Pakkaspäivän asu

29.12.2012

Olen lupautunut tekemään juttua omista talvitakeista ja aloitetaan (sekin) juttusarja tästä jo viime vuonna esittelemästäni Parajumpersin parkasta. Tänä vuonna en itse asiassa ole hankkinut yhtäkään takkia, vaan kaikki on vanhaa, mutta erittäin käyttökelpoista mallia.

Tarkoitukseni olisi hankkia kevääksi sellainen "säkkimallinen" kevyehkö villakangastakki, mutta nähtäväksi jää, löytyykö mieluista. Niitä on harvoissa kaupoissa tarjolla, enkä ole ainakaan vielä löytänyt mieluista mallia: joko kaulus on liian massiivinen, pituus väärä tai vähintäänkin kangas ei ole kiva. Henkkamaukan kevään mallistosta olen bongannut aika jännän, mintunvihreän version, mutta katsotaan nyt, kunhan mallisto ilmestyy kauppoihin, miltä se näyttääkään päällä. Pastellisävyt tuntuu olevan taas tänäkin keväänä kovassa huudossa ja jotenkin se mintunvihreä tuntuisi ajatuksena aika kivalta, varsinkin mustaan yhdistettynä:)

Tämä Parajumpersin parka on ollut tänä talvena kovassa käytössä. Säitten puolesta kun on pitänyt olla päällä se kaikkein lämpimin takki. Iso ja lämmin huppu on myös ollut ihan huippu, eikä lakkiakaan ole ollut aina välttämätöntä pitää, koska pää on ollut helppo verhota piiloon ja suojaan. Hupputakki on siis ihan must.


Takki: Parajumpers
Kinttaat: Canada Goose
Huivi: Mulberry
Kengät: Din Sko
Neule: Pershka
Housut: Armani Exchange

PS. Taustalla näkyvä talo on ehkä hienoin talo, missä olen koskaan käynyt. Katsotaan, jos huomenna saisimme yhdessä kurkistaa sisätiloihin.. Hoppas det besta:)

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Mistä Pukki Voi Tietää?!

27.12.2012



Mistä ihmeestä joulupukki voi tietää, mitä joku tarvii, kun se ei itsekään tiedä sitä tarvitsevansa? Tässäpä joulun suurin arvoitus, jota en ole tähän päivään mennessä kyennyt ratkaisemaan.

Minä nimittäin sain yllä kuvassa näkyvän pienen neulatyynyn tai pupupehmolelun, joka on niiiin yybersuloinen, ettei mitään rajaa. Ja juuri tuommoistahan minä olen aina sekä halunnut että tarvinnut, vaikka en ole sitä tähän mennessä edes tiedostanut. Ja kuten varmasti huomaatte, se on 100% käsityötä:)
Sitten tämä vähän (henkisesti) rankempi juttu. Noh, kyllähän minä sen tiedän, että liikunta on jäänyt viime aikoina valitettavan vähälle. Paras tekosyy lienee se, että pitkät työmatkat on vienyt kaiken liikenevän ajan.. Ja kyllähän pukki siihen tietysti tarttui, koska liikuntaahan pitää harrastaa säännöllisesti. Ei riitä, että lenkkeilee vain viikonloppuisin. 

Neljän kilon kahvakuulaa pidin aluksi ihan liian mitättömänä painona, mutta kun pistin pyörimään mukana tuleen harjoitusohjelmavideon, niin enpä pidä enää. Paikat on mukavasti kipeytyneet merkiksi siitä, että vielä pitää harjoitella, ennen siirtymistä painavampaan kahvakuulaan.

Tykkään ihan älyttömästi ajatuksesta, että voin harrastaa liikuntaa ihan vaan kotioloissa, ilman että täytyy lähteä mihinkään. Ja sen tähden tämäkin setti eli kahvakuula harjoitusohjelmavideoineen oli ihan nappivalinta pukilta. Ja hintalappukin oli vielä mukana, mutta mitäpä sen on väliä.

Saitteko te pukilta lahjoja, joita ette tajunneet itsekään tarvitsevanne?

Oikein mukavia arkivapaiden jatkoja teille, jotka vielä lomailette!
Ja teille muille - kyllä se siitä pian taas lomaksi muuttuu:)

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Rannekoruista ja valokuvaamisesta

26.12.2012

Olen alkanut harjoitella valokuvausta uuden objektiivin avulla. Ostin nimittäin Sonyn kameraani lisälaitteena ns. kiinteän polttovälin objektiivin (mitä se sitten ikinä tarkoittaakin). Sillä pitäisi nyt sitten saada valoa enemmän talteen eli loppuu se iänikuinen mussutus valon puutteesta. Lisäobjektiivi on myös oiva apuväline muotokuvien ottamisessa ja mikä tärkeintä, se on pieni ja kevyt kuljettaa. En halua mitään superepäkäytännöllistä teleskooppiversioita, koska sellainen herättäisi ihan liikaa huomiota, kun haluaa kuvata muualla kuin kotioloissa.


