Musta cross body Fendiltä

27.4.2014

Minulla on oikeastaan aina mukanani jonkinlainen cross body -laukku. Siis sellainen, että sen sen saa heitettyä olan yli ja se kulkee ikäänkuin itsestään mukana, ilman minkäänlaista ylimääräistä vaivaa. Sinne pitää mahtua lompakko, kännykkä, huulipuna, pieni peili, avaimet, HSL:n matkakortti ja jotain muuta pientä välttämättömyyttä.

Louis Vuittonoin Eva on ollut ihan mahdottoman hyvä ostos. Se on kooltaan ja malliltaan ollut juuri minun tarpeisiin sopiva. Se on kantohihnaa vaihtamalla mukautunut niin arkeen kuin juhlaan ja onhan se todellakin ollut mukana ihan kaikkialla.  

Ruskean Evan rinnalle olen kuitenkin kaivannut mustaa vastaavaa ja vaihtoehtoja googlettelemalla löysin Fendin mallistosta sopivan hienostuneen, mutta kuitenkin käytännöllisen Mini Pouchin. Ei muuta kuin katsomaan, josko Helsingin uudistuneesta Luxbag -liikkeestä sellainen löytyy. Ja siellähän niitä oli, ja väriskaalakin oli varsin kattava! 

Minusta cross body -laukku kuuluu naisen vaatekaapin asusteosaston välttämättömyyksiin ja sellainen kannattaa ehdottomasti hankkia, jos ei vielä sellaista omista. 

Tässä siis minun ratkaisuni mustan cross body -laukun tarpeisiin. Siinä hän nyt on:)

Nyt kuitenkin kiireen vilkkaa pakkaushommiin ja ilman muuta tämä kaunokainen lähtee itseoikeutetusti matkalle mukaan! 


Something cute at home

26.4.2014

No jopas taas vierähti aikaa, kun olen täällä blogissa viimeksi vieraillut.. Olen nimittäin ollut vapaa-ajalla nenä kiinni kirjoissa ja erilaisten harjoitustöiden parissa, jotta saisin huomenna starttaavasta Sveitsin matkasta taas mahdollisimman paljon irti. 

Aika hurjan hyvä fiilis, koska olen valmistautunut tällä kertaa fiksummin kuin edellisellä kerralla. Ja että valmistautuminen alkaa olla nyt suoritettu. Viimeksi, kun valmistauduin edellistä koulutusjaksoa varten, en tietenkään tiennyt, mitä tuleman pitää ja haparoin vähän kaikkea. Nyt, kun suunnilleen tiedän, mitä odottaa, olen ehkä/toivottavasti osannut keskittyä oikeisiin asioihin. Erityisesti erilaiset pohdistelutehtävät on tällä kertaa huolella valmisteltuja. Huolellinen valmistautuminen takaa myös sen, että saan kahden viikon jaksosta mahdollisimman paljon irti. Haluan keskittyä jokaikiseen päivään ja tuntiin ja imeä taas itseeni niin paljon viisautta ja fiksuutta kuin vain suinkin kykenen. Tämä on kuitenkin ainutkertainen tilaisuus.

Tiedän, että tulevat kaksi viikkoa tulee olemaan sekä fyysisesti että erityisesti henkisesti rankkoja aikoja. Edellisen jakson aikana yhden viikon työtuntien määrä oli huikeat 92, enkä usko, että tälläkään kertaa tullaan juurikaan fiilistelemään kauniita maisemia.. Siellä todellakin testataan ja vieläpä ihan tietoisesti sitä, miten ihminen käyttäytyy, kun hänet viedään äärirajoille - erityisesti väsymyksen tilaan. Oli mielenkiintoista seurata viimeksi, kuinka jotkut ihmistyypit ei oikeasti kestä sellaista, vaan käyttäytyminen muuttuu jotenkin hallitsemattomaksi. Onneksi minä en lukeudu heihin:)

Puolittainen blogitauko jatkuu siis vielä muutaman viikon ajan ja sitten kenties voin taas panostaa tänne blogimaailmaankin paremmalla ajalla.  Ja ottaa osaa taas erilaisiin inspiroiviin tilaisuuksiin ja mahdollisuuksiin, mitä aina silloin tällöin minullekin tarjoutuu. Instagramin puolella (klik) olen ehkäpä aktiivisempi, eli jos reissu kiinnostaa, niin tervetuloa Instagramin kautta mukaan!

