnossa. Ja olen sentään pitänyt laukun kanssa vaikka minkälaisia vaatteita, eikä mistään ole tarttunut nahkaan mitään vastaavaa.

Sain teiltä ihan loistavia puhdistusvinkkejä (kiitos niistä!) ja testailin epätoivoissani niistä muutamaa. Soitin myös parille pesulalle, mutta he eivät ottaneet laukkua vastaan. Ymmärrän erittäin hyvin, koska nahka on tietysti hyvin arkaa ja omaisuus kohtuullisen arvokas. Epäonnistumisen riski olisi heille ollut liian iso.

Puhdistin laukkua erittäin varovasti ensin nihkeällä ihmesienellä ja sen jälkeen vielä nahan puhdistusaineella, jollain ihan tavallisella, jota sattui kotona olemaan. Olen nimittäin puhdistanut meillä kotona olleen valkoisen Natuzzi -nahkasohvan sillä samaisella aineella jokunen vuosi sitten ja siitä tuli oikeasti kuin uusi. Sitä samaista ainetta testasin nyt siis Celineenkin, tosin supersuper varovasti.

Lopputulos ei näyttänyt kovinkaan lohdulliselta ja ajattelin, että aikalailla p*ska homma. Ja että en suostu itkemään tai edes murehtimaan asiaa, koska elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin mitätön Celinen laukku. Ihan sama, nielen tappion.

Unohdin laukun pariksi kuukaudeksi, ja kun viimein sitä hipelöin, en ollut uskoa silmiäni. Sinisestä väristä ei ollut enää tietoakaan! Jotenkin se oli vaan siitä hävinnyt, kuivunut kai ja varissut pois. En todellakaan tiedä, mitä oli tapahtunut, mutta tosiaan, laukku oli samassa kunnossa kuin ennen tätä housuepisodia! Ehkä tämä puhdistusoperaatio nosti jotenkin sen sinisen värin pintaan, en todellakaan tiedä..

Eli jos kaipaatte vinkkejä, miten tällaiset yllättävät ja yhtäkkiset värjäymät saa puhdistettua nahan pinnasta, niin en valitettavasti osaa antaa niitä teille. Ehkä se taikasana oli myös se, että aloitin puhdistuksen heti, enkä antanut sen jämähtää kiinni. Ihmeellistä ja vähän niinkuin laukku olisi herännyt kuolleista:)

Muutama sana vielä asusta. Beige laatikkomallinen paita ja tiukat housut on meikäläisen päällä niin supertuttu näky. Kuten ensimmäisessä "historian havinaa" -postauksessakin kävi ilmi, samanlaisista elementeistä koostui asu jo viisi vuotta sitten:) Tämä Your Facen superihana paita on ollut yksi parhaimpia hankintoja, joita paitarintamalla on tullut tehtyä. Napit takana, vähän vajaamittaiset, aavistuksen trumpettimaiset hihat ja helmassa leveä resori tekevät paidasta jotenkin niin chic. Minulla on samainen paita myös mustana ja sekin on nähnyt päivänvaloa jo lukemattomia kertoja. Myös systeri ihastui paitaan niin, että hankki itselleenkin mustan version.

Kenkiä ei tullut kuvattua kovinkaan tarkkaan - ne on ihanat bling-bling -espadrillot, jotka ostin taannoiselta Tallinnan matkalta. Maksoivat 20,96 Euroa, heh. Parhaat kesäkengät, evö.

Mutta. Minä lähden kohtapuoliin noutamaan mun pienokaisen ja sen jälkeen pääsemmekin taas kotimatkalle. Kotiin on aina ihana palata <3

Hyvää alkavaa uutta viikkoa ystävät ja nähdään taas! Onko teillä muuten jokin turva-asu, joka pelastaa tilanteen kuin tilanteen ja päivän kuin päivän?

Shirt: Your FACE
Trousers: H&M
Bag: Celine 
Shoes: Cascade

P8201771

Seuraa blogiani:

Historiakatsaus eli menneitten vuosien asuja

19.8.2016

Viikko on taas valunut käsistä ja kadonnut menneisyyteen. Huono omatunto on ollut vähän liiankin tuttu tunne näin kun syksyn arki on ottanut meidänkin elämän taas täysillä pihteihinsä. Tuntuu, että pitäisi olla niin monessa paikassa yhtä aikaa ja se johtaa helposti siihen, että koko ajan on huono omatunto, kun pitäisi olla jossakin muualla kuin missä milloinkin on.