Valokuvausharjoittelun ko objektiivilla aloitin jo pari viikkoa sitten, kun kuvasin omia rannekoruja. Ne sitäpaitsi täydentää oivasti kuneudenhoito -postausteemaa, jota olisi tarkoitus jatkaa myös lähitulevaisuudessa, tasaisin väliajoin.

Yllä oleva värikäs rannekoru on kyllä superihana juurikin värikkyytensä ansiosta. Se piristää asun silloin, kun se sitä tarvitsee. Esimerkiksi kokomustan asun kanssa tykkään käyttää juuri tämän tyyppistä yksityiskohtaa tuomaan asuun väriä. 


Kuten huomaatte, kuvan laatu ei ole mitenkään järin hyvää. Kuvasin nimittäin käsiasetuksella ja minun huonolla näöllä lopputulos on enemmän ja vähemmän tuurinkauppaa. Tarkennuskaan ei oikein osu sinne, minne olisin halunnut ja muu osa väkisinkin sumentuu. Se lienee myös objektiivin ominaisuus.

No joo. Toisessa kuvassa yllä on kokoelma helmen värisiä tai muuten helmiäisiä rannekoruversioitani. Ne on ehkäpä useimmiten käytössä, silloin kun turvaudun rannekoruun. Olenkin jossain vaiheessa jo valitellut, kuinka hankalaa minun on löytää sopivan kokoisia rannekoruja. Ranne on vaan niin ohut, että valmiiksi pituudessaan olevat korut on useimmiten liian suuria meikäläistä kaunistamaan. Lopputulos ei ole a) hyvännäköinen eikä b) mukava kantaa.  


Yllä olevassa kuvassa on tosi kiva helmirannekoru tämmöiselle miniranteisellekin, koska pituus on säädettävissä jokaiselle omanlaisekseen. Se on myös kivasti huomaamaton koru, eikä siis korosta liikaa kapeaa rannetta. Tykkään.


Yllä kuvassa näkyvät kullanväriset rannekorut on myös kaikki erittäin mieluisia (kuten kaikki rannekoruni, koska en yksinkertaisesti säilö muita kuin käytössä hyviksi osoittautuneita). Oikeanpuoleisin on Usasta peräisin, ja se on ehkä vähiten käytössä, koska se on niin massiivinen. Enkelikuvioitu superkaunis koru on Lontoosta vintage -mallistoa ja lasihelmen sisältävä on Cailap by Bloggers -mallistosta Lindan sunnittelema koru. Ihastuin ajatukseen kullan ja helmen yhdistämisestä ja sen tähden tämän aikoinaan hankin. 

Enkelikorussa on muuten todella laadukas lukkosysteemi, toisin kuin tässä Cailapin korussa. Sen lukko tuntuu jotenkin tosi huteralta, mutta on se ainakin toistaiseksi pitänyt.


Kun puhutaan rannekoruista, ei mielestäni voida sivuuttaa hyvinkin korumaisia rannekelloja. Jompi kumpi Michael Korsin kelloista on ranteessa joka päivä, riippuen muusta asusta. Nämä kun käyvät mihin tahansa asuun ja yhdistävät asusteen kuin asusteen. Jos omistaa kullan- ja hopeanväriset rannekellot, ei muita rannekoruja juurikaan edes tarvita. Kellot on tietysti mitoitettu ranteeseen sopiviksi ja pieniranteisena en muita koruja arkena juurikaan edes käytä. 


Lopuksi vielä pari otosta korutelineestä. Siihen ei mahdu kuin osa koruista ja kaulakorut säilönkin tällä hetkellä hienosti Victoria´s Secret ´n vaaleanpunaisessa pienessä sievässä paperikassissa, heh. Pitäisi varmaankin ryhdistäytyä siinäkin asiassa, ja hankkia koruille kunnon telineet. Tässä muuten esimerkki Stockmannin korutelinevaihtoehdoista ranne- ja kaulakoruillle (klik).


Harjoittelu uuden objektiivin kanssa on siis ihan alkutekijöissään. Olisihan se hullunkurista, jos kertaheitolla olisi valmis:) Haaveilen valokuvauskurssille osallistumisesta, mutta tällä hetkellä se on ihan mahdotonta. Yrityksen ja erehdyksen sekä manuaalin lukemisen avulla siis matka jatkukoon. 

