Julistehankintoja Bellapuodista

30.3.2014

Olen etsinyt sisustusjulisteita uuteen kotiin, mutta jostain syystä en ole löytänyt mieleisiä - en sitten millään. Monissa sisustusblogeissa on esitelty toinen toistaan upeampia julistetauluja, mutta itse pähkäilen valintojen edessä loputtoman pitkiä aikoja. Jokaisesta löytyy jotain, mikä saa minut epäilemään valintaani. Allposters.fi -sivustolla on tullut vietetty tovi jos toinenkin.. Ehkä kyseisessä osoitteessa on vaan yksinkertaisesti liikaa kaikkea ja sekös saa tämmöisen amatöörisisustajan vähintäänkin hämilleen.

Tänään sitten eksyin lopulta, muutaman googletteluyrityksen jälkeen Bellapuotiin ja yhtäkkiä edessäni oli juuri mieleisiä mustavalkoisia sisustusjuliste -vaihtoehtoja - ei liikaa ja vieläpä sopivan yksinkertaisia. Ja kaikenlisäksi annoin tukeni omalla tilauksellani pienille kotimaisille yrittäjille. Tuntuu hyvältä kantaa kortensa kekoon näin taloudellisesti haasteellisina aikoina.

Bellapuoti on siis varsin uusi ja mielenkiintoinen verkossa toimiva yhteisö, joka on koonnut saman virtuaalikaton alle jo 190 kauneuden ja sisustuksen tuotteiden yrittäjää ympäri Suomen. Vaikka olenkin lukenut Bellapuodin yritysideologiasta talouslehtienkin sivuilta, en ollut juurikaan uhrannut ajatustani yhteisön toimintaideologialle. Sehän on ihan loistava, kun asiaa tarkemmin miettii. Bellapuoti on eräänlainen virtuaalitavaratalo, joka siis kokoaa yhteen kotimaisia pieniä yrittäjiä, joilla ei ehkä kaikilla ole yksinään välttämättä osaamista tai resursseja verkkokaupan ylläpidolle ja sen markkinoinnille. Bellapuodin takaa löytyy paikallismediana tunnettu Hämeen Sanomat ja taitaapa sieltä löytyä samoja tahoja kuin Bellablogienkin takaa. Synergiahyödyt ja -mahdollisuudethan on suorastaan kadehdittavat. 

Jos olisin itse pieni käsityöyrittäjä, harkitsisin liittymistä Bellapuodin riveihin, juurikin synergiaetujen tähden. Jos puolestani olisin Bellapuodin omistaja, käyttäisin media-asetta hyväkseni laajemminkin.

Ai niin, ne julisteet:)

Pöllöjuliste oli minusta niin supersöpö ja aika trendikäskin se lienee. Pöllöjulisteen löydät tästä osoitteesta (klik).

Halusin pöllöjulisteen vierelle jonkin kivan sanonta -julisteen ja tässähän se kaikkein tärkein on sanottuna. Tämän julisteen löydät tästä linkistä.


Pinkki tausta sopii ihan täydellisesti pienen tytöntyllerön huoneeseen. Musta banbi puolestaan on sekä sopivan lapsellinen että väriltään täydellinen kodin muuhun sisustukseen. Söpön bambijulisteen löydät tästä näin, klik.

Julisteet ajattelin kehystää ihan itse (sellaisilla mustilla hennoilla kehyksillä) eli siinäpä minulle ihan sopiva käsityöprojekti. Nyt vaan täytyy malttaa odottaa tilauksen saapumista!

Ja hei, kesäaikakin koitti ihan virallisesti, vaikka yksi kadotettu tunti aiheuttanee pienen, kotimaisen jetlagin, ainakin maanantaiaamuna.. Mukavaa alkavaa viikkoa - siitäkin huolimatta!


Kun näkee vain mustaa ja valkoista

29.3.2014

Mielenkiintoinen viikko taas takana! Kaiken muun menon ja meiningin ohella aloittelin jo hiukan valmistautumisen noin neljän viikon kuluttua koittavaan uuteen kahden viikon opiskelujaksoon. Kaksi viikkoa on jo huilittu ja huono omatunto kolkuttelee ihan jo nurkan takana, jos tahti ei tästä pikkuhiljaa tiivisty. 

Se kirja jonka kadotin, oli myös "kotiläksyä" ja se on hävinnyt ihan täysin. En oikeasti voi ymmärtää, miten ja mihin se hävisi! Muistan kristallinkirkkaasti sen hetken, kun koskin sitä viimeksi ja kymmenen minuutin kuluttua siitä, kirjaa ei löydy mistään. Kukaan ulkopuolinen ei käynyt talossa, eikä kukaan poistunut talosta. Kirjaa ei löydy yhtikäs mistään ja sitä on kuulkaa haettu ja haettu.

