Miami calling

26.2.2012

Muutama päivä on vierähtänyt Miamin lämpimän auringon alla. Lämmintä on nimittäin riittänyt jokaiselle päivälle ja lämpötila onkin päiväsaikaan kohonnut reilusti hellelukemiin. Lämpömittarin lukemista riippumatta olen keskittynyt ihan muihin juttuihin kuin auringon paistatteluun. Auringon aika koittaa, kunhan astelemme "merten kuningattaren" kyydittäviksi huomenna iltapäivällä.

Shoppailu on tietysti vienyt leijonanosan ajasta ja täytyy tunnustaa, että ihan hyvin on dollarit käyneet kaupaksi täällä päässä maailmaa;) Vaikka intoa on syönyt sekä kuumuus että yllättävän rankka jetlag.

^Ensimmäinen aamu Miamissa. Ja tässä vaiheessa on aikaa kulutettuna jo pari tuntia..

^Miamin ehkäpä tunnetuin ostoskatu Lincoln Road päättyy Miami Beachille.

^Tätä ei Miami Beachin matkaesitteissä näytellä..

^Baywatch




^Vähän ostoksia.. 

Huomenna siis kohden uusia seikkailuja. Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa teille sinne hiukan kylmempään <3!

Seuraa blogiani:

Huomio, Attention, внимание, Tähelepanu

23.2.2012

Minulla on erityisen iso ilo ilmoittaa teille, että tätä lukiessanne olen loitonnut Suomineidosta jo kohtuullisen etäälle;) Loma on nimittäin jo hyvässä vauhdissa, jee!

Nyt alkaneesta lomasta kirjoittelinkin jo tässä jutussa, käykäähän tutustumassa.

Ennenkuin astelemme merten valtiattareen, vietämme muutaman päivän kaupunkilomalla Miamissa. Hotelli on varattuna aika läheltä lentokenttää, ja sieltä sinkoilemme eri paikkoihin omalla vuokra-autolla. Ohjelmassa on lähinnä shoppailua ja sitä mitä mieli kulloinkin tekee. Toimintasuunnitelma on "tabula rasa", tyhjä taulu ja semmoisena se myös pysyy. 

Miami Beach jää tällä kertaa varmaankin näkemättä ja kokematta, koska otan viikon kestävän risteilyn "rantalomaviikkona". Siellä ehtii kyllä paistattamaan päivää, enkä siis ajatellut tuhlata Miamin kaupunkilomaa rannalla löhöilyyn.

Olen ajastanut pari juttua poissaoloni ajalle siltä varalta, että en pääse tai malta tulla nettiin raportoimaan. Jos onni käy ja nettiyhteys toimii, voi luvassa olla tunnelmia jo matkan varrelta..

Poiketkaa siis vieraisilla! Nyt kuitenkin "See You soon because I´ll be back <3!" 


Seuraa blogiani:

Viikon 8 businesslook - kotelomekko

22.2.2012

Oikein hyvää alkanutta hiihto- tai talvilomaa teille, joita se koskettaa juuri nyt! Tämä viikko taitaakin olla tämän talven ensimmäinen hiihtolomaviikko.

No, minä vielä aherran hetken aikaa ennen omaa lomaani, joten arkipukeutumisesta en ihan vielä pääse eroon. Kunhan loma koittaa, saa korkkarit ja jakkupuvut jäädä hetkeksi aikaa. Eikä tarvi niin meikatakaan.. Eikä laittaa hiuksiaan.. Voi ihanaa, kumpa loma jo alkaisi!

Tämän viikon businesslookissa ei ole oikeastaan mitään uutta. Kaikki on jo moneen kertaan nähtyjä vanhoja asuja ja asusteita - vain vähän varioiden. Tämä Tukholman löytö, eli sininen Oasiksen kotelomekko ei välttämättä kaipaa vyötä, mutta tänään lopputulos jotenkin huusi sitä vyötärölle. 

Olkaatte hyvät! 

Jakku: Massimo Dutti
Kotelomekko: Oasis
Kengät: Seppälä

Parajumpersin parka

18.2.2012

Pitkästä aikaa otin kameran mukaan myös ulkokuvausta varten. Poikkesin nimittäin kaupungilla järjestelemässä kirpparipöytää. Ihan mahtavaa, kun pääsee vanhasta roinasta eroon. Se, mikä on minulle jo roinaa ja turhanpäiväistä, voi hyvinkin olla jollekin toiselle juuri se kaikkein tarpeellisin juttu. Ihan mielettömän hienoa, että tavarat kohtaavat tarvitsijansa kirppareilla. 

