Soul - my first impressions

26.7.2016

Kotiuduimme eilen viiden päivän Soul -tourneelta. Finnairin kone pääsi lähtemään ajallaan kotimatkalle ja oli itse asiassa tuntia ennen virallista saapumisaikaa perillä Helsingissä. Suotuisien säitten siivittämänä pitkillä lentomatkoilla (noin 9 tuntia) niinkin onnekkaasti voi siis käydä:)

Aikaeromatkailu sujui tällä kertaa aikalailla ongelmitta ja suurin haaste oli totutella menomatkan jälkeen paikalliseen aikaan. Olimme perillä Suomen aikaa yöllä kahden maissa eli Soulissa oli jo aamu pitkällä (kuuden tunnin aikaero). Olin todellakin kuolemanväsynyt, ja kun vihdoin pääsimme hotellille oli ihan pakko nukkua pari tuntia ennenkuin pystyi edes ajattelemaan mitään muuta. Jos olisimme nukkuneet yhtään pidempään, olisi sisäinen kello ollut taatusti sekaisin ja seuraava yö olisi ehkä mennyt valvoessa. Kotiin palatessa ei ollut oikeastaan minkäänlaisia ongelmia aikaeron kanssa ja ainakin me sopeuduimme kaikki oitis Suomen aikaan. En nukkunut paluumatkallakaan ollenkaan, toisin kuin muu matkaseurueeni.

P7251040
^Yksi reissun parhaita anteja: lukea lennon menú!

Yövyimme Novotel Ambassador -hotellissa Gangnamin alueella, koska se vaikutti ihan hyvältä hotellilta (paljon hyviä palautteita siellä vierailleilta) ja oli mukavien kulkuyhteyksien päässä niin lentokentältä kuin Soulin muustakin tarjonnasta. Lentokentältä kuljimme hotellille sujuvasti paikallisella lentokenttäbussilla, itse asiassa suoraan hotellin oven eteen. Kuten myös lentokentälle hotellilta paluumatkalla. Onnistuimme löytämään tämän yhteyden, kun tiedustelimme infopisteeltä ohjeita sujuvaan liikkumiseen. Bussi käytti itsestään nimitystä limusiini, ja olihan siinä kieltämättä leveät hienot nahkapenkit, joissa istuskeltiin ja ihasteltiin maisemia. Mutta siis, erittäin siisti, edullinen ja sujuva tapa mennä lentokentältä hotellille. Niitä kulki muistaakseni 20 minuutin välein ja Gagnamiin matka kesti mennen tullen noin 1,5 tuntia.

P7230950
^Novotel Ambassador -hotellin aula oli aika mahtipontisen näyttävä

Matkan ehkä suurimpia yllätyksiä oli se, kuinka huonosti paikallinen väestö puhui englantia. Ihan sama, oliko kyseessä nuoriso vai aikuisempi popula, ongelma tuntui olevan kaikkien kohdalla sama. Paikallinen koulusysteemi ei ilmeisesti ole missään kehityksensä vaiheessa painottanut kielitaidon tärkeyttä ja se on kyllä mielestäni todella outoa. Soul ja Etelä-Korea yleensäkin on kuitenkin monen suuren kansainvälisen yrityksen (mm. Huyndai, Samsung, LG) kotipaikka ja Etelä-Korean taloudessa luotetaan varmasti tulevaisuudessakin kansainvälistymiseen, mutta ei sen edellyttämään kielitaitoon. Edes yksinkertaisimmat ilmaisut eivät olleet heille tuttuja..

Näyttökuva 2016-07-26 kello 17.40.59
Toinen iso yllätys oli se, että länsimaisia turisteja näkyi katukuvassa erittäin vähän, jos ollenkaan. Ainakaan suomalaiset eivät ole selvästikään löytäneet Soulia matkakohteekseen, vaikka Finnair lentää sinne suorinta reittiä, ja vieläpä uusimmalla kalustollaan. Koneet oli mennen tullen täynnä aasialaisia matkustajia. Ihan muutama yksittäinen suomalainen tai yleensäkään länsimaiselta näyttävä henkilö istuskeli koneessa meidän lisäksemme.

