Kuulumisia

5.7.2015

Nyt on melkein jo huono omatunto, kun olen niin vähän pystynyt antamaan aikaani tälle omalle rakkaalle harrastukselle.. Aika on vaan kertakaikkiaan ollut niin kortilla, ettei tosikaan! Viime viikonloppuna lensin lauantain sijaan jo perjantaina illan viimeisellä koneella Ouluun, jossa kuopukseni oli äitini kanssa vahtimassa siskonpoikia. Systeri oli puolisonsa kanssa työmatkalla Pariisissa. Lauantaina aamupäivällä kävin hoitamassa erään työtapaamisen (kun nyt siellä sattumoisin olin viikonlopun ja sain sen sinne kätevästi sovittua), sen jälkeen kävimme Siirin (eli siskontytön) kanssa pikaisesti Oulun keskustassa, halusin nimittäin käydä huikkaamassa heipat Oulun Stockmannille, joka valitettavasti lopettaa siellä toimintansa

Muutoin Oulun viikonloppu meni lähinnä työleirin merkeissä:) Kun jaloissa hyörii muutama alle kouluikäinen lapsukainen, on aikuisten rooli lähinnä syöttämistä, siivoamista, ruoan laittamista, leipomista, nukuttamista, vaippojen vaihtamista ja kun yksi kierros on ohi, alkaa välittömästi toinen kierros perään. Huh, sanon minä! Jotenkin kummasti tuntui kotiinpaluun jälkeen huojentavalta, kun itse olen tässä elämänvaiheessa, eikä elämä ole enää ihan yhtäjaksoista majatalon ylläpitoa. Hatunnosto kaikille pienten lasten vanhemmille ja syvä kumarrus perään:) Kyllä se siitä vielä helpottaa..

Viime viikko meni töissä melkeinpä ihan sumussa. Tein taas muutaman yliylipitkän päivän, koska haluan kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat kuntoon ennenkuin loma ensi perjantaina starttaa. Olen ohimennen täällä blogissakin maininnut, että olen aloittanut taas erään ammattiini liittyvän koulutuksen ja se työllistää ihan hiton paljon kaikenmaailman ryhmätöitten ja etukäteisvalmistelujen muodossa. Yksi lähipäivä sattui olemaan harmittavasti yhtäaikaa meidän risteilyn kanssa, joten jälkityö tuohon jaksoon liittyen on ollut yllättävän työllistävä minulle. Vaikka olen vain yksi ryhmän jäsen, kaatui se lopulta minun tehtäväksi.. Minulle kun ei riitä, että asiat tehdään "sinnepäin", ne pitää tehdä kunnolla tai ainakaan minä en laita nimeäni sellaiseen, jota ei ole tehty tiptop. Sitäpä sitten väköstettiin pari iltaa, vai olikohan niitä kolme..

Tänä viikonloppuna aika on kulunut oikeastaan yläkerran terassia taas kesäkuntoon laittaessa. Nimittäin uusimme sinne ruokailuryhmän, joka viime kesänä jäi tekemättä. Olen myös etsinyt sopivaa ja käytännöllistä tarjoiluvaunua, jolla voisi kuljettaa astioita ja ruokajuttuja keittiöstä yläterassille ja jonka vaan lykkäisi sitten hissiin. Tuntuu, että mikään ei oikein ole sekä kivannäköinen että käytännöllinen siihen tarkoitukseen. Löysin sitten sopivan (kas tämän näin, klik) yllätyksekseni Ikeasta, eikä tarvinnut maksaakaan ihan törkyhintaa moisesta kapistuksesta. Olipa ihana aloittaa sunnuntaiaamu rauhallisella aamupalahetkellä yläterassilla, mahtavassa auringonpaisteessa Hesarin kanssa, ja kärrykin toimi oikein hyvin:)

Jos en olisi lähdössä tuotapikaa ystäväperheen lapsukaisen rippijuhlille, olisin maalipurkki kädessä ja tekisin pienenpientä pintaremppaa. Minua on nimittäin alkanut vaivata täällä kotona yhden seinän väri eli sehän pitää silloin  maalata uudelleen. Kävin viime viikolla hakemassa jo maalit ja muun tarpeiston eli nyt puuttuu enää vain aikaa. Intoakin olisi vaikka muille jakaa! Mutta siis, kodin yksi seinä muuttaa tuota pikaa värinsä oikein tumman harmaaksi. Katsotaan, miten elo sen värisen seinän kanssa alkaa sujua.

