Yhdessä puuhastelua

8.2.2016

Viikonloppu on onnellisesti ohi. Meillä oli viime viikko jotenkin taas niin rosoinen, että on jotenkin tosi lohdullista, kun koko jengi on viikonloppuisin koossa. Lensimme viime keskiviikkona yhdessä mieheni kanssa (ennen kukonlaulua) Köpikseen, josta hän jatkoi edelleen matkaansa työreissulle Riigaan. Minä tulin jo illaksi kotiin ja mies kotiutui vasta perjantaina illalla. Sain muuten upgreidattua itseni paluulennolla taas businessluokkaan, pitkän ja tylsän päivän päätteeksi. Se on vaan niin luksusta, kun niinkin lyhyellä lennolla tarjolla on kunnon lämmin ateria viinillä tai shampanjalla ja kahvit päälle. Lyhyt lentomatka (noin puolitoista tuntia) hujahtaa siinä herkutellessa ihan huomaamatta. 

Mitenköhän Kööpenhamina onkin onnistunut näyttämään minulle joka ikinen kerta vain ne kurjemmat kasvonsa? Vaikka niin moni kehuu sitä vuolain sanankääntein.. Aina kun olen siellä visiteerannut, siellä on joko satanut tai tuullut niin, että tukka lähtee. Usein myös molempia yhtäaikaa.. Jos olen yöpynyt siellä, muistan vaan ne sinällään viihtyisät mutta jäätävän kylmät hotellihuoneet, jossa olen palellut ja nukkunut villapaita päällä. 

Mikään kaupunki ei tietystikään näytä kauniilta, kun sataa ja tuulee eli Köpis on minulle kyllä yksi tylsimmistä kohteista. Lentokonekin heittelee aina tuulen tähden vielä lähellä maan pintaa, eli jo laskeutuminen sinne on omanlaisensa jännitysnäytelmä. Hintataso Köpiksessä on mielestäni ihan jäätävän kova, eli harvoin edes piipahdan keskustassa. Ostin jokunen vuosi sitten lentokentältä Sandin ihanan valkoisen paitiksen ja maksoin siitä 50 euroa enemmän kuin mitä se samainen paita maksoi Stockmannilla! Kyllä muuten harmitti. Eli kannattaa miettiä kaksi kertaa ko. lentokentällä shoppailua, vaikka siellä on kyllä pirun hyvä tarjonta.

No mutta, reissu on onnellisesti ohi, eikä Kööpenhamina siis yllättänyt tälläkään kertaa. Ja viikonloppukin on enää vain kaunis muisto:) 

Meillä on nuoremman tyttären kanssa tapana leipoa aina viikonloppuisin. Näin olemme tehneet koko hänen pienen ikänsä. Äiti ei kuulemma tunnu äidiltä, jos uuni ei ole päällä, pullat nousemassa tai vatkaimet tositoimissa. Viikolla meillä ei vatkaimet pauhaa eikä tuore pulla tuoksu, mutta viikonloppuisin lähes poikkeuksetta, joko lauantaina tai sunnuntaina.


Meillä on tyttären kanssa aika selkeä työnjako näissä leivontajutuissa. Hän on minun "virallinen apuri", jonka tehtävänä on ollut olla taikinan maistelija, jauhoseoksen hämmentäjä ja nyt, kun ikää on vähän enemmän, vastuukin on kasvanut. Tätä nykyä hän rikkoo kananmunat, mittaa itse jauhoseoksen ainesosat ja hämmenttää niistä tasaisen seoksen. Ja tietysti maistelee, että taikina (erityisesti munavaahto) on laadultansa sopivaa. 

Eipä taida mennä enää kauaa, kun koko leivontaprosessi siirtyy hänelle, hih. Tai voihan olla, että pidämme tästä työnjaosta kiinni pitkäänkin, aika näyttää. 

Joka tapauksessa, meillä on ihan mielettömän kivaa aina yhdessä leipoessa. Se on todellista laatuaikaa, eikä leipominenkaan tunnu ollenkaan minkäänmoiselta suoritukselta <3

Hiihtolomakin häämöttää jo ihan nurkan takana ja meillä olisi taas pieni trippi tiedossa:) Kivaa kun on jotain, mitä odottaa! 

Mitenkös teillä meni viikonloppu? Onko teillä suunnitelmia hiihtolomalle? Ja pliis, sanokaa te jotain positiivisia omia kokemuksia Kööpenhaminasta! Eihän se voi olla noin kurja paikka, eihän..

P2071989
P2071988
P2071990
P2071994
Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

8 kommenttia:

  1. Teillä on ihana, yhteinen perinne!

    Köpis on kiva paikka! Kävimme siellä isolla porukalla muutama vuosi sitten paluumatkalla Legolandista katsomassa ihan perinteiset nähtävyydet. Tivoli ihastutti kovasti eikä hotellissakaan ollut valittamista (tosin silloin oli kesäkuu). Haluaisin mennä sinne ehdottomasti joskus uudelleen.

    Hiihtolomalla on täälläkin suunnitelmia eli suunnataan lasten kanssa lähelle sinun kotikonnujasi sukuloimaan. :-) Odotan jo kovasti reissua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Sara:) Köpis tosiaan voisi näyttää kauniimmat kasvonsa juurikin kesäaikaan. Olen käynyt siellä vain muina aikoina ja tosiaan, sää on ollut joka ikinen kerta ihan kamala.. Muistan joskus reissuillani katselleeni junan ikkunasta ulos ja ajatelleeni, että thank god, ettei mun tarvi asua siellä:)

      Poista
    2. Niin ja ihanaa hiihtolomaa sinne, missä on takuuvarmasti kaunista:)

      Poista
  2. Hei,
    Äitini leipoi aina lauantaina, kun olin lapsi. En osallistunut lapsena leipomiseen, mutta hyvät muistot tuoksuista ja tunnelmasta jäivät. Leivon satunnaisesti, ja minulle leipominen on rentouttavaa touhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Irma K:) Meillä taas äiti ei oikein koskaan leiponut ja siitä kai oma kipinä sitä harrastusta kohtaan on syntynyt. Tykkäsin kuitenkin aina itsetehdyistä herkuista. Ihanat lapsuusmuistot on paljon muuta kuin Särkänniemet tai Linnanmäet. Ne koostuu pienistä, pullantuoksuisista, elämänmakuisista hetkistä:)

      Poista
  3. Meillä myös löytyy 3 v "virallinen apuri". Hän osaa jo hienosti kaataa desimitasta jauhoja kippoihin, hemmentää ja leikata (tylpällä) veitsellä vihanneksia pienemmäksi, ja tietysti tärkeimpänä, koemaistaa ruokaa/leivonnaisia.
    Itse tykkäsin kyllä Köpiksestä (vaikka ilma oli meilläkin kovin vaihteleva viime reissulla). Upeat pyöräily- ja ruokailumahdollisuuden korvasivat sen kaiken tuulen ja sateen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Katri ja mahtavaa, että olet taas blogimaailmassa!! Onko hän jo niin iso? Muistan hänen vasta syntyneen..

      Poista
  4. what do girls wear less of skirts and dresses now?
    women dress

    VastaaPoista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.