Ai niin. Uskallankohan edes kysyä, että minkälaisia suunnitelmia teillä on laadittuna jo startanneita alennusmyyntejä varten? 
Meikäläisen pitäisi nimittäin säästää kaikki liikenevät eurot rakennusprojektia varten ja pysytellä kaukana aleista. Tylsää.

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Hyvän Joulun toivotus

23.12.2012

Näitten omasta kodista otettujen tunnelmakuvien myötä haluan toivottaa teille kaikille blogini lukijoille erityisen Hyvää ja Rauhaisaa Joulua!

Ainakin itse olen päässyt jo mukavasti joulun tunnelmaan kiinni, enkä aio ottaa näistä pyhistä minkäänlaista stressiä. Sellainen kuulukoon arkiseen aherrukseen ja nyt onkin rauhoittumisen ja akkujen lataamisen hetki.
Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Kenkähaaveissa vainko oot mun?

22.12.2012

Olen jo muutaman kuukauden haaveillut mustista nilkkureista. Konjakinruskeat Clarcs´n nilkkurit on mainiot peruskengät, mutta ei ne oikein korvaa mustan kengän tarvetta. Olen googletellut nettikauppojenkin tarjontaa ihan väsymykseen asti, mutta todennut kerta toisensa jälkeen, että ei ole Acnen Pistol -nilkkureitten voittanutta. Ei vaikka miten selailisi nettitarjontaa.

Olen käynyt Rizzon myymälässäkin monet kerrat ihastelemassa ja sovittamassa niitä, mutta toistaiseksi ne ovat jääneet vielä ostamatta. Haaveissa olisi, jos ne vaikka tulisivat joulun jälkeen alennusmyyntiin. Ne nimittäin maksaa aika paljon, enkä välttämättä luota niitten pitkään ikään - noin niinkuin trendimielessä. Ei niistä oikein ehkä klassikkoa saa, tai mistä sen tietää.

Acnen Pistol -nilkkurithan ovat olleet kenkätrendin aallonharjalla jo jonkin aikaa. Niitä käyttävät maailmalla ne kaikkein kuumimmat trendsetterit ja sitä myöten kauppojen tarjonta on ollut aika vähäistä. Esimerkiksi My-Wardrobe.com -nettikaupassa ei koskaan ole myyty loppuun mitään nilkkuri -mallia niin nopeasti kuin Acnen Pistolia. 

Rizzossa Acnen Pistol -nilkkuri maksoi hurjat 360 eur ja saapa nähdä, ilmestyykö mallistoa alennusmyynteihin..

Jos ihan noin huikeaa hintaa ei ole halukas investoimaan mustiin (tai muunkaa värisiin) nilkkureihin, niin otetaanpa pikainen katsaus, millaisia vastaavia nilkkureita olisi tarjolla. Tosiasia nimittäin on, että Pistol on toiminut esikuvana varsin monelle kenkämallistolle ja suoria tai epäsuoria jäljitelmiä syntyy kuin sieniä sateella. Ja tottahan toki, edullisempaan hintaan.


Riekerin InRga -nilkkuri, Sixtyseven Lykke, Tiger of Sweden Brandy 01, tai vaikka tämä alla kuvassa oleva SPM: Nelo Shootie.

Mitä sanotte näistä Shoe Shi Bar´n Sally -nilkkureista? Ei tarvitse kauaa pohtia, mistä se on saaneet inspiraationsa. Hyvin ovat onnistuneet ja todellakin huikeasti kuluttajaystävällisempään hintaan eli 129 eur. 


Oletteko te hurahtaneet Acnen Pistol -nilkkureihin? 
Eikä nämä etäiset tai vähemmän etäisemmät jäljitelmätkään ole hullumpia, vai mitä?

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Jakkupuku ja raitapaita sekä pakkaskelin haasteet

19.12.2012

Kyllä on haasteelliset kelit pukeutumiselle! Olen yllättäen ollut pakkaskelipukeutumisenkin suhteen ihan uuden tilanteen edessä, kun neljän minuutin työmatka vaihtui kolmen ja puolen tunnin taivallukseksi. 

