Leo ja Loma

Sunnuntaina oli jännittävä päivä, ja lähdimmekin heti aamusta ajelemaan kohden Tamperetta. Meidän koiranpentu Leo oli vihdoinkin luovutusiässä. Kasvattaja ei luovuttanut häntä päivääkään ennen kuin 8 viikkoa oli täynnä. Minusta sellainen on vastuullisen kasvattajan merkki! 

Se päivä oli aika tunteikas päivä meille kaikille, erityisesti Leolle. Mehän olimme tavanneet jo kaksi viikkoa aikaisemmin ja jättäneet silloin oman pienen pyyhkeen lieventämään tulevaa eron tuskaa. Kiitos  vinkistä kuuluu Pauskalle!

Leon automatka meni oikein hienosta nukkuessa, tutun pyyhkeen päällä tutuissa ja turvallisissa hajuissa koirankantokopassa. Ja kotonakin elämä alkoi sujua pienten syömisongelmien jälkeen ongelmitta. Ensimmäinen yö meni yllättävän hyvin, ilman suurempaa ikävän itkua. Maanantaina se oppi jo ensimmäiset käskyt (istumaan makupalan avulla) ja nyt keskiviikkona sanoisin, että suurin osa tarpeista tulee jo ulos. Pieniä vahinkoja tietysti vielä sattuu, erityisesti yöaikaan, mutta ihan selkeästi pidättämiskyky on jo olemassa. Ansiot järjestelmällisestä ja erittäin määrätietoisesti alkaneista kasvattajan otteista ei todellakaan kuulu minulle, vaan perheemme teini-ikäiselle tyttärelle. Hän on valmistellut tätä hetkeä jo niin pitkään, ottanut asioista selvää, opiskellut, katsellut koirankasvatusvideoita, lukenut koirablogeja, kirjoja ja ties mitä. 

Eli koiranelämä on lähtenyt varsin mallikkaasti liikkeelle! Leo on luonteeltaan aivan ihastuttava - ihmisrakas, kiltti ja tykkää sylissä olemisesta <3. Matot ja muu irtotavara saavat kyytiä villeimpinä hetkinä, mutta siitä huolimatta emme aio siirtää niitä poiskaan paikoiltaan. Tavoitteena on tietysti kasvattaa se pois kiellettyjen asioitten järsimisestä näitten neljän yhteisen intensiivisen lomaviikon aikana.

Minullakin alkoi sitten vihdoinkin se kauan odotettu loma! Kun maanantaina intensiivisen työpäivän jälkeen suljin työtietokoneen, päätin, että se saa kyllä luvan pysyä suljettuna koko loman ajan. Mikä mieletön fiilis!! 

Loma on alkanut ihanissa merkeissä ystäviä tapaamalla. Maanantaina illalla vieraili ystäväperhe parin Kiinassa vietetyn vuoden jälkeen ja eilen tiistaina päivä kului Marjukan ja hänen miehensä kanssa syöden, juoden ja seurustellen. Kiitos kaikille teille <3! Huomasinpa vasta jälkeenpäin, että emme ottaneet Marjukan kanssa kuvia edes Instagramiin.. Some-elämä ei taida olla meillä kummallakaan ihan dna:han kirjoitettuna:)

Perjantaina tapaan sisustussuunnittelijan täällä meidän kotona ja siitä prosessista on juttua tuloillaan! Eli pysykäähän linjoilla. 

Eläköön vapaus, loma ja ihanainen koiranpentuelämä:) 

^Leo on pentueen vaalein karvapallero (oikealla). Poseeraus siskon kanssa, joka muuten oli todellinen vauhtihirmu:) Se pisti velipojat ojennukseen ja oli selkeästi pentueen voimahahmo:) Siinä missä velipojat arkaili, tämä neitokainen syöksyi suin päin kohden tuntematonta. Ihan niin haasteellista tapausta en olisi rohjennut ottaa meille, kokemattomille kasvattajille.

^Leo taas oikealla.

^Eron hetki lähestyy eli emo tietysti vielä hyvästeli Leon. Hetki oli tunteikas kaikille meille..

^Uusi koti, peti ja uudet lelut:)

^Eikö joku voisi ottaa minua jo syliin <3

^Jääkaappi on jännittävä ja ihmeellinen paikka, vaikka sieltä ei toistaiseksi ole herunutkaan herkkupaloja:)

^Strategiset mitat: painoa vähän alle 900 grammaa, korkeutta ehkä noin 15 senttiä, leveyttä noin 20 senttiä. Se on NIIIN superpieni, ettei meinaa edes ymmärtää:)

^Päivän asukuva.