Confessions eli 10 paljastusta minusta

7.6.2016

Tykkään lukea blogeista aina muiden postaamia tunnustuksia heistä itsestään ja sitä kautta jopa koukuttua uusiin blogeihin ja bloggareihin. Tai ainakin oppia tuntemaan heitä vähän paremmin, saada käsitystä heidän persoonastaan, huumorintajustaan ja vähän jopa "tirkistellä" heidän elämäänsä. Joten eihän tässä kai muu auta kuin tehdä se sama itsekin. Jos haluu saada, on pakko antaa eli tässä ne nyt olisi, minun tunnustukseni:
  1. Kaipaan jatkuvasti New Yorkiin tai Miamiin. Olen tainnut edellisessä elämässä asua jossain päin rapakon takana, koska kaipaus on jatkuvaa ja välillä pelottavankin kokonaisvaltaista. Olen varmasti ennenkin sen täällä todennut, mutta todettakoon vielä, että jos olisin sinkku, olisin aika varma, että tallustelisin Manhattanin katuja ja asuisin jossain 5. Avenuen hoodeilla, lähellä Keskuspuistoa.
  2. Kun ihastun johonkin syötävään, koukutun siihen jääräpäisesti, enkä suostu edes maistamaan muuta. Esimerkiksi Kemissä Puistopaviljongin pizzeriassa (josta muuten saa maailman parasta pizzaa), tilaan aina Primaveran, siis ihan aina. En missään muualla tilaa pizzaa, jossa on kinkkua ja katkarapuja, mutta jostain syystä näin on asian laita vain ja ainoastaan tuossa kyseisessä ravintolassa. En edes kehtaa kertoa, kuinka pitkään tätä on jatkunut, mutta siis todellakin piiiitkääään.
  3. Tämän hetken lempiherkkuani on avokadopasta. Voisin syödä sitä joka päivä, koska (kuten jo kerroin) jään junnaamaan ruoka-asioissa helposti paikoilleni. Yleisen rauhan ja järjestyksen sekä avioliiton jatkuvuuden varmistamiseksi, joskus on pakko tehdä jotain muutakin.
  4. Minua jotenkin säälittää sellaiset (nuoret) naiset, jotka määrittävät itsensä ja olemassaolonsa jonkun toisen ihmisen kautta. Esimerkkinä mainittakoon vaikka naiset, jotka käyttävät itsestään nimitystä lätkävaimo, futisvaimo, lentäjän vaimo jne. Toivottavasti omat tyttöni saavat kodin perintönä omat vahvat raajat ja itsetunnon seistä ihan omilla jaloillaan ja omiin saavutuksiinsa nojaten. En ainakaan kannusta heitä rakentamaan omaa elämäänsä niin, että he olisivat (taloudellisessa) riippuvuussuhteessa kumppaneihinsa. Itsenäisyys ja hyvä itsetunto kunniaan, naiset.
  5. Nukun aina selälläni tai niin, ettei tyynyn kuvat piirry poskeen. Siinäpä yksi tärkeimmistä vinkeistäni kauneudenhoitoon liittyen.
  6. Menneisyyteeni liittyy ajanjakso, jolloin jouduin tekemään läheistä yhteistyötä tyylipuhtaan narsistin kanssa. Minulla oli hänestä heti alusta lähtien pahat fiilikset ja matkan varrella hän lunasti niistä jokaisen, potenssiin kymmenen. Sellainen itsekkyys ja pahasuopainen omahyväisyys ei välttämättä ole hänen tai muidenkaan narsistien oma vika, vaan juontunee jostain syvemmän sortin avaamattomista ongelmista ja ennenkaikkea heikosta itsetunnosta. Joka tapauksessa, hän tarjoili kaikki ne opit, miten asioita ei kannata tehdä ja sehän jos mikä, oli opettavaista. Kiitos niistä kullanarvoisista opeista hänelle.
  7. Minulla on valitettavan usein vaikeuksia erottaa vasen ja oikea toisistaan. Joudun joka kerta miettimään, että kummalla kädellä kirjoitan ja vasta sen jälkeen hoksaan, kumpi suunta sen olla pitää. Olen ikuisuuden kärsinyt tästä vajeesta! Erotan kyllä harakan ja variksen toisistaan, mutta en tosiaan vasenta ja oikeaa.
  8. Jos olisin saanut poikalapsen, olisi hänen nimekseen tullut Nikolai.
  9. Paras tapa rentoutua on heittää aivot narikkaan ja katsoa kymppiuutisten jälkeen jotain superhömppää, kuten vaikkapa Gigolot tai Sinkkulaiva tai mitä tahansa muuta tuubaa teeveen täydeltä.
  10. Ihailen ja pssst. (vilkaisu olan yli) vähän jopa salaa haaveilen Elon Musk´sta. Niin komea, fiksu ja karismaattinen mies, mies meitsin makuun.
Siinäpä ne näin alkuun. Ja jutun kuvituksena toimikoon täysin aiheesta irralliset, mutta sitäkin ihanammat kenkä- ja ruusuasetelmakuvat viikonlopulta:)

