Pomeranian eli Leo leijonanpentu

22.6.2014

Tämä on blogihistoriani ensimmäinen koirajuttu. Eikä valitettavasti / taatusti viimeinen, koska meille tulee heinäkuun puolen välin kieppeillä pienenpieni Pomeranian pentu. Olen lisännyt Instagramin puolelle jo joitakin kuvia uudesta tulokkaasta eli käykääpäs kurkkaamassa, klik. Kuvat olen saanut kasvattajalta, eli itse emme ole vielä häntä tavanneet.

Pennut syntyivät 18.5 keisarinleikkauksella. Kaksi poikapentua ja yksi tyttö. Heidän syntymäpainonsa vaihtelivat 130 grammasta reiluun 200 grammaan eli he olivat syntyessään kutakuinkin kananmunan kokoisia, voitteko kuvitella!

 ^Ikää 12 vuorokautta eli silmät alkavat hiljalleen avautua.

Meidän piti päästä tutustumaan pentueeseen nyt juhannuksen aikana, mutta tämä Itäisen Suomen matka muutti hieman suunnitelmia. Pennuilla on nyt ikää reilut neljä viikkoa eli he alkavat olla valmiita kohtaamaan jo ensimmäisiä vieraita. 

Meille on ollut alusta saakka selvää, että meille tulevan koiran täytyy olla kooltaan pieni. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaisen mukana kuljettaminen sylissä helpottaa monta eteen tulevaa haastetta. Ja myös siitä syystä, että minulla on hyviä kokemuksia pienestä rodusta. Olen nimittäin omistanut perhoskoiran nuoruudessani. 

Tämä ajatus koiran hankkimisesta ei ole syntynyt ykskaks, vaan sitä on kypsytelty jo useamman vuoden ajan. Ajoitus on aikaisemmin hankittuna tuntunut aina väärältä. Lisäksi ilmoilla on ollut pientä sitoutumattomuuden tunnetta projektiin ja sellainen ei sovi kuvioon ollenkaan. Tämmöiseen projektiin täytyy jokaisen perheenjäsenen olla sitoutunut sataprosenttisesti. Ei hitustakaan vajaa vaan ihan täysin. 

Pidemmittä puheitta tuoreiden kuvien pariin. Aika syötävän söpöjähän he ovat:)




23 kommenttia:

  1. Voi kuinka söpöjä. Meille tuli Berninpaimenkoira helmikuussa ja töitähän koira vaatii (varsinkin tuollainen suuri), mutta kyllä siitä iloa on !
    Ottakaa paljon kuvia pentuvaiheessa, kun kasvavat niin nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienen koiran kanssa ehkä suurin pelko on se, kuinka isot koirat suhtautuvat pieneen vahtikoira -rotuun! Perhoskoiran ja Chihuahuan (jota rotua olen joskus kaitsenut pidemmän aikaa) kanssa sai aina olla varuillaan, jos joku ärhäkkä iso koira todellakin hyökkää kimppuun. Näin nimittäin tapahtui!

      Berninpaimenkoira varmasti kasvaa kirjaimellisesti silmissä, voin vaan kuvitella:) Ja kiitos vinkistä kuvien ottamisen suhteen!

      Mukavaa juhannuksen aikaa ja Have a nice day:)

      Poista
  2. Voi herranen aika - nyt mä olen ihan in love:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Söpöjähän nuo ovat vaan- siitä huolimmatta sielussa särähtää tuo eläinten puhuttelu häneksi.
      Eiköhän eläin kuitenkin ole se tse vai kuinka onkaan ihan aikuisten oikeesti?...

      Poista
  3. Voi apua, suloisia!!! Siis onko teille tulossa tuollainen söpö karvapallo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iik, on, heti kesäloman alkajaisiksi!

