Viikon varrelta

28.2.2015

Takana on ensimmäinen työviikko melkein parin viikon loman jälkeen. Vähän tietysti jännittää aina etukäteen, että miten se jetlagin selätys tällä kertaa onnistuu..Päivät töissä meni varmaankin ihan adrenaliinin voimalla, mutta öisin on kieltämättä ollut hieman hankaluuksia. Ensimmäisenä yönä heräsin klo 1.15 ja pyörin muutaman tunnin sängyssä. Seuraavana yönä meni oikein hyvin (varmaankin edellisen yön valvomisen ansiosta), kunnes kolmantena yönä taas herätys klo 1.45. Siinä se sitten viikko vierähti, jetlagia selättäessä..

Eli viikonloppu tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Olin torstaina töiden jälkeen IdHAIR Finlandin järjestämässä IdHAIR Collection Night beYOUtiful -Showssa Kampin teatterissa. Tapahtumassa oli hiusmuotinäytöksen lisäksi IdHAIR´n kouluttajien työnäytöksiä ja siinä suitsait heidän käsistään syntyi toinen toistaan upeampia kampauksia. Jos jotain siinä ihmettelyni lomassa jäi mieleen, niin kevään trendejä ovat aikalailla niin graafiset kuin pehmeän linjan leikkaukset, isot 60 -luvun kampaukset ja vahvat siniset, pinkit, laventeelit ja lilat hiuslisäkeponnarit ja -otsahiukset. Ai hitsiläinen, miten mieletöntä olisi itsekin räväyttää sellaisilla lisäkkeillä!

Enihau, oli tosi mukava käydä pitkästä aikaa jossain blogitapahtumassa, jotka yleensä järjestetään päiväaikaan. Enkä minä sellaiseen pääsääntöisesti pääse. Oli myös tosi hauska nähdä Maijua pitkästä aikaa ja tutustua "elämänrehtiin" Tiiaan, Minäkö keski-ikäinen -blogin takaa.

Perjantaina vietettiin Emma Gaalaa, jossa puoliso oli mukana, mutta minä valitettavasti en.. No, jospa vaikka ensi vuonna paremmalla tuurilla.. Tasan ei käy se, mikä ei käy.


Tänään lauantaina poikkesimme Hakaniemen kauppahallilla, josta haemme tavallisesti tuoretta kalaa, tällä kertaa lämminsavustettua lohta. Ostosten lomassa en malttanut olla maistamatta blinejä kauppahallin tyyliin. Ei ollenkaan pössömpää!


Saimme nimittäin iltapäivällä harvinaisia vieraita ja vähän itseä säästääkseni (lue: laiskuuttani) päätin valita tarjottavaksi lohileipää ja hiukan kaunisteltua lakkahillokääretorttua.


Huomenna sunnuntaina vietämme ensimmäistä vuosipäivää tässä uudessa kodissa. Voi että, miten nopeaan aika onkaan hujahtanut.. Mutta siis, viime vuonna tähän aikaan olo oli hieman, sanotaanko vaikka että snadisti ahdistava. Olin kaksi yötä uudessa kodissa kaaoksen keskellä, kun jätin kaiken sen hirvityksen taakseni ja lähdin kahden viikon opintoreissulle Sveitsiin Lausanneen. Mikäpä siellä oli ollessa, mahtava reissu ja kaiken kukkuraksi reissun jälkeen vastassa oli ihanan siisti uusi koti, jossa tavarat oli jo kutakuinkin paikallaan. Tehokas taustajoukko, heh (eli kiitos vaan Äiti vielä kerran:)

Eli semmoisissa tunnelmissa on tullut vietettyä taakse jäänyttä viikkoa. Mitenkäs siellä ruudun takana on viikko vierähtänyt? Jos vietit hiihtolomaa, niin olisi kiva kuulla, miten (loma)viikko sujui? 

Ihastuttava lahjaidea - vaikka hiekkaan piirretystä sydämestä

20.2.2015



Omaan henkilökohtaiseen "muistojen albumiin" kerääntyy hurjasti tavaraa ja välillä tuntuu, että osa muistoista häviää, tuhkana tuuleen. Vaikka ei todellakaan haluaisi. No, onneksi on kaikenmaailman virtuaalisia valokuvahotelleja valokuvien (ja muistojen) säiltystä varten, vaikka nekin tosin täyttyy salamannopeasti ja paisuu lähes hallitsemattomiksi. 