Koska Soulin katukuvassa ei juurikaan ollut väkeä Aasian ulkopuolelta, oli vaaleahiuksisuus ja erityisesti skandinaavinen ulkonäkö aikalailla harvinainen ilmestys myös heille. Meidän 10 -vuotias tytär on todella vaalea ja hän olikin varsinainen katseitten kääntäjä aina siellä, missä kuljimme. Hänen kanssaan haluttiin samaan valokuvaan ja jouduimmepa eräänkin kerran ihan kiinalaisten piirittämiksi. Jokainen halusi kuvaan hänen kanssaan ja kun yhdestä selvisimme, tuli toinen ja yhtäkkiä valokuvaan pyytäneitä oli ympärillä kymmeniä. Huh, se oli melkein jo pelottavaa.


^Porukkaa alkoi kuvan ottamisen jälkeen kerääntyä paikalle siihen tahtiin, että oli pakko lähteä pelastamaan pieni tyttöparka <3

Kaiken kaikkiaan Soul vaikutti kuitenkin turvalliselta kaupungilta liikkua. Selvästi siis taloudellisesti vauras maa, jossa ihmisten ei tarvitse turvautua epärehellisiin keinoihin lieventääkseen omaa taloudellista ahdinkoaan. Ei tarvinnut pelätä taskuvarkaita eikä paikalliset (tori)myyjät olleet päällekäyviä tai agressiivisia kaupustelijoita, edes paikallisilla markkinoilla. Oikeastaan päinvastoin. En nähnyt yhtäkään kerjäläistä tai päihtyttä ihmistä koko matkan aikana, narkomaaneista puhumattakaan.

Taloudesta tulikin mieleeni korealainen kosmetiikka. Se on varmasti koko sen kansantalouden näkökulmasta tärkeässä roolissa, koska sitä näkyi katukuvassa niin paljon. Ja onpa sitä hehkutettu jopa suomalaisissakin kauneusalan julkaisuissa. Taloudellisten vaikutusten lisäksi korealainen kosmetiikka on ilmeisen onnistunutta myös varsinaisilta vaikutuksiltaan, koska korealaisten naisten iho näytti olevan lähes täydellisessä kunnossa. Ja ihan sama, minkä ikäinen ihminen oli kyseessä! Minäkin hamstrasin joitakin ihonhoitotuotteita, lähinnä face maskeja niin itselle kuin 16 -vuotiaalle tyttärelle.
P7240951
P7241024
Hintatasoltaan Soul oli kallis maa. Edullisten hankintojen tähden sinne ei siis kannata matkustaa ja  hintataso olikin aikalailla Helsingin tasoa. Osittain jopa korkeampi. Tai sitten me kävimme väärissä paikoissa.. Esimerkiksi: Jos täällä Helsingissä Kenzon college -paidasta piti maksaa vähän yli 200 euroa, maksoi se Lotte World -kauppakeskuksen Kenzon myymälässä noin 400 euroa. Tämä oli ehkä räikein hintaero, mitä bongasin. Chanel Boy -peruslaukut (jollaisesta itse kovasti haaveilen), maksoivat Chanelin omassa liikkeessä (kauppakeskus Galleriassa) noin 2.900 ja 3.400 euroa, riippuen laukun koosta. Ihan snadisti korkeammat hinnat siis kuin Euroopassa, ero ei kuitenkaan ihan räikeimmästä päästä. Niidenkään tähden ei siis kannata Souliin saakka lähteä. Zaran hintatasokin oli mielestäni hiukan Suomea korkeampi.
P7241016
^Lotte World -kauppakeskuksen yhteydessä oli huvipuisto, jossa oli vierailevina tähtinä brasilialaisia sambatanssijoita. Huvipuisto oli ehkä hurjin paikka, jossa olen aikoihin käynyt.