Mutta siis, se mitä tulin kertomaan, tai esittelemään tällä kertaa, liittyy meidän uuden kodin pieniin kivoihin käsityöjuttuihin. Tykkään näistä kivoista yksityiskohdista ihan mielettömästi. Ne ovat joko kulkeneet tai tulevat kulkemaan mukanani foreverandever, jos vain kestävät särkymättä. 


^Tässä ensimmäisessä kuvassa on vähän näkymää meidän valoa tulvivasta uudesta kodista. Kuulostaa ihanalta, mutta todellisuudessa valon ja ikkunoiden runsaudessa on kyllä myös omat haasteensa.. Kuvasta myös näkee osviittaa kotimme pohjaratkaisun runsastasoisuudesta. Meillä on tosiaan kuusi tasoa eli portaat on todellakin hallitsevassa roolissa. Lisäksi kuvasta näkee hissikuilun takana olevan paprikanpunaisen tehosteseinän, joka lopulta oli aika näkymätön pieni efekti, mutta siis todella kiva sellainen. 


Mutta se pieni käsityöjuttu - se on tietenkin tuo toistaiseksi vielä lattialla oleva SuperSuperSuloinen värikäs tiputaulu, jossa oikeasti minun silmäni ja sieluni lepää! Se on minulle hyvin hyvin rakas ja tärkeä, koska se on pienen 8-vuotiaan tytöntyllerön vuosi sitten tekemä. Aitoa naivistista taidetta siis. Siinä on ihan prikulleen samaa paprikanpunaista kuin vieressä olevassa seinässäkin, eli se sopii kyseiseen paikkaan ihan täydellisesti. Jotenkin se täytyisi vielä saada seinään ripustettua, joko tarroilla tai sitten poraamalla seinään reikä. Onko teillä muuten kokemuksia tarroilla kiinnittämisestä?  Olisi mielenkiintoista kuulla vinkkejä!



^Tämä Woodnotesin maton kanssa hyvin yhteensopiva sipurirasia on myös käsityötä ja tykkään siitäkin ihan mahdottomasti. Minusta käsityön pitääkin näyttää käsityöltä, eikä kaupasta ostetulta ja tämä rasia edustaa kaikkea sitä. Säilytän siellä sipulit eli kyllä se on ollut ihan käyttöesineenä ja sitä myöten tuo kivasti kontrastia meidän snadisti kliiniseen ympäristöön. 

^Kolmas ihana käsityö on tämä saunassa majaansa pitävä pariskunta Nipa ja Saimi. Heidän nimensä on kaiverrettuina pohjaan eli en ole ihan itse heitä nimennyt. Sain tämän pariskunnan tupaantuliaislahjana hyvältä ystävältäni jo edelliseen kotiin ja tottahan he tännekin muuttivat kanssamme. Tuntuvat vieläpä oikein hyvin viihtyvän:) Tykkään heistäkin ihan mahdottomasti ja tässäkin käsityössä minun silmäni lepää. He ovat muuten kotoisin pienestä käsityöpuodista Lahden satamasta, mutta siis 100% suomalaista käsityötä.

Tässäpä tällä kertaa kuulumiset ja vähän fiiliskuvia kotoa. Minä tosiaan starttaan huomenna taas kulkuni kohden Geneveä ja sieltä puksuttelen junalla Lausanneen kohden Genevejärven rantaa. Vaikka ei sillä ympäristöllä ole niin väliä, koska fokus tulee koko reissun olemaan vain ja ainoastaan opinnoissa. Niin oli viimeksikin. 

