Päivä Haitilla

14.3.2012

Tämä juttu on jatketta viikonloppuna tekemälleni matkakertomukselle Karibian risteilyltä. Ennen matkaa tein myös juttua tulevasta lomasta ja sen voit lukea täältä

Mennään siis suoraan asiaan. Viikon kestäneen Karibian risteilyn ensimmäinen pysähdys yhden kokonaisen meripäivän jälkeen oli Labadee nimisessä paikassa Haitilla. Olin viitisen vuotta sitten lomailemassa saaren naapurivaltiossa Dominikaanisessa Tasavallassa, eli en käynyt saarella ihan ensimmäistä kertaa..
Saimme olla Haitilla vain rajatulla alueella, joka oli erotettu paikallisten alueesta korkealla piikkilanka-aidalla. Syynä lienee turvallisuustekijät, jotta paikalliset eivät olisi päässeet risteilyvieraiden joukkoon. 

Tottakai yritin tarkkailla, näkyykö Labadeen ympäristössä taannoisesta tuhoisasta maanjäristyksestä ja sen myötä syntyneestä katastrofista jotain merkkiä. Paljaalla silmällä sitä ei havainnut.

Risteilyalus parkkeerasi itsensä ihan beachin viereen. Jos olo kävi saarella liian kuumaksi (tai muuten vaan tylsäksi), pääsi laivaan takaisin milloin tahansa päivän aikana. Turvajärjestelyt olivat tarkat, erityisesti laivaan palattaessa. Mitään elintarvikkeita, hedelmiä, kasvillisuutta, eläimiä tai eläintuotteita ei nimittäin saanut viedä saarelta laivaan.
Ranta oli täynnä matkamuistomyymälöitä ja niittenkin käsityöpainotteisiin valikoimiin tutustuessa saattoi hyvinkin kuluttaa päivänsä. Myyjät vaan olivat niin agressivisia, että minut he karkoittivat hyökkäävällä asenteellaan.. Se oli jotenkin jopa pelottavaa.. Toki jotain sieltä täytyi ostaa jo ihan kannatuksen vuoksi..

Royal Karibian järjesti extra maksua vastaan manterepäivien aikana jos jonkinmoista retkeä ja aktiviteettia. En yhtään muista, mitä muita ajanviettotapoja oli Haitin osalta tarjolla, koska me olimme ostaneet etukäteen liput Labadeen aqua parkkiin. Se yllätykseksemme tarkoitti meressä olleita tramboliineja ja liukumäkiä. Siellä sai sitten pulikoida tunnin ajan ja sen jälkeen alkoikin päivän paistattelu hikisen kuumassa 33 asteen Haitin helteessä. Eli siis rantalomapäivähän se Haitin päivä lopulta oli.
Myös ruokailu oli järjestettynä meille risteilyvieraille ja sekin syönti kuului "all inclusive" -hintaan. Koskettavinta ja luonnollisesti mieleenpainuvinta oli se, mitä tapahtui ruokailun jälkeen. Kun kaikki risteilyvieraat olivat syöneet itsensä yltäkylläisiksi, alkoi yhtäkkiä kuulua ihan mahdotonta meteliä ja tömistystä jostain lähettyviltä. Kun nousin penkille seisomaan, huomasin, kuinka keittiön väki eli risteilyaluksen henkilökunta alkoi heitellä ylijääneitä elintarvikkeita (sämpylöitä, hedelmiä ym) rauta-aidan toiselle puolelle. Paikalliset nuoret ja lapset olivat jossain pusikossa kalliolla tarkkailemassa meitä ruoan toivossa ja kun tämä heittely alkoi, he ryntäsivät "henkensä edestä" parhaitten palojen toivossa. 

Labadeen saarella pysähtyy monikin Karibian risteilyaluksista ja ruoanjakelutapa on kuulemma yleinen. Tämä ele on kädenojennus heidän tarpeisiinsa ja sinällään kauniisti ajateltu. Jos olisimme tienneet siitä etukäteen, olisimme taatusti toimineet toisin. Olisimme ilmanmuuta jättäneet omat annoksemme syömättä, jos olisimme saaneet ojentaa koko ruokasatsin semmoisenaan Haitin nälänhätää kärsiville lapsille.. Ja olisimme taatusti auttaneet heitä muillakin tavoin.

Voi että sitä vääryyttä. Sydäntä särkee.
Seuraa blogiani:

11 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan hirveältä tuo ruoka-apu... siis ihan kuin jollekin eläimille heiteltäisiin aitauksiin ruokaa. Hyvä että edes niin.

    Haitista mulle tulee mieleen aina Juicen runo teoksesta "Äeti". Siinä Bill sanoo Hillary vaimolleen jotenkin, että "vaimo vaiti, nyt täytyy hoitaa Haiti". Ikävä kyllä kirjaa ei ole täällä, että voisin siteerauksen tarkistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helou Johanna! Hirveältähän se tosiaan näytti ja tuntui.. Ihan kuin eläimille.. Muuta keinoa saada ne tavarat aidan toiselle puolelle ei ollut..
      Jännä runo;) Olikohan siinä oikeasti jokin ajatus taustalla, vaiko vaan sopiva riimipari??