Soul vaikutti aikamoiselta trendsettereiden kaupungilta. Katukuvassa oli paljon hyvinpukeutuneita, trendikkäitä miehiä ja naisia. Erityisesti nuoret miehet olivat mielestäni todella siististi ja trendikkäästi pukeutuneita. Siinä missä Suomessa trendikkäät nuoret miehet (pojat?) pukeutuvat huppareihin ja löysiin farkkuihin, Soulilainen pukeutuu vajaamittaisiin suoriin housuihin ja kauluspaitaan sekä pistää päähänsä jonkin kivan trendikkään hatun. Todella chic!
P7241032
^Kuva kauppakeskus Lotte World´n käytävältä. Näyttääkö "halvalta" kauppakeskukselta? Juu ei näytä.

Loppuun on vielä todettava, että korealainen ruoka on kyllä ihan älyttömän hyvää! Aika tulista, mutta ah, niin herkullista. Pääsin tutustumaan siihen ihan liian vähän, koska meidän ruokapaikat valikoituivat pitkälti 10 -vuotiaan makumieltymysten mukaan eli se osa kulttuuria jäi vähän kiusaamaan. Haluaisin tutustua siihen kyllä hieman paremmin. Ehkä seuraavalla kerralla, jos sellainen vielä tulee..

Yhteenvetona voisin todeta, että en jäänyt erityisesti kaipaamaan Soulia, eikä se tehnyt niin lähtemätöntä vaikutusta, että tekisi mieli palata tai tutustua syvemmin edes Etelä-Koreaan. Ihan mielenkiintoinen paikkahan se on, mutta mitä luultavimmin se on nyt minun osaltani nähty ja koettu. Se on kaupunkilomaa arvostavalle mainio lomakohde, joka ei pursuile kultturitarjonnallaan eikä erityisemmin houkuttele (ehkä kosmetiikkaa lukuunottamatta) shoppailemaankaan.
P7240980
^Lotte World huvipuistoa.

PS. Vietimme yhden kokonaisen päivän Lotte World kauppakeskuksen yhteydessä olevassa huvipuistossa ja se oli kyllä ehkäpä reissun pahin moka. Se paikka oli kuin suoraan pahimmasta painajaisunesta! Laitteet oli jotain "kauhuskenaario potenssiin sata" -luokkaa. Erehdyin nimittäin menemään (vain ja ainoastaan) vuoristorataan ja jos olisin tiennyt, millainen kauhukokemus se tulee olemaan, olisin todellakin jättänyt väliin. Vauhti oli NIIN järkyttävän kovaa, eikä missään vaiheessa pystynyt ennustamaan, että käännytäänkö oikealle vai vasemmalle vai ollaanko vaakatasossa.. Ja kokoajan mentiin suunnilleen valonnopeudella eteenpäin. Se oli jotain niin horroria, enkä todellakaan voi suositella sitä kenellekään! Niskat on edelleenkin kipeät sen jäljiltä. Kamalaa, Kamalaa, KAMALAA. Ihan hirveää!

6 kommenttia:

