Tiedättekö mitä! Business Woman syntyi päivälleen vuosi sitten. En olisi ikinä uskonut, että tästä bloggailusta tulee niin mahdottoman mukava ja tärkeä harrastus. Syksyisin tulee aloitettua aina jotain uutta ja kivaa ja viime syksynä oli siis tämän blogin vuoro astua mukaan elämään. Ja se elää edelleen, eikä loppua näy. Uskomatonta! Harrastus saattoi siis tulla vaikka pysyäkseen.
Seurailin ensin muitten blogeja ja toivoin todella löytäväni jotain itselleni sopivaa. Ja löysinkin, mutta palasina muitten blogeista. Minun suurimmat haasteet pukeutumisessa on ilman muuta työpukeutumisessa, enkä löytänyt yhtään olemassa olevaa blogia siihen tarkoitukseen. Turha niitä oli jäädä odottelemaan, vaan päätin perustaa oman blogin. Jos joku saa siitä inspiraatioita omaan työpukeutumiseensa ja jos se vaikka innostaisi muutaman muunkin aikuisbloggaajan tulemaan joukkoon mukaan, niin olisin hurjan tyytyväinen. Näin ajattelin. Ja ajattelen toki edelleen.
Olen saanut ihan kiitettävästi palautetta ja jotkut teistä ovat jopa saaneet niitä inspiraatioita tästä blogista, näin olette kertoneet. Se tuntuu ihan mielettömän hyvältä kuulla ja lukea kerta toisensa jälkeen. Sellaiseen palautteeseen ei kertakaikkiaan koskaan oikein totu eikä ainakaan kyllästy! Samoin uskon antaneeni teistä bloggaajaystävistäni joillekin henkisen ponnahduslaudan tai rohkaisua itsekin aloittaa bloggailu. Saattaa olla kyllä pelkkää omaa kuvitelmaa, en tiedä;) Joten oikeilla linjoilla siis ollaan, jos blogin mission toteutumisesta on jo aavistuksia..
Olen vuoden aikana oppinut näitä sosiaalisen median lainalaisuuksia jossain määrin. Lukijamääriä olisi kohtuullisen helppo kasvattaa, jos viitsisi käydä kommentoimassa vieraita ja itselleen tuntemattomia blogeja ympäri maailmaa ja jättää näin jälkensä sinne ja tänne. Siihen en ole lähtenyt. Käyn kommentoimassa oikeastaan vaan niissä blogeissa, joita todella seuraan. En uusien lukijoiden kalastelun toivossa. Facebookiin tai Twitteriin en ole perustanut profiilia Business Womanille, jotka myös tekisivät blogista entistä tunnetumman. Yhtään omaa markkinointipuhetta tämän blogin puolesta en ole pitänyt, enkä siis ole kalastellut omasta tuttava- tai ystäväpiiristä ensimmäistäkään uutta lukijaa. Itse asiassa juurikaan kukaan ei edelleenkään edes tiedä tästä harrastuksesta. Facebookissa en todellakaan ole peukuttanut omaa blogiani ja olen kieltänyt kaikkia tuttujani tekemästä sitä. Siis niitä harvoja tuttuja, jotka tietävät tästä harrastuksesta. Hölmöä, vai mitä. Mitä järkeä on pitää julkista blogia koko maailman edessä, jos siitä ei ole valmis tai halukas kertomaan kenellekään? En todellakaan tiedä syytä.
Tämä blogi sisältää noin 215 juttua ja pisimpään blogia seuranneet ovat voineet havaita, että olen aika isolla kädellä poistanut vanhoja juttuja. Joko en ole ollut niihin tyytyväinen, tai niissä on ollut sellaista tietoa, mitä en halua jättää tänne julkiseen maailmaan. Teitä on nimittäin viime aikoina käynyt päivittäin täällä vieraisilla noin 500-600 henkilöä, ja ehdottomasti suurin osa ei jätä käynnistään mitään jälkeä. Olisi ihan mielettömän mukava tietää, ketä te siellä ruudun takana olette?
Ehdottomasti parasta antia tässä bloggailussa on ollut se, että olen saanut ihan mielettömän ihania uusia blogiystäviä tätä kautta! Kuvittelen tuntevani osan teistä jo aika hyvin, vaikka ketään en ole livenä tavannut. Olen saanut myös hurjasti uusia ideoita teiltä omaankin blogiin! Kiitos teille ihanaiset naiset <3!
Haluan siis vielä kiittää teitä kaikkia ihania lukijoita tästä ensimmäisestä yhteisestä vuodesta! 100.000 käyntikerran rajakin meni ihan hiljattain rikki ja se on ihan mielettömän paljon se!
Kiitos ja kumarrus. Tästä on hyvä jatkaa.