Esimerkiksi. Eilen illalla olimme rapujuhlilla, josta ei vaan voinut (enkä kyllä halunnutkaan) olla pois. Samaan aikaan olisi tietysti pitänyt olla kotona, jossa oli veljen tyttö poikaystävineen (Usasta) ja tietysti omat tytöt myös. Ja Leo, jota on taas vaivannut mystinen apeus.. No, Usan vieraat jopa priorisoi Helsinki -seikkailuaan ilman meikäläisen läsnäoloa, eikä Leokaan pistä pahakseen itsekseen oloa. Mutta silti, huono omatunto.

Meidän juniorilla tulee muuten torstait olemaan aika rankkoja päiviä, ja kotihuollon pitää silloin toimia. Hän on tanssiluokalla ja lukujärjestykseen on merkattuna 3 oppituntia liikuntaa kyseiselle päivälle. En muista kummin päin, oliko niistä tanssia yksi vai kaksi tuntia ja loppu normaalia liikuntaa. Ja sen päälle vielä illalla kahden tunnin treenit, jotka on todellakin hikiliikuntaa koko 120 minuutin ajan. Siis miettikää, viisi tuntia liikkumista yhtenä päivänä! Se on järkyttävä määrä kenelle tahansa, puhumattakaan pienelle ihmiselle. Tanssiluokalla lähes kaikilla on jokin jo aika vakavastikin otettu liikuntaharrastus eli kolme oppituntia liikuntaa yhdelle päivälle on harmillisen paljon, kun päälle tulee tosiaan muut liikuntaharrastukset. Ja tämä asia tietysti vaivasi eilen, kun en ollut illalla hänen kanssaan kotona "huoltojoukoissa".

Blogihiljaisuuskin ottaa vähän päähän, kun täälläkin pitäisi olla niin mahdottoman aktiivinen. Instagram tahtoo helposti unohtua tyystin ja erilaisiin hetkiin tekee mieli tarttua ilman, että on paineita kameran kaivamisesta esiin. Olen kyllä taas viettänyt aikaa blogin kimpussa, mutta lähinnä vanhoja juttuja restauroiden. Tai siis muokaten vanhojen kuvien kokoa vastaamaan alkuvuodesta tehtyä uutta blogiulkoasua. Se urakka on edelleen pahasti kesken, vaikka olen häärinyt sen asian kimpussa tunteja ja tunteja.. Yleensäkin blogin "back office" hommat on aika paljon suurempi kokonaisuus kuin mitä ulospäin näkyy.

Mutta tosiaan, kun noitten vanhojen juttujen parissa on tullut vietettyä nostalgisia tunteja poikineen, haluan niitä tuntemuksia tuoda teillekin esiin. Matkan varrella on tullut uusia lukijoita, joitten kanssa emme ole kulkeneet koko blogitaivalta, ja saattaapa se kuvahistoria kiinnostaa muitakin. Ainakin minua itseäni se on kiinnostanut.

Kokosin siis teille tähän vanhoja asupostauksia, jotka olen postaillut viitenä menneenä vuonna jotakuinkin tähän samaan ajankohtaan. Halusin nimittäin jotain eloa tänne blogiin, kun en yksinkertaisesti ehtinyt ottaa teille asukuvia eilisestä rapujuhla-asusta.

Vähän huono omatunto tietysti siitäkin..

2015: Alla oleva ensimmäinen kuva on viime vuoden elokuulta. Ihana Ralph Laurenin mekko on edelleenkin kaapissa ja tuntuu ihan hullulta, että tuostakin kuvasta on jo vuosi aikaa! Vastahan minä tuon mekon ostin.. Mutta siis, tykkään kovasti edelleen. Raikas ja naisellinen. Sopii niin moneen tilanteeseen.

2014: Musta shortsiasu pienellä naisellisella twistillä oli aika onnistunut kokonaisuus. Paita jännillä trumpettihihoilla oli aika huippulöytö H&M:ltä, koska se on edelleenkin käytössä, eikä käytön jäljet näy siinä mitenkään. Koko asu löytyy edelleen kaapista ja nuo shortsit on palvelleet tänäkin kesänä monenmonet kerrat.