Nähdään tosiaan Instagramin puolella ja oikein ihanaa alkavaa toukokuuta teille kaikille <3!

Hau hau

19.4.2014

Terveisiä Itä-Suomesta pääsiäisen vietosta! Kelit on olleet täälläkin aurinkoiset, vaikkakin öiseen aikaan on vielä ollut jokunen pakkasaste. Ihan hyvä, sillä tänäkin aamuna Saimaan jäältä tuli bongattua pilkkijä aamuiseen aikaan. Mikäköhän muuten pilkkijöillä oikein ajaa uhmaamaan luonnon mahtia keväisille hennoille järvenkuorille? Voiko kalojen pyydystämiseen liittyvät tunteet olla jotain niin tavoittelemisen arvoista, että niiden nimissä kannattaa vaikka uhrata oma henkensä? Se mysteeri ei ole minulle vielä oikein avautunut..

Toinen (joskin aivan toisella tavalla) jännä asia on koiranäyttelyt. Sielläkin näkee (ihan kuten kevätjärvien jäillä) harrastukseensa hyvin intohimoisesti suhtautuvia ihmisiä. Ja minusta ihmiset, jotka suhtautuvat intohimoisesti johonkin asiaan, ovat jollain tapaa energisempiä ja onnellisempia, ehkä jopa vapaampia. 

Minä siis kävin tänään koiranäyttelyssä Imatralla, kuten taas Instagramin puolella jo teille kerroin. Huh, miten paljon siellä olikaan sekä ihmisiä että koiria. Ja millainen muotinäytös kehissä pyöriikään! Koiriensa esittelijät ovat nimittäin pukeutuneet hyvin viralliseen tyyliin, naiset pääasiassa jakkupukuihin ja miehetkin kauluspaitaan ja pikkutakkeihin. 

Tavoitteena oli nähdä heti aamusta kehään astuvat pienet pomppukoirat eli Pomeraniat. Pomeranian kiinnostaa rotuna sen tähden, että meille on tässä ehkä kesän aikana tulossa sellainen, jos kaikki menee niinkuin pitää:) Pentujen pitäisi nimittäin syntyä toukokuun alussa ja jos sieltä tupsahtaa maailmaan poikakoira, se päätynee meille kutakuinkin heinäkuun alkupuolella. Paljon on siis vielä jossittelua ilmoilla, koska luontohan nämä asiat lopulta päättää.

Koiran hankintapäätöksen tekeminen ei tietystikään ole ollut mikään hetken mielijohde, vaan se on suuruusluokaltaan sellainen asia, jota on sulateltu ja pyöritelty jo pitkään. Se vaatii kaikkien perheenjäsenten sitoutumista, jokaisen vastuun ottamista uudesta perheenjäsenestä ja tietysti myös taloudellisia uhrauksia pitkin koiran elinkaarta. Ja lopulta myös luopumista siitä joskus tulevaisuudessa.

Olenkohan maininnut täällä blogissa, että minulla on joskus nuoruudessani ollut perhoskoira? Koska tiedän, mitä elämä on pienen koiran kanssa, niin oli jotenkin helppo päätyä sellaiseen tälläkin kertaa. Pomeranian taas rotuna viehättää, koska sen kerrotaan olevan suhteellisen terve, pitkäikäinen ja uskollinen omistajaansa kohtaan oleva rotu. Pomeranian kuuluu kääpiöpystykorvien sukuun eli sehän on vahtikoira, joka saattaa puuttellisesti koulutettuna olla kovakin haukkuja.  

Voisin höpötellä näitä koirajuttuja vaikka miten paljon, mutta säästellään vielä teitä, joita asia ei välttämättä niin kiinnosta:) Eikä vielä oikein ole mitään kerrottavaakaan.

Tässä nyt kuitenkin muutamia kuvia tämän päiväisestä muoti- tai siis koiranäyttelystä. Niin ja mukavaa pääsiäisen aikaa! 







