Bye Bra rintateipit - Kaksi onnekasta pääsee kokeilemaan niiden tehon!

30.8.2014

Edellisessä postauksessa jo kerroinkin uudesta Bye Bra -rintateippi -tuttavuudesta, jonka ansiosta minäkin pääsen kenties käyttämään avoselkäisiä ja spagettiolkaimisia mekkoja. En ole koskaan voinut edes harkita sellaista, koska sopivia rintaliivejä ei ole ollut tarjolla. En voisi ikikuunapäivänä laittaa päälleni mekkoa, josta pilkottaisi alta rintaliivit tai silikoniset olkaimet!

Olen kokeillut myös silikonisia kuppeja (vai miksi niitä nyt kutsutaankaan), mutta ne ei olleet kyllä minua varten. Alla olevien systeemien pitää sekä nostaa että tukea ja ainakin se nostamisefekti jäi silikonikupeista puuttumaan. Olo oli suorastaan epämiellyttävä ne yllä, koska ei ne ainakaan minun varustelua tukeneet. Mutta oletettavasti ne sopii joillekin, koska niitä edelleen kuitenkin myydään!? 

No mutta enihau. Hollantilainen Bye Bra on kovasti ylpeänä minullekin esitellyt omia tuotteitaan ja vannonut, että heidän rintateipit on vastaus naisten huutoon siitä, että oikeus käyttää avoselkäisiä ja spagettiolkaisimia mekkoja kuuluu kaikille. Myös meille heille, joilla oma varustelu on ehkäpä jo parhaat päivänsä nähneet. Ja että ne sekä tukee että nostaa rintoja juuri niin korkealle, kuin kukin haluaa.


Eli Bye Bra -pakkaus sisältää neljä paria rintateippejä, joita voi pitää hyvin yhden illan päällä ilman että tarvitsee pelätä niiden pettävän. Teippi on silikonista teippiä ja takertuu ihoon oikein kiitettävästi, kunhan iho on puhdistettu dödöistä ja muista epäpuhtauksista. Rintoja voi nostaa ihan reilustikin, niin ylös että lopputulos näyttää mieluisalta. Eipähän taskuvarkaat pääse hipelöimään sopimattomia alueita, heh:)

Ja kun tarrat on päällä, voi juhla- tai bilepukeutuminen alkaa! Itseasiassa teipit kestää jopa vettä, eli ne voi laittaa vaikka bikinienkin alle ja hämätä näin kanssauimareita uudistuneella varustelulla:) 

Tässä vielä "opetusvideo" tarrojen käytöstä:


Sen lisäksi, että minä olen päässyt testaamaan Bye Bra -rintateippejä, sain luvan antaa myös teistä kahdelle mahdollisuuden samaan!

Sinun tarvitsee vain kommentoida tähän postaukseen ja mahdollisuus testaukseen voi tarjoutua juuri Sinulle! Arvon kaksi onnekasta testaajaa viikon kuluttua sunnuntaina 7.9.2014 klo 18.00. 

Olehan siis kuulolla ensi sunnuntaina heti klo 18.00 jälkeen, koska maanantaina 8.9 laitan jo tiedot testaajista menemään Hollantiin. Kokoja on kahta eli A-C -kuppi ja D-F, mutta kyselen niitä sitten sähköpostilla sunnuntaina. 

Onnea arvontaan ja mukavaa lauantai-iltaa!


Bye Bra ja vähän uskaliaampi office -look

29.8.2014

En olisi arvannut, että yhdistäisin joku päivä harmaan teepparin kynähameen kanssa. Harmaan t-paidanhan pitäisi kuulua yhteen lähinnä juoksutrikoiden kanssa.. Mutta koska niin moni on jo rohkeasti  niitä yhdistellyt, ajattelin minäkin kokeilla. Ja kyllähän se hyvältä ja osittain ihan säädylliseltäkin näyttää! T-paidaksi valitsin hieman salonkikelpoisemman eli tämmöisillä kivikoristeilla kirjaillun version. Kaula-aukko on tosin kovin avonainen, siitä ehdottomasti miinusta..

Arvaatteko, miksi asu on uskalias? Tietysti sen tähden, että se paljastaa minun makuuni ehkä hieman liikaa, mutta myös sen tähden, että sen alla ei ole mitään. Paitsi tarrat siinä kohtaa, missä pitäisi olla jotain kaunista ja pehmeää "Patriciaa".

Sain nimittäin jokunen aika sitten Hollannista viestiä, jossa minulle tarjottiin mahdollisuutta testata Bye Bra -nimisiä "ti…i -tarroja". Ajattelin ensin, että höpönlöpön, minä en tarvitse moisia. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, ja mietin, että olisiko tässä vastaus siihen toiveeseen, että voisin joskus käyttää juhla-asua, jossa olisi avonainen ja paljas selkä. En vaan ole keksinyt, miten ne yhdistäisi rintaliiveihin. Olkaimettomat ei yksinkertaisesti riitä, koska niiden pitäisi olla myös "selättömät" (backless). 

