The farkut ja meikäläisen ensimmäinen #belfie

30.7.2015

Voi pojat mitkä säät taas täällä Helsingissä onkaan! Vettä sataa ja ulkona on asteita ehkä nipin napin yli kymmenen.. Eipä tekisi mieli nillittää säästä, mutta onhan se säitten haltija kohdellut meitä tänä kesänä poikkeuksellisen epäreilusti.. Ostimme tänä kesänä uudet kesäkalusteetkin (siis ruokapöydän ja tuolit), joita olemme päässeet käyttämään ihan muutaman kerran. Kun ulkona tuulee ja sataa, niin kyllä sisäruokinta silloin vie voiton, kesästä huolimatta. Voi vitsit, miten mahtava kesä meillä olikaan viime vuonna, vieläkö muuten muistatte!? 

Olemme katselleet muutaman päivän matkojakin jonnekin päin Eurooppaa, mutta eipä niitä ole mitenkään kovin runsain määrin enää tarjolla. Budabestiin pääsisi vielä kohtuullisen varmasti, mutta muuten lennot kaikkein suosituimpiin Euroopan kaupunkeihin onkin sitten kortilla. Olisi nimittäin ihan mukava saada nautiskella edes jokunen aurinkoinen päivä tämän loman aikana.. Katsotaan nyt vielä, mitä ensi viikolla eli viimeisellä lomaviikolla päätämmekään tehdä..

No mutta, huomenna olisi tarkoitus lähteä taas poimimaan vähän mansikoita ja vadelmia. Sattuisiko teistä muuten joku tietämään, onko täällä pääkaupunkiseudulla jossakin mahdollisesti jollakin tilalla mahdollista vadelmien itsepoiminta? Yritin googletella, mutta laihoin tuloksin.. Vadelmien aika on tyypillisesti vasta elokuun puolella eli voihan olla, että ne eivät ole täällä vielä edes kypsiä.. Hämeenlinnassa Kankaisten Marjatilalla vadelmien itsepoiminta on jo mahdollista, koska siellä ne kasvatetaan sellaisissa jännissä "putkissa", ikäänkuin avonaisissa kasvihuoneissa. Mutta siis, onko todellakin pakko lähteä sinne saakka, vai löytyisikö täältä pääkaupunkiseudulta vastaavaa??

Ai niin, noista farkuistahan minun piti tulla teille kertomaan. Ja samassa yhteydessä paljastaa ihka ensimmäinen oma #belfie eli kuva omasta pepandeeruksesta. En kuvannut sitä samasta syystä kuin Kim Kardashian kuvaa omaansa, vaan näyttääkseni teille ihan vaan farkkumateriaalia ja siistejä tikkauksia sekä hanuria korostavia takataskuja vähän lähempää. Otetaan kuitenkin sen verran taustaa aiheelle, että olen aina tiennyt Your FACE´n hyvistä housuvalikoimista ja kuvitellut, että sellaisissa tylsissä työhousuissa ne on parhaimmillaan. Olinkin aika yllättynyt, kun niiden farkkumallistokin on ihan vertaansa vailla! Tai siis ainakin tämmöisissä kapeissa malleissa, muista malleista minulla ei ole kokemusta. Nämä YourFACE´lta hankkimani farkut on oikeasti ihan täydelliset! Ne istuu ihan pööfekt, lahkeen mitta on just sopiva, ne on höyhenenkevyet ja vaikka ne on tiukat, ne ei purista tai paina yhtään mistään. Kaiken hyvän lisäksi, nämä on deminiltään varsin salonkikelpoiset. Jos siis tarvitset kaappeihisi salonkikelpoiset ja täydellisesti (hanuristakin) istuvat farkut, niin mene ihmeessä sovittelemaan niitä Your Facelle! 

Ei muuta tällä kertaa! Kivaa loppuviikkoa teille kaikille ja toivotaan viikonlopulle edes hitusen parempia säitä! Sekin riittäisi, että ei sataisi, vai mitä:)
Shirt: Zara
Jeans: Your FACE
Shoes: Paul Green
^The #belfie (hahhaahhaa)

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Kodin hyödyllinen elektroniikka

29.7.2015

Koti, jossa nyt asumme, on toinen itserakentamamme, tai siis rakennuttama. Eihän me nyt itse tietenkään olla ominkäsin sitä rakennettu, oltu vaan suunnittelemassa ihan alusta lähtien. 

Se edellinen koti oli ensimmäinen projekti ja sen kanssa olimme tietysti ihan noviiseja. Meillä oli kiva, vehreä tontti ja tavoittelin sellaista kaupunkikartanoa ihan keskustan tuntumaan, veden äärelle. Suunnitteluvaiheessa sain päähäni (ehkä sisustuslehtien tarjoaman inspiraation sokaisemana), että haluan porealtaan meidän isohkoon kylppäriin, tuomaan sellaista "ylellistä kylpyläfiilistä". Näin itseni lillumassa siellä kylmänä syysiltana kylpyvaahdon keskellä, samppanjalasi kädessä nauttimassa elosta ja olosta, tunnelmavalojen loisteessa tietysti. Kuinkas muuten:) Edes tavallinen amme ei kelvannut, vaan siinä piti olla se moottoroitu systeemi, valoineen kaikkineen. Eipä tarvinnut kauaa asua, kun huomasimme (ja minä tietysti nolona jouduin tunnustamaan), että ihan hukkainvestointihan se oli. Toki, myyntivaiheessa sillä saattoi olla jotain lisäarvoa, mutta aktiivisessa käytössä se ei kyllä vuosien aikana ollut. Minä taisin kylpeä siinä kaksi kertaa. Vieraina olleet lapset siitä intoili, mutta muuten se oli kyllä lähes koskematta kaikki ne vuodet. Uudet omistajat saivat sen siis lähestulkoon uutena käyttöönsä ja toivotaan, että siitä olisi heille sitä iloa, mitä se ei meille koskaan tuottanut. Sitä rauhallista syysiltaa ei vaan jostain syystä koskaan tullut:)

Toinen hukkainvestointi oli keskuspölynimuriin yhdistetty rikkaimuri. Sen piti olla oiva lisäapu keittiössä, lattialle tippuneitten murusten kanssa, mutta pyh, ei ollut. Yhdenkäden sormissa taitaa olla ne kerrat, kun sitä käytettiin.. No, kotia kaupitellessa silläkin saattoi olla merkitystä, mene ja tiedä.

