What makes me me?

16.2.2013

Sain Pearly White -blogin Nonnalta Kaunis Blogi -haasteen, jonka olen tainnut toteuttaa jo muutamaankin kertaan. Mutta eihän se mitään. Varastossa on vieläkin muutama tunnustettava asia.

Kiitos Nonna haasteesta ja parhainta menestystä blogitaipaleelle! Oli hauskaa lukea ensimmäinen postauksesi, jossa kerroit, että sinä päivänä kun täytit 40 vee, päätit aloittaa oman blogin pidon:)

Haasteen mukaan pitäisi taas tunnustaa 8 asiaa itsestään.

Koska en ole vielä toteuttanut "That´s who I am" -haastettakaan, ajattelin yhdistää nämä kaksi jollain tapaa yhteen. 

Ruokailu on aina helppo asia tarttua. Jos kaikista maailman ravintoloista pitäisi valita yksi ja ainoa, valitsisin thaimaalaisen sellaisen. Kyseinen ruoka on tarpeeksi kevyttä ja sopivan tulista sekä kookosmaidon lempeä maku on minusta vaan vastustamaton. Samoin kaikista maailman aamupaloista tai jälkiruoista valitsisin amerikkalaiset pannukakut. Tuoreita marjoja, banaanin viipaleita ja vaahterasiirappia niiden kera, aaah! Voisin matkustaa Usaan melkeinpä vaikka vain niiden tähden.

Nauraminen asialle kuin asialle on varmasti luonteenpiirre, josta minut tunnetaan aika hyvin. Käännän asian kuin asian jotenkin sellaiseen muotoon, että se alkaa naurattaa - yleensä minua itseäni. Isäni oli tismalleen samanlainen, joten tiedän kyllä, mistä se ominaisuus on peräisin. Jopa elämäni noloin tilanne liittyy nauramiseen ja se juontaa juurensa aikaan, kun olin tuomioistuimessa auskultoimassa. Olin käräjätuomarin sihteerin roolissa eräässä istunnossa, enkä meinannut pystyä hillitsemään itseäni, kun muuan hirviporukka kinasteli siitä, näyttikö luodin olkapäähänsä saanut isäntä hirveltä vai eikö hän näyttänyt. Minkä kuvan se antaa, kun sihteeri putoilee tietokoneruudun takana? Oi hitto että hävettää vieläkin!

Jos sanonta "Nauru pidentää ikää" pitää kutinsa, niin voipa olla, että tämä tapaus täällä on ehkä jopa kuolematon:)
Olen aina toivonut olevani superhyvä jossain. Vaikkapa laulamaan, soittamaan jotain soitinta tai vaikkapa tanssimaan. Oi ja kaunoluistelu olisi niin kaunista.. Tai hei, matemaattisesti superlahjakas olisi myös aika cool ominaisuus. Ja niin edelleen. Lista on pitkä.

Valitettava tosiasia on, että en ole superhyvä oikein missään. En omista mitään erityistaitoa, josta voisin ylpeillä. Se oli yksi syy aikoinaan nuorena tyttönä sille, että valitsin opiskelupaikaksi oikeustieteellisen. Sinne päästäkseen ei tarvittu mitään erityistaitoa. Riitti, että on tarpeeksi sinnikäs lukijatyyppi.
Minun mielestäni seksikäs mies on sekä älykäs että urheilullinen. Miehistä vielä sen verran, että koko aikuisikäni ajan parhaat ystäväni ovat jostain syystä olleet miespuolisia. Ehkä se johtuu siitä, että olen aina ollut aika miesvoittoisissa tehtävissä ja työn kautta on vaan ollut helppo solmia ystävyyssuhteita.. En ole analysoinut asiaa sen tarkemmin, niin on vaan käynyt.
Olen ihan älyttömän extrovertti tapaus. Tutustun helposti uusiin ihmisiin, eikä minulla ole mitään kynnystä mennä rupattelemaan oudoillekaan ihmisille. Junassakin matkustan yleensä ravintolavaunussa, jos sellainen vaan löytyy ja jos ei tarvitse valmistella mitään työjuttuja. Olenkin tavannut junassa ihan mahdottoman mukavia ihmisiä ja heidän seuraansa jään kyllä kaipaamaan, kunhan työmatkailu jää historiaan.

Eiköhän tässä tullut taas tunnustuksia melkeinpä jo liikaakin.. Oikein mukavaa hiihtolomaa haasteen antaneelle Nonnalle ja kaikille teille muillekin, jotka siitä paraikaa nautiskelette! Ainakin kolmosen meteorologi Liisa lupaili hienoja hiihtokelejä:)

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

19 kommenttia:

  1. Olipas taas mielenkiintoisia tunnustuksia! Ja hei - sinnikkyys on kyllä ihan oma lahjakkuuden lajinsa. Nimimerkillä, se joka osaa hieman kirjoittaa, piirtää ja on matemaattisesti lahjakas - mutta jolta puuttuu juuri tuo sinnikkyys;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tiedän monta erityisen lahjakasta tapausta, mutta se tärkein, eli kunnianhimo puuttuu! En tiedä, kumpi on parempi yhdistelmä..

      Poista
  2. Äläs, pitkäpinnaisuus on lahja sekin! Mulla on huono keskittymiskyky, ja esim. yo-kirjoituksiin lukeminen oli tosi tylsää. Tuollainen lukumäärä, mitä oikiksessa tarvitaan, vaatii minusta valtavasti sisua...

    Tuo nauru on tuttua mullekin, aina naurattaa, ja paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä sisulla on tullut varmasti paikkailtua yhtä jos toistakin asiaa:)
      Mutta sulla on Marjukka se laulun lahja!! Olis hienoa päästä joskus kuuntelemaan sitä!