Vaihdettiin monet sähköpostit hollantilaisen Bye Bra (adlink)-valmistajan kanssa ja aina vaan luvattiin, että kyllä ne silikoniteipit vaan kestää. Ne sekä nostaa, että kestää. Ihan vapaasti voit testata vaikka tanssien läpi yön - teipit on ja pysyy. Mutta varoiteltiin myös ostamasta "halppisversioita", koska teipin täytyy olla aivan erityistä ja sitä kopiot eivät kuulemma ole. Markkinoilla on kuulemma monenlaisia kopioita näistä tuotteista. 

Kerron huomenna postauksessa vähän lisää kyseisistä Bye Bra rintateipeistä ja lisäksi pistetään pystyyn pieni arvonta. Onnekkaat pääsee myös testaamaan tuotetta:) Mutta palataan siihen huomenna lauantaina.

Joko te olette muuten yhdistäneet kynähameen rennon t-paidan kanssa? Ja onko teillä kokemuksia avoselkäisistä spagettiolkaimisista mekoista? Mitä alle? 
T-shirt: H&M
Skirt: Banana Republic
Heels: Nine West
Watch: Michael Kors

Suosikkikosmetiikan esittely jatkuu

28.8.2014

Voi että, miten paljon olisi jemmassa kaikkia mielenkiintoisia juttuaiheita, mutta pirulautsikka kun en ehdi niitä laittaa tänne säädylliseen muotoon! Jos saisin vuorokauteen pari tuntia lisää, niin sitten ehkä.. 

Olin maanantaina päiväreissulla Köpiksessä ja tapasin omia projektikavereitani taas meidän keskeneräisen työn merkeissä. Tai no, ehkä yhtä heistä voin etäisesti kutsua kaverikseni.. Meillä on kyseisessä ryhmässä hyvin formaalit välit, eikä me tunneta (yhtä lukuunottamatta) toisiamme juurikaan yhtään. Jännää, että ollaan tehty yhdessä töitä jo ties miten kauan, mutta sen lähempi tuttavuus ei kiinnosta meistä ketään. Vaikka työstä itsessään tulee ihan loistava! 

Minulla on muuten lopullisesta työstä vastuullani yksi strategisesti erittäin tärkeä osa, jota en omine taitoineni saanut näyttämään visuaalisesti ja graafisesti lainkaan tyydyttävältä. Tiedättekö mitä minä kunnianhimoisena ihmisenä sen eteen tein? Minä hiotutin kyseiset kalvot visuaalisesti timanttiseen kuntoon Intiassa! Tuntui kyllä ihan älyttömän hienolta, kuinka kansainvälisissä ympyröissä sitä pääseekään työskentelemään - oli nimittäin aika mukava saada puhelu Intiasta, kun pari minuuttia aikaisemmin laitoin sinne sähköpostia. Ahkeria ihmisiä siellä! Intiassa on muuten huomenna perjantaina kansallinen vapaapäivä:)

Itse Köpiksen reissu ei sitten mennyt niinkuin olin ajatellut.. Jostain kumman syystä päätä särki heti aamupäivästä ja varmaankin adrenaliinin avulla pystyin pitämään sen jollain tapaa päivän ajan kurissa, kunnes virallinen osuus päättyi. Lentokentälle matkatessa meinasi jalat lähteä alta, särky oli niin kokonaisvaltaista. Ei puhettakaan, että olisin pystynyt kiertelemään kauppoja - hyvä että sain vesipullon ostettua. Eli sinne jäi Molot ja Viktorian salaisuudet..

Ai niin. Suosikkimeikeistähän minun piti tulla kertomaan.. Olen blogin kautta saanut tutustua moniin kosmetiikkamerkkeihin, mihin en ehkä itse olisi muuten tullut tutustuneeksi. Olin aina ajatellut (vähän hölmösti), että mitä enemmän purnukasta maksaa sitä parempi lopputulos siitä syntyy. Ne ajatukset olen todellakin niellyt tutustuttuani sekä Lumenen että No7 -kosmetiikkasarjoihin. Käytän molempien merkkien ihonhoitotuotteita ihan päivittäin, enkä löydä kyllä moitteen sanaa! Enkä voi millään argumenteilla väittää niiden olevan yhtään huonompia verrattuna moninkertaisin hintalapuin varusteltuihin deluxe-purnukoihin. 

Lumenen aikuiselle iholle suunnittelema Bright Now Visible Repair -sarja on ollut käytössä siitä lähtien kun sen joskus keväällä sain itselleni. Sarjaan kuuluva 2in1 silmänympärysvoide on itseasiassa jo loppunut ja aivan erityisesti olen tykännyt purnukan toisessa päässä olevasta peitevoiteesta. Se on tarkoitettu tummille silmänympäryksille ja voide levittyy herkälle alueelle uskomattoman hyvin. Hyödyllinen tuttavuus, josta lompakkokin kiittää syvään kumartaen!