Luvattoman monena päivänä työvaellus on muuten kestänyt vieläkin pidempään, koska sekä metrot että junat on lumen tulon myötä kiusallisesti myöhästelleet. Tämä luottamuksen horjuminen matkustusaikatauluihin on taas johtanut siihen, että olen useimmiten lähtenyt aamulla jo tuntia aikaisemmalla junalla, jotta olisin kohtuullisen suurella todennäköisyydellä siellä, missä olen sopinut olevani. En nimittäin voi sietää myöhästelyä. Minusta se on epäkohteliasta muita kohtaan, toki pienellä syyvarauksella. Enkä halua jäädä mieleen tyyppinä, joka on aina myöhässä. Mieluummin lähden matkalle niin hyvissä ajoin, että ainakaan minä en ole se, joka selittelee aikataulujen sotkeutumista. 

Pakkaskeli, höystettynä viiltävällä viimalla, tuo siis todellakin haasteita pukeutumiselle. Hamepäivinä on vaan kiskottava jalkaan Haltin toppahousut ja (ah niin rumat) Uggit sekä suojauduttava karvahupun alle. Siinä on kuulkaa nähtävää kerrakseen, kun napajäätikköasustus muuntuu business -lookiksi:) 

On kyllä masentavaa miettiä joka aamu, että mitenköhän selviäisi taivalluksestaan taas ilman palelemista. Ja vielä niin, ettei näyttäisi ihan möröltä. 

Noh, ne on niitä haasteita, joita sisältyy joka tapauksessa meidän talviaikaan. Koitetaan selvitä niistäkin vaikkapa sen voimin, että ensimmäiset kevään mallistot on jo ilmoittaneet olemassaolostaan:) 

Se, jos mikä, lämmittää ainakin mieltä!
Jakku: Benetton
Raitapaita: Race Marine (Stadiumista)
Housut: Massimo Dutti
Kengät: Peter Kaiser

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Kauneudenhoidosta: Uusi huippuseerumi

17.12.2012

Ajattelin panostaa muutamat seuraavat postaukset kauneudenhoito -teeman ympärille. Jos sopii, niin aloitetaan erään erittäin mielenkiintoisen seerumin ympärillä, koska itse olen kyseisestä aineesta niin innostunut.

Oletteko te käyttäneet ihonhoidossa seerumia, jota voi levittää vaikka meikkivoiteen päälle? Minä en ole ennemmin moiseen törmännyt. Ja rasvaisen sekaihon "onnekkaana" omistajana todellakin kaipaan niitä tuotteita, joilla saan ihon kiillon kuriin.

Nimittäin Bio Rich´ltä on tullut markkinoille mielenkiintoinen uutuustuote nimeltänsä Anti-Aging Anti-Wringle serum (klik).  Sen vaikutus perustuu tuotteen sisältämiin mikrolinsseihin, jotka heijastavat ja sirottavat valoa. Kyseessä on hiukan samankaltainen vaikutus kuin kamerassa, jonka linssiä ei ole tarkennettu malliin - tulos on pehmeämpi ja sileämpi. Välitön vaikutus näkyy jo 45 sekunnissa.



Seerumia voi käyttää ilman meikkiä kosteusvoiteen päälle tai meikkivoiteen päälle silottamaan ihoa. Puuterimaiset meikit kannattaa levittää, kun seerumi on hiukan kuivahtanut. Puuteria ei välttämättä tarvita meikin viimeistelyyn, koska tällä ihmeaineella on ihoa silotteleva puuterimainen ominaisuus.

Seerumia voi levittää vaikkapa kaksi kerrosta ongelmakohtiin kevyesti taputtelemalla. Kunhan vaan malttaa odotella 45 sekuntia kerrosten levittämisen välissä.

Annan lämpimän suositukseni kokeilemaan. Ja vink vink - vielä taitaa ehtiä vaikkapa pukinkonttiin tekemään täydennystä. 

Nimittäin saaja ilahtuu, sen takaan!

Tässä vielä tarkempaa dataa seerumista:
- se tehostaa kollageenin ja hyaluronihapon muidostumista ihon alimmissa kerroksissa
- tuotteen luonnollinen avokadoöljy sisältää runsaasti ihoa ravitsevia Omega-6 ja Omega-9 -rasvahappoja
- tuote on hajustamaton ja väriaineeton, eikä se sisällä parabeeneja eli se sopii herkällekin iholle
- tuotetta ei ole testattu eläimillä.

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Barbara Hulanickin mekko ja pikkujoulut

15.12.2012

Väsynyt juhlija kotiutui eilen illalla. 

Laiva oli ihan täynnä juhlijoita. Aika moni muukin ilmeisesti laskelmoi ja jätti pikkujoulureissunsa näinkin myöhäiseen ajankohtaan. Toki, "työtapaturman" seurauksenahan me päädyimme Seiskan bileristeilylle, joten ehkä sekin vaikutti väen määrään.