Eipäs tässä muuta kuin mukavaa päivää teille ystävät <3

P6050816


12 kommenttia:

  1. "...itsekkyys ja pahasuopainen omahyväisyys ei välttämättä ole hänen tai muidenkaan narsistien oma vika..."

    Kyllä ihminen voi itselleen mitään. Jos käyttäydymme huonosti, niin kyllä se on ainakin osittain oma vika. Kun kyseessä on psyykkinen sairaus tai persoonallisuushäiriö, niin jonkin verran voi mennä sairauden tai häiriön piikkiin, mutta jos nyt ei akuutti psykoosi päällä ole, niin omalle käyttäytymiselle voi tehdä paljonkin. Voi tehdä tai jättää tekemättä. Tuntuu olevan aika yleismaailmallinen ilmiö tällainen vastuunpakoilu, että alkoholismi on sairaus, lihavuus on geeneissä, ja olen tällainen, koska en muuta voi.

    Omassa työssäni olen monesti törmännyt siihen, että omalla päätöksellä voi muuttua. Vaikeaa se on, muttei mahdotonta. Eräskin väkivaltainen mies päätti, ettei enää koskaan lyö, ja päätös on pitänyt, vaikka hyvin syvällä tuo käyttäytyminen oli.

    Vähän synkkää paapatusta tähän väliin, mutta älkää ihmiset päästäkö pahiksia luistamaan vastuustaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva narsisti tajuaa itse olevansa narsisti. Sitä on edes ympäristön vaikea ymmärtää, koska hehän ovat alkuun mitä miellyttävimpiä ihmisiä, tai siis antavat sen mielikuvan. Tärkeintä on, miten itse sellaiseen suhtautuu, koska meillä ei ole mahdollisuutta muuttaa ketään muuta kuin omaa käytöstään. I never changed, I just see shit differently now:)

      Poista
    2. Narsistilta puuttuu sairaudentunto eli hän ei siten tajua käyttäytyvänsä narsistisesti. He kokevat aina syyn omalle käytökselleen johtuvan muista ja silloin he omasta mielestään vain reagoivat oikeutetusti toisten tyhmyyteen, hitauteen ,saamattomuuteen, kateuteen jne.

      Narsismista on tullut nykyään muotisana kaikelle huonolle käytökselle ja siksi ihmiset sekoittavat nämä asiat. Todellisen narsistin kohdannut ei tätä sekoittamista tee. Ero moukkamaisesti käyttäytyvän ja narsistin välillä on hyvin selkeä.
      Minna

      Poista
    3. Hei Minna! Avaat narsismia varsin asiantuntevasti ja selvästi tiedät asiasta enemmän kuin moni muu. Ja totta, moukkamainen käytös ja narsismi on kaksi eri asiaa ja niitä on taatusti vaikea erottaa toisistaan. Itse asiassa, hyvä ystäväni on kirjoittanut aiheesta kirjan ja olisipa hieno juttu saada häneltä ikäänkuin "vieraskynä -kirjoitus" aiheesta. Voisinkin tarttua ideaan ja kysäistä häneltä, josko häntä kiinnostaisi. Ainakin itse koen aiheen mielenkiintoiseksi, koska sitä esiintyy niin paljon ja monta asiaa todellakin laitetaan sen piikkiin.

