Nostalgisissa fiiliksissä eli tunnelmapaloja menneisyydestä

19.9.2015

Viikonloppu on parhaimmillaan, kun kalenteri on ihan tyhjä. Ei mitään merkintää. Viikot tulee juostua niin tehokkaasti aamusta iltaan, että viikonloppujen rauhallista tunnelmaa ei voi liiaksi korostaa. Sellaisina rauhallisina lauantaipäivinä tekisi mieli lähteä kiertelemään Helsingin keskustan ihania pieniä sisustusliikkeitä, mutta kynnys poistua kotoa ja alkaa laittaa itseään taas salonkikelpoiseen kuntoon, on todella korkea. Usein tämä suunnitelma jää pelkäksi haaveeksi. No, lompakkokin siitä kyllä kiittää.

Lompakon kiittämisestä tuli mieleen, että minähän olen lähdössä parin viikon kuluttua taas reissun päälle! Se tahtoo itsellänikin välillä unohtua.. Olemme lähdössä matkalle nelihenkisellä aikuisporukalla siskoni kanssa ja näillä näkymin käymme Nykissä ja ehkä myös Chicagossa. Reissu tulee olemaan taas ihan mahdottoman lyhyt eli hiukan pidennetty viikonloppu. Kyllä siinäkin ajassa ehtii mukavasti tyhjentää pankkitilin saldoa, varsinkin kun tuo dollarin kurssi ei ole mitenkään kovin mairittelevalla tasolla..

Se ei kuitenkaan ollut aiheeni tänään:) Vaan leppoisan lauantaipäivän kunniaksi löysin käsiini aivan ihania kesäkuvia viime kesän reissulta kotipuoleen. Löysin nimittäin lapsuudenkotini piirongin laatikosta ison kasan vanhoja valokuvia, jotka kopioin itselleni kuvaamalla ne omalla kameralla. Laatu ei tietenkään ole parasta mahdollista, mutta ehkä se ei olekaan se pointti. Voi että miten ihanan tunnelmallista! Se oli sitä silloin kesällä, kuten myös nyt niitä kuvia katsellessa.

En ole tainnut montaakaan kertaa esitellä itseäni nuoruusvuosilta.. Pari kuvaa olen ladannut Instagramin puolelle, jotka on niitä samaisia kuvia kesältä. Tässäpä siis niistä muutama teillekin näytille, olkaatte hyvät.

^Olen kuvassa muistaakseni 5-vuotias. Asuimme tuohon aikaan ulkomailla isäni työn tähden. Tykkäsin ihan mahdottomasti tälläytyä ja kuten kuvasta huomaatte, oli kauluspaita ja kotelomekko ihan arkipäivää. Eipä se siitä ole paljoa muuttunut, heh.

^Tämä kuva edustaa sitä aikaa, kun otsatukkaa nostettiin niin ylös kuin mahdollista eikä kotipermanenttiaineissa säästelty. Tykkäsin muuten ihan mahdottomasti päälläni olevasta paidasta, eikä vähiten sen tähden, että siihen oli kirjoitettuna oma nimeni lähes sellaisenaan kuin se kirkonkirjoissa lukee:) Paita oli myös malliltaan oikein kiva, sellainen vähän pidempi ja aika löysä. Yhdistin sen kuvassa muistaakseni mustien lyhyiden city-shortsien kanssa. Ja tuo pinkki huivi oli joko kaulaa koristamassa tai sitten hiuksissa..


^Kuva yllä on opiskeluajoilta peräisin. Tukka laitettiin kiharoille sellaisilla patukoilla (joita taitaa olla edelleenkin tarjolla) eikä olkatoppauksia tuntunut olevan koskaan riittävästi. Se oli aikaa, kun kaikkea piti olla runsaasti:) Yhtäkaikki, vähän tätimäistä outlookkia näyttäisi pukeutumistyyli olevan, mutta toisaalta se oli ihan ymmärrettävää. Olin nimittäin tuohon aikaan isossa paperitehtaassa avustavana lakimiehenä (äitiysloman sijaisena) eli pitihän minun jotenkin kompensoida ikääni, jota oli mittarissa vasta 23 vuotta. 

