Shortsiasu

4.8.2014

Jälleen uusi shortsiasu esittelyssä. Poikkeuksellisen hellekauden aikana kun ei paljoa "tuhdimpia" vaatteita tule pidettyä, eli pääsette vielä pari muutakin shortsiasua näkemään, itseasiassa huomenna alkavan viimeisen lomaviikon kunniaksi aikana.

Ensi viikonloppuna meillä onkin juhlia luvassa, kun vietämme perheemme pienimmän synttäreitä oikein pitkän kaavan mukaan. Ihanaa kun voi rauhassa valmistella niitä, vaikka arvaankin, että kiirehän tässä vielä loppuviikon aikana tulee. Ainakin koti kiiltelee maalarin kaksipäiväisen urakoinnin jäljiltä:)

No mutta. Sunnuntaiaamu alkoi aika dramaattisissa merkeissä, kun olimme yläterassilla kaikessa rauhassa syömässä aamupalaa ja lukemassa Hesaria. Naapurin kerrostalon ylimmästä eli viidennen kerroksen parvekkeelta nimittäin tippui musta kissa suoraan asfaltille maahan. Kuin kivi. Ja, kuin ihmeen kaupalla, se lähti kävelemään saman tien, tosin takajalkaansa pahasti linkuttaen.  Koska omistajaa ei alkanut kuulua parvekkeelle eikä pihalle, oli pakko lähteä katsastamaan tilanne. Siellä se raukka pieni kissa ulisi ja huusi varmastikin säikähdyksissään ja tuskissaankin ja alkoi armoton omistajien metsästys. Kyllähän se oletetun osoitteen perusteella lopulta selvisi. Kukaan ei avannut kissan kodin ovea, eikä kukaan kyllä kaipaillutkaan sitä. Ei vastannut puheluun, eikä tekstiviestiin. Vähän jopa hirvitti..

Ei sitä kissaa voinut todellakaan siihen pihallekaan jättää ja saimmekin pienellä porukalla lopulta nostettua verta valuvan kissan kantokoppaan ja kuljetimme sen Viikin eläinsairaalaan. Sinne se jäi raukkaparka ulvomaan..

No, omistajat laittoivat lopulta viestiä, Lontoosta lomamatkalta! Hoitajat heillä tietysti oli täällä kotona kissaa varten, tosin ei onnettomudesta oikein voi ketään syyttää. Kissa oli parvekkeella, jossa  lasitusta oli jätetty vähän raolleen. Huono ajoitus lomamatkalle! Pyysimme omistajia infoamaan, miten kissan lopulta käy - selviääkö se vai oliko se sittenkin kohtalokas tipahtaminen.. Toivotaan kuitenkin parasta pienelle potilaalle <3

Kaikkea sitä tulee todistettua.. Viime viikolla olin epäonnekseni todistamassa myös tilannetta, jossa pyöräilijä sai osumaa liikkuvalta autolta! Se onnettomuus oli kyllä niin selkeästi autokuskin syytä - joka ei katsonut ympärilleen yhtään!! Siinä ei käynyt onneksi kovinkaan pahasti pienen tilannenopeuden ja pyöräilijän valppauden tähden, varmastikin pelkillä mustelmilla ja isolla säikähdyksellä selvisivät. Hirvittää ja sydäntä kylmää ajatus siitä, että pienet koululaiset on tuotapikaa taas kaikenmaailman kaahareitten armoilla!

Pelkääminen ei auta tietenkään ketään, eli turvallista uutta alkanutta viikkoa kaikille! Jokainen ottakoon vastuun siitä omille harteilleen:)

Shirt: Saint Tropez
Shorts: Banana Republic
Belt: Banana Republic
Bracelet: Banana Republic
Bag: Fendi
Shoes: Bianco
Sunnies: RayBan

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

12 kommenttia:

  1. Hienoa, että välititte kisusta niin paljon ja veitte sen Viikkiin, omistajat ovat taatusti teille kiitollisia.
    Miehenikin pääsi vastaaviin hommiin, kun pelasti humalaisen, joka oli pudonnut toistakymmentä metriä korkealta kalliolta jokeen tuossa talomme kulmalla. Siinä vaiheessa kun hän oli saanut puseron ja kengät pois jalastaan, niin mies painui veden alle.

    Mukavaa viimeistä lomaviikkoa ja hyviä synttäreitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, mikä tilanne!! Sellaisessa tilanteessa saattaa herkempi ihminen joutua vaikka paniikkiin ja pelastaminen jää siihen.. Mahtava tuuri tällä kyseisellä hepulla, että juuri miehesi sattui paikalle!!