Tämmöisen aasinsillan kautta haluan kertoa teille aivan ihanan ja taatusti henkilökohtaisen lahjaidean. Jonka itse asiassa voi tehdä ihan itse, lähtemättä kotisohvaa kauemmaksi ja jonne voi tallentaa vaikkapa ne kaikkein rakkaimmat muistot.

Tarvitset 1) jonkun (itselle, sille toiselle tai teille yhteisesti rakkaan tai merkityksellisen) valokuvan 2) iPhonen (5 tai uudemman) tai iPadin ja 3) sinne ladattavan sovelluksen nimeltään EYE Jewelry, kas tästä näin.

Kyseisen aplikaation avulla voit itse omasta valokuvasta suunnitella kaulakorun, ja jos se näyttää mieluiselta, tilata sen. Siitä alkaa korun valmistusprosessi ja parin viikon jälkeen koru toimitetaan postitse juuri sinne minne sen haluat. Prosessi on yksinkertainen, kuten myös aplikaation käyttö.

Tämän kustomoidun koruidean isä on suomalainen mestarikultaseppä Kristian Saarikorpi, jonka pajalla Firskarssissa aplikaation avulla suunniteltu koru lopulta valmistuu.

Itse suunnitellun korun voi antaa vaikkapa syntymäpäivälahjaksi, häälahjaksi, rippilahjaksi, huomenlahjaksi - syitä ja tilaisuuksia on vaikka kuinka monia.. Aina löytyy jokin ihana muisto tai kuva, joka tekee korusta sekä antajalleen että saajalleen erityisen. Se ei ole taatusti "ihan tavallinen koru".

Minun idea oman koruni suunnitteluun lähti tästä Dubain rantahiekkaan piirretystä sydämestä. Kuvan ympärille Picasan ohjelmalla kirjoittamani lauseet ovat peräisin minulle hurjan tärkeästä Apocalyptican kappaleesta Not strong enough. Valmista korua en ole vielä nähnyt, mutta kunhan kotiudun lomareissultani, se odottanee jo kotona kirjekuoressaan. Saatte sitten tekin nähdä sen:)

Kokeilkaa tekin korun suunnittelua! Kun suunnittelet 5 korua EYE Jewelry -applikaatiolla ja  tallennat ne hashtagilla #EYEcontest, osallistut arvontaan, jossa 5 onnekasta voittaa itselleen suunnittelemansa valmiin hopeakorun. Kilpailuun pääset osallistumaan tästä!

Valmiita koruja on nähtävillä vaikkapa EYE Jewelryn blogista tai Instagramista, klik.

*Postaus on tehty yhteistyössä EYE Jewelryn kanssa.

Sininen tunika ja tummanturkoosi meri

19.2.2015

Mun suosikkikesävaate on oikeastaan kautta aikain ollut jonkin sortin tunika. Erityisesti näin rantalomakohteissa sellainen on kyllä vertaansa vailla. Tämä sininen sifonkitunika on ostettu joskus aikoinaan Thaimaasta ja se kulkee uskollisesti aina aurinkopaikoissa mukana. Kuten muutama muukin vastaava.

Tänään me lähdettiin vaan kävelemään rantaa pitkin ja onneksi kamera oli mukana. Tai no, en kyllä lähtenyt kuvausreissulle ja sen olen kyllä näköinenkin.. Tukka on tuulen tuivertama ja meriveden kosteuttama, eikä meikkipussillakaan tullut käytyä. No, lomalla en kyllä viitsi paljoa meikkiä käyttää vaan annan mielelläni ihon vaan levätä tässä korkean kosteuden ilmastossa.

Ihanaa, huomenna lähdetään Miamiin! On ollut vähän tylsää viettää lomaa rantalomakohteessa, kun uiminen ei ole mahdollista enkä lääkärin määräyksestä saisi hikiurheillakaan. Siitä tosin ihan pikkusen poikkesin tänään ja kävin hotellin kuntosalilla ihan vaan nopeasti ja aika kevyesti.. En yksinkertaisesti pystynyt vastustamaan.

Leppoisat lomaterveiset täältä Meksikosta!