2013: Olimme juuri muuttaneet tänne Helsinkiin ja tuohon aikaan oli aika harvinaista, että esittelin blogissa muuta kuin vähänkään office -kelpoista kokonaisuutta. Siis voisiko tavallisempaa asua olla kuin alla oleva, vaikka meikäläiselle tuollainen asu on kaikkea muuta kuin tavanomainen. En vaan viihdy collage/farkut/tennarit -kokoonpanossa. En tunne oloani kotoisaksi kyseisenlaisessa asussa. Enkä tainnut tuntea tuolloinkaan.

2012: Tiger of Sweden mekot on jo pitkään olleet meikäläisen "turvavaatteita". Tykkään kovasti edelleen. Kengät tosin myin juuri vastikään kirpparilla, mutta mekko on neljän vuodenkin jälkeen edelleen käypä ja moitteeton.

2011: Viisi vuotta sitten olimme näköjään tähän aikaan pohjoisessa ja kuvassa olen kotiseudullani äidin mekko päällä. Mekko on tänäkin päivänä tosi kiva ja todellakin äidin näköinen. Tyylillisesti enemmän hänen kuin lopulta kuitenkaan minun. Ja nuo kengäthän on ihan supersöpöt. Ne oli kirpparilöytö ja todellakin vanhat, jostain 70 -luvulta muistaakseni.

Pakko tunnustaa, että en bongaa omassa tyylissä juurikaan minkäänlaisia kehityksen merkkejä viimeisen viiden vuoden aikana. Pitäisiköhän olla huolissaan vai tyytyväinen? En ole oikeastaan koskaan lähtenyt mihinkään hetken kestäviin "muoti-ilmiöihin" mukaan ja olen syttynyt erilaisiin trendeihinkin vähän hitaanlaisesti. Se tekee meikäläisestä ehkä jopa tylsän pukeutujan, mikä näkyy vähintään selkeästi oheisesta viiden vuoden olemattomasta "kehityskaaresta".

Mutta. Oikein hyvää viikonloppua ystävät! Me lähdetään viettämään sitä Vierumäelle.

Birthday parties

14.8.2016

Vietimme tänään nuorimmaisen 11-vuotis kaverisynttäreitä. Kuinkakohan monet juhlat onkaan tullut järjestettyä, aika monet nimittäin:) Synttärijuhlia kun järjestetään sukulaisille, kavereille ja vielä useimmiten myös "mattimyöhäisille". Meillä tytöt on onneksi halunneet järjestää juhlansa pääasiassa kotona ja muistelisin, että kerran ollaan vietetty niitä kodin ulkopuolella. Minusta juhlat tuntuu juhlilta vain kotona, koska tykkään järjestää niitä. Me alamme suunnitella tyttöjen kanssa yhdessä juhlia jo hyvissä ajoin ja varsinaiset juhlat on sen prosessin huipennus. Ei se päämäärä, vaan se yhteinen matka. Täytyy tosin mainita, että meidän 16-vuotias ei ole järjestänyt juhlia enää muutamaan vuoteen, mutta kylläpä hänenkin kanssaan niitä suunnittelimme varmastikin 12-vuotiaaksi asti.

Kun synttäreitä vietetään, on tytöt saaneet aina olla pääarkkitehtejä ja minä vain toteutan ne. Tällä kertaa juhlien suunnittelu lähti Soulista ostetusta Happy Birthday -riipukkeesta ja pääasia oli saada sen myötä pöytään mahdollisimman paljon väriä.  No sehän järjestyy.

Juhlat on nyt onnellisesti juhlittu ja kotikin siivottu pahimmista sotkuista. Ei muuta kuin kilometrin mittaisen dokumenttipinon kimppuun ja siinäpä se sunnuntai sitten vierähtääkin, huoh.

Ensi viikolla saamme vieraita USA:sta, kun tosiaan veljen tytär tulee poikaystävänsä kanssa meille viikoksi vieraisille. Viikonlopun vietämme Vierumäellä pienimmäisen cheerleading -leirin merkeissä eli kaikkea kivaa on taas luvassa:) Lontoon matkakin häämöttää ihan lähitulevaisuudessa.

