Tunneälykkyydestä ja sanonnoista, joita kannattaa välttää sekä kuvia ja tunnelmia KappAhl´n syysmalliston lanseerauksesta

19.6.2016

Huh, otsake povaa paljon asiaa yhteen postaukseen..

Tunneälykkyydestä kirjoittaminen on nimittäin pyörinyt pitkään mielessä ja tämä juttu onkin ollut raakileena työpöydällä jo luvattoman kauan.

Luen aika paljon artikkeleita ja kaikenmaailman tutkimuksia ihmisen käyttäytymisestä ja erityisesti siitä, kuinka kehittää omia sosiaalisia valmiuksiaan. Tämä koko elämähän on lopulta vain ihmissuhdepeliä, jossa menestyksen ja onnellisuuden ratkaisee ne sosiaaliset suhteet, jotka onnistuu elämänsä aikana luomaan. Kiinnitän itse todella paljon huomiota ihmisten ilmaisutapaan ja huomaan pohtivani usein (oikeastaan liiankin usein), että kuinka paljon näihin muut kiinnittävätkään huomiota. Tuletteko te ajatelleeksi kaikkia niitä (piilo)viestejä, joita tahtomattamme keskusteluissa viljelemme? Ja minkä käsityksen ihminen antaa itsestään, kun se kaikkein mielenkiintoisin seuralainen on kädessä oleva puhelin?

Okei. Sosiaaliset valmiudet on käsitteenä moniulotteinen, mutta erityisesti se tarkoittanee sitä, kuinka ilmaisemme asioita ja itseämme sosiaalisissa tilanteissa. Me sanomme valitettavan helposti asioita, jotka aiheuttavat kuulijassa hämmennystä. Vaikka aikomuksemme on hyvä ja tarkoitusperämme vilpittömät, saatamme tahtomattamme lipsauttaa suustamme "sammakoita", koska emme välttämättä tule ajatelleeksi kaikkien sanomisiemme hienovaraisia vaikutuksia kanssakuulijaan. Näiden vaikutusten ymmärtämiseksi vaaditaan sosiaalista tietoisuutta tai ymmärtämistä eli tunneälyä - kykyä ymmärtää muiden ihmisten tunteita ja sen taustalla olevia kokemuksia.

Mm. TalentSmart on testannut yli miljoonan ihmisen tunneälyä ja todennut, että hyvin monella meistä on vaillinaiset sosiaaliset valmiudet. Me keskitymme vain itseemme ja siihen, mitä sanomme seuraavaksi, ja sen tähden jollain tapaa unohdamme toiset ihmiset ympärillämme. Emme yksinkertaisesti noteeraa kaikkia niitä merkkejä, joita meidän pitäisi noteerata ja sen tähden ilmaisemme asioita niin, että aiheutamme kanssakuulijassa tahatonta hämmennystä.

Ihmiset ovat monimutkaisia ja moniulotteisia luontokappaleita, eikä toista voi oppia ymmärtämään, ennenkuin keskitymme häneen täysin. Ja sekös on näin sosiaalisen median valtakautena valitettavan harvinaista ja pöytäseuruetta mielekkäämpää seuraa löytyykin usein omasta taskusta kaivettavasta älyvempaimesta. Keskustelutilanteissa kännykät pitäisi kyllä jättää sinne taskun pohjalle ja keskittyä koneitten sijaan ihmiseen.

Näin sunnuntain kunniaksi keräsin yhteen muutaman yleisen sanonnan, joita lienee syytä välttää ja  vinkkejä, kuinka asioita voisi ilmaista jotenkin toisin:

1. Näytät tänään jotenkin väsyneeltä!

Miltäköhän väsynyt ihminen näyttää? No, turvonneet silmäpussit, tummat silmänaluset, sotkuinen tukka ja yleisesti ottaen nuhruinen yleisilme. Keskittymisvaikeudet ja ärtyneisyyskin mielletään usein väsyneeseen ihmiseen. Sitäkö tosiaan haluat viestiä kanssakuulijallesi?

Mitäpä jos muotoilisit viestisi vaikka näin: "Onko kaikki ok?" Sen sijaan, että oletat ystäväsi mielentilan ja väität häntä väsyneeksi, kysy häneltä! Hän voi jopa avautua ja jakaa ongelmansa. Mutta erityisesti hän aistii, että välität, sen sijaan että olet epäkohtelias, tai jopa töykeä.