No, onneksi saan ensi viikolla toisen tilalle, vaikka ei se mysteeriä ratkaisekaan. Jollain Sirius-planeetalla luetaan nyt varsin kehittävää kirjallisuutta:) Maa kutsuu.

Poikkesin viime viikolla Mangossa ja löysin aivan ihastuttavan uuden kevätpaidan. Vaikka se onkin musta, niin minusta se on silti aika pirteä. Tykkään paidan keveästä olemuksesta, sen rintamus on kiva ja lisäksi se on tarpeeksi löysä ja tarpeeksi napakka hihoistaan. Ja raitahameen kanssa se on vieläpä oikein mainio työasu. 

Vai mitä tykkäätte?

Olin viime viikolla yhdessä hyvän ystäväni Marjukan kanssa Gämp Gallerian iltamissa ja voi että meillä oli kivaa! En ollut nähnyt Marjukkaa sitten Sveitsin matkan eli meillä oli paljon kuulumisia vaihdettavana. Sain tutustua myös hänen hyvään ystäväänsä Eevaan, josta olin kyllä kuullut paljon etukäteen. Wautsi, mikä kansainvälinen tuulahdus maailman metropoleista hän onkaan! Terveiset vaan Eevalle ja kiitos ihastuttavasta seurasta sekä Marjukalle että Eevalle!

Torstai-iltaa olin viettämässä venäläisessä Ravintola Saslikissa (hyvässä seurassa myös) ja täytyy kyllä sanoa, että se paikka ei petä koskaan. Ken tykkää venäläisestä ruoasta, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Annokset on ihan huikeita ja miljöö on hyvin venäläishenkinen, henkilökuntaa myöten. Käykää vaikka testaamassa sen maineikkaat blinit, niin tiedätte mistä hyvät blinit on tehty. Nam! Päivitän vielä muutaman kuvan sen huikeista annoksista omaan Instagram -profiilini, eli käykää pistäytymässä sielläkin.

Nyt minä taidan aloittaa siivoilemisen eli se tavallisen ainutlaatuinen lauantai taas edessä. Iltapäivällä meidän perhekuntakin on taas pitkästä aikaa koossa - me kun olemme tämmöinen kohtuullisen liikkuvaa  sorttia oleva yksikkö. Illalla ehkä Sveitsin tuliais -juustofondueta, nam!

Shirt: Mango
Skirt: Vila
Shoes: San Marina 
Watch: Michael Kors
Sunglasses: RayBan







Black faux leather with blue jeans

23.3.2014

Tämmöisissä vähän ohjelmaa sisältävissä viikonlopuissa on parasta se, että voi vain touhuilla mitä mieleen juolahtaa. Minun tapauksessani ne yllätys yllätys liittyvät jollain tapaa kotiin.

Meillä täällä uudessa kodissa on pääsääntöisesti vanhaan kotiin aikoinaan ostetut huonekalut ja valitettavasti ne eivät sovi enää yhtään uusiin tiloihin. Vanhassa kodissa meillä oli kaksi oleskelutilaa ja niissä molemmissa tietysti sohvat. Nyt kun ne on kannettu tänne uuteen olkkariin, niin ensinnäkin a) ne sohvat ei sovi ollenkaan keskenään yhteen ja b) kokokin niissä on ihan väärä c) väristä puhumattakaan. Noh, kaikki aikanaan.. Luvassa on siis pitkä matka ennenkuin voin sanoa, että kaikki on kohdillaan.. Voisin tehdä ihan oman postauksen ideoista, joita Kaisa Blomstedt esitti huonekalujen osalta. Hän on aika raflaava, totta totisesti!

Paljon on taas tullut tehtyä viikonlopun aikana ja voi että miten ihanaa on keskittyä kaikessa rauhassa ihan vaan kotiasioihin. Kuten varmaan arvaatte, olen vieläkin ihan fiiliksissä ja olo on niinkuin vastarakastuneella:)

Tänään sunnuntaina oli vähän ohjelmaakin almanakassa, kun kävimme sukulaispojan 10-vuotis syntymäpäivillä Paloheinässä. Söimme ihan mielettömän mahtavaa poronkäristystä puikulaperunamuussin ja puolukoiden kera ja tietysti kakkukahvit jälkkäriksi. Nam nam! Asukuvat liittyvät tietysti noihin synttäreihin. 

