Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen

11.10.2014

Tässä sitä kuulkaas ollaan! Vapaana kuin taivaan lintu. Tuntuu, että ihan mahdoton taakka on tipahtanut harteilta, kun kotiuduin torstaina paripäiväiseltä Köpiksen reissulta. Vuoden verran pakerrettu projektityö on esitelty ja luovutettu tilaajalle ja koulutusohjelma sen myötä siirretty muistojen albumiin. 

Kävin muuten tiistaina hammaskirurgin veitsen alla. Ja voin sanoa, että olen kokenut elämässäni mukavampiakin hetkiä. Kyse oli yhden takahampaan juurihoidosta, jota tavallinen hammaslääkäri ei kyennyt tekemään.. Meinasin nimittäin alkaa panikoida kesken toimenpiteen, kun ennalta ilmoittamatta suu suojattiin paksulla muovilla eli sain hengittää vain nenän kautta. Eihän siinä mitään, mutta kun olen aina kärsinyt helposti tukkoon menevästä nenästä ja panikoin, että näin tapahtuu tälläkin kertaa. Sain psyykata itseni suunnilleen jonnekin toiseen todellisuuteen, etten olisi ajatellut asiaa liikaa ja pyytänyt lopettaa koko touhun.

Tanskan reissu oli vähintäänkin tiukkaa settiä. Aamulennon tähden ylös klo 4.30 ja työt jatkui pitkän päivän ajan aina yön pikkutunneille saakka. Me viilattiin ja viilattiin, harjoiteltiin ja harjoiteltiin seuraavan aamun projektityön luovutuksen hetkeä. Siitä loputtomasta puskemisesta kiitän kyllä muun maalaisia kolleegoitani! Sellaiseen en ole Suomessa tottunut. Olihan se esitys niin materiaaliltaan kuin esitystavaltaan lopulta ihan täydellinen, se on pakko tunnustaa. Parempaan en olisi pystynyt.

Koska viikko on ollut taas kohtuullisen työntäyteinen ja moni yö jäänyt valitettavan vähäuniseksi, olen ollut ihan mahdottoman uupunut koko loppuviikon ajan. Sen tähden kuvituksenakin on tällä kertaa meikäläisen sijaan meidän perheen linssilude eli Leo. 

Leosta puheenollen, se on kohta jo viisikuinen koirapoikanen. Ja niin superihana että ei kuulkaa sanat meinaa riittää! Se on luonteeltaan ihan älyttömän energinen ja niin ihmisrakas. Mun pusupoika:) Se ymmärtää jo vaikka mitä komentoja (antaa vaikkapa pusun, kun sitä pyytää), mutta suurimmat haasteet on ehdottomasti haukkumisen kanssa. Se haukkuu ihmisiä, se haukkuu muita koiria, jopa syksyn lehtiä, jos ne sattuu liikahtamaan tuulen mukana.. Meidän pikku rähisijä.

Huomenna olisi tarkoitus saada vieraita tänne blogiin, jännää! Minulla on nimittäin uusi objektiivi (Canonin 50mm/1,4), jolla nämäkin kuvat on otettu eli tuskin maltan odottaa, että pääsen kuvaamaan huomenna mun vierasta, jee!

Parin hyvin nukutun yön jälkeen olo on kuin uudesti syntyneellä eli lepoa ja rauhaa itse kullekin!


19 kommenttia:

  1. Onnea projektityöstä ! Hammasjutut on niin ikäviä ! Mutta Leo ❤️ Se on ihqu ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meidän pieni murunen, varsinainen sydäntensärkijä:)

      Poista
  2. Onnea pakerruksesta - on siinä ollut hommaa töiden ohella!
    Minulle jouduttiin myös yhden hampaan juurien kanssa etsimään Turusta erikoishammaslääkäri, joka ei muuta teekään kuin juurihoitoja - ja olo oli kyllä kuin leikkaussalissa. No, tulipahan hammas kuntoon.
    Ja Leo ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse hoito ei tuntunut pahalta ollenkaan, mutta tosiaan se suun peittäminen ihan kuin olisi muovipussi pistetty suun eteen.. Ja hoitohan jatkuu vielä ainakin kerran!! NO, onneksi tiedän mitä on edessä. Pahinta oli ehdottomasti se, että sut yllätettiin ihan täysin!

