Nahkahame

27.6.2014

Perjantaitervehdys! Viikko vierähti taas ihan hujauksessa, ei voi muuta sanoa. Enää pari viikkoa kesäloman alkuun ja sehän ei ole kuin yksi hujaus. Mukava fiilistellä kesälomalle lähtijöiden kanssa sitä mahtavaa tunnelmaa, mitä kesäloman alkuun liittyy. Ihan niinkuin aloittaisi itsekin loman heidän mukanaan. Sen tähden tykkään pitää lomat vähän jälkijättöisesti.

Ensi viikollakin on taas edessä yhtä ja toista mukavaa, eikä vähiten se, että tapaan keskiviikkona erästä sisustussuunnittelijaa. Hän on käynyt jo kuvaamassa täällä meidän kotona ja vähän mittoilemassa etäisyyksiä. Nyt olisi vuorossa jo toteutuksen ideaa eli sehän tarkoittaa sitä, että tuskin maltan odottaa, mitä jännää hän onkaan kehitellyt:) Nämä seinät, lattia ja olevat / tulevat huonekalut pitää jollain tapaa saada sidottua toisiinsa ja puhumaan samaa kieltä sekä tietysti ymmärtämään meitä asukkaita. Ja näyttämään kauniilta, harmoniselta kokonaisuudelta. 

Sunnuntaina vasta jännä päivä onkin, kun menemme tutustumaan meidän tulevaan perheenjäseneemme, Leo "leijonanpentuun". Pennulla on nyt ikää hitusen vajaa kuusi viikkoa eli luovutukseen on aikaa reilut kaksi viikkoa. Kun perjantaina aloitan loman, pennulle tulee saman viikon sunnuntaina luovutusikä täyteen, eli siinäpä kesälomasuunnitelmat hyvin pitkälle ovat. 

Meidän perhekuntamme on kiertänyt tänä vuonna maailmaa urakalla ristiin rastiin, koti-ikävää on podettu milloin mistäkin suunnasta eli rehellisesti sanottuna - matkustaminen jonnekin lomalle ei nyt kyllä kiinnosta juurikaan. Ihana ajatus olla vaan kotona, sisustaa, siivota, kierrellä vähän Suomea sukulaisissa, käydä ehkä laivaristeilyllä Tukholmassa - siinä olisi jo aika hyvä agenda kesälomalle.

Perjantain kunniaksi otin kuvaa myös tämän viikon työasusta. Valkoinen pitkähihainen pitsipaita ja nahkahame -yhdistelmä oli aika mieluinen asu. Vihreä army -henkinen takki on minusta oikein loistava  kontrasti asuun. Tykkään vaatetuksessa sopivan sovinnaisesta vastakkainasettelusta, jollaista vaikkapa nahkahameen ja kyseisenlaisen takin yhdistelmä tuo asuun. Ei voi mitään, mutta tykkään yksittäisistä nahkavaatteista osana asua ihan mahdottoman paljon. Kaapissa käyttöönottoa odotteleva nahkamekkokin on vielä testaamatta tyystin, mutta eiköhän sen aika vielä tule.

Pidemmittä puheitta, toivotaan aurinkoisempaa ja lämpimämpää viikonloppua meille kaikille ja tietysti mahdottoman leppoisaa lomaa lomalaisille! Perästä tullaan.




Pitsipaita: nelly.com
Nahkahame: Eny (Stockmannilta)
Takki: H&M
Kengät: Unisa

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Selfie vai shapie?

24.6.2014

Talouslehti Forbesissa oli mielenkiintoinen juttu selfien tulevaisuudesta. Artikkelissa (klik) nimittäin ennustettiin, että nyt niin supermuodikkaat selfiet ovat pian historiaa ja tilalle tulee näköisnukke - shapie. 

Ajattele, pienoisnukke vaikka omista lapsista kerran vuodessa, koulukuvien sijaan. Tai jokin kauneuskeskus stailaisi ja palvelukonseptiin kuuluisi vielä miniatyyrinukke itsestäsi kauneimmillaan. Tai shapie morsiusliikkeen konseptin osana. Huh, mitä mahdollisuuksia miniatyyrinukke tarjoaakaan!