^Meillä oli kotona kaksi koiraa, toinen oli Irlanninsetteri ja sitten tämä pieni puudeli eli Perhoskoira. Ne oli mainio pari ja arvaatte varmastikin, kumpi vei ja kumpi vikisi:) Toinen eli tämä Perhoskoira oli varsinainen citykoira ja toinen edusti vähän sellaista maalaisjunttimeininkiä. Kuvassa on systeri, jolla näyttää olevan meikäläisen paita päällään. Vai olikohan tämä paita niitä hankintoja, joita meillä oli kotona tuplana.. Me kierreltiin systerin kanssa Luleån vaatekauppoja ja päädyttiin usein (toisistamme tietämättä) tismalleen samoihin valintoihin! Suomessa emme juuri shoppailleet..

^Minä ja minun pieni puudelini <3

^Voi härregyyd noita mustia silmänaluksia:) Taitaa olla kohtuullisen rankkaa opiskelijaelmää takana.. Rehellisesti sanottuna pari ensimmäistä vuotta meni kyllä ihan bailabaila -meiningeissä ja jos en ihan väärin näe, taitaa kädessä näkyä tuore leima, joita sai käteensä kaikenmaailman bileistä. Edellinen ilta on taatusti mennyt juhliessa. Ja sen kyllä huomaa:) Kuva on muuten soluasunnostani, jossa asuimme kolmen muun opiskelijatytön kanssa. Huh sitä aikaa!

^Ensimmäinen asunto (35 neliöinen yksiö) oli tosi kivasti sisustettu. Minulla on muuten edelleen kuvassa näkyvä rottinkinen lehtiteline täällä kotona. Ja tuon mäntykaapin hävitin vasta kun muutimme Helsinkiin. Päälläni oleva valkoinen pitsipaita oli löytö Pariisin kirpparilta ja yhdistin sen näköjään rennosti pinkkeihin collage -housuihin. Kyllä minulla jalatkin oli jo tuohon aikana, vaikka niitä ei kuvasta huomaa:)

^Voi jösses sentään, miten suloisia kuvia (yllä ja alla) minun omasta pienestä tyttöbeibistä vuodelta 2000. Iso sydän <3


^Siskontyttö Siiri (vasemmalla) on aina ollut varsinainen hymytyttö, ihan mielettömän iloinen ja aurinkoinen, ihan aina <3 Tässä hän on kylvyssä serkkutyttönsä kanssa, samaisen, jonka vauvakuvia esittelin ylempänä <3

Tämmöinen aikamatka menneeseen:) Muistattehan osallistua Your Facen 100 euron lahjakortin arvontaan, kas täällä näin. Aikaa on vielä huomiseen sunnuntaihin klo 21 saakka.

Ja ihanan rentoa lauantaita teille kaikille, toivottavasti viihdyitte aikamatkalla <3

4 kommenttia:

  1. moi, osui ja uppos! minulla oli samanlaiset nukenvaunut! oi niitä aikoja :)
    t.Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Ihanat nukenvaunut <3 Tykkäsin ihan älyttömästi hoidella nukkeja ja työntelin noita vaunuja niin sisällä kuin pihallakin..

      Poista
  2. Ihanat kiharat! Kuuluivat aikaa, hiusten piti olla isot ja mullakin oli tosi pitkät ja kaikenmaailman kihartimia.. :D Ja toppaukset...

    VastaaPoista
  3. Oi mahtavia muisteloita, tälläiset ovat kivoja. Wau tuo permis se oli silloin viimeisen päälle magee ja miten hienot pitkät hiukset. <3

    Juu samainen mäntykaappikin oli joskus tuhat vuotta sitten meikäläiselle, se nyt vaan oli silloin niin hieno. .)

    Kivaa tulevaa viikkoa <3

    VastaaPoista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.