Lontoon tuliaisina tuotu, lila Barbara Hulanickin mekko päätyi illan asuksi, mutta Jimmy Choot jätin nätisti huoneeseen, odottelemaan hieman säädyllisempää käyttöä. Ihan hyvä strategia, nimittäin tanssilattialla tuuppiminen ja töniminen oli sen sortin touhua, että turvakengät olisi olleet ehkä järkevin valinta jalkoihin.. 

Ai niin, Tuksukin oli bileissä mukana:) 
Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Pikkujouluista ja asusteista

12.12.2012

Olen tänä vuonna toooodella myöhäinen pikkujoulujen viettäjä. Siihen on omat, järisyttävän hyvät ja etukäteen mietityt syynsä. Ensinnäkään en halunnut olla liikenteessä ruuhkaviikonloppuina eli silloin kun 90% pikkujoulujuhlijoista on ahtautuneena samaan paikkaan. Vaikkapa jo silmänkantamattomiin jatkuvien taksijonojen tähden. Toisekseen, tänä vuonna vietämme pikkujouluja keskellä viikkoa, jotta välttyisimme silläkin tavoin pahimmilta katastrofin aineksilta. Kolmanneksi, valitsimme sellaisen risteilyn, jolla esiintyy "hieman aikuisempaan makuun oleva bändi". Se ehkä vetäisi "vähän aikuisempaa" ja sanotaanko että jopa sivistyneempää juhlakansaa perässään.

Hyvät speksit ja periaatteet, vai mitä?

En tiedä, ollakko onnekas vai superonnekas, mutta risteily paljastuikin yllättäen Seiskan bileristeilyksi! Ja sitäpä ei minulle kerrottu etukäteen, kun risteilyä lokakuussa matkatoimistosta varailin..

Niin tai näin, yritän selvitä reissusta hengissä. Se olkoon primääritavoitteeni:)

Tämän tiedon aiheuttamasta alkujärkytyksestä on jo toivuttu ja sen tähden saattekin etukäteen nähtäväksenne tärkeimmät asusteet pikkujouluasusta, eli kengät ja laukun. Molemmat on Lontoosta peräisin. Kengät on Jimmy Choot ja laukku Oasiksen.
Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

All the words I don´t say

9.12.2012

Luin jokunen viikko sitten Metro -lehden kolumnista tai pääkirjoituksesta (siis siitä etusivun sisäpuolen oikeassa reunassa olevasta kirjoituksesta) todella mieleenjääneen kirjoituksen hymyn merkityksestä. Eräs työkaverikin oli lukenut samaisen kirjoituksen ja leikkasi sen itselleen talteen, tärkeimmät kohdat siitä vielä alleviivaten. 

Miettikääpä, kun vastaan tulee tuntematon ihminen, joka oikeasti hymyilee sinulle. Miten mielettömän hyvän fiiliksen se tuo siihen hetkeen ja koko päivään. Meitä vastaan kävelee lukematon määrä ihmisiä, jotka eivät ota katsekontaktia eivätkä ainakaan osoita minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä ympäristöään saatikka vastaantulevia kohtaan. Ketä sellaiset ihmiset koskettaa?

Ylen nettisivuilta (YLE Oppiminen) löytyi mielenkiintoinen opetusvideo hymyn merkityksestä. Siinä kerrottiin tai voisko sanoa jopa että opetettiin, että "Suomessa paljon hymyilevää miestä voidaan pitää epäuskottavana, kun taas Yhdysvalloissa se merkitsee varmuutta ja menestystä." 

Mitäs siihen sanotte? Mitä luulette, miksi suomalainen mies ei hymyile? Entä saako nainen hymyillä ja millaisen kuvan itsestään antaa paljon hymyilevä nainen?

Ai niin. Sanoman sisältävät paidat on ihan kivoja, kunhan sanoma on jotain sellaista, jonka a) voi helposti peittää jakun alle, ettei siitä kukaan saa mitään selvää ja b) sen sisällön voi myös itse allekirjoittaa. Jos nimittäin paita julistaa jotain sanomaa, niin onhan se melkoinen magneetti ja katseenkerääjä. Kyllä se täytyy päästä lukemaan.