Ensi viikolla on taas kaikkea kivaa luvassa työpäivien päätteeksi. Maanantaina asennutan jälleen muutamat räpsyttimet silmäosastolle, tiistaina saan rakkaita vieraita tänne kotiin, keskiviikkona näen ihanaa ystävääni, jonka kanssa meillä on vaihdettavana taas monen viikon kuulumiset, torstaina illallistan Saslikissa venäläiseen tapaan jne. Instagramissa (klik) on luvassa vähän tunnelmapaloja viikon varrelta, eli poiketkaa ihmeessä sielläkin.

Viettäkäähän tekin oikein mukava ja sopivan rento sunnuntai ennen alkavan viikon koitoksia. See you next week!




Kodin sydän

22.3.2014

Katsoitteko tänään Marko Paanasen sisustusohjelmaa, joka tuli uusintana ties monettako kertaa? Kaisa Blomstedt oli nimittäin mukana tämän iltaisessa jaksossa ja hänestä tietysti innostuneena päätin kertoa muutaman sanasen meidän kodin sydämen eli keittiön tämän hetkisestä tilasta. Ja vähän myös siitä, miten päädyimme tähän lopputulokseen.

Uuden kodin keittiö ei ole mikään suuren suuri kokonaisuus, koska rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että enhän minä mikään keittiön supersankari ole. Eikä kukaan tämän perhekunnan jäsenistä. Toki kyllähän minä keittiössä viihdyn, mutta ei siellä tarvitse olla mitään kaasuhelloja sun muita hienouksia. Haluan, että siellä on tarpeeksi kaappitilaa, jotta kaiken ylimääräisen saa helposti piiloon. Ja että keittiöstä saa kohtuullisen helpolla siistin näköisen. Kun keittiön on siisti, koko koti näyttää siistiltä - näin minä ajattelen.

En oikein uskaltanut lähteä väreilläkään irrottelemaan, ja sen tähden halusin tällä kertaa ihan valkoisen keittiön. Sellaisen, joka säilyy kauniina ajasta aikaan. Ja joka ei ala muutaman käyttövuoden jälkeen repsottaa ja ikäänkuin ränsistyä. Koska meillä oli edellisestä kodista varsin hyviä kokemuksia italialaisesta Gatto -keittiöstä, päätimme tarkastella sen tämänhetkisiä vaihtoehtoja ja päädyimme tähän lasiovilla varustettuun vaihtoehtoon. Hopeareunukset antaa valkoiselle mukavasti ryhtiä ja tuo muuten kliiniseen ulkomuotoon hitusen eloa. 

Lähes ongelmallisin kohta keittiössä oli välitilan väristä ja materiaalista päättäminen. Ja se oli kuulkaas niin ongelmallinen, että se on edelleenkin tekemättä.. Tosin nyt tiedän, mitä siihen haluan! Ja siitä tulee ihan mielettömän cool. Kaisa Blomstedt nimittäin poikkesi meillä menneellä viikolla ja hän heitti (muiden ideoiden ohella) tähänkin ongelmaan ihan loistavan idean. Se edellyttää hieman "käsityötä", joten toteutus voi viedä kotvasen tovin aikaa. 

Ensimmäisissä piirroksissa keittiö oli muuten U-mallinen. Siis sellainen, että päädyssä oli pelkästään ikkuna ja sen alla taso ja kaapistot. Laskutilaa ja myös säilytystilaa olisi siinä vaihtoehdossa ollut siis hurjan paljon enemmän. Kuten kuvasta näkyy, lopputulos on kuitenkin I-mallinen, ja päädyssä ikkunan sijaan onkin ovi ja ranskalainen parveke. Tämä mahdollistaa sen, että joku päivä siitä ehkä tulee viemään kierreportaat katolle, jonne jossain vaiheessa rakentuu tämmöisen kaupunkiomakotitalon piha, jota ei maan tasalle voi tehdä.  

Keittiön pöytä on uusi hankinta ja se on BoConceptin mallistosta. Se on myös samaista lasia, jota keittiön kaapistotkin ovat. Kaisakin tykkäsi siitä ja se vahvisti tietysti omaa fiilistä. Tuolit on vielä hankkimatta, vaikka Kaisa kyllä tykkäsi näistä vanhoistakin - ne ovat hänen mukaansa hyvällä tavalla eriparia pöydän kanssa. Hän tosin suositteli vähän tuunaamaan tuoleja ja ehdotti, että ne kannattaisi  ruiskumaalata kiiltävällä mustalla maalilla ja että istuinosa kannattaisi päällystää jollain räyhäkkäällä kankaalla. Aika kiva idea, vai mitä! Itse haaveilen joistain muovin ja puun yhdistelmätuoleista, koska nämä vanhat on palvelleet jo ikuisuuden ajan. Mieli tekisi vaihtaa nekin.. Kuten myös pöydän päällä oleva lamppu.