Käyttekö te koskaan shoppailemassa kirppareilla? Onko sieltä löytynyt mieluista tavaraa?

Tokihan minä tein mielessäni jo pieniä laskelmia kirppareista busineksena. Ainakin nopealla laskutoimituksella se vaikuttaa olevan aika kannattavaa touhua myös yrittäjälle itselleen. Laskekaapa huviksenne. Jos pöytiä on tarjolla 150 kpl ja pöytävuokra on 30 eur  per viikko, se tekee liikevaihtoa noin 19.000 eur kuukaudessa. Minä varasin pöydän jo viime syksynä, joten kaikki pöydät ovat jatkuvasti täynnä. Tuo liikevaihto siis varmuudella toteutuu. 

Kulupuoli ei voi olla mitenkään mahdoton ja niillä tietysti ratkaistaan busineksen lopullinen kannattavuus. Mitä pienemmät kulut yrittäjä onnistuu järjestämään, sitä enemmän tuosta liikevaihdosta jää yrittäjälle itselleen. 

Jos minä olisin kirpputoriyrittäjä, brändäisin businesta ehkä hieman enemmän houkuttelevaksi myös suurimpaan shoppailijaryhmään, eli nuoriin aikuisiin. Mielessä pyörii jo monta ajatusta..

No, en ole vaihtamassa alaa, mutta tietysti aina pitää miettiä kaikkia maailman vaihtoehtoja. Niitä on niin lukematon määrä..

Ai niin. Takistahan minun piti kertoa.. Ostin jo viime talvena tämän kuvissa näkyvän Parajumpersin parkan. Siitä on muodostunut ehdoton lempparitakki vapaa-ajalle. Tämä päällään kehtaa mennä vaikka minkälaisiin tilaisuuksiin, varsinkin jos tuntuu, että villakangastakki on liian "virallinen" vaihtoehto. 

Se pitää tuulen ja on lämmin. Myös huppu on tarpeeksi iso ja se on vuorattu muistaakseni kaninkarvalla (älkää suuttuko). Päähine on siis aina lähettyvillä, jos pipo on vaikkapa unohtunut kotiin, kuten tänään. Olen muutenkin viimeaikoina alkanut arvostaa hupullisia takkeja, ihan niiden käytännöllisyyden tähden. 

Huomenna on muuten luvassa pipokuvia, jos kehtaan julkaista niitä.. Ne on niin läheltä otettuja..

Parka: Parajumpers
Housut: Zara
Saappaat: Billi Bi
Laukku: Marc Jacobs

Viikonlopun juhlallisuuksia

12.2.2012

Viikonloppuna olikin pitkästä aikaa perhejuhlien aika. Jouluna syntynyt pikkumies sai tänään kovasti odottamansa nimen pienenpienessä perhepiirissä.

Jokainen spesiaali tapahtuma pistää tietenkin miettimään, että mitäköhän taas laittaisi päälleen. En osaa edes ajatella pukeutuvani juhlatilaisuuksissa housuihin, enkä kyllä jakkupukuunkaan. Joudun työssä pitämään niin paljon jakkupukuja, että viikonlopun menoihin se asu ei minun kohdallani kuulu. Siispä taas mekko päälle.

Olen esitellyt teille, ainakin pisimpään blogiani seuranneille, tämän samaisen mekon jo useampaan kertaan. Se on yksi vaatekaappini lempimekoista, niin mallinsa kuin värityksensäkin puolesta. Donna Morgan nimittäin osaa suunnitella mekot minun makuun.

Huomenna alkaa taas ihana arki. Sitä ennen saamme viettää vielä leppoisan lepopäivän.
Mukavaa arjen odotusta itse kullekin <3!

HEL2012 WDC ja Iittala

11.2.2012

Viikko sitten torstaina olin WDC-Gaalajuhlassa Lahdessa. Unohdin juhlista tekemäni jutun yhteydessä kertoa "kiitos-kassista", jonka kaikki juhlavieraat saivat ovelta kotiinlähdön yhteydessä. Varmaan kyseisellä "kassilla" on jokin virallinenkin nimitys, en tiedä.

Kassin sisältö oli aika mielenkiintoinen ja tärkeäkin sen tähden, että kassi lähti ympäri maailmaa juhlavieraitten mukana. Ei ole ollenkaan merkityksetöntä, millaista Suomi-kuvaa ja designia he vievät mennessään kotimaihinsa.

Pussista paljastui Pauligin hienointa kahvia, designistaan tunnetun suunnittelija Jouko Kärkkäisen suunnittelema puukylvös ja Iittalan HEL2012 WDC -astiaston espressokuppi ja lautanen.