 2. Wou, oletpa laihtunut ihan älyttömästi!

Ihan varmasti hyvää tarkoittava kommentti, ellei jopa kohteliaisuudeksi tarkoitettu. Mutta. Sen voi helposti mieltää myös niin, että vertaat nykyhetkeä menneeseen, jolloin wou -efektiä ei siis ole ollut olemassa. Not good.

Kokeile seuraavalla kerralla: "Näytätpä hyvältä!" Vertailu vanhaan ei todellakaan ole hyvä juttu, jos et tunne kanssakuulijaasi varsin hyvin. Eli pelkkä kohteliaisuus riittää. Ilman vertauksia menneeseen.

3. Olitkin hänelle (tai siihen tehtävään) ihan liian hyvä.. 

Tarkoitatko todellakin, että olet tehnyt tyhmän tai huonon valinnan jo alunperinkin?

Seuraavalla kerralla sano vaikka näin: "Hänen menetyksensä!" Ilmaisu sisältää samaa innokasta tukea ja optimismia, jota alunperin viestilläsi ehkä tavoittelit. Ilman minkäänlaista "hiljaista" kritiikkiä kenenkään aikaisempia valintoja kohtaan. 

4. "Sinä AINA.." tai "Sinä ET KOSKAAN.." 

Ei kukaan tee AINA tai EI KOSKAAN jotain. Nämä ilmaisut kuuluvat lähinnä hiekkalaatikkoikäisille. Ei ihminen ole yksiulotteinen, joten ei ole kenenkään oikeus määritellä kanssaihmistä sellaiseksi. Tämmöiset väittämät saavat kuulijan lähinnä puolustuskannalle, eikä alkuperäinen viestisi mene taatusti perille asti. Se on tietysti huono juttu, koska todennäköisesti näitä ilmaisuja käyttäessäsi asiasi olisi ollut tärkeä.

Sen sijaan muotoile sanomasi vaikka näin: Yritä osoittaa, mikä toisen tekemisessä on se "issue" eli ongelmallista sinulle. Pysyttele faktoissa. Jos ongelmia aiheuttava käyttäytyminen on jatkuvaa, sano vaikka että "Näyttäisi, että teet sitä usein.." tai "Teet sitä niin usein, että olen sen huomioinut.."

5. Näytät ikäiseksesi tosi hyvältä!

Ai minkäköhänlaisiin karsinoihin oikein asetteletkaan ihmisiä? Ja millä oikeudella? Ihmisten luokittelut tai karsinoinnit ei tietystikään osoita kovin sivistynyttä ilmaisua, vaikka tarkoitusperät olivat varmasti vilpittömät.

Parannusehdotus: "Näytät hyvältä!" Aito kohteliaisuus ei tarvitse mitään sen ihmeellisempiä määritteitä.

6. Kuten jo aikaisemmin sanoin..

Kuulostaa siltä, että olet loukkaantunut, koska joudut toistamaan sanomaasi. Se voi kuulijasta tuntua aika "julmalta", varsinkin, jos hän on aidosti kiinnostunut kuulemaan asiasi. Loukkaantuminen siitä, että joudut toistamaan itseäsi, antaa viitteitä joko epävarmuudestasi tai siitä, että olisit jotenkin parempi kuin muut paikallaolijat. Tai jopa molemmista. Aika harva tavoittelee sitä lopputulemaa.

Sen sijaan: Kun sanot asian toistamiseen, mieti, miten saisit viestisi selkeämmäksi ja miten voisit ilmaista sen ehkä jopa mielenkiintoisemmalla tavalla. Se saattaisi auttaa kuulijoita muistamaan pointtisi.

7. Onnea vaan yrityksellesi!

Ei varmasti ole maailmanloppu, vaikka toivottaisitkin Onnea, mutta pystyt kyllä tunneälykkäänä ihmisenä parempaankin. Vai haluatko välittää hienovaraisen vihjauksen, että tarvitset todellakin onnea menestyäksesi? Mites ne taidot ja kyvyt?

Parannusehdotus: "Tiedän, että Sinulla on kaikki se, mitä menestykseen tarvitaan!" Eli käytä tilaisuutesi buustata hänen itseluottamustaan ja muita kanssakuulijan vahvuuksia, koska kukaanhan ei pelkällä onnella menesty. Erotut sitä paitsi eduksesi, koska onnentoivottelijoita todennäköisesti riittää.