Enivei. Hymyillään kun tavataan, koska onneksi meistä suurin osa on naisia:)


Jakku: Benetton
Paita: Crocker
Karvakaulus: Zara
Farkut: Forever 21
Saappaat: Billi Bi

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Linnan juhlien kirkkain tähti

7.12.2012

Linnan juhlia on ruodittu jo ties miten paljon. Heti linnan ovien avauduttua ruotiminen ja arviointi tietysti alkaa. Minäkin olin eilen illalla nenä kiinni ruudussa ja odotin henkeä pidätellen upeita kokonaisuuksia. En valitettavasti oikein syttynyt erityisesti mistään kokonaisuudesta, kuten viime vuonna sytyin Jenni Vartiaisen juhlalookista. Kauniita kokonaisuuksia oli jonkin verran, mutta kirkkainta naispuolista tähteä ei vaan jotenkin löytynyt. 

Pari kivaa kokonaisuutta sentään bongasin ja kyllä se kaikkein upeimman (naispuolisen) kokonaisuuden edustaja oli minunkin mielestäni Maria Ylipää punaisessa eleganssissaan. Hänen kampauksensa ansaitsee minunkin erityismainintani ja se oli kieltämättä napakymppi. 
Toinen naispuolinen säväyttäjä oli Laura Birn. Hänen vaalea suomineito/eloveena -look yhdistettynä mustaan nahkaan muodosti mielettömän kokonaisuuden. Tykkäsin. Ja toki kierrätysmateriaalista tehty kokonaisuus on teemana sellainen, joka saa pisteet aina kotiin.
Samainen mekko on muuten kuvattuna ja paremmin nähtävissä mekon suunnittelijan Outi Pyyn kirjan "Trashion" kannessa.

Mutta se juhlien kirkkain tähti. Se ei tällä kertaa ollutkaan nainen vaan sepäs olikin miespuolinen juhlavieras. Nimittäin Cheek lumosi ainakin minut ihan satalasissa. Hänen tarkkaan harkittu business -tyylinsä on jotenkin niin ristiriidassa sen kanssa, että hän on räppäri. Se kontrasti vaan yksinkertaisesti viehättää minua ja sai täydellisen jatkeen linnan juhla -lookin muodossa. 

Tälläkin kertaa hänen yksinkertainen, konstailematon ja päästä varpaisiin hillittyä linjaa edustanut juhlalook ansaitsee minun Linnan juhlien 2012 kirkkaimman tähden maininnan. Hänen habituksessaan ei ollut tälläkään kertaa mitään liikaa, ei mitään turhaa. Ihan täydellinen.

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Sinistä, kultaa ja ruskeaa

30.11.2012

Voi herranpieksut mikä keli. Ja arvatkaapa vaan, sujuiko työmatkailu tänään ihan mutkattomasti. No ei sujunut, koska se ei sujunut niin mitenkään. Ensimmäinen talvipäivä ja heti täydellinen kaaos. Ihan hirvittää, miten liikenne sujuu jatkossa, kunhan talvi tästä asettuu aloilleen. Meinaan, että olen sopinut tuleville viikoille kaikenmaailman palavereita ja tapaamisia heti aamuksi ja nyt tietysti hiukan arveluttaa (eikä niin hiukankaan), että voinko todellakin luottaa siihen, että olen sovittuina aikoina edes paikalla. No, toivottavasti tämänpäiväisestä veeärräilystä ei tule ihan jokapäiväinen episodi. Ei voi kuin toivoa parasta. 

Veeärräilystä tuli vielä mieleeni, että olen yrittänyt vastailla kommentteihinne junassa iPadin kautta. No, junayhteys toimii silloin kun toimii, joten se ei todellakaan ole mitenkään sujuvaa puuhaa. Toisekseen, iPadin hipaisunäppäimistö on siinäkin mielessä mielenkiintoista, että suunnilleen joka kerta kun aloitan vastaamaan johonkin kommenttiin, tulen painaneeksi "Suosittele tätä Googlessa" ikonia. Mitäköhän sekin saa aikaan.. Ei mulla todellakaan ole mitään tarvetta suositella omia juttujani Googlessa, itse asiassa en vastustaisi, vaikka Google ei tunnistaisi minua mitenkään:) Esimerkiksi tänään on Googlen kautta tänne blogiin päätynyt uskomattoman moni hakusanoilla "businessmiesten sukkahousut" tai jotain. Tervetuloa vaan teille kaikille! En kyllä ymmärrä, miten moiset hakusanat johtavat juuri tänne, mutta tarvitseeko kaikkea aina edes yrittää ymmärtää. 

Mutta. Nyt on sentään perjantai ja kunhan kiukku päivän työmatkailusta hiukan laantuu, voinen alkaa keskittyä ihan vaan rentoiluun. Tai ainakin fiilistelemään sitä, että aamusta ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään:) Toivottavasti saan tänä viikonloppuna aikaan jotain kivaa myös tänne blogin puolelle. Ainakin toivon niin.