Oikein mukavaa sunnuntain jatkoa ystävät ja nähdään taas <3 Tässä vielä teillekin kuvia meidän juhlapäivästämme, olkaatte hyvät.
P8141592
^Oman kukkapenkin satoa:)
P8141572
^Tiskirätti ja sitten meitsi - aika tyypillinen yhdistelmä:)
P8141547
^Jäätelökakku, hieno ja älyhelppo. Itse ehdotin koristeeksi tuoreita marjoja, mutta sepä ei kelvannut päivänsankarille.
P8141532
P8141571

^Leolla oli kovasti vahdittavaa, kun koti täyttyi tyttöenergialla:)

Seuraa blogiani:

Day Birger et Mikkelsen Home -astioita hankintalistalla

13.8.2016

En ole oikein koskaan syttynyt ihan täysin valkoiseen sisustustrendiin. Minusta sisustuksessa täytyy olla jotain mausteisuutta vähintäänkin lisukkeena. Samoin astioissa. Ihan yksiväriset valkoiset astiat ei ole koskaan ollut meikäläisen juttu, vaikka en kiellä, etteikö ne olisikin kauniita. Kyllähän perusvalkoisestakin saa eloa pöytään vaikkapa lautasliinoilla ja vaikkapa vähän "rosoisemmalla" sokerikko/kermakko -parilla. Btw - sokerikkoa tulee käytettyä todella harvoin, koska tuntuu, ettei kukaan käytä enää sokeria kahvin tai teen lisukkeena. Se on kai vähän "lääst siisön".

Omista astioista sen verran, että olemme keräilleet Arabian Paratiisia jo 18 vuoden ajan ja tykkään siitä edelleen. Yksikään kippo tai lautanen ei ole mennyt rikki, saatikka kulunut käytössä tai astianpesukoneessa. Koko sarja on ihan kuin uusi edelleen, vaikka se onkin jokapäiväisessä käytössä. Paratiisiin on ollut mukava yhdistää ihan perusvalkoista Arabian Teemaa.

Mutta. Olen halunnut uusia omaa "kahvikalustoani" jo pidemmän aikaa ja etsiskellyt uutta sarjaa, jota voisi kokeilla vaihtelunkin nimissä. Kalusto voisi olla sekoistus vaikkapa paria väriä ja mielessä siintää alla kuvassa näkyvä Day Birger et Mikkelsen Home -sarjan astiacoctail.

Minusta on jotenkin tosi ihanaa, kun marokkolaisuus ja sen ilmentymänä sellainen pehmeä mausteisuus on tehnyt niin vahvan tulemisen sisustuksen maailmaan!

Huomenna sunnuntaina on tooodella mielenkiintoinen päivä edessä. Meille tulee iltapäivällä 19 synttärivierasta, joten se tarkoittaa, että aamupäivä menee enemmän ja vähemmän juhlia ja kotia juhlakuntoon valmistellessa. Vaikka tänään lauantaina olenkin tehnyt jo kaikki leipomukset valmiiksi, thank God. Sen jälkeen vielä vähän "paperihommia", joissa menee varmasti yöhön asti.. Hitto kun en tehnyt, tai edes aloittanut niitä jo tänään! Viivyttelemällä ei saa kuin stressiä itselleen..

Mutta, mitäs te tykkäätte marokkolaisesta mausteisuudesta sisustuksessa ja onko Day Birger et Mikkelsen Home -sarja entuudestaan jo tuttu? Minulle se on nimittäin ihan uusi tuttavuus, joka tosiaan kolahti heti!

* Postaus sisältää kaupallisia linkkejä, joista bloggaaja saattaa hyötyä taloudellisesti.

Soldier

10.8.2016

Voihan kökkö sentään, mitä kuvia on tänään tarjolla.. En tiedä, miten muilla bloggareilla, mutta ainakaan minulla nämä kuvaustilanteet ei todellakaan synny itsestään tai ex-temporee. Taustalla on aina suunnittelua, aikataulujen yhteensovittamista, vähintään meikkien korjailua, tukan uudelleen värkkäämistä, useimmiten autolla kuvauspaikalle siirtymistä ja lopuksi vielä kameran asettelua oikeille lukemille, että kuvat saadaan otettua tänne teillekin nähtäville. Ja kun olet kuvauspaikalla, huomaat, että kamerasta on akku loppu. Voi että sitä harmituksen määrää, vaikka mitäpä se auttaa. Loppu mikä loppu.

No, kun kerran ollaan hommaan ryhdytty, niin otetaan käyttöön suunnitelma B. Kännykkä saa nyt kelvata kameran rooliin. Ja kun kännykkäkuvia lopulta siirrellään kiertoteitä pitkin tänne blogiin, jää pikseleitä aikamoinen kasa jonnekin matkan varrelle. Ja lopputuloksen näette näissä kuvissa. Eihän nämä ole mitään järin tarkkoja, mutta hei, asukuvia tarjolla kahtena peräkkäisenä päivänä!

