Olen alkanut harjoitella valokuvausta uuden objektiivin avulla. Ostin nimittäin Sonyn kameraani lisälaitteena ns. kiinteän polttovälin objektiivin (mitä se sitten ikinä tarkoittaakin). Sillä pitäisi nyt sitten saada valoa enemmän talteen eli loppuu se iänikuinen mussutus valon puutteesta. Lisäobjektiivi on myös oiva apuväline muotokuvien ottamisessa ja mikä tärkeintä, se on pieni ja kevyt kuljettaa. En halua mitään superepäkäytännöllistä teleskooppiversioita, koska sellainen herättäisi ihan liikaa huomiota, kun haluaa kuvata muualla kuin kotioloissa.
Valokuvausharjoittelun ko objektiivilla aloitin jo pari viikkoa sitten, kun kuvasin omia rannekoruja. Ne sitäpaitsi täydentää oivasti kuneudenhoito -postausteemaa, jota olisi tarkoitus jatkaa myös lähitulevaisuudessa, tasaisin väliajoin.
Yllä oleva värikäs rannekoru on kyllä superihana juurikin värikkyytensä ansiosta. Se piristää asun silloin, kun se sitä tarvitsee. Esimerkiksi kokomustan asun kanssa tykkään käyttää juuri tämän tyyppistä yksityiskohtaa tuomaan asuun väriä.
Kuten huomaatte, kuvan laatu ei ole mitenkään järin hyvää. Kuvasin nimittäin käsiasetuksella ja minun huonolla näöllä lopputulos on enemmän ja vähemmän tuurinkauppaa. Tarkennuskaan ei oikein osu sinne, minne olisin halunnut ja muu osa väkisinkin sumentuu. Se lienee myös objektiivin ominaisuus.
No joo. Toisessa kuvassa yllä on kokoelma helmen värisiä tai muuten helmiäisiä rannekoruversioitani. Ne on ehkäpä useimmiten käytössä, silloin kun turvaudun rannekoruun. Olenkin jossain vaiheessa jo valitellut, kuinka hankalaa minun on löytää sopivan kokoisia rannekoruja. Ranne on vaan niin ohut, että valmiiksi pituudessaan olevat korut on useimmiten liian suuria meikäläistä kaunistamaan. Lopputulos ei ole a) hyvännäköinen eikä b) mukava kantaa.
Yllä olevassa kuvassa on tosi kiva helmirannekoru tämmöiselle miniranteisellekin, koska pituus on säädettävissä jokaiselle omanlaisekseen. Se on myös kivasti huomaamaton koru, eikä siis korosta liikaa kapeaa rannetta. Tykkään.
Yllä kuvassa näkyvät kullanväriset rannekorut on myös kaikki erittäin mieluisia (kuten kaikki rannekoruni, koska en yksinkertaisesti säilö muita kuin käytössä hyviksi osoittautuneita). Oikeanpuoleisin on Usasta peräisin, ja se on ehkä vähiten käytössä, koska se on niin massiivinen. Enkelikuvioitu superkaunis koru on Lontoosta vintage -mallistoa ja lasihelmen sisältävä on
Cailap by Bloggers -mallistosta Lindan sunnittelema koru. Ihastuin ajatukseen kullan ja helmen yhdistämisestä ja sen tähden tämän aikoinaan hankin.
Enkelikorussa on muuten todella laadukas lukkosysteemi, toisin kuin tässä Cailapin korussa. Sen lukko tuntuu jotenkin tosi huteralta, mutta on se ainakin toistaiseksi pitänyt.
Kun puhutaan rannekoruista, ei mielestäni voida sivuuttaa hyvinkin korumaisia rannekelloja. Jompi kumpi Michael Korsin kelloista on ranteessa joka päivä, riippuen muusta asusta. Nämä kun käyvät mihin tahansa asuun ja yhdistävät asusteen kuin asusteen. Jos omistaa kullan- ja hopeanväriset rannekellot, ei muita rannekoruja juurikaan edes tarvita. Kellot on tietysti mitoitettu ranteeseen sopiviksi ja pieniranteisena en muita koruja arkena juurikaan edes käytä.
Harjoittelu uuden objektiivin kanssa on siis ihan alkutekijöissään. Olisihan se hullunkurista, jos kertaheitolla olisi valmis:) Haaveilen valokuvauskurssille osallistumisesta, mutta tällä hetkellä se on ihan mahdotonta. Yrityksen ja erehdyksen sekä manuaalin lukemisen avulla siis matka jatkukoon.
Ai niin. Uskallankohan edes kysyä, että minkälaisia suunnitelmia teillä on laadittuna jo startanneita alennusmyyntejä varten?
Meikäläisen pitäisi nimittäin säästää kaikki liikenevät eurot rakennusprojektia varten ja pysytellä kaukana aleista. Tylsää.