      Poista
    2. Siihen on kuule tehty vuosia ja vuosia työtä... Seuraavan kerran, kun tulette, mä laulan teille! : )

      Poista
    3. Mahtavaa! It´s a deal!
      Mitä tuumaat ammattilaisena, voiko kenestä tahansa tulla hyvää laulajaa vai tarvitaanko pohjalle erityistalenttia? Minä nimittäin uskon, että minusta ei olisi millään harjoittelulla voinut tulla sellaista..

      Poista
  3. Mielenkiintoista lukea pieniä vihjeitä persoonastasi. :)

    Noista erikoislahjoissa on toisaalta sekin puoli, että usein sitä haluaisi olla paras jossain lajissa. Mutta aina kulman takaa löytyy joku vielä etevämpi henkilö, jonka jälkeen alan epäillä lahjakkuuttani tietyissä asioissa. Mikäköhän olisi sellainen mittari, jolla voisi myöntää edes itselleen olevansa oikeasti hyvä tietyissä jutuissa? (Voi toki myös olla, että iän ja viisauden myötä vähentää automaattisesti vertailua muihin...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tuttua tekstiä joka osuu ja uppoaa:) Muistan kun harjoittelin ja harjoittelin kuupperin testiä varten joskus yläasteikäisenä ja harmitti niin vietävästi, kun hävisin joka kerta tapaukselle, joka oli Suomen huippuja omassa ikäluokassaan.. Onneksi olin hänen kanssaa rinnakkaisluokalla, koska hänen keskiarvonsakin oli todistuksensa puhdas kymppi! Ja minulla pari kymmenystä sen alle:)

      Poista
  4. Hyvä postaus ja mielenkiintoinen! Samaa olin tulossa sanomaa kuin Marjukkakin, myös pitkäpinnaisuus ja lukemiseen kykenvä sinnikkyys ovat taitoja! Minulla ei ainakaan ole sitä vaan teen mielelläni noin kuutta asiaa samaan aikaan. Tekemättä mitään kunnolla ja keskittymättä mihinkään lopulta niin hyvin kuin voisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua on kuule sekin Dahlia:) Miljoona juttua vireillä, mutta harvemmin kyllä jätän mitään kesken..

      Poista
  5. Nää on niin kivoja!!:) Monta samaakin löytyi:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kävin muuten lukemassa turkulaisesta sua koskevan jutun:) Ihan huippuhyvä!!

      Poista
  6. Minäkin olen mieluummin multitaskaaja eli teen kuutta hommaa yhtaikaa, työ osaltaan siihen opettanut. Pitkäpinnaisuutta ihailen, itselläni kun sitä on vain nimeksi. Iän myötä on pikkuisen jo alkanut oppia, ettei kaiken tarvitse tapahtua heti, mutta tuskaa se välillä on. Ikinä en olisi jaksanu oikista käydä, vaikka lukupäätä onkin suotu maisteriksi asti. Kivoja juttuja kirjoitit ja tuo nauraminen ja ulosspäinsuutautuneisuus ovat melle yhteistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen jaksaa käydä läpi, kun siihen vaan ryhtyy:) Haaveilin muuten pitkään lääkärin urasta ja valitsin lukiossa jopa kaikki aineetkin sen mukaan.. Päädyin kuitenkin loppumetreillä oikikseen. Minkäköhänlainen ura siitä olisikaan urjennut.. No, ei passaa miettiä.

      Poista
    2. En vain jaksa lukea niitä lakitekstejä millään, niin hankalaa kieltä :). No ei kieltämättä muinaisislanti, latina tai venäjäkään aina kovin selkeää ollut :). Lääkäriä ei olisi minusta tullut, pää ei kestä veren ja muiden kauheuksien näkemistä.

      Poista
  7. Lumikuningatar17.2.2013 12.14

    Hauska postaus :D. Ihanaa, että joku nauraa! Jatka samaan malliin! Iloista naurua + rentoutta ja huumoria kaivattaisiin lisään jokapäiväiseen arkeen! Kiva, että joku kirjoittaa oikikseen pääsystä noin. Musta sillä on ollut vähän sellainen leima, että vain superextra lahjakkaat ihmiset pääsee sinne. Yksi kaverini (tyttö) oli siis aikanaan superihme ;) pääsi samana vuonna oikikseen ja poliisikouluun. Sinnikkyys ja pitkäpinnaisuus, niitä hmmm ominaisuuksia toisinaan kaivattaisiin täälläkin. Äitiyden myötä tuntuu kadonneen jotain, sitä sählää siellä ja täällä sekä ajatuksissaan että toiminnassaan. Yksi juttu aloitetaan, ja toisella jatketaan. Ja aika monta on vaiheessa. Junan työskentelyhyteissä tapaa myös mielenkiintoisia ihmisiä, ja kuulee kaikenlaista... Kokeile joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kun eräs opiskelukaveri kertoi jossain esittelytilaisuudessa, että oikikseen oli paljon helpompi päästä kuin armeijaan:) Hän ei nimittäin päässyt kyseiseen instituutioon sinä vuonna..

      Olen muuten kokeillut niitä hyttejäkin, mutta kyllä ravintolavaunu on ehdottomasti rennompi paikka:)

      Se on kyllä niin totta, että naurua pitäisi kuulla enemmänkin suomalaisilla työpaikoilla ja tottakai muuallakin! Mulla on onnekseni ollut sellaisia työkavereita, joitten seurassa todellakin nauru raikaa. Paino sanalla Todellakin:)

      Poista
  8. Kiitos :) Oli mukava lueskella näitä sun vastauksia.

    VastaaPoista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.