Ei oikeastaan muuta.. Tässähän alkaa olla jo ihan viikonlopun fiiliksissä eli ihanaa viikonlopun odotusta teillekin!

Tekstissä olevat linkit eivät ole mainoslinkkejä eli bloggaajana en hyödy niistä taloudellisesti.

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Arjen pyöritystä ja viikonlopun odotusta

23.8.2014

Sitäpä se elämä tahtoo olla, arjen pyöritystä ja viikonlopun odotusta. Viime viikko vaan hujahti käsistä, melkein huomaamatta. Hyvä niin, koska viikonloppuna oli taas kaikkea supermukavaa luvassa. Kuten vaikkapa se, että verhokiskot oli vihdoin noudettavissa, eli upouudet verhot päästiin laittamaan niille kuuluville paikoille. Voi että, miten koti muuttuikaan jotenkin pehmoisemmaksi niitten myötä. Akustiikasta puhumattakaan, tämmöisessä korkeassa tornitalossa.

Verhot on nimittäin ensimmäinen osa sisustussuunnitelmaa, josta olen teillekin jo kertonut ja jonka jatkoa seuraa tässä syksyn mittaan. En tiedä muistatteko aikaisemmista jutuista, mutta verhot on jännästi kaksiväriset siten, että yläosa on vaaleaa ja helma muuttuu noin 130 cm korkeudelta sellaiseksi mudan väriseksi. Tykkään ihan mielettömästi ja voi että, miten hienosti ne tuleekaan sointumaan meidän uuden sohvan ja tuolien kanssa! Mutta niistä sitten joskus myöhemmin lisää, kunhan saamme ne paikoilleen, pitkän odottelun jälkeen:)

No mutta, verhotkin jäi kyllä kakkosen rooliin, koska tänään meillä oli ihan supermielenkiintoinen päivä. Nimittäin Leon kasvattaja kävi meillä tänään Leon velipojan kanssa kyläilemässä. He kun jättivät 3-jäsenisen pentueen yhden poikakoiran itselleen. Voi että, miten hauskaa oli nähdä, miten Leo suhtautuu velipoikaan ja vieläkö muistot niiltä ajoilta nousee mieleen. 

Ihan kuten alussakin, Leo oli edelleen rohkeampi veljeään ja heidän keskinäisissä suhteissa se ehdottomasti rämäpäisempi versio. Velipoika oli pentueen pienin ja arkajalkaisin, vaikka ei Leokaan mikään rämäpää ole. 

No, alun rähinöitten jälkeen pennut leikki ja kinasteli nätisti keskenään, vaikka pari kertaa ne piti kirjaimellisesti erottaa toisistaan, kun otteet kävi vähän liian rajuiksi. Voi että, miten hauskaa oli seuratan niitten temmellystä!

Tämä päivä meni tosiaan verhoja laitellessa, leipoessa ja vieraitten kanssa kuulumisia vaihtaessa ja tietysti veljesten touhuiluja seuratessa. Huomenna on pakko kaivaa taas työkone esiin, koska maanantaina starttaan heti aamusta Tanskan maalle. Tapaan siellä taas omia kolleegoitani viimeisen kerran ennen meidän projektityön lopullista luovutusta. Eli, loppu lähenee vuoden kestäneessä koulutusohjelmassakin! (Huh, sanon minä..)

Alla muutamia tunnelmapaloja viikonlopulta, olkaatte hyvät! Ja antoisaa viikonlopun jatkoa!  

^Leon velipoika on edelleen hurjan paljon Leoa pienempi. Leo painaa 1340 gr ja velipoika 1100 gr eli eroa on prosentuaalisesti aika paljon. Ja siinä missä Leo nuolee naaman aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus, velipoika ei paljoa pusuttelusta kiinnostunut:)
^Leipomuksia, viikon vanha ja edelleen loistossaan oleva kukkanen ja supersöpöt tuikkukupit. Uudet verhotkin pilkottaa television takaa.. Ihan vasemmassa reunassa muuten näkyy helmankin väriä.
^Tässä vielä lähikuvaa tuikkukupeista.

^Kukka on ollut todellakin kestävää sorttia! Hitto kun muistaisi sen nimen, mutta eipä se nyt pälkähdä päähän..
^Minun leipurikaveri nukahti kesken kaiken.. Uni oli taas niin syvää, että kameran räpsähtely korvan juuressa ei todellakaan haittaa:)

^Yritin kyllä suostutella kasvattajaa jättämään tämän söpöläisen meille Leon kaveriksi, mutta jostain syystä kauppoja vaan ei syntynyt..

^ Veljekset vielä yhteiskuvassa. Leo rötköttää vasemmalla.