Harmaata ja punaista

15.4.2014

Instan puolella jo kerroinkin, että kävin taas viime viikolla pikaisen päiväreissun Kööpenhaminassa. Paluukyyti takaisin kotiin starttasi illalla vasta klo 21.30 mikä tarkoitti sitä, että lentokenttäaikaa jäi vähintäänkin kiitettävästi. Tuli siis kierreltyä taas vaihteeksi niitä lentokenttäbutiikkeja..

Tämä päällä oleva kevyt, rento mekko on tuolta kyseiseltä reissulta peräisin, Saint Tropezin liikkeestä tarkemmin sanottuna. Jakun kanssa käytettynä se soveltuu mainiosti myös työkäyttöön, vaikkakin ihan erityisesti ajattelin tulevaa kesää, jolloin tämmöinen väljä mekko on mitä mainioin kesäkelien asu.

En millään malttanut olla yhdistämättä mekkoa uusiin punaisiin kaunokaisiin. Metallinhohteisia punaisia korkkareita täydentää Lumenen samanvärinen kynsilakka eli siinäpä se asu kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kunhan kelit tästä vielä hiukan lämpenee, heitän vaan nahkarotsin niskaan ja pistän menoksi. Töihin eli "virallistamisen" nimissä voisin yhdistää mekon vaikkapa kanariankeltaisen jakun kanssa. 

Semmoinen mekko ideoineen tällä kertaa. Mukavaa viikon jatkoa teille!







Dress: Saint Tropez
Heels: Roberto Festa
Watch: Michael Kors
Bracelet: Cailap

Uutta kotona - Woodnotesin matto

13.4.2014

Vaikka olen tietysti kiinnostunut Hulluista Päivistä, välttelen sinne menemistä ainakin ruuhka-aikoihin. Mieluummin olen ilman kyseisiä tarjoustuotteita, kuin lähden paikan päälle jonottamaan. Mieluummin tilaan verkon kautta ja haen tavarat noutopisteestä, tai sitten suostuttelen jonkun vapaaehtoisen asialle. 

Tällä kertaa löytyi vapaaehtoisia, jotka varasivat minulle keskiviikkona myyntiin tulleen Woodnotesin paperinarumaton. Se tuo minusta kivasti väriä keittiöön ja saanpa siitä napattua kivan keltaisen jonkinmoiseksi tehosteväriksi muuallekin keittiön sisustukseen. 

Tänään sunnuntaina Hulluilta Päiviltä löytyy vielä jokunen kappale näitä samaisia Woodnotesin paperimattoja, eli jos olet kiinnostunut, niin tässäpä linkki tähän kohteeseen. Matto löytyy Hullujen Päivien kuvaston sivulta 64. Oman mattoni koko on 80 x 200 cm.

Artekin jakkaroita meillä on muuten ollut niin kauan kuin muistia riittää. Niitä on pinottuna ollut milloin varastossa milloin käytössä. Ne on ihan mahdottoman käteviä vaikkapa yläkaappeihin kiikkuessa tai ihan vaan täydennystuoleina ruokapöydän ympärille runsaslukuisalle kahviporukalle.

Artekista tulee mieleeni lapsuudenajan muistot, kun 8 tai 10 -vuotiaana sain omaan huoneeseeni uuden sisustuksen. Vanhemmat ostivat sinne kaksi Artekin sänkyä ja Artekin ihan mahdottoman ison koulupöydän. Ja ne näyttää edelleen todella hyviltä! Siinä on merkki, jonka muotokieli on kohdillaan.




Viikon officiaalit - valkoista ja sinistä

12.4.2014

Ne lauantait, kun agendalla ei ole mitään suunniteltua, on ihan parhaita. Aamulla kun herää, olo on hurjan energinen ja tuntuu, että edessä on päivä, jolle ei loppua näy. Tänäänkin suunnittelin maalaavani pari seinää, hakevani kehyksiä tauluille, laittavani (tai siis laitattavani) ne seinälle, siivoavani, laittavani ruokaa, leipovani, käyväni Hulluilla Päivillä, lenkkeileväni ja tietysti myös lukevani enemmän kuin viikon aikana yhteensä. 