      Mukavaa illan jatkoa Minna ja kiitos kommentistasi!

      Poista
  2. Olen niin samaa mieltä tuon -itsensä määrittämisen toisten kautta- kohdan kanssa. Osa vanhemmistakin määrittelee itsensä lastensa kautta samalla periaatteella "fudis/lätkä/baletti/taitoluisteluäiti" ja olen aina ihmetellyt, että eikö siinä ladata hieman liian suuri vastuu lapselle, siis toimia vanhemmalleen jonkinlaisena egon jatkeena?
    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei.. totta puhut! Ikäänkuin eletään omaa unelmaa lasten kautta, sitä, joka kenties omassa lapsuudessa jäi kokematta. Ketähän ne "fanaatikko-vanhemmat" siellä kenttien laidalla oikein on? Ovatko ne juurikin näitä?..

      Poista
  3. Voi minustakin nämä paljastukset ovat niin mielenkiintoisia :). Ja onhan se reilua, että välillä pistää itsensäkin likoon.
    Vasen ja oikea ovat kyllä kinkkinen erottaa ihan äkkiseltään. 20 vuotta sitten autokoulussa pelkäsin reputtavani inssin siksi, että en osaisi ryhmittyä käskystä oikein. No, selvisin siitä ja myöhemmin monesta muustakin haasteesta tästä vajavaisuudestani huolimatta. Mutta harakka ja varis - sehän on ihan selvä juttu :D
    Tuo narsisti-tapaus on varmasti ollut kuormittavaa aikaa. Muuten oikein kivoja tunnustuksia. Iloa alkukesään!
    Ps. Kengät kauniit kuin arvokoru.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sinäkin Brutukseni:) Ihanaa, että muitakin vajavaisia löytyy! Mulla on eräs hyvä ystävä, joka ei erota varista ja harakkaa toisistaan, eikä myöskään oikeaa ja vasenta :D Meillä oli jokunen vuosi sitten autona Volvo ja se oli muuten hyvä merkki muistuttamaan vasemmasta ja oikeasta, paras tähän astisista muistiohjeista! Kivaa iltaa ja toivottavasti nähdään pian:)

      Poista
  4. Virkistävä paljastuspostaus! :) Itse olen vasta saanut tuon NewYork-hulluuspureman, sitäkin vahvemmin... Juuri postasin kera NYC-kuvien.
    Hassu tuo ruokajumitus. Sitä taitaa lievempänä olla liikkeellä uravanhemmat-lapsiperheissä useinkin - siksi ettei ideat vaan aina tule mitä (uutta) syötäis-. Huom en sanonut 'uraäiti' vaan uravanhemmat. Kyllähän se kokkaus mieheltäkin yhtälailla sujuu, ellei jopa paremmin ;) Iloa kesäpäiviin! Ja makuelämyksiä, taatuntuttuja tai uusia, molempi parempi. Krisse

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Krisse:) Kai se on myös sitä, että kun (loppujenlopuksi aika) harvoin käy ulkona syömässä, ei halua riskeerata sitä, että makuelämys ei olisikaan taattu.. Vai muutosvastarintaa? En tiedä, monimutkaisia nämä ihmisen mielen kiemurat, heh. Mukavaa viikonlopun odotusta!

      Poista
  5. Kivoja paljastuksia. Saa nähdä jäänkö koukkuun, kun pääsen kesällä ensimmäistä kertaa NYC :)

    Tuon taloudellisesti riippumattomuuden toisesta ihmisestä haluaisin opettaa tyttärelleni.

    Minä en ooneksi ole koskaan törmännyt narsistiin ja sen varmasti huomaisi.

    Minäkin jään jumiin tiettyihin ruokiin/ herkkuihin. Tällä hetkellä se on ruisnepparit ja Rocky road jäätelö ei tosin yhdessä syötynä.

    VastaaPoista
  6. Hauska postaus =) Hömppä on kyllä ehdottomasti paras tapa rentoutua...

    VastaaPoista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.