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Musta shortsiasu

18.8.2014

Täytynee ihan nöyrästi tunnustaa, että ilmassa on jo todella syksyn tuntua. Ja samaan hengenvetoon täytyy myöskin kiittää ihan mielettömästä kesästä. Säitten säätäjä oli todella armollinen, ainakin meille, jotka lomailimme hiukan jälkijunassa. Eli hyvillä mielin täytyy ottaa syksy vastaan ja suunnata katse kohden tulevaa. 

Sisustusprojektista sen verran, että se etenee mukavasti, joskin pirun hitaaseen tempoon.. Huonekalujen tilausajat on vaan niin huikean pitkät! Ymmärrettävää tietysti, että yrittäjät ei halua säilöä huonekaluja varastoissaan, vaan niiden valmistus aloitetaan sitä mukaa kuin tilauksia tulee. No, eiköhän se aika kulu, odottavallakin, koska palan tietysti jo halusta esitellä lopputulosta! Minäkään en vielä oikein tiedä, millainen siitä lopulta tulee.

Viikonloppukin sujui oikein mukavasti, vieraiden tullessa ja mennessä. Meillä tosiaan yöpyi kuusi Weekend -festivaalivierasta, oikeastaan ympäri Suomen. Ja heh, Kymppi Uutisissa festareita kommentoineet neitokaiset kuuluivat tähän joukkoon:)

Pyörähdin viime viikolla H&M:llä katsastamassa sen syysuutuuksia ja siltä reissulta bongasin edellisessä asupostauksessa esittelemäni nuden röyhelömekon sekä tämän nyt päällä olevan mustan, trumpettihihallisen paidan. Ei voi muuta sanoa, että se liike kyllä yllättää aina kun siellä poikkeaa! Tämäkin paita on ihan superistuva, todella hyvänlaatuinen ja minusta ihan aistikaskin vielä. Menneen kesän muistoksi halusin parittaa sen vielä kesäisten cityshortsieni kanssa, eikä lopputulos ollut mielestäni mitenkään erityisen kesäinen. Olin ihan syysfiiliksissä paremminkin.

Mitäs tykkäätte asusta?



Shirt: H&M
Shorts: Banana Republic
Belt: Banana Republic
Heels: Billi Bi

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Kesän suosikkituoksu

17.8.2014

Ajattelin taas ryhdistäytyä kosmetiikkapostausten suhteen ja tehdä juttua omista suosikkituotteistani. Tykkään itsekin lukea kanssabloggareiden suosikkeja, joten tehdään sellaisia toiseenkin suuntaan. Kokemukset on arvokkaita.

Aloitetaan kesän suosikkituoksusta. Olen tähän saakka ollut Victoria´s Secretin bodymistien suurkuluttaja ja hamstrannut niitä aina tilaisuuden tullen. Tuoksut on olleet hiukan vieraampia.

Ostin Kööpenhaminan lentokentältä viime keväänä ensimmäisen kyseisen ketjun tuoksun - sen kaikkein suosituimman. Ainakin lentokenttämyyjän mukaan Bombshell on Victoria´s Secretin myydyin tuoksu. En tiedä, onko asia näin ihan globaalisti vai pelkästään sen liikkeen osalta - ostin sen jokatapauksessa. 

Nyt kun kesä on lähestulkoon mennyttä aikaa, voin sanoa, että se oli kyllä tämän kesän suosikkituoksu. Tykkään ihan hurjasti! Bombshell on VS:n nettisivujen mukaan tuoksuna kukkais -hedelmäinen, jossa on sekoitus violettia passionhedelmää, Shangri-la -pionia ja vaniljaista orkideaa.  Tuoksu on minusta raikas ja kohtuullisen kevyt eikä sitä käyttäessä tarvitse pelätä, että tyrmää hajulla kaikki ympärillä olevat. Sitä voi tosin terästää saman sarjan bodymistillä, kuten itse olen toisinaan tehnyt.

Lähden taas viikon kuluttua päiväksi Köpikseen ja ajattelin testata jotain toistakin tuoksua seuraavaksi. Ei kai niitä turhaan kehuta! 

Onko teillä kokemuksia Victoria´s Secretin tuoksuista ja mitä suosittelisitte seuraavaksi? 


Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Nude röyhelömekko

13.8.2014

Toisin kuin monilla kanssabloggaajallani, minulla ei yleensä ole asukuvia jemmassa julkaisemattomina. Nyt kuitenkin niitä tuli hillottua jokunen hetki. Nimittäin tärkeä apuvälineeni MacBook Pro -koneeni ilmoitti tylysti, että iPhotossa alkaa varastotila olla täynnä. Höh, eihän sinne oltu jemmattuna vasta kuin vähän reilut 20 tuhatta valokuvaa.

