Hau hau

19.4.2014

Terveisiä Itä-Suomesta pääsiäisen vietosta! Kelit on olleet täälläkin aurinkoiset, vaikkakin öiseen aikaan on vielä ollut jokunen pakkasaste. Ihan hyvä, sillä tänäkin aamuna Saimaan jäältä tuli bongattua pilkkijä aamuiseen aikaan. Mikäköhän muuten pilkkijöillä oikein ajaa uhmaamaan luonnon mahtia keväisille hennoille järvenkuorille? Voiko kalojen pyydystämiseen liittyvät tunteet olla jotain niin tavoittelemisen arvoista, että niiden nimissä kannattaa vaikka uhrata oma henkensä? Se mysteeri ei ole minulle vielä oikein avautunut..

Toinen (joskin aivan toisella tavalla) jännä asia on koiranäyttelyt. Sielläkin näkee (ihan kuten kevätjärvien jäillä) harrastukseensa hyvin intohimoisesti suhtautuvia ihmisiä. Ja minusta ihmiset, jotka suhtautuvat intohimoisesti johonkin asiaan, ovat jollain tapaa energisempiä ja onnellisempia, ehkä jopa vapaampia. 

Minä siis kävin tänään koiranäyttelyssä Imatralla, kuten taas Instagramin puolella jo teille kerroin. Huh, miten paljon siellä olikaan sekä ihmisiä että koiria. Ja millainen muotinäytös kehissä pyöriikään! Koiriensa esittelijät ovat nimittäin pukeutuneet hyvin viralliseen tyyliin, naiset pääasiassa jakkupukuihin ja miehetkin kauluspaitaan ja pikkutakkeihin. 

Tavoitteena oli nähdä heti aamusta kehään astuvat pienet pomppukoirat eli Pomeraniat. Pomeranian kiinnostaa rotuna sen tähden, että meille on tässä ehkä kesän aikana tulossa sellainen, jos kaikki menee niinkuin pitää:) Pentujen pitäisi nimittäin syntyä toukokuun alussa ja jos sieltä tupsahtaa maailmaan poikakoira, se päätynee meille kutakuinkin heinäkuun alkupuolella. Paljon on siis vielä jossittelua ilmoilla, koska luontohan nämä asiat lopulta päättää.

Koiran hankintapäätöksen tekeminen ei tietystikään ole ollut mikään hetken mielijohde, vaan se on suuruusluokaltaan sellainen asia, jota on sulateltu ja pyöritelty jo pitkään. Se vaatii kaikkien perheenjäsenten sitoutumista, jokaisen vastuun ottamista uudesta perheenjäsenestä ja tietysti myös taloudellisia uhrauksia pitkin koiran elinkaarta. Ja lopulta myös luopumista siitä joskus tulevaisuudessa.

Olenkohan maininnut täällä blogissa, että minulla on joskus nuoruudessani ollut perhoskoira? Koska tiedän, mitä elämä on pienen koiran kanssa, niin oli jotenkin helppo päätyä sellaiseen tälläkin kertaa. Pomeranian taas rotuna viehättää, koska sen kerrotaan olevan suhteellisen terve, pitkäikäinen ja uskollinen omistajaansa kohtaan oleva rotu. Pomeranian kuuluu kääpiöpystykorvien sukuun eli sehän on vahtikoira, joka saattaa puuttellisesti koulutettuna olla kovakin haukkuja.  

Voisin höpötellä näitä koirajuttuja vaikka miten paljon, mutta säästellään vielä teitä, joita asia ei välttämättä niin kiinnosta:) Eikä vielä oikein ole mitään kerrottavaakaan.

Tässä nyt kuitenkin muutamia kuvia tämän päiväisestä muoti- tai siis koiranäyttelystä. Niin ja mukavaa pääsiäisen aikaa! 







16 kommenttia:

  1. Pomeranian on ollut poikani lempikoirarotu jo pitkään. Ja luulenpa, että joskus hän sellaisen vielä hankkiikin. Sitten, kun on opinnot päätöksessä ja elämä vakiintunut;) Toivotaan, että luonto on suosiollinen ja saatte pienen poikakoiranne!
    Oikein hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady sitä samaa myös Sinulle:) Pomeranianin pentuja syntyy yllättävän vähän ja niitä joutuu tyypillisesti odottamaan aika pitkään. Meillä ei ole tämänkään asian suhteen mitään kiirettä:) Kyllä sen aika vielä tulee.

      Poista
  2. Toivon kovasti, että koiraprojektinne onnistuu. Näyttelyintoni on tainnut tyystin lopahtaa, en enää edes seuraa tuomareitakaan. Nyt kun kaksi pääsisi ilmaiseksi, voisikin aktivoitua johonkin lähinäyttelyyn - jos jaksaa. Tosin Skotin hännällä ei paljoa näyttelyyn ees ilkiä mennä, niin harva se nykyään on. Meidän kasvatustyö taitaa jäädä 17 pentueeseen, aika aikaansa kutakin.

    Mukavaa pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis 17 pentuetta! Sehän on ihan mahdoton määrä eli olette olleet kyllä asiaan vihkiytyneitä:) Ymmärrän hyvin, että sekin aika tulee tiensä päähän ja tilalle tulee tietysti muita koirajuttuja:) Oikein mukavia pyhiä myös teille sinne Pauska ja hyviä vointeja<3

      Poista
    2. Kiitos samoin, torstaita odotellessa :)
      Pentueita oli noin viidentoista vuoden aikana yksi, maksimissaan kaksi / vuosi ja yhdet teetätettiin kahden ekan koiramme kasvattajan luona, kyseessä oli sijoitusprojekti, mutta meidän kennelnimelle sekin pentue tuli. Nykyiset koirat ovat jo iäkkäitä ja nartuilta on kohdut leikattu pois. Agilityä harrastellaan omaksi ja koirien iloksi :): Parilla tutulla on pommeja ja se on kiva rotu.