Poimintoja viikon varrelta

17.2.2015

Viime viikko oli kyllä kaikkine tapahtumineen yksi meikäläisen vaiherikkaimmista viikoista, ikinä. No, vierivä kivi ei sammaloidu..

Viikko alkoi aika hurjalla työtahdilla, koska edessä olisi vajaan parin viikon breikki. Maanantaina olin töissä todella pitkään, jotta kaikki mahdolliset työasiat saisi jättää mielessä taustalle ja keskittyä lomamoodiin. Olen nimittäin luonteeltani sellainen, että stressaan herkästi kaikilla velvoitteillani eli parempi saada asiat päiväjärjestykseen, jotta stressi ei yllättäisi myöskään poissaolon aikana. Siinä asioitten suorittamisen tuoksinnassa en tullut noteeranneeksi, että niinpä olivat puolisonikin päivät kohtuullisen työntäyteisiä. 

Tiistaina olin pienessä leikkauksessa ja sitä varten piti olla sairaalalla jo aamuvarhaisella. Tapasin leikkaavan lääkärin ja jouduin odottelemaan pari-kolme tuntia ennen operaatiota. Sinä aikana tein vielä sovitut työasiat ja suljin työkoneeni vasta, kun anestesialääkäri tuikkasi suoniin sellaiset aineet, että meikäläinenkin oli poissa pelistä. Kotiuduin operaation jälkeen illalla ja olo oli kipulääkkeidenkin vaikutuksesta aikalailla väsähtänyt. Toki, kyllä kunnon nukutus pistää minunkin olotilan muutamaksi hetkeksi hieman uuvahtaneeseen moodiin.. Vatsanseudulle oli ilmestynyt tiukka tukiliivi ja niiden alle jokunen tikki. Ällöttävä tunne.

Keskiviikko meni kirjaimellisesti toipuessa, enkä jaksanut miettiä edes torstaina koittavaa matkaa. En suoraan sanottuna tiennyt kunnolla edes, minne olimme menossa. Suunniteltu Miamin matka piti nimittäin vaihtaa, koska Finnairin suora lento sinne oli ihan ylibuukattu. Eikä me oltu kyllä varattu edes hotellejakaan etukäteen eli eipä siinä niin isoa vahinkoa syntynyt.. Puoliso kertoi vaihtaneensa reittiä niin, että lentäisimme ensin New Yorkiin ja sieltä sitten seuraavana päivänä Miamiin. Luotin matkojen buukkauksen hänen käsiinsä. Ihan sama, minä tahdoin vaan lämpimään. Jonnekin, missä ei tarvitse miettiä työasioita ja saa vaan rauhassa toipua.

Lensimme pitkän 9 h lennon Nykiin Finnairin businessluokassa, koska minä tarvitsin toipilaana täydellistä lepoasentoa. Tavallisessa economy -luokassahan sellainen ei todellakaan onnistu ja matka olisi jäänyt tekemättä 90 asteen istuma-asennossa. Lento meni oikein hyvin ja saavuimme hyytävän kylmään Nykiin paikallista aikaa iltapäivällä. Suomessahan kello lähenteli jo yön pikkutunteja. Yövyimme aika hurjan karussa hotellissa ihan lentokentän läheisyydessä eikä mieli tehnyt pätkääkään lähteä viettämään iltapäivää Manhattanille. Olo oli väsynyt, uuvahtanut ja todella epämiellyttävä. Hotellikin oli niin kylmä, että nukuin sukat jalassa ja collage yöpuvun päällä.

Ai niin, eihän meillä ollut varattuna myöskään Miamin lentoja, mutta onneksi ne järjestyi kohtuullisen kivuttomasti. Eikä meillä ollut itseasiassa hotelliakaan siellä, eikä vuokra-autoa. Hotellin varaus alkoi tuottaa jo hiukan hankaluuksia, koska myös New Yorkissa alkoi samaan aikaan talviloma, joka kansoitti kirjaimellisesti kaikki Miamin hotellit. Nyt jo hiukan työläämmän nettisession jälkeen onneksi taas oli yöpaikka tiedossa ja auto, jolla huristella pitkin Miamia ja Fort Lauderdalea. 

