Arjen pyöritystä ja viikonlopun odotusta

23.8.2014

Sitäpä se elämä tahtoo olla, arjen pyöritystä ja viikonlopun odotusta. Viime viikko vaan hujahti käsistä, melkein huomaamatta. Hyvä niin, koska viikonloppuna oli taas kaikkea supermukavaa luvassa. Kuten vaikkapa se, että verhokiskot oli vihdoin noudettavissa, eli upouudet verhot päästiin laittamaan niille kuuluville paikoille. Voi että, miten koti muuttuikaan jotenkin pehmoisemmaksi niitten myötä. Akustiikasta puhumattakaan, tämmöisessä korkeassa tornitalossa.

Verhot on nimittäin ensimmäinen osa sisustussuunnitelmaa, josta olen teillekin jo kertonut ja jonka jatkoa seuraa tässä syksyn mittaan. En tiedä muistatteko aikaisemmista jutuista, mutta verhot on jännästi kaksiväriset siten, että yläosa on vaaleaa ja helma muuttuu noin 130 cm korkeudelta sellaiseksi mudan väriseksi. Tykkään ihan mielettömästi ja voi että, miten hienosti ne tuleekaan sointumaan meidän uuden sohvan ja tuolien kanssa! Mutta niistä sitten joskus myöhemmin lisää, kunhan saamme ne paikoilleen, pitkän odottelun jälkeen:)

No mutta, verhotkin jäi kyllä kakkosen rooliin, koska tänään meillä oli ihan supermielenkiintoinen päivä. Nimittäin Leon kasvattaja kävi meillä tänään Leon velipojan kanssa kyläilemässä. He kun jättivät 3-jäsenisen pentueen yhden poikakoiran itselleen. Voi että, miten hauskaa oli nähdä, miten Leo suhtautuu velipoikaan ja vieläkö muistot niiltä ajoilta nousee mieleen. 

Ihan kuten alussakin, Leo oli edelleen rohkeampi veljeään ja heidän keskinäisissä suhteissa se ehdottomasti rämäpäisempi versio. Velipoika oli pentueen pienin ja arkajalkaisin, vaikka ei Leokaan mikään rämäpää ole. 

No, alun rähinöitten jälkeen pennut leikki ja kinasteli nätisti keskenään, vaikka pari kertaa ne piti kirjaimellisesti erottaa toisistaan, kun otteet kävi vähän liian rajuiksi. Voi että, miten hauskaa oli seuratan niitten temmellystä!

Tämä päivä meni tosiaan verhoja laitellessa, leipoessa ja vieraitten kanssa kuulumisia vaihtaessa ja tietysti veljesten touhuiluja seuratessa. Huomenna on pakko kaivaa taas työkone esiin, koska maanantaina starttaan heti aamusta Tanskan maalle. Tapaan siellä taas omia kolleegoitani viimeisen kerran ennen meidän projektityön lopullista luovutusta. Eli, loppu lähenee vuoden kestäneessä koulutusohjelmassakin! (Huh, sanon minä..)

Alla muutamia tunnelmapaloja viikonlopulta, olkaatte hyvät! Ja antoisaa viikonlopun jatkoa!  

^Leon velipoika on edelleen hurjan paljon Leoa pienempi. Leo painaa 1340 gr ja velipoika 1100 gr eli eroa on prosentuaalisesti aika paljon. Ja siinä missä Leo nuolee naaman aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus, velipoika ei paljoa pusuttelusta kiinnostunut:)
^Leipomuksia, viikon vanha ja edelleen loistossaan oleva kukkanen ja supersöpöt tuikkukupit. Uudet verhotkin pilkottaa television takaa.. Ihan vasemmassa reunassa muuten näkyy helmankin väriä.
^Tässä vielä lähikuvaa tuikkukupeista.

^Kukka on ollut todellakin kestävää sorttia! Hitto kun muistaisi sen nimen, mutta eipä se nyt pälkähdä päähän..
^Minun leipurikaveri nukahti kesken kaiken.. Uni oli taas niin syvää, että kameran räpsähtely korvan juuressa ei todellakaan haittaa:)

^Yritin kyllä suostutella kasvattajaa jättämään tämän söpöläisen meille Leon kaveriksi, mutta jostain syystä kauppoja vaan ei syntynyt..

^ Veljekset vielä yhteiskuvassa. Leo rötköttää vasemmalla.

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

15 kommenttia:

  1. Ihania tunnelmia! Ja nuo karvaturrit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Nonna! Karvapallerot oli kyllä viikonlopun kohokohta:)
      Toivottavasti Sinullakin oli mieluisat vapaat, joka takaa sen, että arkikin sujuu:)

      Poista
  2. Oi, miten Leo on kasvanut! :) Kiva, että sisustus etenee ja valmista tulee.😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Marjukka! Leo on todellakin kasvanut! Lähtöpainoon on tullut yli puolet lisää (n 900 gr -> 1340 gr) näiden kuuden yhteisen viikon aikana:) Mainio pallero!

      Poista
  3. Mitä ihania söpöläisiä voi kerrassaa :)

    Tuo kukka on hortensia, yksi mun lemppareista, niin herkkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä tietysti hortensia..kiitos Anne! Aivan ihana ja miten kestävä, kun sen tuoreena saa kotiin - kauneudesta puhumattakaan:)

      Poista
  4. voi kun ihania kuvia. Ja sitähän se monesti on, arjen pyörittämistä vaan on ne rutiinit monesti ihaniakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun rutiinit rullaa painollaan, niin kaikki muu sen päälle on paremmin hallittavissa:) Mukavaa loman jatkoa Dahlia sinne Irkkujen maille!

      Poista
  5. Hortensia? =)

    Ihania nuo karvapallerot <3

    Mistä on nuo tuikkukupit? Minäkin tahdon! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, hortensia:)

      Tuikkukupit on Fredalta sellaisesta ihanasta pienestä liikkeestä kuin Pino (www.pino.fi). Heidän nettisivuilla onkin niistä näköjään kuvia, kun scrollaat vähän sivua alas:)

      Poista
    2. Kiitos, nyt klikkailemaan Pinon sivuille =)

      Poista
  6. Lumikuningatar24.8.2014 9.12

    Ihanan positiivista energiaa sinulta ja Leolta! Aika projektit takana talon ja opintojen kanssa, tsemppiä opintojen loppuun saattamiseen. Sujuva arki on parasta onnea. Perässä tullaan, talo ihan kohta vihdoin viimein valmis. Jännittävän iloista muuttaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä lumikuningatar vielä viimeisiin raksapyristyksiin:) Vaikka eihän se siihen lopu, koska siitä alkaa uusi, post-raksa-aikakausi, joka jatkuu ja jatkuu..

      Poista
  7. Minua kiinnostaa nuo jalalliset lasit. Saisiko niistä tarkempaa kuvaa ja ostopaikka tiedon, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on Iittalan Verna -sarjan kirkkaat lasit, jotka on ostettu ihan älyttömän kauan aikaa sitten! En tiedä, onko enää mallistossa, mutta näköjään parhaiten saa kirppareilta ja nettikirppareilta myös, vaikka tästä näin:
      http://www.nettimarkkina.com/verna-viinilaseja-kirkas/1213545

      Poista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.