Ainoa erikoisuus keittiössä lienee Boschin kahviautomaatti, joka on samassa linjassa uunin ja mikroaaltouunin kanssa. Sitä tosin ei ole vielä testattu.. On vaan ollut niin paljon kaikkea muuta, mihin perehtyä:) Ja corian -tasosta altaineen pidän myös kovasti. 



Tämmöinen on siis meidän uusi ja ihana keittiö. Jonkinverran asiat on sielläkin vielä kesken, mutta mikäpä kiire tässä on.

Ei keittiötä turhaan kutsuta kodin sydämeksi, koska kyllähän se on se paikka, jossa tulee vietettyä ihan hurjasti aikaa!

Viikon offisiaalit ja ufojuttu

19.3.2014

Viikko on edennyt suorastaan madellen. Pari ensimmäistä päivää meni melkeinpä unissakävelyn merkeissä, ja uupumus parin viikon reissun jäljiltä on ollut osimoilleen käsin kosketeltavan konkreettista. Nyt onneksi alkaa olo olla voiton puolella ja vireystasokin normalisoitua.

Uusi kotikin alkaa olla jo tuttu paikka. Nimittäin ensimmäisten päivien aikana piti aina välillä miettiä, että missäköhän kerroksessa se keittiö olikaan: Pitikö mennä ylös- vai alaspäin. Ja tiedättekö mitä - Tässä talossa on jotain perin outoa. Nimittäin eilen illalla tasan klo 19.37 kosketin viimeisen kerran ja sen jälkeen hävitin yhden kriittisen tärkeän kirjan ihan jäljettömiin. Se oli minulla keittiön pöydällä yhdessä silmälasien ja pikkulaukun kanssa ja varjelin sitä (siis oikeasti!) kuin mitäkin aarretta. Sitten yks kaks se vaan hävisi. Ja etsimme sitä kolmen aikuisen kesken kaksi ja puoli tuntia, eikä löydetty mistään! Vaatekaapit, saunan alusta, roskikset, pyykkikorit, jopa keittiön kaapiston sokkeli irrotettiin tarkistusta varten, jääkaappi, pakastin, sängynalustat - ihan kaikki. Se hävisi kuin tuhka tuuleen ilman että kukaan poistui talosta ulos! Mihin hel….iin se on voinut joutua? 

Saapa nähdä, mistä se lopulta löytyy, mutta ei minulle kyllä näin mystisesti ole koskaan ennen käynyt!  

No mutta. Viikon työasuna on ollut Ralph Laurenin ikisuosikki eli sininen röyhelöpaita ja sen parina nahkahame. Tykkään hyvinkin asussa nimenomaan sen vastakkainasettelusta. Nahkahametta en arvaisi laittaa töihin, ellei yläosassa ole jotain hyvinkin virallista, jos näin voisi asian ilmaista..

Ilta on vielä nuori eli taidan siis vielä hetken yrittää paikantaa sitä hiton kirjaa! Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!



Paita: Ralph Lauren
Hame: Eny

Kotona jälleen - kuulumisia matkan varrelta

16.3.2014

Mitäs tänne blogimaailmaan kuuluu? Kaikki ennallaan?

Muutama viikko vierähti poissa blogimaailmasta ja paljon on tietysti ehtinyt tapahtua sillä välin. Lukuhommat ja kaikenmaailman esseet piti kiireisenä viimeiset viikot ennen Sveitsiin lähtöä ja hetki ennen sinne lähtöä poikkesin vielä päivän reissun Kööpenhaminassa. Sitäkin päivää edelsi pitkällinen valmistelu, koska oli minun vuoroni olla päivän fasilitaattori kuudelle tanskalaiselle "kolleegalle". Heistä muuten yksi oli kanssani myös Sveitsin reissulla.

Heti Köpiksestä palattua aloin valmistella muuttoa uuteen kotiin ja pari fyysisesti rankkaa päivää kului sitä valmistellessa. Muutto sujui lopulta aikalailla suunnitelmien mukaisesti ja alkoi tietysti kaaoksen haltuunotto täällä uusissa tiloissa. Pari päivää ja pari yötä ehdin tutustua elämään uudessa osoitteessa, kunnes oli aika startata parin viikon Sveitsin reissulle. Ei muuta kuin kamat kassiin ja matkalaukku kohden tuntemattomuutta, jota varten olin siis valmistautunut jo monen monta viikkoa - lukien ja muita etukäteistehtäviä tehden. 

