Leo ja ensimmäinen koiranäyttelyviikonloppu

30.8.2015

Kylläpäs me jännitimme tätä viikonloppua, niin etukäteen kuin sen aikanakin. Olimme nimittän lauantaina koko pitkän päivän Janakkalassa Leon ensimmäisessä koiranäyttelyssä ja sunnuntaina heti perään toisessa näyttelyssä Kaivopuistossa. Janakkalan näyttely oli kansainvälinen koiranäyttely ja siellä oli kaikki mahdolliset rodut kisaamassa omissa kehissään. Kaivopuistossa oli vaan pieniä koiria ja sen takana oli Suomen Kääpiökoirayhdistys ry. 

Leo oli pesty ja puunattu etukäteen ja Janakkalassa Leon isän kasvattaja ystävällisesti trimmasi sen viimeisen päälle näyttelykuntoon. Mutta, kisavastukset olivat vaan niin kovia, että ei Leosta ollut kisaajaksi niitä vastaan.. Siinä missä Leon karva on tooosi paksua ja vähän "suttaista" (vahvan pohjavillan tähden), oli kanssakisaajilla karva kuin ohutta hiusta. Myös malliltaan Leo poikkesi kovimmista vastuksista, koska se oli silminnähden niitä kookkaampi. Samoin vartalon malli on Leolla liian pitkänomainen, kun valioyksilöillä se on lähes kuutiota muistuttava. Plussaa tuli vankasta rakenteesta ja hännän kantamisesta:)

No mutta, kävimmepä kuitenkin kuulemassa kahden eri tuomarin arvostelut. Janakkalassa tuomarina oli kroatialainen nainen ja Kaivopuistossa puolestaan suomalainen. Ehdottoman positiivista oli se, että Leo ei tullut hylätyksi kumpanakaan päivänä:) Se antoi nätisti tutkia hampaat ja vieraidenkin hipelöidä sitä, vaikka kotona se ei aina ole todellakaan itsestäänselvyys.. Janakkalassa tuomarin arvio oli Erittäin hyvä ja Kaivopuistossa Hyvä. Ei tullut siis hylsyä kummastakaan näyttelystä, jeee:)

Parasta antia oli myös Leon sukulaisten tapaaminen:) Se tapasi nimittäin Nemo -veljensä lisäksi Äidin, ensimmäistä kertaa sitten luovutuksen. Ja huikentelevainen Isäkin tavattiin sunnuntaina Kaivopuistossa. Isää Leo ei ollutkaan koskaan aikaisemmin tavannut, heh. Molemmat vanhemmat ovat muuten rotunsa valioita ja huh, miten kauniita! Leollakin olisi siis ollut periaatteessa mahiksia olla valioyksilö, mutta kyllä se taitaa olla ihan vaan meidän kotikoira. 

Vaikka menestystä ei tullutkaan, Leo on meidän perheen valioyksilö. Se on ainakin varmaa <3

PS. Kymppi -uutisten kevennyksessä on muuten illalla juttua Kaivopuiston puudeleista:)
Äiti ja poika <3 
(Leo vasemmalla ja Äiti oikealla)
^Velipoika edellä ja Leo perässä eli viime hetken harjoittelukierros ennen kehään astumista. 
^Tämä yksilö niitti mainetta ja kunniaa - ihan mielettömän kaunis Pomeranian. 

^Kovat vastukset kehässä 
^Janakkalassa oli tuomarina kroatialainen nainen. Ja Leolla korvat luimussa <3
^Rankka päivä vaati veronsa eikä Leo kaikkensa antaneena meinannut enää pysyä hereillä <3 

Uusi päivä uudet kujeet:) Kaivopuistossa Äidin kanssa puunattavana - siinä kuulkaa sakset suhisi ja harjat heiluivat:) 

^Leo oikealla ja Äiti vasemmalla 
^Kaivopuistossa hetki ennen kehään menoa! Vielä viimeiset harjaukset.. 
^Valmista:) 

^Kaivopuiston vastukset ei päästäneet Leoa helpolla - pronssia tuli:)

^Leoa alkaa jo kisaväsymys painaa (harmillisesti kesken kehäkierroksen), eikä käskyjä otettukaan enää ihan helpolla vastaan:) 
^Leon isä oikealla - ihan superkomea Pomeranian ja karvakin ihan täydellistä!

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

8 kommenttia:

  1. Pomeranianit on kyllä ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Marika:) Pomeranian on kyllä rotuna vertaansa vailla! Ihana seurakoira, uskollinen kotiväelle ja niin superkiltti:) Sekä tietysti ihan älysuloinen <3

      Poista
  2. Tuollaisen söpöläisen voisin minäkin haluta, vaikka en ole koskaan ollut koiraihminen. Nätti on esittelijänsäkin.
    T. Birgitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, esittelijä ei vaan mitenkään suostunut "laittautumaan" kehää varten, mistä varmasti myös tuli miinuspisteitä.. Handlerin kuuluu olla tiptop ja näitä puudeleita kuuluu kierrättää kehässä "parhaat yllä". Se vaan on pelin henki, eikä sille mitään mahda..

      Pomeranian on kyllä rotuna vienyt meikäläisen sydämen, enkä minäkään olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että joku päivä olen ihan myyty tälle pienelle perheenjäsenelle <3

      Poista
  3. voi jestas sentään, miten söpöjä ovat!! Aivan ihania!
    Oli varmaan jännä ja kiva kokemus nähdä sukulaisia, tutustua samanhenkisiin ihmisiin ja jännätä oman koiran puolesta! Hienoa Leo, tästä se lähtee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Mapsi:) Kyllä oli jännä viikonloppu ja ihan huippuhienoa nähdä Leon isä ja äiti! Leolla on pirun hyvät perintötekijät, vaikka se itse ei nyt sitten mikään valioyksilö olekaan.. Eniten jännitti, että mitenköhän Leo käyttäytyy kehässä ja eritoten siinä tuomarin pöydällä! Kehässä se oli (suoraan sanottuna) pihalla kuin lintulauta, eikä se ymmärtänyt pelin henkeä ollenkaan. Toisin kuin kanssakisaajat, jotka silminnähden nautti "näyttäytymisestä".

      Kyllä se meidän kisailu taitaa nyt jäädä tähän viikonloppuun:) Leo on kotikoira, ja hyvä semmoinen onkin:)

      Poista
  4. Ei ihme, että oli sippinä :). Kaksi näyttelypäivää on reipas sessio, puraisiko näyttelykärpänen :)?
    Minulla ne ajat ovat onnellisesti ohitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi raukkaparka, miten sippi se oli eka päivän jälkeen.. Mutta, niin oltiin kyllä mekin.. Jännitti ja hermostutti niin mahdottomasti niin omasta, handlerin kuin Leonkin puolesta:)

      Rehellisesti sanottuna Pauska, ei puraissut:) Se on vähän liian vakavaa touhua mun makuun. Ei siinä ole leikkimielisyydestä tietoakaan! Näyttelyhän on (kuten sinä tietysti tiedät paremmin kuin minä) vain jäävuoren huippu, koska muualla se perustyö tehdään. Näitä koiria pitäisi puunata jokaikinen päivä, kouluttaa kehään ja kasvattaa koiran itseluottamusta ihan eri malliin kuin mihin minä (tai kukaan muukaan perheestä) olisi valmis.

      Me haluttiin vaan seurakoira eli hyvä näin:)

      Poista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.