      Poista
  3. Onnittelut suuren urakan hienosta suorituksesta! Minulla vähän vastaavanlainen kurssi menossa, joskaan ei tämä nyt ihan vuotta kestä, kolmisen kuukatta vain, mutta kyllä tähänkin saa luentoja istua ja projektityötä pakertaa tuntikausia.

    Hyvä ystäväni on mm. juurihoitoon erikoistunut hammaslääkäri ja hän suositteli minulle yhtä Suomen paraista hammaslääkäreistä oman hampaani laittamiseen. Se alkoi oireilla jo kesäkuussa. Kävin Oulussa hoidattamassa sitä ja nyt Wajih Jinnah laittaa sen kuntoon. Ekalla kerralla hän ilmeisesti käytti mikroskooppia ja minä katselin laseilla balettiesitystä sillä välin melkoisessa rennossa tilassa lääkkeen ansiosta. Kurkkurefleksini on niin herkkä, että ilman lääkitystä ei ole mitään mahdollisuutta kyseistä toimenpidettä tehdä. Siis jos jatkossa tarvitset juurihoitoa, niin Rissan hammas Lahti, Wajih käy lauantaisin tekemässä vaikeimmat tapaukset :).

    Leo on söpö kuin mikä, haukkumiseen kannattaisi yrittää puuttua heti, muuten se jää päälle. Pentukoulu on hyvä siihen, siellä näkee muita isompiakin koiria ja sosiaalistuu. Meillä on kaksi pelkohaukkujaa, joiden päälle on tullut iso koira useammankin kerran, jopa omassa pihassa ollessa. Sille on sitten hankalaa tehdä enää tässä iässä mitään, mutta pennin kanssa on vielä toivoa.

    Mukavaa pyhän jatkoa ja nauti vieraastasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauska taas loistavista vinkeistä! Tuo pentukoulu on hyvä muistutus, se on jotenkin jäänyt tässä kaiken muun kiireen alle.. Sinne on nimittäin ollut tarkoitus kyllä mennä!

      Onnea Pauska omaan projektityöhösi! Asenne ratkaisee, (kuten niin monessa muussakin asiassa) miten siinä haluaa pärjätä! Mun tapauksessa vuosi sitten 3 ryhmää sai tismalleen saman aiheen projektityölleen, ja jokainen ryhmä esitteli työnsä samassa tilaisuudessa. Ei voi mitään, mutta kyllähän nämä kaksi muuta oli vähän toisenlaisella asenteella tehtyjä.. Mutta eipä niistä kehuja tullut, kuten tuli meidän työstä! Mahtava fiilis, kun oma työ tulee jollain tavalla "mullistamaan" voimassaolevaa oikeutta:)

      Poista
    2. Kiitos, minulla on tehtävänä laatia täysin sähköinen kurssikoe monine osioineen ja siinä pitää sitten miettiä nekin vaihtoehdot, että netti katkeaa ja kaikki on varalta paperiversioinakin.

      http://www.kurssit.koirakoulukompassi.com/?op=show_category&category_id=6
      Nythän se Leo vasta on pentukouluiässäkin, kun rokotukset on saatu ja varoaikakin lienee jo mennyt. Tosin en oo ihan perillä nykykäytänteistä, meijän pienin "pentu" täyttää kohta jo yhdeksän :D. Tuolla alkaisi jo ensi viikolla ja lämmin sisätila, joka on aina plussaa.

      Poista
  4. Onnittelut projektityön loppuunsaattamisesta! Muistan oman opiskeluni osalta kun teimme projektityötä ja vaikka se olikin hieman hankalaa, kun jokainen 7jäsenestä asui eri puolilla Suomea, Oulu, Hki, Turku, Itä-Suomi jne niin oltiin sentään samassa maassa ja kaikki puhuivat suomea ja minä Turun murretta, heh. Hatun nosto siis kovasta urakasta, I feel for you sister!
    Minä en ymmärrä koirien kasvatuksesta mitään, mutta kyllä tuollainen ihana pusupallo olis mahtava kaveri kotona! Siinä jos jossain unohtuu työmurheet ja tulee väkisinkin hyvälle fiilikselle.