Ei auttanut muu kuin siirtää vanhimpia ja suurimpia kuvatiedostoja muistitikulle, niin että uusia mahtuu tilalle. Ja muistitikun lisäksi olen säilönyt kuvia myös Picasassa ja osa on Google -tilillä. Päällekkäisyyttä löytyy eikä varastoinnissani ole yksinkertaisesti mitään logiikkaa. 

Olisi kiva tietää, mihin te varastoitte valokuvianne? Minä ainakaan en ole teetättänyt kuvista paperiversioita enää vuosiin, mitenkäs te muut?

Eli siis. Mekko on Henkkamaukalta ja ollut vallan mainio asu näinä helteisinä päivinä. Työpaikalla sillä ei pärjää ilman neuletakkia, kiitos hiton tehokkaan ilmastoinnin. Tykkään mekon hennosta nuden väristä ja tietysti röyhelömiehustasta. Kuminauhavyötärökin on oikein kepeää yleisilmettä tuova lisä, varsinkin sellaisille henkilöille, joilla selkä on suhteellisen pitkä jalkoihin verrattuna. Jaloille tulee pituutta ikäänkuin varkain.

Viikonloppu häämöttää ja hirvittää samanaikaisesti. Meille on nimittäin tulossa Weekend -festivaalivieraita yhteensä kuuden henkilön verran. No, eiköhän sopu sijaa anna:) Ja viikon kuluttua lauantaina saamme huikean mielenkiitoisia koiravieraita, kun Leon velipoika tulee verestämään muistoja varhaisilta pentuajoilta:) Aika jänniä aikoja siis edessä!

Dress: H&M
Cardigan: H&M
Heels: Nine West
Cuff: Banana Republic

Inspiraation lähteenä - tyyli-ikoni Amal Alamuddin

11.8.2014

Amal Alamuddin pomppasi suuren yleisön tietoisuuteen, kun hän kihlautui viime pääsiäisen aikaan itsensä George Clooneyn kanssa. Sen jälkeen paparazzit eivät ole jättäneet häntä rauhaan, koska kuuluisan kihlatun lisäksi hän on erittäin kaunis, näyttävä ja menestynyt 36-vuotias juristi. 

Minusta Amal Alamuddin´n virallisempi tyyli on kertakaikkisen hurmaava. Häntä ei ole juurikaan nähty tylsään mustaan jakkupukuun ja valkoiseen kauluspaitaan pukeutuneena. Hän ei myöskään revittele antavilla kaula-aukoilla, statement -koruilla tai killeri korkokengillä. 

Hänen business -tyylinsä on ihanan hienostunutta, klassista ja samaan aikaan hyvin trendikästä. Vaaleanpunaiseen kotelomekkoon yhdistetyt eripari -kengät ei ihan sytytä, mutta muuten voisin kopioida hänen tyylinsä melkeinpä semmoisenaan.

Varsinainen tyyli-ikoni, vai mitä tykkäätte?


Kuvat täältä ja täältä.




Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Viikonlopun synttärijuhlia ja Leo 12 vkoa

10.8.2014

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, meillä juhlittiin viikonloppuna perheen pienimmän synttäreitä. Juhlat olivat tismalleen päivänsankarin näköiset, esimerkiksi pöydän kattaus on täysin hänen omaa käsialaansa. Siitä ei ainakaan väriä puuttunut:) Äiti ei sotkeutunut synttärisuunnitelmiin eikä -toteutukseen mitenkään, paitsi tietysti leipurin roolissa. Itse asiassa leivonnaisetkin on juuri niitä, mitä päivänsankari itse toivoi.

Minua ei tarvitse montaa kertaa pyytää leipomaan ja kun juhlista on kyse, piti tietysti hieman testata jauhopeukalon taitoja. Kokeilin nimittäin Confetista ostamaani pitsikoristetta kahteen kakkuun ja hyvin näytti onnistuvan. Ensimmäinen kokeilukerta ei ollut ihan niin tuloksekas, pitsi nimittäin vähän repeili, mutta toinen oli jo huomattavasti jalostuneempi. Helppoa käyttää, kunhan keskittyy täyttämään silikonimuotin joka ikisen pikku reiän, mieluummin liian tarkkaan kuin sinne päin. Tämä kullan värinen massa oli ainoa, joka oli suoraan levityskelpoista, kaikki muut värit lienevät jauheen muodossa.

Leo oli tietysti juhlissa mukana. Jännää, miten sen kokoa hämmästellään aina, kun sen näkee ensimmäistä kertaa. Ja sylissähän se ei paina mitään, vaikka paksu karvapeite voisi olettaa sen olevan painavampi. Elopainoa on nimittäin noin kilo tai vähän sen yli. Se syö ihan hurjan hyvin ja suurempi haaste onkin pitää pienen ja hennon koiran paino sellaisena, ettei se nouse liikaa. Hennot luut ei tykkää liiallisesta painosta ja näin pienellä koiralla muutama sata grammaakin merkitsee hurjan paljon. Esimerkiksi makupalojen kanssa saa olla tosi tarkka, ettei niitä tarjoile vahingossa liikaa.