Tähän samaan syssyyn Stockmann juhlii 150 vuotista taivaltaan ja tarjoaa sen tähden yhtä ja toista kivaa vähän edullisempaan hintaan kanta-asiakkailleen.

Sain sähköpostiin viestiä, että koodilla STOCKMANN150 saatte kaikista KOTI -kategorian tuotteista 20%:n alennuksen helmikuun ajan. Jos vaikkapa tämä WDC teema kiinnostaa astioitten muodossa, niin sinne vaan shoppailemaan 20% edullisempaan hintaan. Sarjaa tuskin tullaan valmistamaan enää tämän WDC vuoden jälkeen, joten sarja voi hyvinkin olla jonain päivänä keräilytavaraa. 

KOTI -kategoriasta tosin löytyy kaikkea muutakin vaarallisen kivaa, kuin pelkästään Iittalan astioita..

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Huomenna ihanaisen sukulaispojan ristiäisiin..

Juhlakuvia

5.2.2012

Suomi todellakin näytti parhaat ja eksoottisimmat puolensa Lahden Sibeliustalossa, kun 600 juhlavierasta ympäri maailman kokoontuivat World Design Capital -gaalailtaan. Pakkastakin oli (kuin tilauksesta) noin 25 astetta.Upea tapahtuma, josta riittää kerrottavaa varmasti vielä keinutuolissa vanhainkodissa;)

Alla kuvassa näkyvä WDC -sponsori kutsui gaalaan yhteistyökumppaneitaan ja järjesti kutsumilleen vieraille yksityiskuljetuksen juhlapaikalle. Jos en ihan väärin ymmärtänyt, kyseessä taisi olla aika arvokas auto, jollaisia ei Suomen maanteillä juurikaan liiku. Enihau, auto oli mielettömän hieno ja takapenkin jalkatilakin oli ennennäkemättömän suuri. Elektroniikkaakin oli ympärillä kuin lentokoneen kapteenilla.
Kuten teillekin jo kerroin, haastetta pukeutumiselle toi se, että alkudrinkki nautittiin ulkona. Drinkki oli lämmin ja sitä olisi voinut nautiskella norjalaisen bändin tahdissa. Bändille oli veistetty esiintymislava jäästä ja soittimena ollut harppu oli varmaankin kuorrutettu jäällä. Aikamoinen ilmestys jopa umpisuomalaiselle. Puhumattakaan kaukaisista Aasian tai Afrikan maista tulleille juhlavieraille.

No, minähän en todellakaan ottanut toppapukua mukaan, vaan päätin jo ennen juhlia, että jätän alkudrinkin väliin. Menin siis sisätiloihin niin nopeasti kuin ikinä pääsin, enkä valitettavasti päässyt ihastelemaan eksoottisen bändin eksoottisessa ympäristössä tapahtunutta soitantaa ja laulantaa. 
Sibeliustalo tarjosi upeat puitteet kansainväiseen tilaisuuteen, kun tarkoituksena oli kirkastaa Suomi-kuvaa ja Suomi-designia. Paikkahan on rakennettu vanhaan tehdastilaan, ja lopputuloksena on hieno yhdistelmä ikivanhaa rakennusta ja ultramodernia skandinaavista arkkitehtuuria. Suomalaista designia parhaimmillaan!

Kattaukset oli hienot ja istuimme noin 10 hengen pyöreissä pöydissä. Söimme kolmen ruokalajin illallisen, ja ruoka-aineina oli käytetty lähituottajien parhaimpia suomalaisia raaka-aineita. Kaikki supersuomalaiset menun raaka-aineet olivat esillä juhlavieraitten ihasteltavina. Yllä kollaasissa alaoikealla näkyy hieman niitten esillepanoa.