Joka tapauksessa Briteissä tämä on jo häivähdys arkipäivää osana Asda kauppaketjua, jossa liikeideaa on pilotoitu reilut puoli vuotta. Myöhemmin syksyllä se otettaneen laajempaan käyttöön ko kauppaketjuissa. 

Idea toimii niin, että tarkoitusta varten oleva skanneri skannaa ihmisen 12 sekunnissa ja jonkinmoinen protottyyppi on valmis jo kolmessa minuutissa. Viikon kuluttua asiakas voi noutaa pikkuitsensä liikkeestä tai saada tietysti postitse kotiin.

Jenkeissä miniatyyrinukke maksaa noin 100 USD eli ei nyt mikään mahdoton hinta! Ja kunhan kilpailu kiihtyy ja massatuotanto alkaa, niin hinta tietysti tippuu.

Olisihan se ihan jännää teetättää nuket vaikka jokaisesta perheenjäsenestä! Tai investoida moinen skanneri kotiin.

Miten olisi, kelpaisiko shapie Sinulle? Millaisia liikeideoita Sinulle pälkähtää päähän?

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Pomeranian eli Leo leijonanpentu

22.6.2014

Tämä on blogihistoriani ensimmäinen koirajuttu. Eikä valitettavasti / taatusti viimeinen, koska meille tulee heinäkuun puolen välin kieppeillä pienenpieni Pomeranian pentu. Olen lisännyt Instagramin puolelle jo joitakin kuvia uudesta tulokkaasta eli käykääpäs kurkkaamassa, klik. Kuvat olen saanut kasvattajalta, eli itse emme ole vielä häntä tavanneet.

Pennut syntyivät 18.5 keisarinleikkauksella. Kaksi poikapentua ja yksi tyttö. Heidän syntymäpainonsa vaihtelivat 130 grammasta reiluun 200 grammaan eli he olivat syntyessään kutakuinkin kananmunan kokoisia, voitteko kuvitella!

 ^Ikää 12 vuorokautta eli silmät alkavat hiljalleen avautua.

Meidän piti päästä tutustumaan pentueeseen nyt juhannuksen aikana, mutta tämä Itäisen Suomen matka muutti hieman suunnitelmia. Pennuilla on nyt ikää reilut neljä viikkoa eli he alkavat olla valmiita kohtaamaan jo ensimmäisiä vieraita. 

Meille on ollut alusta saakka selvää, että meille tulevan koiran täytyy olla kooltaan pieni. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaisen mukana kuljettaminen sylissä helpottaa monta eteen tulevaa haastetta. Ja myös siitä syystä, että minulla on hyviä kokemuksia pienestä rodusta. Olen nimittäin omistanut perhoskoiran nuoruudessani. 

Tämä ajatus koiran hankkimisesta ei ole syntynyt ykskaks, vaan sitä on kypsytelty jo useamman vuoden ajan. Ajoitus on aikaisemmin hankittuna tuntunut aina väärältä. Lisäksi ilmoilla on ollut pientä sitoutumattomuuden tunnetta projektiin ja sellainen ei sovi kuvioon ollenkaan. Tämmöiseen projektiin täytyy jokaisen perheenjäsenen olla sitoutunut sataprosenttisesti. Ei hitustakaan vajaa vaan ihan täysin. 

Pidemmittä puheitta tuoreiden kuvien pariin. Aika syötävän söpöjähän he ovat:)




Juhannus ja vähän "wrap up"´ia

21.6.2014

Ei juhannuksen pitänyt tulla näin nopeasti! Se todellakin yllätti tänä vuonna. Vaikka joka vuosi se sen tekee ja varmasti tulee jatkossakin tekemään, oli tämä juhannus historiaan verrattuna hyvinkin toisenlainen.