Lomakin lähestyy loppuaan ja mieli alkaakin olla jo enemmän ja enemmän työasioissa. Lomailen vielä maanantain ja tiistaina se sitten starttaa. Voisin melkein suositella lomalle jäämistä keskellä viikkoa, kuten tein tänä vuonna. Ensimmäinen viikko ei silloin ole kertalaakista niin pitkä.

Me menemme huomenna maanantaina Leon kanssa eläinlääkäriin 12 viikon rokotukseen eli jännä päivä luvassa meille molemmille! Niin ja minä sen jälkeen vielä kampaajalle..

Mukavaa uutta alkavaa arkea kaikille!


Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Kokeilemisen arvoinen vinkki lahjan antajalle!

6.8.2014

Tein aikoinaan juttua (klik) lahjaideasta henkilölle, jolla on jo kaikkea. "Lahja henkilölle, jolla on jo kaikkea" on ollut yllättävän suosittu hakusana tähän blogiin ja ehkä kyseisestä jutusta on jokunen, teknisesti lahjakas ihminen saanut jopa vinkkiä, tiedä häntä.

Saatan arvata, että aika moni sielunsisko potee samaa ongelmaa kanssani, eli mitä ihmettä antaa merkkipäivälahjaksi ihmiselle, jolla on periaatteessa jo kaikkea. Tai siis ihmiselle, joka ei tarvitse mitään erityistä. Mutta jolle kuitenkin haluaa antaa jotain mieleenpainuvaa.

Minulla on nimittäin aika mainio vinkki teille!

Oletteko kuulleet tai lukeneet lehdistä sellaisesta start-up -yrityksestä kuin Finnay? Kyseessä ei ole mikä tahansa pieni yritys, vaan yritys, joka tähtää tosissaan kansainvälisille markkinoille ja joka on kolmen suomalais -finalistin joukossa ehdolla kansainvälisesti arvostettuun Creative Business Cup -kisaan.

Ihan mielenkiintoista myös, että kyseisen innovatiivisen yrityksen toimitusjohtaja on Nainen (huom! isoilla kirjaimilla) eli Riikka Lindström. Sama Nainen löytyy myös suositun Magisso -brändin takaa (adlink).

Finnayn suurella mielenkiinnolla seurattu ja paljon palstatilaa saanut innovaatio on seuraavanlainen:

Finnayn verkkokaupassa on laaja valikoima erilaisia skandinaavisia design -tuotteita ja paikallisia elämyksiä välitettäväksi päivänsankareille tai vaikkapa mielitietylleen. Tai elämyslahjat vaikkapa työ- tai kaveriporukalle. Kun lahjan antaja ostaa lahjan Finnayn verkkokaupasta, lahjan saajalle lähtee tekstiviestillä ilmoitus asiasta. Tekstarissa on myös ehdotus ladata Finnay Wayfinder -sovellus, jonka jälkeen lahjan saajan seikkailu lahjan luokse voi alkaa. 

Lahjan saaja siis tietää tekstarin perusteella, kuka on lahjan antaja, mutta ei sitä, mitä paketissa on, eikä sitä, missä lahja sijaitsee. Lahjan antajan näkökulmasta taas säästyy se pähkäilemisen ja noutamisenkin ja toki myös paketoimisen vaiva..

Lahja noudetaan siis Wayfinderin avustamana itse jostain määrätystä Helsingin kivijalkamyymälästä kuten Minna Parikka, Kartell tai Missoni Home. Ja hei, kenelle kyseisten brändien lahja ei kelpaisi, kysympähän vaan?

Lahjan voi ostaa, olitpa missä päin maailmaa tahansa, mutta tällä hetkellä lahjan voi itse noutaa vain Helsingistä. Jos lahjan antaja asustaa muualla päin Suomea, se toimitetaan kyllä hänelle, mutta postin välityksellä. Yrityksellä on tarkoitus laajentua myös muualle sekä Suomea että maailmaa, eli seurailkaahan Finnayn palveluvalikoimaa vaikkapa sen Facebook -sivuja tykkäämällä.

BTW: Finnay on tiimeineen tänään torstaina (7.8.2014) koko päivän eli klo 10-20 tavattavissa lahjavalikoimineen täällä Helsingissä Keskuskadulla, Stokkan ja Marimekon välissä! Minä ainakin ajattelin siellä poiketa:)




^Aika tyylikkäitä lahjoja, joista ei voi olla tykkäämättä!


PS. Tämä ei ole mainospostaus siinä mielessä, että itse hyötyisin taloudellisesti tästä jutusta. Minusta Finnay on Wayfindereineen yrityksenä sen verran mielenkiintoinen, että se on taatusti paikkansa ansainnut jo innovatiivisuuden tähden tässä omassa blogissani.