8. Sinä saat päättää, minulle on ihan samantekevää!

Vaikka lopputulos olisikin sinulle samantekevää, sinun mielipiteelläsi on kuitenkin hänelle merkitystä. Ei hän olisi sitä muuten sinulta kysynyt. 

Sano vaikka näin: "Minulla ei ole kovin vankkaa mielipidettä tähän asiaan, mutta tässäpä pari pointtia, joita voisit ottaa huomioon.." Kun sinulla on mielipide (vaikka et valintaa tekisikään), annat ymmärtää, että sentään välität ja arvostat häntä.

Jokapäiväisissä keskusteluissa lopulta aika pienet asiat merkitsee ja ratkaiseekin aika isoja lopputuloksia. Pelissä on sentään ihmissuhteet ja niiden rakentaminen.  Ei mitenkään vähäpätöisiä juttuja, vai mitä. Ainakin ne ansaitsee vähintäänkin jakamattoman huomiosi.

Mitä mieltä Sinä olet näistä fraaseista? Tuleeko mieleen jotain muitakin vastaavia sanomisia? Ja miten on, sorrutko seurustelemaan puhelimen kanssa silloinkin, kun se ei olisi sosiaalisesti sopivaa?

PS. Kuvat eivät liity mitenkään päivän teemaan, vaan ne ovat Krog Roba -ravintolasta, jossa esiteltiin KappAhl´n tulevan syksyn ja talven mallistoa.



P6141166

P6141167

P6141169

P6141184

P6141173

P6141165

5 kommenttia:

  1. Ihanaa kun joku muukin pohtii tällaisia asioita!! Työskentelen "einsteinlaisten ihmisten" kanssa, joille sosiaaliset taidot ovat vain bagatelleja turhakkeita ja niiden käyttö vie tärkeää fokusta oikeista asioista. Joudun päivittäin arpomaan, onko kollega tahallaan töykeä vai onko taas joku prosessi vienyt kaiken keskittymiskyvyn ;)

    Mielestäni tunneäly ja sosiaaliset taidot ovatkin kaksi eri asiaa eli ihminen voi olla sosiaalisesti hyvin taitava vaikka olisi psykopaatti ja vastaavasti tunneälykäs ei aina ole sosiaalisesti lahjakas. Sinun vaihtoehtoisissa kommenteissa käy juuri ilmi se ero tunneälykkään ja sosiaalisesti kömpelön ja vastaavasti tunneälykkään ja sosiaalisesti taitavan ihmisen välillä. Molemmissa esimerkeissä tunneälykäs ihminen osaa ”lukea” toista, mutta vain toisessa esittää asian oikein.

    Mielenkiinnolla olen seurannut miten omissa lapsissa kaikissa tuntuu olevan tunneälyä, mutta sen esilletuominen eroaa huomattavasti. Nuorin on sosiaalisesti hyvin taitava ja hän osaa toimia tilanteessa kuin tilanteessa, koska hän tuntuu lukevan ihmisiä kuin avointa kirjaa. Saamme jatkuvasti ihmettelyjä hänen taidoistaan olla ihmisten kanssa (kyseessä on vielä hyvin poikamainen poika!), vanhin on samankaltainen, mutta ujous tekee hänestä vetäytyvämmän ja keskimmäinen taas on kuin norsu posliikaupassa. Hänellä on hyvät käytöstavat ja hän osaa lukea ihmisiä, mutta tapa, jolla hän vuorovaikuttaa ihmisten kanssa noudattaa juuri noita ensimmäisiä esimerkkejäsi. Hän ei halua loukata ketään, häneltä vain puuttuvat ne sosiaaliset taidot. Onneksi niitä voi oppia, mutta ikävä kyllä tällaisen ihmisen kohdalla tietty spontaanius katoaa vuorovaikutussuhteista, kun hän joutuu arpomaan hieman muita kauemmin mitä sanoa ja mitä ei, ja usein tilanteet menevät ohi ennen kuin tietää mitä voi sanoa ja se turhauttaa.

    Mukavaa alkanutta viikkoa toivotellen Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Minna ja iso kiitos asiantuntevasta kommentistasi! Minäkin uskon, että ihminen voi kyllä muuttua, jos vaan haluaa ja tahtoo tarpeeksi. Kukaan ulkopuolinen ei voi "käskeä" muuttumaan, vaan sen halun ja tahdon on lähdettävä nimenomaan itsestä.