Niinpä niin. 

Päivää on tietysti vielä jäljellä, mutta niin on suunniteltua listaakin.. Pääasia agendattomissa lauantaissa on, että silloin saa tehdä mitä huvittaa. 

Nyt minä kuulkaas suljen koneen, toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa viikonlopun jatkoa ja lähden ehkä lenkille. Tai sitten en.

Dress: Banana Republic (vastaava täältä)
Cardigan: H&M (vastaava täältä)
High heels: Zinda (vastaavat täältä)
Watch: Michael Kors (täältä)
Bracelets: Banana Republic and Cailap
(linkit ovat mainoslinkkejä)





Party dressing

6.4.2014

Viikko on taas hujahtanut ohitse ja tekemistä riittää. Tänään sunnuntaina suunnittelin käyttäväni päivän ihan tyystin omiin hommiini - lukien ja siivoten sekä blogiakin pitkästä aikaa kirjoittaen. Viettää siis viikon ainoaa päivää vailla ajastettua ohjelmaa, se oli päivän "master plan". No, eihän se niin mennyt, vaan yhtäkkiä yllättäen löysin itseni (siis voitteko kuvitella) - jumalanpalveluksesta! Niin, viettämästä harrasta hetkeä, kuuntelemasta huolella valittuja sanoja, veisaamasta virsiä, seisomaannousua ja istuskeluakin välillä harjoittaen ja kaiken kukkuraksi - ehtoolliselta! No, kaikkea voi sattua, kun kaikkea vaan sattuu:) Sielua on nyt ravisteltu ja olo on vähintäänkin puhdistautunut. Päivähän ei oikeastaan olisi voinut alkaa paremmin.

Eilen lauantaina poikkesin Messukeskuksessa Oma Piha, Oma Koti ja Sisusta -messuilla. Olin erityisen kiinnostunut tietysti Sisustus -osuudesta, yllätys yllätys. Yläkerran parvekkeen lattiamateriaaliin kävin myös katsomassa ideoita, koska kaipaisin sinne sellaista olohuone -henkeä. Se ei minusta oikein synny UMP:n Profideck -materiaalilla eikä kyllä laatoillakaan. Puulattian jatkuva hoito ei innosta, koska tiedän, että se vaan ei onnistu. 

Oli lopulta ilahduttavaa huomata, että vaihtoehtoja (poissulkevista kriteereistäni) huolimatta löytyy.

Messutuliaisina oli muuten pari kukkakimppua, vastapaistettuja karjalanpiirakoita ja litra tuoreita, espanjalaisia mansikoita..

Messujen jälkeen oli vuorossa Mariela Sarkiman paljon etukäteen huomiota saaneen Hair Bible -kirjan (ad link) julkkaribileet Hotelli Klaus K:ssa. Olimme siellä yhdessä Marjukan kanssa, kuten ehkä huomasitte jo Instagramin kautta. Mukavaa oli ja täytyypä sanoa, että illan kuningatar oli varsin kauniina! Kuten myös kaikki hänen juhlavieraansa. Voisin melkein veikata, että tapahtuman kuvia tulee löytymään Marielan virallisilta Facebook -sivuilta eli tästä näin, klik.

Asukuvat on demonstroitu tänään, kirkonmenojen jälkeen, koska eilen en yksinkertaisesti ehtinyt sitä tehdä. Meille nimittäin ilmestyi yllätysvieraita siinä illan mittaan paristakin eri osoitteesta. Meinasi omakin valmistautuminen tuottaa hieman haasteita.

Tässä kuitenkin illan asu kuvattuna meidän ihanan valoa tulvivassa keittiössä. EDIT: Lisättynä eilisillan photocornerissa yhdessä Marjukan kanssa ottamallamme kuvalla:)

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa Teille! 




Dress: Banana Republic
Heels: Roberto Festa
Clutch: Roberto Festa
© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.