Suurin syy on tietysti poikkeuksellinen ja ainutkertainen koulutusohjelma, jossa olen ollut mukana viime syksystä lähtien. Ja joka kulkee tietysti oman leipätyön rinnalla. Tämä vuosi on sen vuoksi todellakin monella tapaa poikkeuksellinen. Vuoden ohjelma nimittäin pitää lyhykäisyydessään sisällään:

  • kolme 2-päiväistä lähi"opetus"settiä Kööpenhaminassa, joista nyt on takana kaksi. Ensimmäinen eli ohjelman kick-off oli viime lokakuussa ja viime viikolla meillä oli toinen kaksipäiväinen setti. Viimeinen setti eli päätösjakso on nyt lokakuussa.
  • kaksi kahden viikon lähijaksoa Lausannessa, jossa opiskelu tapahtui maailman arvostetuimmassa businesskoulussa. Ne jaksot on molemmat onnellisesti jo takana.
  • Vuoden aikana teemme 6-hengen ryhmissä projektityön, jonka aihe ja reunaehdot lanseerattiin kick-off -tilaisuudessa viime lokakuussa ja lopullinen tuotos tullaan esittelemään nyt syksyllä lokakuussa Kööpenhaminassa.
  • Projektityöhön liittyen tapaamme projektiryhmän kanssa epävirallisissa merkeissä Köpiksessä noin parin kuukauden välein.

Olin siis viime viikolla kaksi päivää reissun päällä Tanskassa, jossa meillä oli tämän kyseisen projektityön välitsekki. Valmistauduin matkaan taas hyvinkin intensiivisesti ja aika pitkään. Tippaakaan periksi antavan päivätyön rinnalla tietysti. 

Tie projektityön kanssa on ollut monella tapaa vähintäänkin kivinen. Kun kuusi toisilleen täysin vierasta ja eri työtä tekevää, eri kieliä puhuvaa ja erilaisista toimintakulttuureista tulevaa ihmistä pistetään yhteen, niin haasteet on kuulkaas varsin moniulotteisia. Ja se on tietysti yksi koko koulutusohjelman tärkeimpiä tavoitteita - oppia työskentelemään kyseisenlaisessa toimintaympäristössä. Fiilikset matkan varrella on vaihdelleet totaalisen lamaantumisen tunteesta ihan mahtaviin onnistumisen eufoorisiin hetkiin. Ja kaikkea siltä väliltä.

Siinä lyhykäisyydessään syyt, miksi juhannus tänä vuonna yllätti niin totaalisesti. Kaikki vapaa ajattelukapasiteetti kun on ollut suunnattuna - keskikesän juhlien ja kesäloman fiilistelyn sijaan - tämän kyseisen projektityön ympärille. 

Rakennusprojektikin on matkan varrella syönyt sitä rajallista ajattelukapasiteettia. Oma uusi ihana koti on edelleenkin henkisesti sisäänajamatta, koska en ole oikein ehtinyt sitä tehdä. Focus on aina ollut jossain muualla - joko työssä tai Lausannen jaksolle valmistautumisessa tai tässä projektityössä. 

Mitäköhän minun piti alunperin tulla kirjoittamaan.. 

Juhannus on joka tapauksessa nyt niin sanotusti päällä ja ainakin täällä Itä-Suomessa sataa vettä oikein kunnolla. Sää on sellainen, että ulos ei tee mieli pistää nenäänsä. Bloggaamisen kannalta loistava hetki siis:)

Meillä on kotona edelleen paljonkin työn alla olevia asioita. Yksi iso projekti eli yläterassi valmistui lopulliseen muotoonsa torstaina, kun savunharmaa lasitus laitettiin paikalleen. Paitsi että lasiliukuovet on edelleen laittamatta katetun terassin ja kattamattoman terassin välille, eli eipä sekään siis vielä ihan lopullisessa muodossaan ole.. Markiisejakin olemme harkinneet kattamattoman terassin päälle, mutta se saa jäädä tuleviin kesiin, ellei kesäloman aikana heinäkuussa synny jokin valtava inspiraation aalto. Tai lottovoitto. Molempia jokatapauksessa odotellessa.

Yläterassin värimaailma on ihanan harmoninen ja lämpimän sävyinen. Lattia on tummanharmaata komposiittia, joka näyttää ihan lautalattialta, seinät on paprikanpunaista vivix-elementtiä, lasitus on savunharmaata ja lisäksi suklaanruskeaa ulkovuoraustiiltä näkyy myös pintoina parvekkeella. 