Tämä uusi koti, jossa olemme asuneet nyt hiukan yli vuoden, ei ollut varsinaisesti mikään käytännöllisyyden oppikirjasta opiskeltu taidonnäyte tai kokemuksen oppeihin nojaava luomistyö, oikeastaan kaikkea muuta. Luovuimme aika monesta käytännöllisyysaspektista tässä uudessa rakentamisprojektissa ihan vaan sijainnin nimissä. Jos lääniä olisi ollut yllinkyllin ympärillä, eikä tiukat kaavamääräykset olisi sanelleet jokaista yksityiskohtaa, ei meillä taatusti olisi tämmöistä kotia kuin nyt on. Eihän kukaan halua ehdoin tahdoin kotiinsa 56 rappusta, jotka kerää pölyäkin ihan mahdottomat määrät tai neljää kerrosta, jotka on sijoitettuna kuuteen tasoon.

No, on täällä joitakin todella onnistuneita ja käytännöllisiä elektronisia vehkeitä, joista ajattelin teille tässä postauksessa nyt kertoa ja esitellä.

Ensimmäinen todella onnistunut investointi on kameralla varustettu sähköinen ovilukko. Ovisummeri on siis ulko-oven vieressä ja siinä yhteydessä on myös pieni kamera sekä mikrofoni. Vastaanottimia (tai miksiköhän niitä vastakappaleita pitäisikään nimittää), on sisällä sitten kaksi kappaletta - toinen keittiötasolla ja toinen ihan ylimmässä kerroksessa. Jos ja kun ovikello soi (mitä tapahtuu tavallisena lauantaipäivänä vähintään se 20 kertaa), pystyy oven avaamaan siitä vastaanottimesta, katsomaan kamerasta kuka siellä oventakana oikein on ja tietysti myös juttelemaan hänen kanssaan. Ihan älyttömän kätevää! Kauhistuttaa ajatus, millaista olisikaan elämä ilman sitä! Meillä kuitenkin kavereita tulee ja menee ihan jatkuvalla syötöllä, eikä ravaus monet monet portaat alemmas vaan tunnu hyvältä ajatukselta. Ja juu, harvemmin siellä meikäläistä kysellään:)

Olisipa hauska muuten seurata ohikulkevien ihmisten reaktioita, jos alkaisi huudella mikrofoniin kaikkea hauskaa ohikulkeville.. No, ne on niitä mun sairaita "piilokamera" -suunnitelmia, joita kypsyttelen mielessäni constantly:)
Toinen investointi, jonka teimme jo keittiön suunnitteluvaiheessa, oli keittiökaapistoihin upotettava kahvikone. Me olemme todellakin hyvän kahvin ystäviä ja olemme käyttäneet ihan mahdottoman paljon rahaa kahviloihin, joista saa hyvää kahvia. Onkin todellista arjen luksusta saada tehdä omassa kodissa ihan sellaista kahvia, mitä tekee milloinkin mieli. Kone on meillä jokapäiväisessä käytössä, eikä muunlaiselle kahvinkeittimelle ole enää tarvetta. Myös maidonvaahdotin on helppo käyttää ja puhdistaa, mikä useissa pöytäkoneissa muodostuu esteeksi ihan jokapäiväiselle käytölle. Koneen puhtaanapidon täytyy olla helppoa, se on käytännöllisyyden ja käytön kannalta ehdoton edellytys. 

Ja kapselikahvit ei sitten ole meikäläisen juttu kyllä ollenkaan. Kapselikahvia ei valitettavasti voi verratakkaan tähän meidän masiinaan. Because I know what I´m talking about, believe me.

Konetta on siis helppo käyttää, vaikka kieltämättä, onhan se todella ärsyttävää ikävää, kun kesken pahimpien aamukiireiden kahvinhimon vallassa kone ilmoittaa, että "Vesisäiliö melkein tyhjä" ja heti kun saat sen täytettyä, tulee ilmoitus, että "Tyhjennä tippa-astia". Ja kun tippa-astia on kaadettu viemäriin ja kahvipurut tyhjennetty, saat ilmoituksen, että "Kahvipapusäiliö melkein tyhjä".. Hyvän kahvin nimissä ne on kuitenkin valmis nöyrin mielin kyllä tekemään, ihan vaikka hektisessä aamukiireessäkin!
Kertokaa hei tekin, mitä elämää helpottavaa tai arkea parantavaa elektroniikkaa teiltä löytyy? Tai sitten niitä huti-investointeja, niistäkin olisi kiva kuulla! Sana on vapaa:)

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

30% alekoodi Nelly´lle - voimassa vain huomiseen ke 29.7 klo 10 saakka!

28.7.2015

Pahoittelut näin myöhäisestä ilmoituksesta! Sain tosiaan teille eli blogini lukijoille speciaali 30%:n alennuskoodin Nellyn syksyn uutuuksiin, mutta olkaahan nopeita! 
Koodi on voimassa todellakin vain huomiseen keskiviikkoon 29.7.2015 klo 10.00 saakka ja se on 

BUSINESS30

Pääsette kyseisellä koodilla shoppailemaan syksyn Nellyn näitä uutuuksia nyt siis speciaalihintaan:)

Tässä joitakin omia suosikkeja, ensin paidat ja sitten housut.


1. Musta pitsipaita tästä näin, klik.
2. Valkoinen peruspaitsikka, kas näin klik
3. Ihana peruspaita vaikka neuletakin tai jakun alle, klik
4. Harmaa Back -collage (ihana!)
5. Syksy ja peruspoolo kuuluu niin yhteen, klik
6. Harmaita collage -paitoja ei ole koskaan liikaa, klik
1. Katseenvangitsija -housut kas näin, klik
2. Mustat tekonahkahousut, ihan must -juttu, klik
3. Mustat kivat vapaa-ajanpökät, tästä näin, klik
4. Vihreää navy -henkeä, ihqut rennot housut, klik

Kaikki linkit ovat adlinkkejä.

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

MYYTY! Tässä toiset myynnissä olevat käyttämättömät, uudet UGG kiilapohjakorkkarit

26.7.2015

Tein aikaisemmin tänään postauksen, jossa esittelin ensimmäiset UGG kiilapohjakorkkarit, kas tässä linkki juttuun, klik

Nyt olisi vuorossa sitten ne toiset.