      Kyllä omistajat on olleet meille kiitollisia:) Mahtavaa, kun voi tuntea itsensä tärkeäksi jollekin toiselle ihmiselle:)

      Tänään kuulimme, että kissa todellakin selvisi säikähdyksellä onnettomuudesta ja menetti korkeintaan yhden yhdeksästä hengestään. Imarinta, hiusmurtuma takajalassa ja joku tikattu haava. Lepoa häkissään kuuden viikon ajan, koska murtumaa ei kannattanut leikata. Aika rankka hoito tosin kissalle olla häkissään kuuden viikon ajan..

      Poista
    2. Ihmeen vähällä kyllä onneksi selvisi :). Miehen käy kiittäminen meijän Ritaa, jolla oli kakkahätä ja sen piti päästä ulos yhentoista aikaan illalla. Minä käytin ensin lyhyesti ja tuli vain pissit. Mies sitten pidemmästi ja jäi seuraamaan tilannetta. Olihan se ollut hurja kokemus, mutta adrenaliinin avulla kaveri oli ponnahtanut kuin korkki pintaan ja sitten uimalla maihin. Palokunta ja ambulanssi sitten hoitivat loput, vertakin oli päästä tullut.

      Poista
  2. Luen satunnaisesti blogiasi ja rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että aluksi sain sinusta hieman tympeän kuvan, kuten bloggaajasta saa, joka kovinkaan usein vastaile anonyymien viesteihin vaan kommentoi vain kanssabloggaajien kommentteja, mutta ihminen, joka välittää eläimistä ja kanssaihmisistään on tässä maailmassa melko harvinainen, joten kuvani sinusta ilmeisesti osoittautui vääräksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana kuulla:) Kyllä minä yleensä vastaan kaikkiin kommentteihin, tosin toisinaan voi olla hyvinkin viivettä näitten arkikiireiden keskellä.. Blogin välityksellä on hiukan hankalaa antaa itsestään todellista kuvaa, koska tällä foorumilla tulee jutusteltua elämän kovin pinnallisista asioista. Joskus tosin eräs ystäväni sanoi, että lukiessaan minun tekstiä, hän melkein kuulee minun ääneen puhuvan:)

      Mutta siis, itse pidän empatiaa, eli myötäelämisen kykyä yhtenä ihmisen tärkeinpänä ominaisuutena - se on välittämistä, huolehtimista ja vastuun ottamista itsensä lisäksi myös muista ihmisistä ja ympäristöstä yleensä. Sen puutetta esiintyy valitettavan paljon ja se vetää kyllä mielen synkäksi!

      Poista
  3. Hei, kiitos vinkistä koskien wonderbra ja banana. Varsinkin wonderit ovat ylivoimaiset. Mistä löydän punaisen viinimarjakakun reseptisi? Tykkään blogistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että Sinäkin olet ne löytänyt:) Tosiaan, Wonderbran olkaimettomia rintaliivejä ei voita mikään!! Niitä on pakko omistaa molemmissa väreissä, tulet huomaamaan:)

      Poista
  4. Voi ei, onneksi saitte kissan lääkäriin. Eläimen kärsimys on jotain, mitä en voi katsella tumput suorana. Viikin eläinklinkasta tulee mieleen kipeä, kipeä muisto, josta on huomenna tasan vuosi aikaa. Jouduimme viemään sinne rakkaan mäyräkoirapoikamme. Sinne se urhea pieni koiranpoika myös jäi, ei ollut mitään tehtävissä. En ole vieläkään oikein toipunut siitä, enkä voi katsoa sen kuvia itkemättä... Mutta iloisempiin asioihin; kiitos blogistasi, seuraan sitä säännöllisesti. T. Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia huomiselle <3
      Jos mitenkään lohduttaa, niin iloitkaa niistä ihanista hetkistä, mitä saitte hänen kanssaan viettää! Sen aika ei ehkä ole huomenna..

      Poista
    2. Kiitos! Koiralla oli muuten myös blogi :) http://niksunhaukahduksia.blogspot.fi

      Poista
    3. Voi että.. viime hetket oli aika rankat -> kävin lukemassa! Pikkuinen..

      Poista
  5. Kiva että hoiditte kissan lääkäriin. Edellinen oma kissani putosi kolmannesta kerroksesta asfaltille ja selvisi parin kynnen katkeamisella. Kunnon uroksena se tosin teeskenteli ylimääräisen viikon kovia kärsimyksiään. Tiesin sen siitä, että se ontui väärää jalkaa saadakseen sympatiaa. Kissat ovat periaatteessa varovaisia mutta liian uteliaita. Hyvä opetus meille omistajille, että kaikkeen kummalliseen pitää varautua. Mistä menee pää, menee loppukin kroppa. Mukavaa viimeistä lomaviikkoa

    VastaaPoista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.