Varasimme Miamista hotellin vain yhdeksi yöksi, koska päätimme kohtuullisen nopean harkinnan jälkeen jatkaa matkaamme jonnekin vielä vähän kauemmaksi. Miamissakin oli ihan liian kylmää, jotta ajatus lämpimästä lomapaikasta olisi toteutunut. 

Tässä vaiheessa alkoi jo lennotkin olla vähissä, eikä enää näin pikaisella aikataululla päässyt oikeastaan muualle kuin Meksikoon. Nykin lomasesonki alkoi siis vaikuttaa meidänkin suunnitelmiin. Ei muuta kuin lentokentälle kyttäämään sopivia lentoja. Ensin tietysti auton luovutus ja armoton googlettelu niin hotellien kuin lentoyhtiöidenkin sivuille.

Ensimmäinen yritys meni mönkään, emmekä päässeet lähtemään minnekään. Pieni epätoivokin meinasi jo vallata ajatukset, koska hotelleja ei enää tuntunut löytyvän koko Floridan osavaltiosta. Saimme kuin saimmekin lopulta varattua ihan järkyttävän motellihuoneen jostain huitsinnevadasta, sellaisen, jollaisia näkee lähinnä jenkkirikossarjoissa ja joista rikossarjojen kaikenmaailman murhamysteerit saa usein alkunsa.. Tiedättekö, sellainen Norman Bates -motelli..

Toinen lähtöyritys onneksi palkittiin ja pääsimme kuin pääsimmekin jatkamaan matkaamme Miamista tänne Meksikoon, tarkemmin sanottuna (sen kalleimpaan kaupunkiin) Cancuniin. Yllättäen tänne oli vapaita lentoja ja runsaasti hotelleja tarjolla.. 

Lomasta kului melkeinpä kohtuuton aika lentoja, hotellihuoneita ja autoja varatessa, mutta toisaalta, jossain vaiheessahan ne oli tehtävä - Jos ei ennen lomaa niin sitten loman aikana. Oma fokus oli ennen lomaa lähinnä työasioitten järkkäilyssä ja sen jälkeen leikkauksesta toipuessa. Puolisollakin taisi ajatukset olla työasioissa, koska lähtöpäivänä hän oli vielä töissä aamupäivän ja kotiutui noin 15 minuuttia ennenkuin oli pakko lähteä lentokentälle. Meistä kumpikaan ei tietysti hoksannut, että myös Nykissä alkaisi talviloma, joka vaikuttaisi meidänkin suunnitelmiin. Yleensä nimittäin varausprosessit sujuvat hyvinkin kivuttomasti..

Eli terveisiä vaan täältä lämmön ja auringon Väli-Amerikasta, Jukatanin salmen rannalta! Täällä on onneksi mukavan lämmintä, mutta ei kuitenkaan ihan pakahduttavan kuumaa. Hotellikin on ihan mielettömän hieno ja ympäristö kaiken kaikkiaan häkellyttävän kaunista. Minä en valitettavasti pääse uimaan, koska tikit ei vielä anna ihan myöten, mutta sen verran olen onneksi jo pelissä mukana, että lomanautiskelu sentään onnistuu. 

Ihan näin ex-tempore -matkailijoita emme ehkä olisi halunneet olla, mutta toisaalta, mikäpä kiire tässä olisi saada kaikki valmiiksi heti ja kerralla. Pieni jännitys on oikeastaan ihan mukavaa, koska asiat kyllä järjestyy, kun niin päättää ja toisaalta on valmis aina joustamaan. Ja tietysti, että takataskussa on aina jokin toinenkin vaihtoehto. Tuoreille pareille ja toisaalta ihmisille, joitten täytyy tietää kaikki tarkalleen etukäteen, tällainen ei välttämättä sopisi. Meitä se ei niin haittaa.

Matka jatkuu torstaina takaisin Miamiin ja lauantaina Suomeen. Sen verran olemme viisastuneet, että molemmat lennot on sentään jo varattuna. Jotta jännitys säilyisi loppuun saakka, Miamin hotellia emme ole vielä buukanneet, heh.

Tässäpä teille hieman kuvasatoa Meksikon auringon alta, olkaatte hyvät! 







Harmaan ja roosan kaunis liitto

11.2.2015

Tässä vielä yhden asukuvat, jotka kuvasimme taannoisella Dubain matkalla. Ensimmäisen asun näet täältä ja toisen täältä.