Vielä tässä vaiheessa en paljasta koko komeutta, koska sisustusprojekti on niin kesken. Kaikkea kalustusta ei tietysti voi uusia kerralla, joten jännä nähdä, mitä tänä kesänä saammekaan aikaiseksi. Joka tapauksessa sisustusprojektissa on mukana ulkopuolinen taho, josta tietysti juttua myöhemmin.

Oikein ihanaa keskikesän juhlaa itse kullekin! Toivottavasti säät tästä vielä paranee ja vaikka ei paranisikaan, niin sitten vaan asennetta kehiin:) Sen ja mahtavan ruoan avulla siis ehkä mennään!

Jutun kuvituksena pari kuvaa yläterassilta, jossa meikäläisen kotiasustus sopii yllättäen tiilivuorauksen ja parvekelasin väritykseen. Ihan mukavaa olla osa tapettia niinä hetkinä, kun pukeutuminen ei voisi vähempää innostaa, heh. Enihau - Hyvä asukuvauspaikka tämä kohta terassia.


Rippijuhlilla

15.6.2014

Eilen jo mainitsinkin, että olemme tänään menossa juhlimaan sukulaistytön rippijuhlia. Juhlalook syntyi vanhoista vetimistä: Massimo Duttin tummansinisestä mekosta ja Minna Parikan Roseum kengistä (adlink) sekä samaan sarjaan kuuluvasta pikkulaukusta. Tai minulla se ajoi pikkulaukun asemaa, vaikka se virallisesti lienee lompakko

Kotimatka koittaa pian ja sitten kiireenvilkkaa työhommien pariin..

Mukavaa sunnuntaita ja terveisiä kauniin Suomen suven keskeltä!


Dress: Massimo Dutti
Wallet: Minna Parikka Deco Large Wallet Multicolour

Punaisessa mekossa

10.6.2014

Punainen Tara Jarmonin mekko pääsi tänään ensimmäistä kertaa päälle töihin. Piti nimittäin pukeutua parhaisiin ja ajattelin, että ollaan nyt sitten punaisissa. Jäänpä ainakin kuulijakunnalle mieleen, jos ei muuta, kun kerran esiintymäänkin mennään. Ennen h-hetkeä poikkesin päivämeikissä ja laitoin siitä tuoretta kuvaa Instagramin puolelle, klik.

Silloin kun meikki on tip top, hiukset saa olla hiukan huolettomammin. Se on meikäläisen filosofia. Ettei vaan tule liian sellainen kammattu fiilis. Mitä pidempään meikin teko kestää, sen vähemmän aikaa saa mennä kampaukseen. Päässä siis tunnin meikki ja hiuksissa kahden minuutin kampaus.  

Mekko taitaa olla tällä areenalla jo kolmatta kertaa, mutta onhan se kyllä varmasti sen arvoinen. 





Dress: Tara Jarmon
Heels: Peter Kaiser
Makeup by Inglot

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Hint of army -style

8.6.2014

Sunnuntaitervehdys. Mahtava viikko taas takana ja erittäin mielenkiintoinen viikko myös edessä. Köpiksen reissu nimittäin kolkuttelee taas nurkan takana ja se tietää sitä, että tänään sunnuntaina avataan etäyhteys työkoneelle ja aletaan paiskia töitä. No, onneksi sää ei ole täällä Helsingissä kummoinen.

Säistä puheenollen, olin perjantaina Tahkolla työreissulla ja siellä oli lähes sietämättömän kuuma keli. Taisipa 30 asteen rajakin rikkoutua ja lauantaiaamun 23 astetta tuntui sen rinnalla vilpoiselta. Helsinkiin laskeuduttua oli vaihdos suorastaan käsittämätön: vettä satoi, villapaidat oli kaivettava esiin ja rotsi niskaan. Ei puhettakaan hellekeleistä!

Kuopion tuliaisina voisi mainita vaikkapa liekehtivät nilkat.. Ne on paiseita ja kiljuvan punaisia mäkäräisen puremia täynnä, eikä oloa helpota ollenkaan se, että niitä on vaan pakko raapia. Kai se on uskottava, että asioilla on aina puolensa - se, että saa viettää työpäivää ulkona, mahtavassa helteessä, keveissä vaatteissa, tarkoittaa toisaalta sitä, että kaikki paljaat ruumiinosat on olleet kaikenmaailman ötököitten ruokalistaa. 