      Poista
    2. Himputti, kun en muista. Runo on pidempi,mutta mieleeni on jäänyt vain tämä kohta.

      Totta kyllä, etenkin tässä tapauksessa tarkoitus pyhittää keinot. Meillä ei ole puhuttu Haitista enää pitkään aikaan.

      Poista
  2. Ihania kuvia ja sen kuumuuden voi jotenkin ihan aistia ruudunkin välityksellä. Kiva kun olet jaksanut meitä ilahduttaa reissukuvilla ja kertomuksilla, huikea kokemus aivan varmasti!

    Voi, kyllä elämä on toisilla aika erilaista kuin meillä täällä Suomessa. Sydäntä särkee nähdä lasten hätää. Ja täällä sitä tulee rutistua aika yhdentekevistä asioista ihan liian usein :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en oikeasti "siedä" paahtavaa kuumuutta! Se on jotain ihan kamalaa.. 33 astetta oli meikäläiselle liikaa, varsinkin ilman minkäänlaista tuulenvirettä. Laivalla merellä sentään puhalsi kiva ja lempeä tuuli, joka teki paikallaanolosta edes hieman siedettävän.

      Kun asioita näkee omin silmin, ne aukeaa jotenkin ihan uudella tavalla. Täällä Suomessa, ihanassa lintukodossa, niiltä on ihan liian helppoa sulkea silmänsä..

      Poista
  3. Aivan ihania kuvia! Melkein "tunsin " hellivän helteen ja sen tuoksut....ah.
    Toden totta, että ruokaa viskellään kuin eläimille:(.
    Ja vielä aidan taakse....huh. Mutta parempi sekin kuin suoraan jäteastiaan, vaikkakin luulisi, että sen ruoan saisi "paremmin tarjolle" ja eteenpäin sitä tarvitseville.
    Vääryyttä tässä maailmassa riittää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöinen matka on kuin tehty teille, kunhan iso juhlapäivä koittaa;) Matkalla näkee niin mahdottoman paljon;)

      Poista
  4. Tuosta ruuan heittelystä en tiennytkään enkä sitä risteilyllä nähnyt. Onneksi risteilyalukset tuovat muutakin saarelle kuin "jätteitä". Ennen risteilyä luin yhdestä matkalehdestä, että risteilyaluksen kyydissä menee muutenkin vettä ja ruokaa asukkaille. Myös rannan vuokra on ilmeisesti kohtuullinen ja toivottavasti rahat menee oikeaan osoitteeseen.

    Mutta laivalla minua ärsytti suunnattomasti ihmisten puoliksi syödyt ateriat! Kun kaikki on "ilmaista", ruokaa voi ottaa mielettömiä määriä ja sitten jättää osa syömättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Eliisa! Jännää, kun olet ollut samalla reissulla ja paikat sekä asiat on osin tuttuja;) Se heittely tapahtui, kun suurin osa oli ruokailunsa jo suorittanut ja enää muutama istui pöydissä.. Silloin vasta alkoi tapahtua. Eli suurin osa risteilyvieraista ei huomannut yhtikäs mitään. Minäkin näin vain, kun nousin penkille seisomaan. Minut herätti se mahdoton mölinä.
      PS. Yritän saada stooria aikaiseksi vielä Meksikosta ja Jamaicalta. Aikataulua en uskalla luvata, kun tuntuu taas, että kello vihaa minua;)

      Poista
  5. Olen usein miettinyt Haitin tilannetta (rajanaapurissa asuneena) ja käynyt jopa rajallakin kerran. Se on todella sydäntäraastavaa kuulla tarinoita rajan toiselta puolelta. Yhteiskunta on niin sekaisin, että alle prosentti kuuluu hyväosaisiin ja loput elävät suuressa köyhyydessä. Haiti ei ole mitenkään verrattavissa muihin mantereen maihin, ehkä paremminkin Afrikan köyhimpiin maihin. Haiti on muuten mielenkiintoinen maa, esim. pääuskontona on woodoo :) Toisaalta, tiedän maasta ehkä aavistuksen liikaa uskaltaakseni ylittää sitä rajaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, sinähän olet tosiaan asunut saarella. Muistan kun paljastit sen blogissasi jossain vaiheessa. Vaikka Dominikaaninenkaan ei ole rikas maa maailmassa, on se rikas verrattuna Haitiin. Jännää tuo uskontojuttu: nyt kun mainitsit, olen joskus kuullut asiasta. Ihmekkös siellä on niitä woodoo -nukkeja tarjolla joka paikassa! Matkamuistomyymälät oli niitä pullollaan. Samoin kuin todella hienoja puutöitä.

      Poista

© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.