Olette varmaan panneet merkille, että päivä on pidentynyt huomattavasti ja kuvausolosuhteet täällä Suomessakin paranee päivä päivältä! Siitäkin huolimatta minä suuntaan taas kulkuni vähän paremman valon äärelle, koska huomenna starttaamme Miamin matkamme. Vietämme siellä hiihtolomaviikon. Ensin tosin päivä tai pari Nykissä ja sieltä sitten sopivalla lennolla eteenpäin. Me kun olemme tämmöisiä extemporee -ihmisiä, jotka eivät turhia suunnittele lomiensa sisältöä eikä aina edes päivämääriä.. Lomalla parasta on juuri se suunnittelemattomuus ja hetkessä elämisen ihanuus, joka ei todellakaan ole ainakaan minun arjessani mahdollista.

Nähdään siis pian vähän toisenlaisissa maisemissa!



Cardigan: Forever 21
Blouse: Forever 21
Jeans: Zara
Heels: Zara
Belt: Tommy Hilfiger
Sunnies: RayBan

Leon ensimmäinen kauneusleikkaus

8.2.2015

Olette varmaan kuulleet tai lukeneet maailman suloisimmasta koirasta Boo:sta. Sillä on tietysti omat Facebook -sivut ja huikeat 17 miljoonaa tykkääjää. Varsinainen nettisensaatio siis.

Boo on rodultaan Pomeranian, kuten meidänkin Leo. Näillä kahdella koiralla on ainakin yksi merkittävä ero, nimittäin Boo on käynyt aika hurjan monessa koirien kauneusleikkauksessa, toisin kuin meidän karvaturrimme.

Leo syntyi viime vuoden toukokuussa ja on nyt vähän vajaa 9 kk iältään. Pentukarva on jo vaihtunut aikuisen karvaan ja jo 6 kk:n iässä Pomeranian on lopullisessa koossaan. Leo painaa aika tarkalleen 2,5 kiloa ja säkäkorkeus sillä on reilut 20 senttiä. Kokoa on silmämääräisesti katsottuna vähän yläkanttiin ollakseen rotunsa valioyksilö. 

Leon ensimmäinen trimmaus oli tarkoitus ajoittaa siihen hetkeen, kun pentukarva oli vaihtunut aikuisen karvaan. Ihan siihen emme ehtineet, koska karva vaihtui melkeinpä huomaamatta. En nimittäin ollut huomannut mitään älytöntä karvanlähtöä enkä oikeastaan ymmärrä, miten Leolle pääsi käymään niin, että karva kasvoi yhtäkkiä ihan liian pitkäksi. Se oli niin pitkä, että se keikahti jo lakoon.

No, Leon ensimmäinen kauneusleikkaus tehtiin eilen lauantaina täällä meidän kotona. Trimmaaja nimittäin tuli tänne meille ja Leon puunaamiseen käytettiin eilen aikaa 4,5 tuntia. Ensin se pestiin, sitten föönattiin kuivaksi, harjattiin ja kammattiin oikein superkunnolla ja lopuksi vielä trimmattiin turkki kuntoon. Aikamoinen karvakasa jäi kaiken sen jäljiltä lattialle.

Leo ei todellakaan ollut innoissaan eilisestä, vaikka urheasti se päivän kestikin. Föönaus oli varsinainen show, jota Leo melkeinpä vihasi. Kokeneen Pomeranian kasvattajan käsissä sekin sujui lopulta hienosti, periksi ei annettu. 

Tässäpä teillekin ennen, aikana ja jälkeen -kuvia eilisestä, olkaatte hyvät.

PS. Ajatelkaa, millaisen kävijäryntäyksen olisin saanut aikaan, jos olisin jättänyt otsakkeesta ensimmäisen sanan pois, hih:) Ihan niin rohkea en uskaltanut olla.. 









^Pomeranian korvan taustan karvat menee helposti sellaiselle nimismiehen kiharalle ja ne kiharat saa suoristettua kätevästi talkin avulla. Aika erikoista, mutta kyseinen talkki lasketaan "doping-aineeksi" koiranäyttelyissä eli siellä sitä ei saa käyttää:) Laimennettu koirashampoo on tuossa Nivean purkissa eli ei siellä oikeasti ole suihkuöljyä..