Nämäkin kengät on ostettu New Yorkin Manhattanilta brändin omasta liikkeestä. Tämä kenkäpari on hiukan pienempi kooltaan kuin edelliset (37), koska nämä oli tarkoitettu mun systerille. Kuten jo aikaisempienkin kenkien kohdalla mainitsin, nämä olivat meille molemmille snadisti liian korkeat. Ei siis sillä tavalla korkeat, että näillä olisi hankala kävellä (ei todellakaan), vaan korkeat siinä mielessä, että pari senttiä näistä voisi olla pois.

Nämäkin UGG´n korkkarit on siis 100% aidot, eikä tätäkään kenkäparia ole käytetty kertaakaan. 

- Nämä UGG´n kiilakantakorkkarit on mustaa pehmeää mokkamaista nahkaa.
- Koko on 37 ja se sopii hyvinkin 36-37 numeroa käyttäville. 
- Korkeutta näilläkin kengillä on samanverran kuin edellisillä eli 10,5 cm ja platoota 3,5 cm. Todellinen jalalle tuntuva korko on siis 7 cm, joka on todella inhimillinen kävelyn kannalta. 

- Hinta on 80 euroa ilman postikuluja.

Ainakin Footwayn nettikaupasta löytyy näitä samaisia, niin kankaisena kuin hiukan uudistetummallakin yleisilmeellä, käykääs kurkkaamassa! Hintaa oli molemmilla yli 160 euroa.. (adlink)

Yhteydenottoja ja lisäkysymyksiä toivoisin ensisijaisesti sähköpostilla osoitteeseen businesswoman2@outlook.com
Kommenttiboxi on toki normaalisti käytössä, jos sitä priorisoit.




Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

MYYTY! Myyn kahdet uudet, käyttämättömät nahkaiset UGG kiilapohjakorkkarit, tässä ensimmäiset!

En olekaan aikoihin myynyt mitään tällä kanavalla.. Olen nimittäin keräillyt kaapeista kaikkea mahdollista kirppiskamaa, koska tarkoitus olisi suunnata myymään niitä mun suosikkikirppikselle eli Kattilahalliin, kunhan se jatkaa taas syksyllä toimintaansa. 

Mutta siis, kenkiä olisi tarjolla aika monetkin ja tässä niistä ensimmäiset. Ostin nimittäin New Yorkista kahdet nahkaiset UGG kiilapohjakorkkarit, toiset itselleni ja toiset systerille. Kengät on kuitenkin meille molemmille liian korkeat ja sen tähden tarjoan näitä nyt teille. 

Molemmat on 100% aidot, ne on ostettu New Yorkin Manhattanilta UGG´n omasta liikkeestä, eikä kumpaakaan paria ole käytetty kertaakaan. Hintalapuista voitte itse todeta niiden Nyki -hinnat.

- Nämä ensimmäiset UGG´n kiilakantakorkkarit on mustaa kiiltonahkaa.
- Koko on 38 ja se sopii kyllä 37-38 numeroa käyttäville oikein hyvin. 
- Korkeutta kengillä on huimat 10,5 cm ja platoota 3,5 cm. Vaikka korkeutta tulee se 10,5 cm lisää itselleenkin, ei todellista korkoa ole kuin 7 cm, jos platoo -osuus otetaan huomioon. Sillä korolla kävelee jo kummasti, ainakaan minulle se korko ei tuota kävellessä mitään vaikeuksia.

- Hinta on 70 euroa ilman postikuluja.

Näitä samoja kenkiä myy ainakin Zalando, josta löytyy mallia parissakin eri värissä, kullanvärisenä ja jännän vihreänä. Molemmat ovat aika hurjan paljon kalliimpia.. (Linkit ovat adlinkkejä)

Yhteydenottoja ja lisäkysymyksiä toivoisin sähköpostilla osoitteeseen businesswoman2@outlook.com
Kommenttiboxi on tietysti normaalisti käytössä.

Toisista kengistä, jotka on hieman erilaiset, teen ihan oman postauksen. Se ilmestyy myöhemmin tänään. (EDIT: Tässä linkki kyseiseen postaukseen!)

Kivaa sunnuntaita kaikille! Onneksi mitään ennakoituja hirmumyrskyjä ei sitten ilmestynytkään:)


Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Leo ja velipoika - jälleennäkeminen

25.7.2015


Meillä oli eilen (kuten jo aikaisemmassa postauksessa mainitsin) ihan mielettömän mahtava päivä. Nimittäin meidän ihanaisen pommipojan Leon kasvattaja tuli Leon velipojan kanssa käymään meillä. Leon veli oli eilen taas näyttelyssä täällä Helsingissä ja samalla reissulla oli helppoa yhdistää myös meillä käynti. Olemme nimittäin olleet kasvattajan kanssa aktiivisesti yhteydessä koko meidän koirahistorian ajan.

Tuosta yläkuvasta se lähti liikkeelle se meidän yhteiselo Leon kanssa, viime heinäkuussa. Leo oli syntynyt 18.5.2014 kolmijäseniseen pentueeseen ja me saimme Leon kotiin tasan sinä päivänä, kun se täytti 8 viikkoa. Tuossa ylimmässä kuvassa Leo on vasemmassa reunassa, vähän eroa muihin hakien, näin kun jälkeenpäin kuvaa katsoo. Oikeassa reunassa on velipoika ja keskellä pentueen ainoa tyttö, varsinainen VilliLilli:) Leo oli pentueesta ehdottomasti luonteeltaan lempein ja sen tähden se meille päätyikin. Kasvattaja piti itsellään pentueen pienikokoisimman eli sen, joka meilläkin eilen poikkesi. 
^Kuvassa Leo oikealla ja velipoika vasemmalla

Meitä jännitti ihan mahdottomasti se, miten Leo suhtautuisi koiravieraisiin, koska meillä ei ole kertaakaan aikaisemmin käynyt koiravieraita kotona. Paitsi viime elokuussa, kun velipoika vieraili meillä edellisen kerran, mutta silloin ne oli molemmat vielä ihan pentuja..