      Osa ihmisistä on saanut jo DNA:ssaan ihan mielettömät sosiaaliset valmiudet ja tunneälykkyydet sun muut ja osa ei varmasti koskaan tule niitä oppimaan. Haitari on ihan pirun laaja. Jos lilluu siellä jossain keskellä, varmasti harjoittelemalla tässäkin asiassa voi tulla mestariksi.

      Tiedän eräänkin tapauksen, joka on ihan merkittävässä asemassa, mutta todella kömpelö sosiaalisilta taidoiltaan. Hän selvästi yrittää kehittyä (koska on saanut siitä ankaraakin palautetta), mutta ei vaan onnistu. Hän ei yksinkertaisesti "rakasta" ihmisiä vaan fokus on aina "asioissa", kovissa faktoissa. Ja kun ikääkin on mittarissa ihan kiitettävästi, ei poisoppiminen omista totutuista toimintatavoista ja käyttäytymisen malleista ole todellakaan helppoa, voi olla jopa mahdotonta.

      Mielenkiintoisia asioita, joita on mukava aina funtsia:) Terveisin BW, keittiöpsykologi

      Poista
  2. Onkohan tässä ylianalysoimisen vaara? En minä ainakaan ajattele, jos joku toivottaa minulle onnea projektiin, että toivottaja vähättelee kykyjäni. Päinvastoin, tulen hyvälle mielelle siitä, että joku toivoo minun onnistuvan. Tai "Kuten jo aikaisemmin sanoin"... entisenä opettajana käytän toistoa koko ajan, ja nivon niillä kuulijalle kokonaisuuden yhteen. Tietysti riippuu tosi paljon siitä, millä äänensävyllä sen sanoo. Ulkonäköön liittyvät kommentit jättäisin minäkin suosiolla sanomatta, ne voi niin helposti tulkita väärin. Tosin henkilökohtaisesti annan anteeksi pienen "kömpelyyden" ja huonot sanavalinnat, jos ihminen vilpittömästi haluaa sanoa jotain myönteistä. Yritän itsekin kehua ja kannustaa ihmisiä aina kuin vain voin, ja mielestäni on tärkeintä, että tunne välittyy. Jos jää miettimään täysin poliittisesti korrektia sanavalintaa, jää helposti sanomatta.

    Puhelimeen tuijottaminen toisen kanssa keskustellessa on vaan töykeää. Tulee olo, että jossain muualla on jotain tärkeämpää meneillään.

    Menin naimisiin suomenruotsalaisen kanssa, ja se on ollut tehokas koulu sosiaalisiin taitoihin. :) -Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hanna! Entisenä opettajana olet tietysti mestari sanankäänteissäsi ja osaat tulkita ihmisiä ihan eri tavalla kuin "tavalliset kansalaiset". Opettajana oleminen (jos mikä) on ihmisiin vaikuttamista, eikä pelkkä asiaosaaminen todellakaan riitä. Mitä paremmat sosiaaliset valmiudet, sitä parempi oppimisen/opettamisen tulos.

      Osa ihmisistä ylianalysoi ja osa ei mieti vaikkapa onnentoivostusta yhtään sen enempää. Onnentoivotus syntymäpäivänä on tietysti ihan eri asia kuin vaikkapa onnentoivotus oman yrityksen juuri perustaneelle (jota pelottaa, jännittää, jopa ahdistaa tulevaisuus). Tai sairaalle ihmiselle onnentoivotus. Tunneälykäs ihminen ottaa tilanteen huomioon ja ennenkaikkea ymmärtää ne yksilölliset tunnetilat, joita siihen voi liittyä. Se on kai se pointti.

      Itsekin olen sellainen, että en todellakaan jää miettimään mitään kömpelöitä sanankäänteitä sen enempää, mutta osa ihmisistä jää niihin ikäänkuin jumiin. En ota itseeni vaan ajattelen asiaa aina sen toisen ihmisen näkökulmasta, koska kyllähän sen aistii, onko tarkoitus hyvä vai ei. Yleisesti ottaen on, näin tahdon uskoa:)

      Ihanaa juhannusta sekä sinulle että suomenruotsalaisellesi:)

      Poista
  3. Osallistu Riviera Maisonin pyyhkeiden arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.