Elämää pääkaupungissa ja kesäpäivä saaressa

2.6.2013

Pääkaupunkilaiselämää on nyt takana pari kuukautta. Viihtymisen suhteen ei ole ollut minkäänmoisia ongelmia, vaikka eniten etukäteen epäilytti nimenomaan kauniit kesäpäivät, kun omaa pihaa ei ole. 

Viihtyvyydessä tuli tosin hiukan takapakkia, kun eräänä kauniina iltana kotiuduin ja rappukäytävään tullessani ulko-oven ulkopuolella odotti karmaiseva näky. Siinä joku vähemmän tervettä elämää viettävä nuorehko herra piikitti tyynen rauhallisesti itseään käsivarteen. Voi apua, miten se tuntui ja näytti pahalta. Ei tuolla meidän ihanassa lintukotopikkukaupungissamme harrastettu sellaista, ei ainakaan ihmisten silmien alla! Ja sen tähden siltä pystyi sulkemaan omat silmänsä näinkin kauan. Onko täällä Helsingissä ihan pakko katsoa pahaa maailmaa niin silmästä silmään?

Toinen ihmetystä aiheuttava asia täällä on pelottavan kesyt ja ärsyttävän härskit lokit. Ja kun ne varastaa kaiken roskaruoan, mitä ne ikinä löytää, ne tietysti kasvaa jättisuuriksi. Eikä ne todellakaan tyydy syömään hampurilaisia roskiksista, vaan ne nappaa ne ihmisten kädestä! Miettikää, kun yhtäkkiä kesken rauhallisen ruokailuhetken pään päällä tuulettaa jättiläislokki niin että siivet hakkaa korvia ja hampurilainen varastetaan käsistä! Olen todistanut moista näkyä nyt kaksi kertaa ja todennut, että minä syön ruokani sisätiloissa. Mokomat kiusankappaleet!

Kolmas ihmetystä aiheuttava asia, tuoreilla silmillä hesalaiselämää katsottuna, on tietysti helsinkiläiset ihmiset. Minä kun luulin, että he olisivat etäisiä ja hiukka koppavia, mutta höpönlöpön. Kaikkea muuta! Ainakin minulla on ollut ilo tutustua ihan mielettömän mahtaviin, ystävällisiin ja lämminhenkisiin ihmisiin. Vaikkapa tämän kerrostalon asukkaat, jotka ovat tulleet suunnilleen pimputtamaan ovikelloa ihan vaan tutustuakseen. Ja monissa muissakin tilanteissa on tapahtunut ihan vastaavaa. Tosin, onhan tämä Helsinki aikamoinen sulatusuuni niin eri maitten kuin maakuntienkin osalta. Harva lienee paljasjalkainen helsinkiläinen.. Jospa se ystävällisyys ja lämminhenkisyys meneekin sen piikkiin, tiedä häntä..

No mutta. Tulipa avauduttua näistä ensifiiliksistä. Vai onkohan helle vaan pehmittänyt pään. Joka tapauksessa tänään oli ihan huikea päivä. Olimme varanneet jo aikapäivää sitten nimenomaan tämän kyseisen sunnuntain viettääksemme sen Helsingin edustalla pienessä saaressa, Koivusaaressa. Tottakai kesäkuun toisen päivän piti olla kylmä päivä, mutta mitä vielä. 

Seikkailu alkoi heti aamulla, kun kuski odotteli meitä veneen kanssa Katajanokan vierasvenesatamassa. Tässä vähän fiiliskuvia meidän mökkipäivästä.

Kyllä nyt taas jaksaa lähteä kohden uutta viikkoa! Kesälomaankin on vielä enää kuusi viikkoa..










Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

18 kommenttia:

  1. Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen... no tosi laitakaupungilla asuva. En ole koskaan törmännyt itsensä piikittelijöihin... joten varmaan riippuu vähän asuinpaikasta, että missä niihin voi törmätä. Kyllä Helsinki on NIIN kaunis kesäkaupunki, joten täällä voi on kyllä sen suhteen niin paljon tekemistä kesäisin, en usko, että aika tulee pitkäksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikke Maiju! Tässä ydinkeskustassa asumisessa on tietysti omat etunsa ja haittansa ja ko lieveilmiöt menee tietysti haittojen piikkiin. Kuulin muuten yhdeltä tutulta, että jopa ratikassa julkisesti piikittelyäkin tapahtuu!! Aika röyhkeää ja välinpitämätöntä! Mutta kun elämä muuttuu niin, että millään ei ole mitään väliä niin kaikki lienee mahdollista,,

      Poista
  2. Sisämaantyttö myös aikanaan nautti Helsingistä kovin. Ja mulla on ikävä. Ihmisistä on samantyylinen kokemus. Kerran Manskun ylitettyäni lastenrattaiden kanssa juoksi perääni nainen, joka kysyi että onks nää tosissaan sun kakseset? Näytät niin nuorelta. Olin onnesta soikeana, kun ikää oli jo miltei 35 :) Toisella kertaa ratikassa joku ystävällinen ihminen kiitteli, että onpas niin kauniisti vaatetetut ja kammatut lapset. Alkon myyjä avasi viinipullon siinä kassalla, kun ei ollut avaajaa ja rouva kävelytti mut Tiimarin ovelle, kun eivät menneet ohjeet perille.

    Mun ikävin kokemus oli kun iltamyöhällä kotiuduin. Rappukäytävässä nukkui humalikko ja olisi halunnut yöseuraa :( Ei naurattanut. Myös siinä Aleksis Kiven kadun kulmilla oli ikävää, kun olin pukeutunut mustaan Pariisista ostettuun A-linjaiseen nahkatakkiin.

    Ja ne lokit! Minä taisin kirkua kovempaa kuin taivaalta laskeutuvat rosvot. Ei naurattanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania muistoja! Mutta siis.. Alkon kassalla viinipullo auki:) Ja sitten täti talutti Tiimariin, hihhih:) Ymmärrän toki ja kun jano yllättää niin minkäs sille mahtaa:)

      Poista
  3. Helsinki on upea kesäkaupunki! Saaristo on aivan upea! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se taitaa olla, että Suomi on (ehkä tunturilappia lukuunottamatta) kesällä kauneimmillaan! Ja Helsinki on tietysti Suomen kaupungeista se kirkkain tähti:)

      Poista
  4. Ihan eniten julkipiikittelijöitä olen nähnyt Oslossa (ihan päivänvalossa ja kaupungin keskustassa). Olin aivan hämmästynyt, miten paljon siellä tuota näki, kun vertaa moniin muihin paljon suurempiin eurooppalaisiin kaupunkeihin. Helsigissä en ole kertaakaan ihan julkiseen suoneen vetelyyn törmännyt.

    Mutta kesähesa. Ihana. Mustasaari on kuulemma toinen kiva retkisaari. Viimeksi kun kävimme entisessä kotikayupungissamme, huomasimme tuon lintuongelman. Seurasaaren lokit olivat ihan kamalia. Samoin mäkkärin terassilla (Töölössä) varpuset tekivät jatkuvia hyökkäyksiä. Kauppahallissa oli varoitus...emme korvaa lintujen viemiä leipiä tms. Kokoajan sai keskittyä kyllä puolustamaan lasten eväitä.
    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan Oslo on tainnut aina olla se kaikkein "liberaalein" kolmen koplasta (Hki, Tukholma, Oslo). Minäkin siellä asuessani törmäsin jo 90-luvulla julkinarkkareihin, kuten myös itseään kaupitteleviin naisiin ihan keskustassa. Siinä he metsästivät asiakkaita sulassa sovussa kaiken muun kansan silmien alla.. Mutta piikittelyn näin nyt ihan ensimmäistä kertaa tosin!