 ^Tästä se lähti eli tassuista tehtiin mahdollisimman kissantassumaiset:)

^Lopputulos näyttää tältä. Värikin vaihtui, kun turkki lyheni noin 5 senttiä. Vielä yksi trimmaus täytyisi tehdä, jolla viimeisteltäisiin pienimmätkin yksityiskohdat. Eilen emme raaskineet enää kiusata sillä.. 


Punainen mekko aavikolla

4.2.2015

Tiistaista ja keskiviikoista on yllättäen tullut minun suosikkipäiviä, siis arkiviikon päivistä. Seuraan ihan älyttömän vähän televisiota, koska en halua jäädä koukkuun erilaisiin sarjoihin, joita illat tuntuu olevan tulvillaan. Televisio sitoo ihan liikaa paikalleen ja syö ihan liian arvokasta aikaa, jos näin voisi sanoa. Olen pääsääntöisesti ihan pihalla kaikista poliisisarjasta tai muistakaan teeveessä säännöllisesti pyörivistä ohjelmista. Paitsi kahdesta. Ja ne tulee tiistaisin ja keskiviikkoisin.

Olen alun hölmistyksen ja hämmennyksen jälkeen ihan koukussa tiistaisin tulevaan Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan. Aluksi jopa moralisoin sarjaa ja ihmettelin, miten meidän evankelisluterilaisen kirkon ihminen voi liperit kaulassa puolustaa kyseisessä ohjelmassa avioliittoa, jota ei solmita niihin arvoihin perustuen, joita kirkkomme puolustaa. Tarkoitan lähinnä rakkautta ja vakaata harkintaa sun muuta.. Toisaalta, ohjelmassa on mukana aikuisia, järkeviä ihmisiä, jotka ovat tienneet ja ymmärtäneet, mihin ovat ryhtyneet. Avioliiton solmiminen kun ei ole leikin asia, vaan se on elämän yksi merkittävimmistä, vaikkapa taloudellisista sopimuksista, joillekin jopa merkittävin. Lisäksi avioliittoa ei noin vaan pureta, vaan se päättyy joko avioeroon tai kuolemaan. Sitä ei päätetä papereita repimällä tyyliin "unohdetaan tämä hölmö sopimus". 

Silti tykkään ohjelmasta ihan mahdottomasti. Enkä suoraan sanottuna viitsi vaivata mieltäni moralisoinnilla. "Antaa hevosten miettiä ja murehtia - niillä on sitä paitsi paljon isompi pää", kuten eräs työkaverini tapaa sanoa. Ihan hukkaan heitettyä energiaa. Se on vaan yksinkertaisesti hyvä ohjelma ja siinä olevat parit ihquja:)

Keskiviikkoisin tulee Ruotsin maajussille morsian ja sitäkin sarjaa seuraan ihan innoissani. Jännä nähdä, kenestä lopulta syntyy pareja, koska yhtään ei voi ennustaa. Enkä ole sortunut edes googlettamaan lopputulosta, hih..

Että tämmöistä hömppää tulee seurailtua. Ihanaa vastapainoa ja sopivan kevyttä hattaraa loppuillan ratoksi. Onko nämä sarjat muuten teille tuttuja ja onko siellä ruudun takana muita koukuttuneita?

Ja sitten näihin kuviin. 

Kuvasimme Dubaissa tosiaan muutaman suosikkiasun erästä mielenkiintoista projektia varten ja tässä tulee nyt sitten toinen niistä. Ensimmäinen asu löytyy tästä näin, klik

Punainen mekko on meikäläisen työvaatekaapin yksi peruskulmakivistä. Hitusen oranssiin vivahtava punainen on minun oma voimavärini ja viihdyn siinä mainiosti. Se päällä ei todellakaan jää huomiotta eli kokeileppa kyseistä väriä, jos tuntuu, että olisi tarvetta vähän erottautua:) Vaikkapa työhaastattelussa, jos haluat varmistaa sen, että jäät mieleen!

No, ainakin aavikolla erotut punaisessa mekossa. Se on varma.
Dress: Tara Jarmon
Watch: Kenneth Cole
Sunnies: RayBan
Heels: Zara
© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.