Tuosta innostuksen riittämisestä voisin vielä loppuun laittaa muutaman sanasen. Olen nimittäin lopettanut sokerin käytön jo parisen kuukautta sitten (ellei ylikin, en nyt ihan tarkkaa päivää edes muista..) niin, että olin ihan totaalikiellossa neljä ensimmäistä viikkoa. Sen jälkeen risteilyllä sallin itselleni vähäisessä määrin sokerin ja risteilyn jälkeen olen taas palannut ruotuun. Tulen varmaankin siirtymään sellaiseen rytmiin, että viikonloppuna yhtenä päivänä sallin itselleni vähäisessä määrin sokerin käytön, mutta muutoin se saa nyt minun osaltani riittää. Karkin syönnin olen lopettanut tyystin. Ja sokerilla tarkoitan lähinnä vaan pullaa, keksejä, suklaata, jäätelöä sun muita näkyvää sokeria sisältäviä juttuja. Hedelmiä ja marjoja syön ihan normaalisti (ellen peräti enemmänkin kuin ennen), samoin maitoa juon ihan normaalisti. Niissä kun on omanlaistansa sokeria myös.

Kun elimistö alkoi puhdistui sokerista, oli olo ihan uskomaton. Energiaa riittää oikeasti vaikka muille jaettavaksi, iho on ihan loistavassa kunnossa ja kilojakin on lähtenyt nyt muutama. Se ei tosin ollut se itsetarkoitus, vaan ihan vaan puhdistaa elimistö sellaisesta aineesta, joka ei saa kuin pahaa aikaan!

Nyt mun on ihan pakko alkaa valmistautua rippijuhlille lähtöön! Kuvituksena toimii tällä kertaa viime viikonloppuna otettuja kuvia mun siskoni nuorimmasta pojasta, joka on yksi kauneimmista lapsista, mitä minä olen nähnyt. Ihana pellavapää ja katsokaa noita silmiä ja huulia! Arkistojen kätköistä löytyi supersuloinen kuva Siiristä ja mun tyttärestä:) Kuva on otettu vuonna 2007, kun olimme lomareissulla Pohjois-Italiassa. Aikamoinen parivaljakko, eiks vaan:)

Mukavia hetkiä teillekin <3






4 kommenttia:

  1. Kuulostaa hetkiseltä! Välillä on niin kiire, ettei tiedä itkeäkö vai nauraako..sellainen kevät on ollut myös täällä. Mutta ihanaa kun on töitä ja tekemistä, sopii kyllä mulle:) Tuo sokerin pois jättäminen kuulostaa niin loistavalta, ainut vaikeus itselläni on jäätelö, olen nimittäin hulluna siihen. Ihanaa kesälomaa sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Doppwoman, sitä samaa myös Sinulle:) Oikein käytettynä kiire on todellakin mukava kaveri arjessa, vaikka pitäisi enemmän antaa aikaa myös sellaiselle hölläilylle, joutenololle! Sitä vartenhan se kesäloma tietty on, asiat kummasti suhteellistuu, kun saa ottaa niihin hieman etäisyyttä..

      Minä se varsinainen sokeriaddikti olen ja uskon että jos minä olen siitä irtaantunut, kuka tahansa pystyy siihen:) Kaikkein tärkeintä on se vankkumaton ja epäilyksetön TAHTOTILA - halu muuttaa tottumuksiaan ja nähdä se konkreettinen hyöty, mitä sillä voi saavuttaa. Eli jos jäätelö on ihan liian vastustamaton, sitä omaa tahtoa ei ole tarpeeksi, näin se vaan on..

      Ihanaa kesää myös Sinulle, ollaan kuulolla:)

      Poista
  2. Hei. Sen Italian loman muistan, meillä mukana s.poikamme J. Joka viihtyi tyttöjen kanssa todella hyvin . Terveisin P;n äiti/ L;n anoppi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo totta:) Tuo loma oli niin vasta, vaikka sitä ei tuosta kuvasta uskoisi! Käyhän katsomassa Siirin Instagramia (https://instagram.com/siirisofiaa/), ei hänkään ole enää mikään saparopäinen pikkuhonkkelityttö.. Terveisiä teille! Ihan mahtavaa meidän näkökulmasta, että P perheineen muuttaa tänne ihan meidän lähelle, odotamme sitä ihan innoissamme:) Hyvää kesää teille!!

      Poista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.