Alku meni ihan mielettömän hienosti. Kumpikaan ei edes haukkunut toisilleen tai edes innostuksesta, vaikka molemmat on (vahtikoirille tyypilliseen tapaan) kovia räksyttäjiä. Velipoika on kuulemma sellainen, että se haukkuu kaikelle mahdolliselle, mitä vastaan vaan tulee, niin ihmisille kuin eläimille, jopa irtonaisille maassa oleville roskille:) Leo kyllä toisinaan räksyttää ihmisille, mutta ei aina välttämättä toisille koirille, jos se vaan pääsee niitä vähän nuuskuttamaan. Toisten koirien seurassa Leo ei ole koskaan se, joka aloittaa "kinan", vaan yleensä se on se innokkaampi osapuoli, aina kuitenkin hiukan varuillaan. Jos toinen koira osoittaa vähänkään liian suurta innostusta, Leo väistyy tilanteesta ja katselee mieluummin syrjästä.
^Leo taas kuvassa oikealla

Alku meni tosiaan hienosti, mutta jossain vaiheessa tilanne vähän muuttui. En tiedä, mitä tarkalleen tapahtui, mutta Leo jätti kooltaan selkeästi häntä pienemmän velipojan keittiöön ja häipyi itse toiseen kerrokseen. Velipoika ei nimittäin uskaltanut kulkea portaissa ja Leo käytti sitä sitten hyväkseen. Se oli siitä lähtien aina jollain toisella tasolla itsekseen, muka lepäilemässä, vaikka tietysti kokoajan valppaana ja sivusilmällä seuraillen velipojan touhuja.

No, me ihmiset halusimme itsekkäästi ikuistaa kivoja kuvia veljeksistä ja laitoimme heidät väkisin samaan tilaan. Se oli virhe. Velipoika oli bongannut Leon luun, jota Leokin kävi katsastamassa ja siitä se silmitön raivo heidän välilleen sitten velipojan aloitteesta laukesi. Se oli sellaista sihinää ja sähinää ja murinaa, etten ole ennen Leoa nähnyt moisessa mielentilassa! Velipoika muuttui kyllä niin agressiiviseksi eikä sietänyt Leoa enää silmissään eikä Leo ollut kyllä ollenkaan se parempikäytöksinen. Nämä yllä olevat yhteiskuvatkin taitaa näyttää, ettei veljesten välille mitään syvää kiintymyssuhdetta tainnut syntyä:) Sylikuvassa Leo yrittää paeta tilanteesta ja yrittää epätoivoisesti ottaa etäisyyttä velipoikaan. Rahin päällä kuvauksestakaan ei tullut yhtikäs mitään, koska Leo ei suostunut enää mihinkään. Se kapinoi kaikin mahdollisin keinoin ja halusi vaan omaan rauhaansa.
^Jo lähes valio velipoika <3

Leo oli vierailun jälkeen ihan poikki ja rättiväsynyt. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, ettei se tykännyt ollenkaan tästä ärhäkästä velipojasta. Näyttelyissä Leon velipoika osaa käyttäytyä tooodella mallikkaasti ja onkin tosiaan saavuttanut jo kaksi sertiä kokoelmaansa. Se on käynyt pari kertaa jo ulkomaillakin näyttelyissä ja sitä mm. kuljetetaan näyttelyreissuilla arvokkaasti sellaisissa koirien rattaissa:) Turkkikin sillä on ihanaa hiusmaista silkkiä, kun taas Leon karva on karheaa ja vähän säkkärällä. Näyttelykoiraa tietysti harjataan ja puunataan ihan erimalliin..
^Leo pistettiin vähän väkisin velipojan viereen kuvausta varten, mutta Leopa ei suostunut vilkaisemaankaan kameraan. Tilanne oli Leolle Erittäin kiusallinen:) Leo on kuvassa vasemmalla.

Leo on velipoikaansa verrattuna "paljon" kookkaampi. Sen jalat on pidemmät ja siinä missä velipojan vartalo on lähes kuution mallinen, Leo on selkeästi pitkulaisempi. Vähemmän koiraihminen ei välttämättä eroa huomaisi, mutta minun silmissäni ero oli iso, ei ehkä huomattava, mutta kuitenkin jonkinmoinen. Luonteeltaan Leo on veljeään ehkä ihmisrakkaampi, näin pikatuttavuuden perusteella. Leo on kova poika pusuttelemaan ja haluaa tutustua aina kaikkiin ihmisiin, korvat luimussa naamaa nuolemaan:) Velipoika ei innostunut ollekaan haistelemaan vieraiden ihmisten naamaa. Leo tykkää myös kyhnyttää itseään meitä perheenjäseniä vasten ja se rakastaa ajatusta, että pääsisi nukkumaan ihan perheenjäsenensä kylkeen <3 Näin kylläkään ei tapahdu muutakuin sohvalla, jossa vietämme valitettavan vähän aikaamme..
^Kuvauksesta ei vaan kertakaikkiaan tullut mitään, eikä kameralle tallentunut tästä Erittäin lyhyestä hetkestä yhtään tarkkaa kuvaa. Leo kuvassa vasemmalla, selin velipoikaan ja kameraan. 

Pomeranian -rodun piirit on Suomessa pienet ja kun Leon vanhemmat on varsin maineikkaita muotovalioita molemmat, olemme mekin sitoutuneet käyttämään Leon näyttelyssä. Kasvattajat haluavat tietää, jos heidän koiriensa jälkeläiset olisivat myös rotunsa valioita. 

Niinpä mekin olemme nyt sitten viimein ilmoittaneet Leon ensimmäiseen ja oikein kansainväliseen koiranäyttelyyn, heh. Suoraan vaan kunnon kekkereihin, eikä mitään välimuotoja ensin:) Leo lähtee nyt kuulkaas elokuun viimeinen viikonloppu Janakkalaan koiranäyttelyyn. Leon kasvattajakin on siellä, kuten myös velipoika. Leon isän kasvattaja on lupautunut trimmaamaan Leon näyttelykuntoon siellä paikanpäällä, häneltä se käy kuulemma käden käänteessä. Harjoittelimme eilen jo vähän velipojan kokemuksella näyttelyhihnassa kulkemista, kehässä kulkemista ja näyttelyyn liittyviä muitakin perusjuttuja. Meidän teini (joka on siis virallinen Leon omistaja) lähtee ohjaamaan ja kuljettamaan Leoa kehään.
^"Eikö nuo vois jo lähteä ja jättää mua rauhaan, en jaksais enää ollenkaan.."

