Pääkaupunkilaiselämää on nyt takana pari kuukautta. Viihtymisen suhteen ei ole ollut minkäänmoisia ongelmia, vaikka eniten etukäteen epäilytti nimenomaan kauniit kesäpäivät, kun omaa pihaa ei ole.
Viihtyvyydessä tuli tosin hiukan takapakkia, kun eräänä kauniina iltana kotiuduin ja rappukäytävään tullessani ulko-oven ulkopuolella odotti karmaiseva näky. Siinä joku vähemmän tervettä elämää viettävä nuorehko herra piikitti tyynen rauhallisesti itseään käsivarteen. Voi apua, miten se tuntui ja näytti pahalta. Ei tuolla meidän ihanassa lintukotopikkukaupungissamme harrastettu sellaista, ei ainakaan ihmisten silmien alla! Ja sen tähden siltä pystyi sulkemaan omat silmänsä näinkin kauan. Onko täällä Helsingissä ihan pakko katsoa pahaa maailmaa niin silmästä silmään?
Toinen ihmetystä aiheuttava asia täällä on pelottavan kesyt ja ärsyttävän härskit lokit. Ja kun ne varastaa kaiken roskaruoan, mitä ne ikinä löytää, ne tietysti kasvaa jättisuuriksi. Eikä ne todellakaan tyydy syömään hampurilaisia roskiksista, vaan ne nappaa ne ihmisten kädestä! Miettikää, kun yhtäkkiä kesken rauhallisen ruokailuhetken pään päällä tuulettaa jättiläislokki niin että siivet hakkaa korvia ja hampurilainen varastetaan käsistä! Olen todistanut moista näkyä nyt kaksi kertaa ja todennut, että minä syön ruokani sisätiloissa. Mokomat kiusankappaleet!
Kolmas ihmetystä aiheuttava asia, tuoreilla silmillä hesalaiselämää katsottuna, on tietysti helsinkiläiset ihmiset. Minä kun luulin, että he olisivat etäisiä ja hiukka koppavia, mutta höpönlöpön. Kaikkea muuta! Ainakin minulla on ollut ilo tutustua ihan mielettömän mahtaviin, ystävällisiin ja lämminhenkisiin ihmisiin. Vaikkapa tämän kerrostalon asukkaat, jotka ovat tulleet suunnilleen pimputtamaan ovikelloa ihan vaan tutustuakseen. Ja monissa muissakin tilanteissa on tapahtunut ihan vastaavaa. Tosin, onhan tämä Helsinki aikamoinen sulatusuuni niin eri maitten kuin maakuntienkin osalta. Harva lienee paljasjalkainen helsinkiläinen.. Jospa se ystävällisyys ja lämminhenkisyys meneekin sen piikkiin, tiedä häntä..
No mutta. Tulipa avauduttua näistä ensifiiliksistä. Vai onkohan helle vaan pehmittänyt pään. Joka tapauksessa tänään oli ihan huikea päivä. Olimme varanneet jo aikapäivää sitten nimenomaan tämän kyseisen sunnuntain viettääksemme sen Helsingin edustalla pienessä saaressa, Koivusaaressa. Tottakai kesäkuun toisen päivän piti olla kylmä päivä, mutta mitä vielä.
Seikkailu alkoi heti aamulla, kun kuski odotteli meitä veneen kanssa Katajanokan vierasvenesatamassa. Tässä vähän fiiliskuvia meidän mökkipäivästä.
Kyllä nyt taas jaksaa lähteä kohden uutta viikkoa! Kesälomaankin on vielä enää kuusi viikkoa..