Sunnuntai joka tapauksessa alkoi oikein mukavissa merkeissä, kun lähdimme puoliskon kanssa sunnuntaibrunssille keskustaan. Oletteko muuten noteeranneet Aleksanterinkadulla pienenpientä poikkeuksellisen matalaa rakennusta, melkein Stokkan vieressä? Siinä korkeampien rakennusten puristuksessa olevassa pikkuruisessa "talossa" sijaitsee minun yksi lempparibrunssipaikka, pienenpieni Café & Roastery La Torrefazione. Suosittelen kokeilemaan! Instagramin puolelle päivitin otoksen kyseisestä brunssihetkestä, eli käykäähän kurkkaamassa (klik).

Brunssiasuna oli kolean aamupäivän johdosta maiharilla kuorrutettu asu. Vai mikäköhän virallinen nimike kyseiselle takkilajikkeelle lienee.. Enihau. Minun armeijamaihari -mieltymykseni kumpuaa  jo kaukaa lapsuudesta. Saimme nimittäin velipojan kanssa Saksan armeijan tunnuksilla varustetut takkimme, kun vietimme koko perhe lapsuuskesää siellä seuduilla. Ne ostettiin jostain armeijan ylijäämävarastolta, jossa niitä oli kait tuunattu lapsillekin sopiviksi. Ne oli ihan mielettömän hyvän näköiset jo silloin. Muistan, kuinka yhdistelin maskuliinista armeijatakkia jo tuolloin hyvin tyttömäisiin juttuihin - hameisiin, pikkuballeriinoihin jne. Ihan kuten tänäkin päivänä.

Ameijahenkinen takki taitaa olla kestomuotijuttu, jossa ainakin minulle mieluisin lopputulos syntyy nimenomaan kontrasteja käyttämällä. 

Kotoilusta, sunnuntailenkistä sekä valitettavasti työjutuista on tämä sunnuntai tehty. Oikein leppoisia hetkiä teillekin!

Mitä muuten tykkäätte asusta? 
Ja mikä on Sinulle se mieluisin sunnuntaibrunssipaikka? 
Olisi tosi kiva kuulla!






Jacket: H&M
Shirt: Zara
Trousers: Armani
Shoes: Paul Green (Sokos)
Bag: Louis Vuitton
Sunglasses: Ray Ban

Häälahja ystävälle

4.6.2014

Kesän juhlakausi starttasi jo viime viikonloppuna, kun ylioppilasjuhlia juhlittiin monessa kodissa. Rippijuhlia tulee eteen pitkin kesää, on häitä ja syntymäpäiviä, valmistujaisia, kesän grillijuhlia ja mitä kaikkea. Asuntojakin ihmiset vaihtavat kesän aikana, kun pihat on asunnoissa kauneimmillaan. Ja asunnonvaihdokset tietävät tietysti tupaantuliaisia. Juhlia siis juhlien perään eli mikäs sen mukavampaa. 

Juhlat tarkoittavat monella tapaa myös päänvaivaa eli naisille ne kaikkein tyypillisimmät kaksi suurinta kysymysmerkkiä on tietysti: Mitä laittaa päälle ja mitä viedä lahjaksi.

Eräs ystävä viettää viikonloppuna hääjuhliaan ja pitkällisen ideoinnin tuloksena päädyin hankkimaan tällä hetkellä niin kovin muodikkasta Arne Jacobsenin Desingn Letter -mallistoa. Kuppien osalta valitut kirjaimet symboloivat tietysti hääparia itseään. Kuppien lisäksi pakettiin sujahti puiset kannet niihin ja sarjaa täydentää vielä astiapyyhkeet. Pakkauksessa on muuten kaksi, tässä tapauksessa turkoosia pyyhettä mustilla kirjaimilla.

Ihana sarja ja ihana lahja, josta minä saajana ainakin ilahtuisin! Sellainen lahjahan on kiva antaa.

Hyviä lahjaideoita otetaan vastaan, koska tämä samainen ongelma on edessä varsin usein! 
Mitä siis suosittelisit tai siis mitä Sinun antamaan kesän juhlien lahjapakettiin sujahtaa?

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.