    Ooh, hammas, ei kivaa. Toivottavasti tulee kerralla kuntoon.

    Kivaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Mapsi, isossa ryhmässä toimiminen tuo ihan omanlaiset haasteensa! Yksi isoimmista opeista ja oivalluksista tämmöisessä useampia kansallisuuksia sisältävässä projektissa on se, että jossain vaiheessa on aika vaan unohtaa omat itsekkäät tarkoitusperät ja hyvältäkin tuntuvat ideat - lopulta parempien edessä! "Killing your Darlings", kuten asia englanniksi osuvasti ilmaistaan:) Eikä tämä periaate ole huono noin muutenkaan sovellettavaksi!

      Poista
  5. Onnittelut, olet aika sissi! Ja höps, näytät aina upealta! Ihana Leo, se on kyllä oikea päivänpaiste.😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjukka:) Ja ihanaa syntymäpäivää päivän sankarille! <3

      Poista
  6. Onnittelut myös täältä projektin valmistumisesta!

    Auts, toi hammaslääkärikokemus :( Mä olisin mennyt varmasti paniikkiin samassa tilanteessa, jos ei saisi hengittää suun kautta, kun varsinkin makuulla nokka menee niin helposti tukkoon.

    Ihania kuvia Leosta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Hanna ja kiitos onnitteluista:) Onkohan se tukkoisuus yleistäkin, koska minäkin kärsin samasta vaivasta! Eihän se mitään, kun toinen hengityskanava on auki - ihan sama vaikka toinen rööri oliskin tukossa:) Voi apua, mitenköhän selviän seuraavasta kerrasta, joka on jo parin viikon kuluttua!!!

      Poista
  7. Mahtavaa, onnittelut hienosti loppuun asti pakerretusta ja saatetusta projektityöstä! Mahtaa tosiaan olla helpottunut fiilis. Luuletko, että sulla tulee tyhjä olo kaiken ahertamisen jälkeen vai osaatko nauttia vapaammasta olosta ja elosta? PS. Ihana tuo koiruli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara:) Olen vuoden aikana joutunut tekemään paljon myönnytyksiä monessa asiassa, koska kaikkeen en ole kyennyt! Tämä koulutusohjelma on ollut prioriteeteissa kuitenkin todella korkealla. Mm kaikenlainen matkailu on ollut ihan taka-alalla, samoin bloggailulle on jäänyt valitettavan vähän aikaa ja oikeastaan myös energiaa. En osaa sanoa, miten tulen täyttämään vapautuneen ajan:) Ehkä tuo Pauskan mainitsema pentukoulu voisi olla seuraava "koulunpenkki", jolle jää nyt aikaa ihan toisella tapaa:)

      Mukavaa sunnuntaita Sara:)

      Poista
  8. Hei,
    Onnittelut loppuun asti viedystä projektista! Hienoa!

    Mutta näenkö oikein että sormusta ei ole enää...sitäkö se "vapaa kuin lintu" tarkoitti myös? Otan osaa, jos näin tosiaan on asian laita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista:)

      Hih, pakko kommentoida tätä sormusjuttua: Käytän sormuksia ihan mahdottoman harvoin! Enkä kotona käytä niitä koskaan. Töihin muistan laittaa kyseiset korut aina silloin tällöin, en todellakaan aina. Eli siis ei, "vapaa kuin taivaan lintu" ei tarkoita sellaista vapautta:)

      Poista
  9. Onnea ison projektin loppuunsaattamisesta!! Ja mikä mussukka tuo Leo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Nonna:) En meinaa millään uskoa, että siitä on jo Viikko aikaa, kun olin "piinapenkissä"! Ja nyt se tosiaan on jo takana ja voin melkein sanoa, että jollain tasolla kaipaan sitä fiilistä ja niitä ihmisiä, jotka siihen projektiin liittyivät kiinteästi:)

      Poista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.