Mukavaa pikkujouluviikonloppua sitä juhliville! 
Minä odottelen omia pikkujoulujani vielä toista viikkoa!

Teille muille toivottelen sopivan aktiivista mutta rentoa alkavaa viikonloppua ja uutta jännittävää kuuta:)



Jakku: Lindex
Mekko: Zara
Koru: Brigitte Bijou
Laukku: Louis Vuitton
Kengät: Unisa

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Nahkaiset kukkakäsineet - kotimaista käsityötä parhaimmillaan

28.11.2012

Mustia perusnahkakäsineitä on oikeastaan ihan helppoa löytää. Mutta kuka niistä tai niiden hankinnasta ilahtuu? Nehän on vain välttämättömyyshyödykkeet, jotka melkeinpä täytyy omistaa. Ja sitä paitsi, kuka niihin kehtaa investoida - nehän hukkuu kuitenkin. Olen nimittäin kerran omistanut vähän arvokkaammat peruskäsineet, joissa oli jotain hauskoja yksityiskohtia, joita en edes muista. Omistin ne nimittäin vain parin viikon ajan. Ja jätin ne lahjakkaasti bussiin, enkä saanut niitä enää takaisin. Harmitti kuulkaa aika paljon.

No, kaikki unohtuu aikanaan, jollain tapaa. Löysin nimittäin pienestä hämeenlinnalaisesta butiikista ihanat kotimaiset käsityönä tehdyt söpöt käsineet, enkä voinut jättää niitä kauppaan.  Ihastuin niiden malliin ja ennenkaikkea yksityiskohtiin. Ihanan innovatiiviset! 

Eihän nämä ole siitä käytännöllisimmästä päästä, vaikkapa Suomen talvea ajatellen, mutta ei kai sen niin väliä..

Käsineet ovat Liisa Sauso Oy:n tuotantoa ja ihana pikku butiikki löytyi siis Hämeenlinnasta. Käykääpä kurkkimassa ainakin hänen nettisivunsa ja jos olette liikkeellä Hämeenlinnan suunnalla, niin poiketkaa ihmeessä paikan päällä! Valikoimissa oli tosi paljon kaikkia kivoja ja erityisen innovatiivisia eri vaihtoehtoja. Olisin kelpuuttanut monetkin.

Täsmennettäköön vielä loppuun, että tämä ei ole maksettu mainos. 



Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Hampaiden valkaisusta ja kotihoidosta

26.11.2012

Yksi selkeimmin näkyvä ikääntymisen merkki on (leukalinjan muuttumisen lisäksi) hampaiden tummuminen. Minulla itselläni oli aikoinaan tosi valkoiset hampaat, mutta sitten yhtäkkiä peilistä ei kurkistanutkaan enää niin vitivalkea rivistö. Muistan kun systeri siitä aikoinaan minua huomautti..

Noh, minähän tietysti systerin huomautuksesta "innostuneena" kävin reilut pari vuotta sitten ammattilaisen tekemässä hammasvalkaisussa. Ja lopputulos oli oikeastaan se, mistä aikoinaan lähdettiin liikkeelle. Pari astetta hampaat valkeni, lopputulos oli hyvin luonnollinen ja minä olin tyytyväinen. Sen jälkeen olen pitänyt yllä valkoisuutta ihan kotikonstein.

Säännöllisesti en valkaise hampaitani, vaan se kuuluu juhlien tai tärkeämpien tilaisuuksien valmistautumisrutiineihin. Paitsi että säännöllisesti kylläkin harjaan hampaita valkaisevalla hammastahnalla, sen verran täytyy oikaista edellistä lausetta:)

Olen käyttänyt yllä kuvissa näkyvää hammastahnamerkkiä jo pidempään. Olen ostanut kyseistä ainetta joka kerta kun olen käynyt USA:ssa ja viimeksi löysin sitä myös Lontoosta. Suomen liikkeistä sitä ei jostain syystä saa, enkä oikein ole edes perillä Suomen kaupoista saatavien valkaisevien hammastahnojen laadusta..

Aloin käyttää kyseistä hammastahnaa jonkun paikallisen suosituksesta. Amerikkalaisten hampaathan ovat poikkeuksellisen valkoiset, mutta aineetkin heillä ovat olleet tehokkaampia kuin meillä Suomessa. En usko, että jokainen amerikkalainen käy hammaslääkärillä teettämässä valkaisun, vaan uskon, että pääasiassa taustalla on tehokkaat kotikonstit. Ja nyt en todellakaan tarkoita televisiosta tulevien realityohjelmien yyberluonnottoman valkoista, pääasiassa hammaskuoriin perustuvaa lopputulosta. Sellaiselta en itse todellakaan halua näyttää.