Mutta siis, kokeilkaa ihmeessä lahjan antamista tämmöisessä, vähän erilaisessa ja taatusti jännittävässä muodossa!

EDIT: Lisään kuvan vielä torstain tilaisuudesta, jossa Finnay esitteli tuotelahjojaan ohikulkeville. Kuvassa toimitusjohtaja Riikka Lindström.
Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Bloggaajat liikenteessä

5.8.2014

Bloggauksen yksi ehdottomasti parhaita puolia on siihen kiinteästi liittyvä sosiaalisuus. Niin palaute sieltä ruudun toiselta puolelta kuin myös teidän lukijoiden tapaaminen sillointällöin satunnaisissa tilanteissa. Kanssabloggaajien tapaamiset on myös aina hurjan hauskoja. Meidän DNA molekyyleissä täytyy olla jokin yhteinen geenimutaatio, niin paljon samaa meissä kaikissa on.

Minuakin on pysäytelty kaupungilla, hihkaistu ohikulkiessa ja lähetelty tietysti sähköpostia, blogin kommentoinneista puhumattakaan. Kaikki ne tekee tästä tietyllätapaa yksinäisestä harrastuksesta aika hurjan paljon jännittävämpää ja ehdottomasti mukavampaa. Mikään harrastus ei elä tai kanna, jos siitä ei saisi mitään palautetta tai jos sitä kohtaan ei tuntisi suurta intohimoa. Väitän, että sosiaalisuus on se seikka, joka saa bloggaajan tuntemaan intohimoa harrastustaan (tai osalle jopa työtään) kohtaan.

Kiitos Teille siitä kaikesta! 

Syy, miksi asia tuli mieleeni jälleen kerran, johtuu siitä, että olimme tänään Marjukan ja Maijun kanssa eräässä mielenkiintoisessa pressitilaisuudessa. Marjukan kanssa olimmekin sopineet jo etukäteen tapaamisesta, ja Maijun näkeminen oli mukava sattuma. Lähdimme heti tilaisuuden jälkeen "jatkoille" lähikahvilaan vaihtamaan kuulumisia ja voi jösses sitä puheen tulvaa:) 

Palataan itse aiheeseen myöhemmin, mutta tässä jotain hauskoja hetkiä meidän tapaamisestamme, olkaatte hyvät!

^Kyseinen kahvila oli Maijun ehdottama, koska siellä on poikkeuksellisen hyvät valikoimat keliaakikoille. Ja aina ennen annoksiin kajoamista ahkera bloggaaja kaivaa kameran esiin ja tekee siitä jutun. Elämän herkkuhetket on aina bloggaamisen arvoisia. 

^Olisko tämä Marjukan kuvaushetki päätynyt Instagramiin? Tuskin perhealbumiinkaan..
^Minun herkkuhetkeni, koemaistaminen jo takana.

Kiitos Ihanille Naisille mukavasta hetkestä! Elämän herkkuhetket kahvitteiluineen ja leivoksineen loistavassa seurassa on aina blogijutun arvoisia!

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Shortsiasu

4.8.2014

Jälleen uusi shortsiasu esittelyssä. Poikkeuksellisen hellekauden aikana kun ei paljoa "tuhdimpia" vaatteita tule pidettyä, eli pääsette vielä pari muutakin shortsiasua näkemään, itseasiassa huomenna alkavan viimeisen lomaviikon kunniaksi aikana.

Ensi viikonloppuna meillä onkin juhlia luvassa, kun vietämme perheemme pienimmän synttäreitä oikein pitkän kaavan mukaan. Ihanaa kun voi rauhassa valmistella niitä, vaikka arvaankin, että kiirehän tässä vielä loppuviikon aikana tulee. Ainakin koti kiiltelee maalarin kaksipäiväisen urakoinnin jäljiltä:)

No mutta. Sunnuntaiaamu alkoi aika dramaattisissa merkeissä, kun olimme yläterassilla kaikessa rauhassa syömässä aamupalaa ja lukemassa Hesaria. Naapurin kerrostalon ylimmästä eli viidennen kerroksen parvekkeelta nimittäin tippui musta kissa suoraan asfaltille maahan. Kuin kivi. Ja, kuin ihmeen kaupalla, se lähti kävelemään saman tien, tosin takajalkaansa pahasti linkuttaen.  Koska omistajaa ei alkanut kuulua parvekkeelle eikä pihalle, oli pakko lähteä katsastamaan tilanne. Siellä se raukka pieni kissa ulisi ja huusi varmastikin säikähdyksissään ja tuskissaankin ja alkoi armoton omistajien metsästys. Kyllähän se oletetun osoitteen perusteella lopulta selvisi. Kukaan ei avannut kissan kodin ovea, eikä kukaan kyllä kaipaillutkaan sitä. Ei vastannut puheluun, eikä tekstiviestiin. Vähän jopa hirvitti..