      Poista
  3. Ihanan näköinen se ainakin on. Toivottavasti saatte pennun! Hyvää pääsiäisen jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Dahlia - oikein leppoisaa pääsiäisen aikaa myös teille sinne uuteen kotiin <3

      Poista
  4. Meillä on ollut pitkään mietinnässä kissan (tai itse asiassa kerralla kahden kissan) ottaminen. Lapsille on luvattu tietty takaraja, joka alkaa lähestyä vinhaa vauhtia. Päätös lemmikin hankkimisesta on kyllä iso asia, ja sitä pitääkin miettiä tarkkaan. Tiedän lapsuudenkodista, kuinka ihania lemmikit (kissat) ovat, mutta kuitenkin se vastuu ja sitovuus vähän hirvittää. Toisaalta tietää, että lemmikki hurjasti iloa ja lämpöä arkeen.

    Teillä päätös on jo pidemmällä. Toivottavasti pentueeseen syntyy poika, ja saatte oman pentunne kesällä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kotieläinasiat taitaa tulla jossain vaiheessa esiin kaikissa lapsiperheissä:) Meilläkin on pidetty jos jonkinlaisia "näyttökokeita" matkan varrella ja viety ajatustasolla asiaa hyvinkin haasteellisiin olosuhteisiin. Vaakakupissa on tosiaan molemmilla puolilla paljon tavaraa ja kun tilanne on sellainen, että siellä positiivisella puolella on enemmän painoa kuin vastakkaisella, voi asiaa alkaa harkita vähän vakavammalla tasolla.

      Meille muuten tarjottiin jo 12 viikkoista tyttöpentua, mutta kun olemme päättäneet, että tyttökoiraa emme hanki, niin se päätös piti. Toisaalta kesä on täydellistä aikaa koiran hankinnalle ja se tietysti myös vaikutti asiaan. Kyllä tuloajankohdankin täytyy olla just sopiva, eikä sellainen, kuin meillä tulee toukokuu olemaan.. Focuksen pitää olla pennussa 100% eikä sinne päin:)
      Onnea teille kissan tai kissojen hankintaan, joka selvästi on jossain vaiheessa teilläkin ajankohtainen:)

      Poista
    2. Minäkin luulin aina, että jos meille tulee koira, niin poika sen olla pitää. Viisaammat kertoivat kuitenkin, että tyttökoira on helpompi kouluttaa ja monella muullakin tapaa helpompi. Taloon tulikin tyttökoira ja olemme olleet tyytyväisiä. Joskus nuorempana omistin uroksen ja sen kiihkeät yritykset pehmoleluja, jalkoja tms. kohtaan olivat aika rasittavia. Pienen narttukoiran juoksukin menee niin, ettei sitä aina edes huomaa :)

      Poista
    3. Kiitos hei tästä mielenkiintoisesta kommentista! Otankin asian kasvattajan kanssa esiin, koska olen vaan niin jumiutunut ajatukseen poikakoirasta.. Mukavaa kesän odotusta Sinulle:)

      Poista
    4. Minulla on ollut useampi uros ja yksi narttu. Voin sanoa, että urokset ovat olleet kaikin puolin paljon helpompia kuin narttu ja ikinä en enää aio ottaa narttukoiraa. Toisille ihmisille urokset sopii paremmin kuin nartut ja toisille päinvastoin. Toivottavasti saatte toivomanne pennun :)

      T. Kahden uroksen omistaja

      Poista
  5. Täälläkin on koirakuume, mutta järki ja taloudellinen tilanne (sekä poikaystävä) onneksi lykkää koiran hankintaa kauemmas tulevaisuuteen. Toivottavasti te saatte pienen pommipoikanne kesällä :)

    Mulla on onneksi kotona kissat, jotka sopii tän hetkiseen elämäntyyliin hyvin ja omia kasvattipentuja pitäisi tulla taas ensi talvena muutamaksi kuukaudeksi ihastuttamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinihminen on vaan aina eläinihminen:) Ei sille mitään voi..

      Poista
  6. Hei BW, blogissani on sinulle haaste http://kaisanmukana.blogspot.fi/2014/04/kysymyksia-ei-vastauksia-ja-haaste.html. Toivottavasti ehdit tarttua siihen.

    VastaaPoista
  7. Hauskan näköinen sessu :) Vaikka koiran omistaminen vaatii paljon, antaa se vielä enemmän. Tuossa aiemman kommentoijan kanssa olen jokseenkin samaa mieltä tyttökoiran (yleensä) pehmeämmällä luonteella. Oma kokemukseni on tosin isosta rodusta, jolloin poikakoiran vahvempi luonne tietysti korostuu fyysisen voiman ansiosta. Olen elämäni aikana omistanut 2 poika- ja 3 tyttökoiraa. Päätimmme, että niin kauan kun lapset ovat pieniä (no, nyt nuorinkin on jo 6v), pitäydymme nartuissa helpomman hallittavuuden takia.

    Ps. Tulepa katsomaan joskus palveluskoirakehien reunalle, siellä painellaan lippis vinossa lenkkareissa ja farkuissa, välillä verkkaritkin tuntuisivat koirien rinnalla juostessa paremmalle vaihtoehdolle :)

    VastaaPoista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.