Siitäpä tulikin mieleeni, kuinka tässä jo kohta kuuden vuoden aikana on blogikulttuuri muuttunut aika tavalla. Nyt kun vanhaa blogiarkistoa on tullut kahlattua oikein urakalla, se tosiasia jotenkin vaan hyppäsi aika radikaalisti silmille. Ennen tuli räpsittyä kuvia ihan ex-temporee -meiningillä, eikä niitä kuvaushetkiä todellakaan suunniteltu saatikka muutenkaan nähty niiden eteen kovin paljoa vaivaa tai edes ajatusta. Työpäivän päätteeksi otettiin kuvia ja satoa syntyi harva se päivä. Sellainen rentous tästä on kadonnut ja kieltämättä sitä itsekin vähän kaipaan.  En tiedä kumpi meistä asettaa paineita enemmän tälle bloggaamiselle - te siellä vai minä itse omassa päässäni?

Mössöä tai ei, minä joka tapauksessa otin tänään käyttöön saappaat! Kyllä vaan. Että tervemenoa varvassandaalit, ehkä vielä nähdään?

Tykkään ihan mahdottomasti Jimmy Choon kengistä, joiden muotoilu on mielestäni kenkien aatelia ja lesti on korkeassakin korossa ihan hyvä kävellä. Näissä saappaissa tosin ei ole korkoa nimeksikään ja nämä onkin meikäläisen ensimmäiset Jimmy Choot, jotka on tarkoitettu todellakin käytettäviksi.

Saapaskausi on nyt joka tapauksessa meikäläisen osalta korkattu!
IMG_2369
Dress: Zara
Overknee boots: Jimmy Choo
Bag: Fendi
IMG_2389
^Jos olisin ottanut tämän kuvan kunnollisella kameralla, olisin suoristanut kuvaa ja rajannut ainakin tuon rekka-auton pois "häiritsemästä".
IMG_2371

^Eikä rekka-auto olisi päässyt tähänkään otokseen.

Seuraa blogiani:

Party outfit

9.8.2016

Nyt on juhlittu taas oikein kunnolla. Meidän kuopus täytti maanantaina 11 vuotta ja niitä juhlimme tässä vaiheessa ihan lähisukulaisten kesken. Siitäkin huolimatta piti pyöräyttää neljät leipomukset, koska ilman mitään juhliakin, meillä on lähestulkoon aina jonkinsortin vieraita kyläilemässä. Aamulla vanhemman tyttären huoneesta kömpi kaksi extra -tyttöä, jotka olivat yökyläilemässä ja illalla meille tuli kaksi tyttöä kuopuksen yövieraiksi. Ja minä tykkään värkkäillä heille aina jotain kivaa syötävää. Kaverisynttärit onkin sitten tulevana sunnuntaina ja silloin meille pörähtää parikymmentä juhlavierasta. Härregyyd mikä urakka tiedossa! Niin ja ensi viikolla saammekin vieraita vähän kauempaa rapakon takaa, kun veljen tytär tulee poikaystävänsä kanssa Suomeen kolmeksi viikoksi, josta he viettävät ensimmäisen viikon täällä meillä. Ihan mielettömän mahtava juttu! Veljen tyttö taitaa vielä jotenkuten suomen kielen, mutta hänen poikaystävänsä on ihan umpijenkki. Ja joka ei ole koskaan vieraillut Euroopassa ja joka on myös ihan innoissaan, kun pääsee heti ihan suomalaiseen kulttuuriin kiinni. Supercool päästä esittelemään Suomea ja Helsinkiä ja kaikkea kivaa täällä, vaikka heillä onkin jo ennakkoon mietittynä paljon ihan itsenäistäkin tekemistä, mm. Tallinnassa vierailu.

Tänään tiistaina juhlimme ystävän nelikymppisiä eli pitkästä aikaa sai laittaa päälle vähän parempaa. Olin muuten kuullut kehuja hänen itse tekemästään tiramisusta, joka koreili itseoikeutetusti tänään hänen juhlapöydässään. Ja voi elämys, miten hyvää se oli! Olen tiramisun ylin ystävä, vaikka Erittäin harvoin on tarjolla sellaista, joka maistuu täydelliseltä. Ja se ystävän tekemä oli juuri sellaista, ihan täydellinen makuelämys! Se resepti on pakko saada, vaikka tänään suunnilleen polvillani tapahtunut anelu ei vielä tuottanutkaan tulosta.