Ei sitä kissaa voinut todellakaan siihen pihallekaan jättää ja saimmekin pienellä porukalla lopulta nostettua verta valuvan kissan kantokoppaan ja kuljetimme sen Viikin eläinsairaalaan. Sinne se jäi raukkaparka ulvomaan..

No, omistajat laittoivat lopulta viestiä, Lontoosta lomamatkalta! Hoitajat heillä tietysti oli täällä kotona kissaa varten, tosin ei onnettomudesta oikein voi ketään syyttää. Kissa oli parvekkeella, jossa  lasitusta oli jätetty vähän raolleen. Huono ajoitus lomamatkalle! Pyysimme omistajia infoamaan, miten kissan lopulta käy - selviääkö se vai oliko se sittenkin kohtalokas tipahtaminen.. Toivotaan kuitenkin parasta pienelle potilaalle <3

Kaikkea sitä tulee todistettua.. Viime viikolla olin epäonnekseni todistamassa myös tilannetta, jossa pyöräilijä sai osumaa liikkuvalta autolta! Se onnettomuus oli kyllä niin selkeästi autokuskin syytä - joka ei katsonut ympärilleen yhtään!! Siinä ei käynyt onneksi kovinkaan pahasti pienen tilannenopeuden ja pyöräilijän valppauden tähden, varmastikin pelkillä mustelmilla ja isolla säikähdyksellä selvisivät. Hirvittää ja sydäntä kylmää ajatus siitä, että pienet koululaiset on tuotapikaa taas kaikenmaailman kaahareitten armoilla!

Pelkääminen ei auta tietenkään ketään, eli turvallista uutta alkanutta viikkoa kaikille! Jokainen ottakoon vastuun siitä omille harteilleen:)

Shirt: Saint Tropez
Shorts: Banana Republic
Belt: Banana Republic
Bracelet: Banana Republic
Bag: Fendi
Shoes: Bianco
Sunnies: RayBan

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Maatilalla vadelmanhakureissulla

3.8.2014

Meillä on ollut tapana pakastaa vadelmia joka vuosi. Niitä sitten sulatellaan aamuisin kaurapuuron kanssa nautittavaksi ja kyllähän ne satunnaisesti paistettavien vohveleidenkin kanssa hyvälle maistuu. 

Tänä vuonna vadelmasato on kai ollut hieman normaalia nihkeämpi tai sitten olimme auttamattoman myöhässä. Niitä ei nimittäin ollut oikein missään tilalla enää tarjolla täällä pääkaupunkiseudulla. Aamulla muutama täsmäsoitto paikallisille tilallisille oli aika epätoivoinen..

Ei auttanut muu kuin lähteä vähän pidemmälle ja niinpä suuntasimme eilen lauantaina kulkumme Hämeenlinnaan. Siellä oli sekä itsepoimintaa että valmiiksi poimittuja vadelmia tarjolla, ei kovin runsain määrin, mutta olipahan kuitenkin. Koska Leo matkasi tietysti mukana, tyydyimme valmiiksi poimittuihin, harmillista kyllä.. Meillä uusilla koiranomistajilla kun ei ollut mukana edes talutushihnaa ja Leo uteliaana koirana ei malta olla säntäilemättä suin päin minne tahansa. Se ei vahtikoirana varsinaisesti karkaile minnekään, mutta ei sen touhuissa ole aina kauheasti tolkkua. Emme siis arvanneet antaa sen juoksennella vapaanakaan vieraassa ympäristössä. Meidän marjanhakureissu oli siis varsin tehokas momentum.

Hämeenlinnassa marjatilalla on kaikkea elämyksellistä tarjolla, mm. pomppulinna lapsille, ihan mieletön kahvio, pieni maaseutumyymälä, leikkipuisto, kukkoja, kanoja ja tipuja, possuja ja lampaita ja mitä kaikkea. Kahviosta saa mm. ehkä telluksen herkullisimmat vohvelit, joitten kanssa herkutellaan tietysti tilan omia mansikoita, kermavaahtoa ja kinuskikastiketta. Nam! Oli niin hyvää, että en malttanut edes kuvaa ottaa.

Muutoin päivä on sujunut maalaria pakoillessa. Pintamaalaukset tehtiin ihan liian aikaisessa vaiheessa eli ne piti vetää vielä kertaalleen aika monessa kohdassa kotia. Lisäksi yksi "tyttöjen huone" sai tehosteseinävärikseen Clas Ohlsonilta ostetun Royal Pink -kuorrutteen. Laitan valmiista seinästä kuvan Instagramiin tuota pikaa, eli käyppä kurkkaamassa, klik. 

Tässä fiiliskuvia ihanalta marjatilalta elikkä mukavaa kesäviikonlopun jatkoa!









Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.
© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.