      Poista
  5. Helsinki vei mun sydämen joskus aikanaan kun sinne muutin ja se on edelleen mielestäni ihanin paikka missä olen asunut:) Ja mun mies pelkää niitä Helsingin lokkeja:) sain joskus hervottomat naurut kun hän onnistui Ursulassa pakenemaan pöydän alle kun pari lokkia osoitti liiallista kiinnostusta hänen korvapuustiinsa mutta ovathan ne vaarallisia ja aika agressiivisiakin! (Onneksi paikalla ei muuten ollut paljon muita ihmisiä vielä siinä vaiheessa)

    Ihanaa että olet kotiutunut ja kesällä Helsinki on aivan UPEA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sissi, pitkästä aikaa!! Ihana kuulla Sinusta ja lukea kuulumisia!

      Poista
  6. Helsinki on kaunis, siisti ja helppo asua. Kesällä Helsinki on aivan yliveto; meri ja metsä, mitä muuta sitä voi toivoa kesältä! Niin, ne lokit ovat kyllä raivostuttavia. En viitsi kauppatorin tienoilla edes jäätelöä syödä koska inhottaa niin ne syöksyjä tekevät lokit. Yksi rontti jokunen kesä sitten töräytti sotkun suoraan päähäni siinä syöksynsä tiimellyksessä:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauppatorille tosiaan tekisi minunkin mieli mennä ihan vaan kahvittelemaan, mutta kavahdan niin paljon niitä äkäpussilintuja, että sen tähden jätän väliin..
      Tässä päivänä muutamana olin kävelyllä kaverin kanssa ja hänen päälleen töräytettiin kaksi kertaa! Siis kaksi!! Hyi yäk!

      Poista
  7. Asuimme Helsingin keskustassa ja puitteet oli mahtavat. Nautin arkkitehtuurista, puistoista, meren läheisyydestä, kivoista kaupoista. Mutta en vain enää kestänyt jatkuvaa tupakan savua. Kun ikkunan avasi kesähelteillä, niin eikö vaan kammottava löyhkä ja savu tuprunnut sisälle kotiin. Hrrrr.

    Ikävä on takaisin, mutta aikansa kutakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tupakan savua minäkin inhoan yli kaiken - enemmän kuin jopa lokkeja! Toistaiseksi en ole siihen ongelmaan törmännyt.. Enemmän häiritsee ikkunan alla olevat puistoilijat, jotka tuottaa ääntä ihan kohtuullisesti:)

      Poista
  8. Merenranta on aivan upea paikka viettää kesää, vaikka itse asun muualla (tosin rannikolla). Meri avaa kaikki aistit ja ajatukset. Olen myös harrastanut veneilyä, ja se saa unohtamaan arjen askareet, kun köysi irtoaa laiturista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vesi on hieno ja arvokkaan oloinen elementti!
      Veneilylle vihkiytyneet ovat todellakin yhtä aluksensa kanssa! Minullakin on muutamia ystäviä, jotka harrastavat sitä ja ovat vesillä joka kesäviikonloppu!

      Poista
  9. Mulla itsellänikin on nyt reilu kuukausi takana pääkaupunkilaiselämää ja oon ollut erittäin positiivisesti yllättynyt! Varsinkin ihmisten ystävällisyys, en olisi ikinä osannut kuvitella kuinka mukavaa porukkaa täällä on. Ja nyt kesällä on ollut tosi mukava kuljeskella rannassa katselemassa ihania saaristolaismaisemia. Sitten vielä kaikki ihanat puistot, edellisessä asuinkaupungissani ei ollut tapana istuskella puistoissa piknik-huovan päällä ja nauttia päivästä, mutta täällä se on ihan normaalia ja yleistä. Yksinkin voi mennä. :) Onneksi oon välttynyt päällekäyviltä lokeilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa siis joukkoon:) Täällä riittää ihmeteltävää ja ihasteltavaa:) Puistoilu on todellakin täällä ihan oma lajinsa ja yllättävän suosittua.

      Poista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.