Luin Kennelliiton sivuilta Pomeranian rodun määritelmää ja sen mukaan rodun ihannesäkäkorkeus olisi 20 plusmiinus 2 senttiä. Leon säkä lähentelee 24 senttiä eli kyllä se on vähän liian kookas.. Kasvattaja kertoi, että jotkut tuomarit on niin tiukkoja ja raadollisia, että jos säkä on yli ihanteen, ne hylkää kyseisen yksilön automaattisesti. Eli voi olla, että Leonkin kohtalona tulee olemaan hylkäys. Toisaalta, Leon kasvattajalla on yksi koira, joka on yhtä korkea kuin Leo ja joka sai muotovalio -tittelin neljän näyttelyn jälkeen! Ei näistä siis voi tietää eikä ensimmäiseen hylkyyn kannata lannistua.. Toisaalta, jos käyt kymmenen näyttelyä ja kaikista tulee hylky, niin kukapa sellaisesta jaksaisi innostua:)
 ^"En varmasti poseeraa! Haluan vaan pois! Pois! Pois - omaan rauhaan!"

Me lähdemme siis elokuun lopussa katsomaan, minkälaiset arvostelut Leo tulee näyttelyssä saamaan. Jännää nähdä, puraseeko näyttelykipinä oikein toden teolla vai jääkö tämmöiset kauneuskisailut Leon kanssa tähän yhteen kertaan:)

Kävipä näyttelyssä miten tahansa, Leo on meille joka tapauksessa se rakkain, ihanin ja kaunein ja luovutamme sille vaikka meidän perheen oman muotovaliosertifikaattinsa, jos sitä ei jostain syystä Janakkalasta sille anneta:)
^"En kyllä yhtään tykänny velipojasta!"

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Kesäloman suosikkimekko

24.7.2015

Ihana suunnittelematon soljuminen päivästä toiseen senkun vaan jatkuu! En ole enää murehtinut edes onnettomia kesäsäitäkään, vaan olen yrittänyt ottaa kaiken irti ihan vaan kotona olemisesta. Kävimme alkuviikosta poimimassa mansikoita pakkaseen, samoin vadelmia on nyt pari laatikollista säilöttynä talven varalle. Jos muuten haluatte suosituksen ehkäpä telluksen parhaista mansikoista ja elämyksellisimmästä mansikkatilasta, suosittelen teitä poikkeamaan Hämeenlinnassa Kankaisten Marjatilalla. Olen ostanut kaikki säilöttävät mansikat ja vadelmat jo vuosien ajan kyseiseltä tilalta, enkä kertaakaan ole joutunut pettymään. Ne on vaan parhaita! Ja tilakin on varsinainen elämyskohde. En nimittäin koskaan osta marjoja entuudestaan tuntemattomasta paikasta. Kun on kerran mennyt ansaan ja tullut huijatuksi, ei toista kertaa tarvita. Olimme nimittäin jokunen vuosi sitten ohikulkumatkalla Jyväskylässä, kun ostin jonkun ison marketin pihalta laatikollisen vadelmia. Noh, pinnalta marjat näytti oikein hyvältä, mutta kotona sitten palajastui, että toinen marjakerros oli ihan vetisiä ja sellaisen "suloisen angorakarvoituksen" peitossa olevia pilaantuneita ällötyksiä. Koko laatikko meni semmoisenaan roskiin.

Tänään oli ihan huippupäivä, kun saimme koiravieraita Tampereelta. Meidän Leon kasvattaja oli nimittäin koiranäyttelyssä täällä Helsingissä tänään Leon velipojan kanssa ja he sitten poikkesivat meilläkin kyläilemässä. Siitä vierailusta on pakko tehdä ihan oma juttunsa, se oli niiiiin mainio:) Leon velipoika on nimittäin jo kokenut näyttelykoira ja onpa se jo yhtä "merkkiä" eli sertiä vaille muotovalio.

Ja sitten tähän omaan asuuni, joka on ollut tämän kesän ja loman ihan ykkössuosikkimekko. Tarina mekon taustalla juontaa hetkeen, jolloin olimme taannoisella Välimerellisellä reissulla viettämässä päivää Cannesissa. Siellä eräässä kivassa katuravintolassa bongasimme kytyn (tiedättekö muuten kuka on kyty?) vaimokkeen kanssa erään tarjoilijan, jonka mekkoon molemmat ihastuimme. Kerroimme sen hänelle ja kysyimme tietysti, että mistä se on peräisin. Hän kertoi, että se oli uusi ja että se on peräisin tuosta ihan lähellä olevasta Promod -liikkeestä. Mehän lähdimme sinne oitis juoksujalkaa ja tattadadaa - nyt meillä on molemmilla samanlaiset mekot:)

Olin varannut tälle päivälle mesoterapia -kasvohoidon, mutta se saikin väistyä meidän koiravieraiden tieltä. Täytyykin huomenna varata uusi aika. Siinä on mun mielestä huomiselle päivälle ohjelmaa ihan riittävästi!

Mukavaa viikonloppua ystävät!




Dress: Promod
Belt: H&M
Shoes: Paul Green
Necklace: Banana Republic

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Kesäinen haaste

22.7.2015

Blogeissa on pyörinyt oikein mukavan kepeä kesäinen haaste, jonka vastauksia olen innolla lueskellut muiden blogeista. En ole itse saanut aikoihin mitään haastetta ja alkoikin hieman arveluttaa, että olenko niistä jo niin ulkopuolella tai sitten jättänyt vastaamatta niin moneen haasteeseen, että kukaan ei tahdo enää haastaa minua.. Kääk! Eli siitäkin huolimatta, että kukaan ei ole haastanut minua mukaan tähän, vastaan siltikin, ähäkutti:)

Kuvituksena toimikoon (teemaan täydellisen liittymättömästi) eilisen päivän Mamma Rosan lounasmeny.


1. Kerro jotain, mitä me emme tiedä sinusta.
No, niitähän on tietysti paljonkin. Välillä tuntuu, että pitäisi olla rohkeampi paljastamaan omia asioitaan, mutta en oikein uskalla lähteä sellaiselle "kaiken paljastavalle" -linjalle. En halua olla riepoteltavana erilaisilla keskustelupalstoilla ja sitä tietoisesti myös välttelee toiminnassaan. Turhanpäiväinen provosoiminen saa helposti tunteet kuumenemaan siellä ruutujen toisella puolella, eikä keskustelu useinkaan pääty vain tälle foorumille..