Eikä kansainvälisille vieraille suunnatusta ultrasuomalaisesta juhlasta voi todellakaan unohtaa meidän maanmerkkiä, omaa ylpeydenaihetta, Suomi-designia parhaimmillaan eli Finlandia vodkaa. Siitäkin oli luotu jonkin sorttista designia vodkatornin muodossa. Tuossa alla olevan kollaasin ylävasemmassa kuvassa pääsette Tekin sitä ihastelemaan.
Juhlien alkumetreillä pääsin tutustumaan muihin sisään karanneisiin juhlavieraisiin, jotka eivät myöskään jääneet palelemaan norjalaisen musiikin tahtiin. Sain nimittäin kunnian tutustua intialaisiin business -ihmisiin, joilla oli jopa oma media mukanaan. He olivat myös tulleet Intiasta vain tätä tilaisuutta varten, koska heidän edustamansa organisaatio oli ehdolla maailman ensimmäisen World Design Impact Prize -palkinnon saajiksi. (Jatkossa tämä palkinto tullaan myöntämään joka toinen vuosi.) Ylhäällä kuvassa kanssani oleva Dr Pooja Mukul edusti intialaista organisaatiota, joka suunnittelee proteeseja maailman myrskyissä loukkaantuneiden ihmisten raajojen tilalle. 
Juhlien juontajana toimi ihailtavan sujuvaa englantia puhunut Anna Sorainen. Yksi juhlapuhujista oli myös ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb. 
Ruokalistalla oli siis suomalaisista raaka-ainesta valmistettu menu. Alkukeittona oli kermainen artisokkakeitto ja sen jälkeen vielä  alkupalana siikaa, mätiä ja tartaria. Pääruokana oli haudutettua karitsaa tumman kastikkeen ja tattien sekä juureksien kera. Jälkiruokana oli ihan mielettömän hyvä puolukka -jäädyke Pauligin kahvin kera.
Ilta oikeastaan huipentui sekä ikkunan takana näyttäytyneiden tulitaiteilijoiden esitykseen että Impact Prize -palkinnon jakoon. Kyseisen palkinnon voittivat kenialaisen hyväntekeväisyysorganisaation edustajat Communical Cooker -yhteiskeittiöllään. Organisaatio tekee työtään maailman suurimmassa slummissa, jossa asuu miljoona ihmistä. Kyseisessä yhteiskeittiössä käytetään energianlähteenä jätteitä ja siinä voi valmistaa ruokaa, leipoa ja sen avulla saadaan keitettyä puhdasta vettä sinne, missä sitä ei aina ole. Siis erittäin yhteisöllistä ja vastuuntuntoista designia!

Alla kuvakollaasissa sekä voittaja "communical cooker" -yhteiskeittiö että intialaisen The Jaipur Foot Organisazion -järjestön suunnittelema proteesi.
Vaikka toki kaikella designilla on paikkansa, on tämänkaltaisella designilla aika hurjan paljon pysäyttävämpi ja koskettavampi rooli tässä maailmassa. Hienoa, että sitä nostetaan esiin!

Seuraa blogiani:

Arvonnan voittaja ja sneak peak huomiseen juttuun

3.2.2012

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille upeille lukijoilleni! Itsestä huolehtiminen on elämäntavoista kiinni, eikä vähiten siitä asenteesta, jolla me tähän elämään suhtaudumme. Niistä asioista puhuminen on mielestäni tärkeää myös täällä blogimaailmassa, koska haluan ehdottomasti kantaa korteni kekoon tämän tärkeän asian puolesta.

En ole tutkinut asiaa sen tarkemmin, mutta Omega 3:n vaikutus vaikkapa ihon kuntoon on ilmiselvää, kuten kommenttiboksissakin asia todettiin. Ja voin sen itsekin vahvistaa.

Arvonta on siis suoritettu ja krilliöljyä pääsee kokeilemaan blogimaailmaan paluun tehnyt Melba. Onneksi olkoon! Melba piti pienen tauon bloggailussa ja tuli kuin tulikin uudistuneen bloginsa myötä takaisin, mahtava juttu! Laitatko Melba minulle yhteystietosi sähköpostilla (tyylilyyli@ovi.com), niin pääsen lähettämään Sinulle postia pikimmiten.

WDC Design Gaalajuhlia vietettiin eilen ja täytyy sanoa, että kyllä Suomi näytti Lahden Sibeliustalossa upeimmat puolensa ympäri maailmaa kokoontuneille juhlavieraille. Tilaisuus oli (ainakin minulle) todella elämyksellinen, ihan ensi minuutista lähtien. Autonkuljettaja nimittäin nouti meidät kotiovelta sellaisella autolla (BMW), joka oli lennätetty Saksasta vartavasten tätä tilaisuutta ja meitä varten. Ihan kuin jostain sadusta! (Vaikka siis minähän en ymmärrä näitä autoasioita laisinkaan. Minulle autossa on tärkeintä se, että se on turvallinen ja luotettava.)

Teen varmaankin useamman postauksen näistä juhlista ja aloitan juttusarjan huomenna. Tässä vaiheessa tarjoilen Teille pienen "sneak peak"-kuvan eiliseltä. En ole yksinkertaisesti ehtinyt purkaa edes kuvia kamerasta.

Oikein ihanaa perjantaita ja viikonlopun alkua ihan jokaiselle sinne ruudun taakse!
Melballe vielä kerran onnen toivotukset!
Huomiseen!
Seuraa blogiani:
© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.