Mutta siis, elämä on yhtä juhlaa, jos näin voisi kiteyttää tämän postauksen sanoman:) Palaillaan taas <3 Ja mitäs tykkäätte mun juhla-asusta?

Oasis
Dress: Oasis
Shoes: Jimmy Choo
Bag: Chanel
Biker: Stradivarius
Oasis
Oasis
Oasis
Oasis
Seuraa blogiani:

Haaveissa pieni työhuone omaan kotiin

8.8.2016

Ellos
Meillä on kotona ylimmässä kerroksessa aika mielenkiintoinen tila. Se on sellainen "esiterassi", joka tällä hetkellä on vielä kylmää tilaa, mutta josta minä haaveilen itselleni pientä työtilaa. Se tila on ehkä 3*3 metriä ja yksi seinä on kokonaan lasiliukuovea. Pienellä vaivalla ja "pienellä" investoinnilla se on helpostikin tehtävissä lämpimäksi tilaksi. 

Haluaisin sinne pienen työpöydän ja hyvät nettiyhteydet. Meillä kun ihan ylimpään kerrokseen ei yhteydet oikein tahdo ulottua.. Ihania viherkasveja ja joku ihana kaappi siellä pitäisi myös olla. Ja sitten kaikkea kaunista ja inspiroivaa muuta täytettä.

Olen monta kertaa jo kertonutkin, että jaksan ihastella Elloksen Kodin -osaston tarjontaa lakkaamatta. Ne sivut on vaan niin inspiroivat. Sisustan mielessäni sitä tilaa aina, kun käyn Elloksen sivuilla, koska se tarjoilee täydellisen haavematkan sisustuksen haavemaailmaan katoavalle. 

Elloksella on oikeastaan jatkuvasti tarjolla kivoja tarjouskoodeja, mutta ne eivät juurikaan koske huonekaluja. Mutta nyt olisi 20% tarjousta myös huonekaluista (21.8 saakka) ja kokosinkin tähän alle tämänhetkiset tarjouskoodit:


30% alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Edut ovat voimassa 30.12.2016 saakka. 


20% alennus koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia kodintekstiilejä, sisävalaisimia, sisustustuotteita, tapetteja, mattoja ja huonekaluja. Alennus on voimassa 21.8.2016 asti, ja sen voi käyttää vain kerran. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin, Odd Molly -tuotteisiin eikä Design by -tuotteisiin.

Seuraa blogiani:
Google+

*Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka saattavat tuottaa bloggaajalle taloudellista hyötyä.

Historian havinaa eli katsaus menneisiin elokuisiin asuihin

7.8.2016

Nyt taisi tulla taas teidän suuntaan hiukka pitkä bloggaustauko, mutta tiedättekö mitä olen tehnyt? Olen kyllä paljonkin häärinyt blogin kanssa, itse asiassa tunteja ja tunteja tullut näpyteltyä tässä tietokoneen äärellä ja nimenomaan blogin kimpussa..

Kaikki alkoi siitä, kun googlettelin jotain random -asiaa netin syövereistä ja yllätyksekseni oma blogi löytyi aika korkealta Googlen listoilta. Kun klikkailin sitä kautta omaan blogiin, oli järkytys melkoinen. Nimittäin vanhojen postausten kuvat oli ihan mitä sattuu, siis ne oli venytetty ja litistetty ihan muodottomiksi möykyiksi. Se juontaa juurensa siihen alkuvuoden hetkeen, kun blogini koodattiin uudelleen ja vaikutus oli tietysti parhaimmillaan koodauksen jälkeen tehtyihin postauksiin. Se tarkoitti käytännössä sitä, että kaikki vanhat postaukset olisi pitänyt muokata uudelleen kuvien osalta jo silloin. No enhän minä sitä savottaa silloin ehtinyt tehdä ja se jotenkin unohtui siinä kaiken muun keskellä.

Eli olen tässä jo muutaman päivän ajan käyttänyt leijonan osan ajastani siihen, että olen käynyt satoja postauksia läpi ja muokannut sitten jokaisen kuvan kokoa erikseen. Tosin vieläkin on ihan älytön määrä kuvia ja postauksia jäljellä, mutta nyt olen päättänyt tehdä sen loppuun saakka.