Mutta siis se, mitä ette tiedä minusta, hmmm.. Minulla on pitkään pyörinyt päässä ajatus omasta piilokamera -kanavasta, siis vaikka youtubeen. Huomaan usein ajattelevani arkisista asioista hyviä piilokamerateemoja ja niitä sitten kehittelen mielessäni. Ja hihittelen itsekseni, välillä ihan ääneen :D 
2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?
On tietysti, ilman muuta. Vaikka suoraan sanottuna, enhän minä tiedä, mitä mun lukijat ajattelee, koska en ole sitä koskaan kysynyt tai tehnyt tilaa moiselle keskustelulle! Vähän jopa pelottaa kysyä.. Entä jos vastaukset onkin jotain aivan muuta, mitä olen aina olettanut.. 
Toivoisin tietysti, että lukijat ajattelisivat tämän olevan helppo ja mukava paikka poiketa, josta toivottavasti saa myös ideoita omaankin arkeen. Toivoisin myös, että lukijat olisivat jonkin verran kiinnostuneita minun kuulumisistani, koska olettehan te tietoisia ainakin elämäni käännekohdista noin niinkuin "isossa kuvassa". Osa teistä on ollut mukanani jo viisi vuotta ja siihen ajanjaksoon on mahtunut lopulta aika paljon erilaisia käännekohtia. 
3. Miten bloggariminä eroaa "reaaliminästäsi"?
Toisaalta hyvinkin paljon ja toisaalta aika vähän. Paljon siinä mielessä, että enhän minä ole tosiaan paljastanut täällä juurikaan mitään itsestäni, mutta toisaalta se, mitä kerron, on sitä "reaaliminää". Oikeassa elämässä en ole ollenkaan niin "minä minä" -keskeinen kuin täällä blogissa tulee väistämättä oltua. "Reaaliminä" on myös huomattavasti huumoripitoisempi henkilö ja heitänkin monet monet asiat helposti ihan lekkeriksi.  
Blogiminä eroaa oikeasta "reaaliminästä" myös siinä, että olen oikeassa elämässäni varsinainen "mielipideautomaatti". Tykkään ottaa kantaa vaikkapa päivän polttaviin puheenaiheisiin ja keskustella niistä itseäni fiksumpien ihmisten seurassa. Se avartaa kummasti asioita ja tuo uusia näkökantoja myös omaankin ajatteluun.  
4. Mikä saa sinut nauramaan?
Aika monet asiat, heh. Esimerkiksi nyt vaikka Antti Holman Youtube -serkusten Sanden ja Suvituulin syväluotaavat puhelinkeskustelut, kas nämä näin. Olen ottanut näistä puhelinkeskusteluista monta hyvää fraasia omaankin käyttöön ja viljelen niitä sitten missä milloinkin.
Yleensäkin nauran tosi paljon ihan arkisessa elämässäni, milloin millekin asialle. Olen yleensä se, jonka nauru raikaa kovaa ja kauas:) Ja jos on olemassa ihmisiä, joiden pokka pitää ja joiden pokka ei pidä, niin minä kuulun ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan. 
5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?
Minulle luovuus on kykyä ajatella asioita uudella tavalla. Ihminen voi olla luova ihan jokaisessa elämänsä asiassa, jos vaan viitsii ajatella asioita ihan snadistikin itselleen uudella tavalla. Omia ongelmiaankin (tai oikeastaan mitä tahansa asioita) kannattaa oikeasti peilata monelta eri näkökantilta ja sparrailla niistä muiden kanssa. Se tuo kummasti perspektiiviä ja ehkä myös niitä uusia, kaivattuja oivalluksia. Luovuus on siis myös asioitten oivaltamista. Ja se on mahtava tunne.
Viimeisin oivallukseni liittyy muuten sähköautoihin, hahhaah. Kun on kerran päässyt ajamaan ja testaamaan sähköautoa (siis pelkästään sähköllä toimivaa), oivaltaa sen, että nykyiset polttoaineilla toimivat autot ovat tulevaisuuden "puhelinkoppeja". 
Harmillista, että tämä meidän kiirettä ja tehokkuutta arvostava nykykulttuuri ei välttämättä ymmärrä joutenolon merkitystä! Tai ehkä se ymmärtää, mutta ei ainakaan tee sille tilaa. Olen sitä mieltä, että joutenolo ja laiskottelu on ihan liian aliarvostettuja olotiloja. Ne on kuitenkin niitä hetkiä, jolloin ajatukset juoksee, vaikka nainen onkin paikoillaan:) Ne hetket pitäisi itseasiassa laskea työajaksi tai vähintäänkin olla verovähennyskelpoista aikaa, hahhaah. (Olen aina sanonut, että minusta tulisi hyvä kansanedustaja, koska mielessä on niin monta hyvää lakialoitetta:)
6. Ketä läheistäsi ihailet?
Monia monia ihmisiä, koska kaikissa ihmisissä on joitakin ihailtavia piirteitä ja asioita, joita voi toiselta oppia. Mutta jos pitää yksi ihminen mainita, niin se on ehdottomasti oma rakas aviopuolisoni. En oikeasti voi vieläkään ymmärtää, miten olen voinut löytää rinnalleni niin täydellisesti minulle sopivan henkilön. Tiesin aikoinani tarkalleen, mitä ominaisuuksia arvostaisin tulevassa aviopuolisossani, enkä etsintäprosessissani antanut myöden tippaakaan. Kun sellainen lopulta käveli vastaan, vei hän mun jalat alta. Hän on ihminen, jota voin oikeasti edelleen katsoa "ylöspäin"ja joka pitää mun jalat tiukasti maankamaralla. Hänelle ei kelpaa puolivillaiset vastaukset tai -ajatukset ja hänen rakkautensa on kärsivällistä ja lempeää. Eikä se kadehdi, kersku eikä pöyhkeile.
Ihailen myös siskoni älykkyyttä, sanavalmiutta sekä uskomatonta huumorintajua. Se on sellaista älykästä komiikkaa, johon harva kykenee.
7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?
Se, että tarvitsen aina jonkun sparraajan lenkkiseuraksi. Haluaisin olla tyyppi, joka löytää vaikka musiikista riemun lenkkiseurakseen. Mutta EI, prkl.
8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Vaikea sanoa, mutta uskoisin (tai ainakin haluaisin uskoa) että se on se, että olen kokolailla aina hyvällä tuulella ja hyvää seuraa. En ole tuuliviiri, jonka mielentilaa täytyisi arvuutella etukäteen. Olen myös oikeasti kiinnostunut ihmisistä ympärilläni ja toivon, että sellainen myös välittyy kanssaihmisilleni.
9. Mikä sinusta tulee "isona"?
Aika vaikea tämäkin.. Toivottavasti aina vaan parempi ihminen, joka saattelee maailmalle kaksi itseään ja toisia ihmisiä arvostavaa tytärtään. Haluan yleensäkin kehittyä kaikessa, mitä teen, koska oppiminen on ikuista. Kamalinta olisi paikalleen jämähtäminen, oli kyseessä sitten vaikka meikkityyli tai urahaaveisiin liittyvä asia.
10. Uskotko onnellisiin loppuihin?
Kyllä minä uskon onnellisiin loppuihin, enkä nyt puhu kuolemasta. Uskon vankkumatta siihen, että jonkin asian loppu on uuden asian alku ja jokainen alku tai loppu on juurikin sen näköinen, millaiseksi sen itse haluaa tehdä. On tietysti asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, mutta ne, joihin voi, on pitkälti asennekysymyksiä ja suunnitelmien täytäntöönpanoa.


Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Maalaismaisemaa ja Poncholla viimeistellyt asut

18.7.2015

Terveiset tällä kertaa Suomen pohjoisemmasta päästä, minun kotiseudultani <3 En ole seurannut muun Suomen säätilannetta, mutta täytyykin heti alkuun todeta, että yllättävän lämmintä täällä on ollut.  No, odotukset ei tosin ole olleet säitten suhteen enää kovin korkealla.. Pihahommissa (joita täällä todellakin riittää), on tullut heiluttua ihan hikihatussa ja vaikka työtä tehdessä tulee toki lämmin muutenkin, veikkaisin, että hellerajaa on kolkuteltu pariinkin otteeseen. Hellekeleistä vaan ei oikein ole näillä lakeuksilla juurikaan iloa, koska hyttysiä on ulkosalla oikeasti ihan hirvittävä määrä. Yöttömään yöhön ja jatkuvaan valoon voi ihminen tottua, mutta ympärillä pörräävään hyttyspilveen ei kertakaikkiaan pysty! Niiden kanssa vaan tulee oikeasti ihan hulluksi!

Kotiseutuvierailuun kuuluu aina joitakin "must" juttuja ja olenkin ahminut niitä oikein urakalla. Ja kun seurakin on ollut parasta mahdollista (systeri perheineen), on se tehnyt reissusta, kuten myös "must" -jutuista moninverroin elämyksellisempiä. Mahtavaa, että siskolla sattui olemaan loma osittain samaan aikaan! Sokerilakkokin on ollut "hallitulla" tauolla, koska täällä sitä ei edes meikäläisellä ole ollut mahdollista noudattaa.. Noh, kunhan täältä taas kotiudutaan, palaan sokerilakonkin osalta takaisin ruotuun. Odotan jo sitä ihan innolla, koska sokeri ei vaan sovi minulle. Kuten ei meistä ja teistä kenellekään..

No, asustakin muutama sana.

Illat on olleet tooodella viileät ja päivisinkin on täytynyt olla lämmintä mukana. Minusta ponchot on vaan niin oivallinen asuste sellaisia hetkiä varten. Töissäkin minulla on aina mukana poncho tai pari, heh. Onkin ollut ilo huomata, että ponchojen suosio senkun vaan jatkuu ja syksyllä on taas mukavat valikoimat niitäkin luvassa. Ne vaan sopii niin moneen tilanteeseen ja säähän ja viimeistelee niin vapaa-ajan- kuin työpainotteisenkin asun. Nämä kuvissa näkyvät poncot on YourFACE´n uudesta, paraikaa myymälöissä olevasta mallistosta.

Huomenna matka jatkuu taas Suomen halki kohden Helsinkiä. Ihanaa mennä ja tehdä asioita ihan vaan fiiliksen mukaan, ilman yhtäkään merkintää allakassa. Pari kivaa blogitilaisuutta olisi tiedossa ja Asuntomessutkin pitänee kiertää oikein ajan kanssa. Mansikoiden säilöntää ja kotihommia luvassa myös eli leppoisasta elosta on minun seuraavat lomasuunnitelmani tehty:)

Mukavia hetkiä teillekin ja nähdään taas!


Poncho: YourFACE*
Bag: Carlos by Carlos Santana
Espadrillos: Duffy
Trousers: H&M
Shirt: Race Marine







Poncho, skirt and shirt: YourFACE*
Heels: Zara






Tähdellä (*) merkatut YourFACE´n vaatteet ovat kuvauslainassa, eivät omiani.

Marjaisat marenkikupit

17.7.2015

Instagramia (klik) seuraavat huomasivat varmastikin sen, että sain ihan kivan hillasaaliin heti kesäloman alkamisen kunniaksi. Ajelimme nimittäin Itä-Suomeen heti lauantaina ja muistaakseni sunnuntaina aamulla lähdimme tarkastamaan hillasuon tarjontaa. Tai lakkasuon, ihan miten vaan..

Jonkun verran oli jo kypsiäkin marjoja joukossa, vaikka suurin osa vielä raakileita olikin. Pääsato lienee kypsynyt nyt loppuviikosta ja voisinpa arvata, että enää ei ole sille suolle menemistä. Kaikki on jo taatusti poimittu, ja hyvä niin. Mustikoitakin oli jo metsä pullollaan, samoin metsämansikoita oli kivasti metsäteiden varsilla.

Löysin jostain lehdestä ihanan ja sovelluskelpoisen reseptin, jossa oli yhdistetty näitä nyt tarjolla olevia kesäisiä marjoja sekä marenkiä eli pitihän minunkin sitä kokeilla. Kun yksi joukosta on gluteeniton, on tarjoiluidenkin ihan suotavaa olla kaikille gluteenittomia. Niitä on sitäpaitsi niin harvoin tarjolla, että senkin tähden sitä oli mukava testata. 

Ai että, miten herkullisia ja kauniita nämä marjaisat marenkikupit olivatkaan eli kokeilkaahan, jos viitsitte värkkäillä:) Vaahdostakin voi tehdä ihan omanlaisensa, senkun vaan soveltaa ihan maun ja mieltymysten mukaan.