Seuraavaksi "suosituin" oma valkaisumenetelmä on tämmöiset kuvissa yllä näkyvät liuskat, joita olen tavannut käyttää muutaman kuukauden välein. Liuskoja on tosi helppo käyttää ja lopputulos syntyy vaikkapa meikkauksen aikana. Näitäkin olen tuonut mukanani jenkkilöistä, koska ne ovat helposti ja edullisesti sieltä tarttuneet mukaan. 

Huomattavasti edellisiä keinoja järeämpi keino valkaisuun on kotihoitosetti, joka perustuu omien hampaiden mukaisiin muotteihin ja 16%:seen peroxidiin. Käytän sitä todella todella harvoin, ehkä kerran tai pari vuodessa. Aine on niin järeää, että en edes uskaltaisi käyttää sitä sen säännöllisemmin. Lisäksi hampaiden ja ikenien tulee olla täydellisen ehjät ennen hoitoa, joten väärissä käsissä voi lopputulos olla aika tuhoisa. Näin voisin olettaa.

Että semmoisia kotikonsteja on tullut käytettyä. Juhlissa en muuten koskaan ota käsiini sitä viinilasivaihtoehtoa, jossa on punaviiniä. Ei sen tähden että en pitäisi siitä, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että lasillisen jälkeen hampaat näyttää, noh.. ei niin hemaisevan valkoisilta (meinasin sanoa, että järkyttäviltä, mutta en sano:).

Onko teillä jotain suhdetta hampaiden valkaisuun, vai onko asia mielestänne samantekevää?

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.

Pikkumusta työkäytössä

24.11.2012

Katson televisiota tosi vähän, koska en yksinkertaisesti ehdi istumaan aloillani ilta-aikaan. Lähden aamuisin töihin siihen aikaan, kun suurin osa teistä kääntää vielä kylkeään ja palaan takaisin kotiin, kun normiperheen pienimmät ovat jo unten mailla. En kuitenkaan valita osaani, koska tiedän, että maxipäivät ovat vain väliaikainen projekti. Mutta siis päivän rytmiin ei television katselu oikein mahdu.

Töissä on ollut sen verran hektistä aikaa, että perjantaisin olen antanut itselleni luvan olla ihan puhki. Ehkä juuri sen tähden tein eilen poikkeuksen, tulin tuntia aikaisemmin kotiin ja istuin koko illan (siis jumaleissön koko "pitkän" illan) sohvan nurkassa ja tuijotin televisiota. Katsoin ensin Big Brother Extran, jonka juontaja on minusta niiiiin ihana, Ullan unelmakakku -ohjelman Liviltä (se Lenin-kakku oli ihan mieletön!). Sen jälkeen vaihtui taas kanava ja perjantai-illan kohokohta - Vain Elämää, ihanan musiikin tahdissa. Tykkään muuten Erinistä ja hänen musiikistaan ihan mielettömästi. Ja perjantai-illan huipennus, sokerina perjantain pohjalla - Unelmien Poikamiestyttö. 

Voi vitsit mikä ihana ilta. Sellaista televisiomaratoonia en ole kokenut varmaankaan vuosiin.

No mutta, back to business. Tämä Banana Republicin musta mekko on tuliaisia Lontoon reissulta. Se on ollut monen työpäivän pelastus, kun päälle on pitänyt laittaa sitä kaikkein virallisinta sorttia vaatteistaan. Kuvista ei valitettavasti näy kiva nahkasomisteinen venekaula-aukko, mutta samat nahkasomisteiset taskun suut ehkä saattaa jostain kuvasta erottua. Kivoja pieniä yksityiskohtia, jotka eivät erotu mitenkään kovin isosti, mutta tuovat mekkoon kaivattua viimeistelyä. 

Ja Rosafox-karvakaulus -tykitys tietysti jatkuu. Se pehmentää niin kivasti kovaa mustaa väriä ja myös lämmittää palelijaa. 

Kuvauspaikkana on muuten erään julkisen rakennuksen takapiha ja ajankohtana harvinainen hetki päivästä eli päivänvalon pilkahduksen hetki.

Mukavan tunnelmallista viikonlopun jatkoa!






Mekko: Banana Republic
Vyö: Banana Republic
Karvakaulus: Rosafox
Kengät: Unisa
Kello: Michael Kors

Seuraa blogiani:
Google+

Blogin etusivulle pääset tästä linkistä, klik.
© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.