Minulla ei ole tapana palata vanhoihin juttuihin eli en vieraile omassa blogissani oikeastaan koskaan. Ja voin kyllä sanoa, että olipas aika tunnelmallinen seikkailu palata ajassa vuosia taaksepäin. Ja huomata, että paljon on tapahtunut, vaikka sitä ei tässä arjen tiimellyksessä juurikaan tule ajatelleeksi.

Muunmuassa:

  • Kotia on vaihdettu kolme kertaa
  • Kotipaikkakuntakin on vaihtunut kerran
  • Hiukset on lyhentyneet "puoli metriä"
  • Kilojakin on hiipinyt salakavalasti
  • Olemme matkustelleet hurjan usein
  • Tyyli on muuttunut "rennommaksi", vaikka edelleen tykkään aika monestakin menneistä asuista
  • Meikkityyli on "hiukan" kehittynyt
  • Kuvaustaidotkin on (luojan kiitos) kehittyneet, kuten kuvauskalustokin pari kertaa
  • Ryppyjä on tullut rutkasti lisää, toisaalta olen oppinut niitä vähän kyllä myös pehmentämään sekä ihon kosteutuksella että meikkaustaidoilla

Mutta, pidemmittä puheitta, kurkataan vähän menneisyyteen eli keräsin teille elokuisia asuja viideltä menneeltä vuodelta. Tältä ne näytti:

2015: Musta Tiger of Swedenin mekko on edelleen käytössä ja tykkään sitä mahdottomasti vieläkin. Tigerit on kyllä aikojen saatossa osoittautuneet aikalailla parhaaseen kategoriaan, mitä omiin hankintoihin tulee. Ne säilyy vuodesta toiseen ihan priimana ja mallit on kohtuullisen ajattomia.

2014: Henkkamaukan röyhelömekko oli heräteostos parin vuoden takaa ja löytyypä se edelleen kaapista. Tykkään käyttää mekkoa vieläkin, lähinnä tosin ruokakauppa- ja kotimekkona. Mutta kiva ostos ja niin "girly".

2013: Alla kuvassa oleva tummansininen kotelomekko oli myös heräteostos Rovaniemeltä. Tykästyin mekon malliin ja tietysti kivaan kaulukseen. Se oli kohtuullisen arvokas ja jäänyt oikeastaan täysin käyttämättä kaapin pohjalle. Annoin sen sittemmin äidilleni, joka myös jemmailee sitä kaapeissaan. Vaikka mekko on kaunis, sille on ollut tosi vaikeaa löytää käyttötarkoitusta tai tilaisuutta, jossa käyttää.

Kuvan ottamisen aikaan asuimme ihan Helsingin ytimessä ja voi että, miten tykkäsinkään siitä ajanjaksosta! Kaikki oli niin lähellä ja asuntokin oli superkiva. Ja tämmöiselle maalaistytölle se oli uutta ja niin ihmeellistä:)

2012: Alla oleva neljän vuoden takainen asu sen sijaan ei jäänyt käyttämättä. Käytin hametta todella paljon ja yhdistin sen oikeastaan aina sinisen kauluspaidan kanssa. Jotenkin tuo värikombo (sininen, beige, musta) viehättää minun silmääni ja asu näyttää edelleen hyvinkin kauniilta. Ja ai että tuota asua muuten kehuttiin.

2011: Alla oleva viiden vuoden takainen asu on otettu poikkeuksellisesti ulkona. Tuohon aikaan tuli muuten asukuvat kuvattua 95%:sti sisätiloissa ja valon tähden aina samassa paikassa. Aina. Mutta siis tuo asu näyttää mielestäni vieläkin kivalta ja beige Forever 21 laatikkopaita tulikin käytettyä melkeinpä loppuun saakka. Se oli lopulta niin nukkaa täysi, että se oli pakko heittää roskiin. Pillifarkut ja beige laatikkopaita kuuluu edelleen lemppareihin. Ainakin itselläni se edustaa jo lähes klassikkoasua. Huiveja tosin en ole koskaan oppinut käyttämään ja veikkaanpa, että allaolevassa kuvassakin se on lähinnä kuvausrekvisiittaa.

Voisikohan viisi mennyttä vuotta kiteyttää tyylin osalta niin, että minkäänlaista kehitystä ei ole havaittavissa? Tykkään edelleenkin kaikista asuista, vaikka toki (pakko tunnustaa) arkistoista löytyy ihan kammottavaakin katsottavaa..

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.