  1. Hei! Olen satunnaisesti selaillut blogiasi, mukavia, trendikkäitä postauksia. Minua kiinnostaa tietenkin uutena lukijana historiasi. Milloin aloitit bloggailun, miksi, mitä teet työksesi (viittaan blogisi nimeen), matkustelet paljon, työksesikö jne. Ihmettelen kommenttien vähyyttä, arastelevatko ihmiset "trendikkyyttäsi" vaikka taidat olla tavan maalaistyttö pohjoisesta. Keskeltä ei mitään. Niinkuin itsekin taisit jossain lapsuudenkotisi pihapiiristä kirjoittaa :) Bloggareiden taustat avaavat minusta mukavasti blogikirjoitusten "sielunmaailmaa" ja tuo paremmin ymmärrystä aiheisiin. Kiitos vastauksestasi jo näin etukäteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi:) Olen bloggaillut jo melkein kuusi vuotta, tosin ensimmäiset kirjoitukset olen valitettavasti joutunut poistamaan. Tila ei riittänyt ja ratkaisin sen ongelman aikoinaan siivoamalla vanhinta juttuhistoriaa. Löysin blogimaailman vähän aikaisemmin ja koska en löytänyt "nelikymppisille" suunnattua muotiblogia, perustin itse sellaisen. Olin ihan ensimmäisiä kyseisen ikäryhmän bloggareita Suomessa ja sen jälkeen alkoi ilmestyä mukavasti muitakin. Olen alusta lähtien ollut aika nihkeä jakamaan oikeastaan mitään perustietoja minusta itsestäni, tosin pisimpään seuranneet ovat kyllä hienosti bonganneet elämäni suuntaviivat, isoimmat käänteet ja tietysti myös ajatusmaailmaa noin niinkuin yleisellä tasolla. Olen tarkoituksella pitänyt työasiat tiukasti toisaalla, enkä ole koskaan missään vaiheessa jakanut mitään työhöni liittyvää asiaa blogin puolella. Se on ollut minulle itsellenikin tärkeää, koska tämä bloggailu on ollut työelämälleni erittäin hyvää vastapainoa. Tosin, nyt siihenkin on tuloillaan muutoksia, kun syksyllä jossain vaiheessa tulen tekemään myös blogin ulkopuolisesta elämästäni (ts. työstäni) julkisempaa. Odotan jo kädet syyhyten ja tietysti isolla jännityksellä sitä hetkeä:) Siellä ruudun takana on kuitenkin kohtuullisen iso joukko teitä lukijoita, joille olen pysytellyt em syistä varmastikin aika etäisenä tämän pitkähkön blogiurani aikana, eli ihanaa, kun vihdoin siihen on luvassa muutoksia! Mutta siis, olen tosiaan pohjoisen tyttöjä alunperin ja kulkeutunut tänne Helsinkiin työn perässä muutama vuosi sitten. Olen aikoinaan valmistunut oikeustieteellisestä tiedekunnasta, tosin en ole enää aikoihin harjoittanut varsinaisesti juristin/lakimiehen ammattia. Kotoa löytyy mies ja kaksi tytärtä sekä pieni ja haukkuvainen Leo-poika. Aikojen saatossa (viimeksi tällä viikolla) on useinkin kyselty tai arvuuteltu vaikkapa mieheni työpaikkaa tai ammattia, enkä niitäkään ole täällä blogissa julkisesti kertonut. Se on taas mieheni ehdoton tahtotila, vaikka olisi supermukavaa jakaa kanssanne hänen (mielestäni aika kivaa) pukeutumistyyliä businessmaailmassa.

      Toivottavasti pystyin avaamaan edes hiukan enemmän itsestäni kuin mitä muutaman postauksen perusteella olet ehkä itsekin huomioinut!? Vielä vähän kun maltat odottaa, niin luvassa on tosiaan aika paljonkin avoimempaa elämää myös työnkuvaan liittyen:)

      Poista
    2. Kiitos kovasti perusteellisesta vastauksestasi :) Ymmärrän täysin yksityisyyden suojelemisen. Avasit mukavasti blogisi historiaa ja taustoja.
      Tämä "avartaa" minulle lukijana blogiasi
      paremmin. Kiitos kovasti vastauksestasi. Innolla odotan jatkoa.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Voi kiitos:) Kolmas ja neljäs kuva on muuten Microsoftin Lumia -kännykkäkameralla otettuja! Kuljetin kameraa todella vähän mukanani, koska olimme liikkeellä joka päivä 7-9 tuntia eikä kameran kantaminen tuntunut kovin mukavalta ajatukselta.. Mutta siis, mielestäni ihan älyttömän hyviä kännykällä otetuiksi kuviksi:)

      Poista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.