      Poista
  4. Voihan vauvakoiran tuoksu sentään! Ihania karvapalleroita :) Viisaita ajatuksia ja huolella olette asian miettineet, varmasti koira saa hyvä perheen teidän huushollissanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi sunnuntaina pääsemme viimein katsomaan näitä söpöläisiä ihan livenä:)

      Kiitos PauMau kauniista sanoistasi! Minäkin uskon, että tarjoamme tulokkaalle oikein hyvän ja turvallisen kasvuympäristön:)

      Poista
  5. Pennut ovat aina ihania :): Nyt täytyy kyllä 17 pentuetta kasvattaneena sen verran oikoa, että 130-grammainen pentu on kyllä huomattavasti kananmunaa isompi :). Sen vartalon muoto on pitkulainen ja kananmuna on pyöreämpi. Pennun pää ja luusto antavat synnytyksessä vähän periksi. 200-grammainen pentu kuulostaa noin pienelle koiralle ihan kookkaalta, sheltiksi se olisi ihan hyvänkokoinen. Meidän pienimmät ovat olleet alle 100 grammaa ja kaikki niistä eivät ole jääneet henkiin. Kuulostatte kyllä aivan loistavalta tulevilta pennunomistajilta, sillä todellakin, kaikkien perheessä tulee olla täysin pentuun sitoutuneita.

    Onnea tulevalle perheenjäsenelle, eka vierailu on aina kohokohta ja viekää joku pyyhe, viltti tms. mukananne. Tuotte sitten pennun sen kanssa kotiin, niin sen on helpompi sopeutua. Tuskin maltan odottaa tulevia postauksiasi :)
    Terv. Kolmen sheltin omistaja, tai no kahden, sillä tuo kv-valiouros on mieheni nimissä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Viilauksena vielä, että kananmunat painavat keskimäärin 60 grammaa. ;)

      Laura

      Poista
    2. Me pääsemme tosiaan tutustumaan pentueeseen nyt sunnuntaina ja katsotaan, millaisia fiiliksiä ja kuvasaalista siltä reissulta tulee. Viltti-idea on ihan loistava, kiitos siitä Pauska!

      Kananmuna oli varmastikin huono vertauskuva, pahoittelut siitä. Tarkoitukseni oli korostaa vaan sitä, kuinka mahdottoman pieniä nämä ovat syntyessään olleet. Niin pieniä, että niitä on vaikea edes hahmottaa tämmöisen, jolla ei ole mitään kasvattajan roolia ja tottunutta silmää koiranpentuihin:)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Olen jostain psykologian kirjoista joskus aikoinaan lukenut, että terveellä ihmisellä syntyy hoivavietti kissan- tai koiranpennun nähdessään:)

      Poista
  7. Ihania ovat!
    Minullakin koirakuume kova, vielä pitää odottaa jokunen tovi hankintaa.
    Mielessä on Jack Russelin terrieri ja nimikin valmiina; Simo:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellinen suunnitelma ja vain toteutus puuttuu:) Ehkä Kiinan opintomatkan jälkeen voisi olla parempi ajankohta:)

      Poista
    2. Juu ei mitään Sesseä ennen Kiinan reissua:)
      Mie vähän luulen että odottelen siipan eläköitymistä, johon ei ole montaa vuotta!

      Poista
  8. Siis koiranpennut on aina NIIN ihania ja on ne koirat kyllä vähän isompinakin ihania. Ihanan vauvan saatte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin maltamme odottaa:) Ihan niinkuin perheenlisäystä olisi tulossa, niinkuin tavallaan onkin:)

      Poista
  9. Tässä olisi pitänyt olla varpitus, alkoi koirakuumetta pukata :)

    Meidän Felix on puhuttaessa "hän". Johtuu varmaan aika paljon siitäkin, että meilläpäin koiriin, ja kissoihin kans, viitataan puhuttaessa he tai she. Gerbiilitkin taitavat mennä vielä näin. Omistajat menevät vinhan näköisiksi jos viittaa "it". Meillä on kyllä mennyt niin pahaksi, että kun puhun Felixille olen joko mom tai äiti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin olen taipuvainen ajattelemaan juurikin samoin:) Miksi ei, jos siltä tuntuu!

      Poista
  10. Voi apua, kuinka söpöjä ja ei helpota kyllä yhtään koirakuumetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotappa Tiina kunhan me saamme hänet kotiin, niin tulet näkemään häntä ehkäpä säännöllisin väliajoin täällä vierailemassa:) Siinä voi koirakuume olla koetuksella:)

      Poista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.