Lensin tismalleen kaksi viikkoa sitten Geneveen ja sieltä jatkoin junalla matkaa kohden Lausannea. Koulutus maailman yhdessä arvostetuimmassa business schoolissa Lausannessa starttasi maanantaina ja jännitin tietysti, mitä tuleman pitää. En oikein osannut varautua mihinkään.. 

Reissu oli näin jälkikäteen arvioiden ihan mieletön! Opin niin paljon kaikkea uutta, sekä asia/asiaa että tuntemaan omia heikkouksia/vahvuuksia ja tutustuin ihan mielettömiin ihmisiin ympäri maailman. Välillä tosin tuntui, että mitä pahaa olen tehnyt, että olen joutunut tämmöiseen hullunmyllyyn? Ensimmäisen viikon aikana nimittäin työtunteja kertyi hurjat 92 kappaletta. Eikä siinä ole mukana edes muutamat coctail -tilaisuudet, jotka eivät sinällään olleet pakollisia, mutta ei niistä voinut oikein olla poiskaan. Olin iltaisin niin rättipoikkiväsynyt, että suorastaan kaaduin sänkyyn ja nukuin kuin tukki. En ehtinyt koko reissun aikana potea edes koti-ikävää, koska siihen ei ollut a) aikaa eikä b) oikein edes mahdollisuutta. 

Viimeinen ilta oli ihan huikea! Vierailimme paikallisella viinitilalla, söimme hyvin, joimme viiniä ja lähdimme porukalla bilettämään oikein viimeisen päälle. Seurana oli saudi-arabialaisia öljysheikkejä, venäläinen entinen maajoukkuejääkiekkoilija - nykyinen liikemies, omanilaisia valtion viranomaisia ja huh, vaikka ketä! Kolmestakymmenestäyhdestä osallistujista meitä naisia oli (btw) mukana kuusi kappaletta. Ihan huikeita tyyppejä - ihan kaikki!

Pari viikkoa tosiaan vierähti ihan huomaamatta, enkä ehtinyt tutustua siellä paikan päällä ympäristöön oikeastaan laisinkaan. Kävin yhden tutustumismatkan Lausannen keskustassa ja totesin, että ei kannata uhrata sinne juurikaan aikaa.. Lähdin kohtuullisen pikaisesti takaisin hotellille valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin. Ne hetket, jolloin iltaisin oli aikaa, meni lukuhommissa, jotta seuraavasta päivästä saisi mahdollisimman paljon irti. Aamuisin kuitenkin ehdin onneksi käydä kuntosalilla ja se osoittautui jaksamisen kannalta ihan välttämättömäksi. Vaikka monena aamuna teki mieli peräytyä ja nukkua vähän pidempään, mutta en antanut itselleni periksi. Olen siitä ihan mielettömän ylpeä!

Oman rasittavuuskertoimensa toi tietysti myös se, että koko reissu piti tulla toimeen englannin kielen kanssa. Olin osallistujista ainoa, jolla ei ollut toista omaa kieltä puhuvaa kanssaopiskelijaa.. Ihan hyvin se lopulta onnistui, enkä muutaman päivän jälkeen edes ajatellut koko asiaa. 

Palasin takaisin kotiin perjantain ja lauantain välisenä yönä. Kotona asiat olivat edistyneet kummasti, vaikka paljon on toki vielä tehtävää. Tavarat on vielä hujan hajan ja nyt hiukan jännittää, löydänkö kaikki tarpeelliset tavarat huomista työpäivää varten.. No, asia kerrallaan.. Kameraakaan en ole vielä löytänyt (en tosin ole edes etsinyt), eli ette valitettavasti saa kuvia tämän jutun liitteenä..

Olen muuten lisännyt kuvia, niin matkalta kuin jonkin verran myös uudesta kodista, omaan Instagram -profiiliini eli käykäähän kurkkaamassa! Minut löytää Instagramista tunnuksella bwonig. Linkki sinne löytyy blogin oikeasta reunasta ihan ylhäältä tai omalta välilehdeltään blogin yläosasta. Liittykää ihmeessä seuraajien joukkoon! Lisäilen sinne kuvia, joita en tänne blogiin juurikaan päästä. 

Ollaan taas kuulolla ja mukavaa sunnuntain jatkoa itse kullekin! Ihanaa olla taas kotona ja aloittaa oma ihana arkinen elämä täällä uudessa kodissa! 
© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.