Marjaisat marenkikupit (n. 10 kpl)

Marenkikupit:
6 valkuaista
3 dl sokeria
2 tippaa etikkaa

Vaniljavaahto:
1 prk vaniljarahkaa
2 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
tomusokeria maun mukaan

Täyte:
sesongin marjoja maun mukaan, esim:
metsämansikoita
vadelmia
mansikoita
mustikoita

1. Valmista ensin marenkikupit. Vaahdota valkuaiset, sokeri ja etikka kovaksi vaahdoksi, kunnes seos on paksua ja kiiltävää. Laita seos pursotinpussiin ja pursota vaahdosta leivinpaperille pellille kuppeja, joissa on pohja ja pienet reunat. Paista marenkeja uunissa 100 asteessa noin 1,5 tuntia, kunnes ne ovat kuivia ja kovia.

2. Valmista vaniljavaahto. Sekoita vaniljarahka lusikalla ensin notkeaksi. Vaahdota kerma ja lisää joukkoon vaniljarahka, vaniljasokeri sekä tomusokeria maun mukaan.

3. Puhdista marjat ja leikkaa mansikat neljään osaan. Kääntele varovasti puolet kaikista marjoista vaniljavaahdon joukkoon.

4. Jaa vaniljavaahto kaikkiin marenkikuppeihin ja koristele annos lopuilla marjoilla, ja vaikkapa mustikanvarvuilla, orvokeilla, mintunlehdillä.. ja lopuksi vielä tomusokerilla.

Premium Sale´sta poimittua

13.7.2015

Meillä oli tarkoitus lähteä tänään heti aamusta mustikkametsään, mutta mutta.. No, ei ollut mitenkään yllätys, että vettä tulee taivaan täydeltä. Kävin siis mustikkametsän sijaan Zalandon runsaan tarjonnan äärellä, heh. Nythän on alennusmyynnit kuumimillaan ja vielä on tarjolla ihan mielettömän kivoja juttuja vaikka jo syksyä silmälläpitäen. Kokosin tähän muutaman kivan jutun, jotka omaan silmään tuntuivat erityisen kivoilta. 

Pienet värikkäät statement -laukut on ihan superkivoja ja niitäkin oli Zalandolla nyt vaikka minkälaisia tarjolla. Kaikki kolme sopivat mielestäni piristämään kaikkia ylläolevia neutraalisävyisiä asuja. Todella kiva piristysruiske!


Ylärivi vasemmalta:

Vaalea Repeat -neule (TÄMÄ tai TÄMÄ)

Alarivi vasemmalta:








Huom! Kaikki linkit ovat adlinkkejä.

Alkusyksyn lämmintä värimaailmaa

11.7.2015

Syksyn ensimmäiset vaatteet on jo kaupoissa, kuten olette varmasti huomanneet. Osallahan on jo kesälomat vietetty ja kuka tietää, kuinka pitkällä syksyssä heidän mietteensä jo ovat:) Eli kyllä se vaan on tunnustettava, että syksy kolkuttelee jo ovella, vaikka kesäkään ei ole vielä alkanut..

Kävin jokunen aika sitten YourFACE´n showroomilla tutustumassa alkusyksyn mallistoon ja otin sieltä kuvauslainaan joitakin juttuja ja tässäpä niistä teille kaksi ensimmäistä. Yllättäen aloitamme mekko-osastolta:) 

Nämä kaksi mekkoa ovat YourFACE´n Botanic Elements mallistosta, jota alkaa olla jo kauppojenkin valikoimissa tällä viikolla. Värimaailma on hyvin lämmintä - kurpitsan, malvan, kanelin ja pihlajanmarjojen pehmeitä sävyjä on yllin kyllin. Malliston ilme on naisellinen, kuten näistäkin mekoista voitte varmasti todeta. Siluetit on klassisia, eikä niissä ole turhaa "kikkailua". 


Tästä ensimmäisestä mekosta minulle tulee mieleen pihlajanmarjat, vai mitä:) Väriyhdistelmä on vaan niin herkullinen ja ihan täydellinen sävy murretun värimaailman syksyn ihmisille. Voin hyvin nähdä mekon myös mustien paksujen sukkisten ja vaikkapa mustan poolon kanssa yhdistettynä. Se ei kaipaa rinnalleen koruja, musta nahkavyö on minusta ihan riittävä. Mekko on muuten muodoltaan todellakin muotoja korostava, eli jos kaipaat kaappiisi naisellisen työmekon, niin tässäpä oiva vaihtoehto!




No sitten vähän juhlavampiin fiiliksiin. Niin juhlaviin, että kaivoin kaapista tunnelmaan sopivat Jimmy Choo´n korkkaritkin esiin. Mekko on samasta YourFACE´n Botanic Elements mallistosta kuin edellinenkin ja on nimeltänsä Lupiini. Ihan kuten lupiinit luonnossa, mekonkin värimaailma vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaiseen ja fuksiasta sinipunaiseen. Printti on kaikessa väriloistossaan harmoninen kokonaisuus. Ihastuin mekon kruisailemattomaan siluettiin ja erityisesti pääntie ja sitä tukevat pienet hihat tuo mekkoon kivan, persoonallisen lisän. Ihan täydellinen mekko vaikkapa myöhäiskesän juhliin. Itse käyttäisin tätä myös työmekkona jakkujen alla tai neuletakkiin yhdistettynä. Mekko ei mielestäni kaipaa vyötä, ja koruissa keskittyisin lähinnä korviin ja ranteisiin. Illan tyylikkäin mätsää huulipunan tietysti sävy sävyyn mekon kanssa, laittaa juhlakorkkarit jalkaan sekä pienen clutchin olalle:) 




Mitäs tykkäsitte näistä, olisi kiva kuulla?

Ja terkut Itä-Suomesta! Heräsin ensimmäisen loma-aamun "kunniaksi" jo heti kuuden jälkeen.. Siivosin kodin, nautiskelin ihanan rauhaisan aamupalan, kuvasin nämä asut ja pakkasin auton täyteen tavaraa. Säävariaatiot kun voi olla mitä tahansa lumisateesta superhelteisiin.. Tarkoitus olisi nimittäin olla parisen viikkoa tien päällä. Tai ainakin reilu viikko.. Huomenna aamulla muuten lähdemme katsastamaan lakkasuon tarjontaa! Toivottavasti lakkoja olisi tänä vuonna yhtä runsain määrin tarjolla kuin mustikoita. Niin tai näin, ainakin suolla kävely on hiton tehokasta liikuntaa:)

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja jälleennähdään <3!
© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.