Lontoon Vintagea

31.10.2011

Blue One -lentoyhtiön koneessa oli juttu East-End -nimisestä Lontoon alueesta. Se on tunnettu etnisyydestään ja tietynlaisesta, aivan erityislaatuisesta ilmapiiristään. Poikkesimme alueella ja kadulla pörrännyt sisääheittäjä vinkkasi hyvästä vintage-myymälästä.

Sinnehän me tietenkin menimme ja löysimme ihan mielettömän elämyksellisen liikkeen! Ja mitä löytöjä se olisikaan pitänyt sisällään, jos tarjontaan olisi uppoutunut oikein ajan kanssa. 

Minä katsastin lähinnä laukkuja ja koruja ja kuinka ollakaan, ihastuin oitis näihin kuvissa näkyviin konjakinvärisiin nahkalaukkuihin - käsilaukkuun ja clutc´iin. Ne on ihan loistavassa kunnossa ja nahka on virheetöntä. Laukut lienee peräisin 60-luvulta, näin myyjä veikkasi.

Lisäksi ostin kullanvärisen käsikorun, jonka lukkomekanismikin on kuin uusi. 

Jos vintage kiinnostaa, niin suosittelen ehdottomasti Lontoon matkaajia poikkeamaan tässä liikkeessä! Metrolla pääsee lähes viereen. Tarkempaa infoa yhteystietoineen voitte käydä katsomassa Blitz -nimisestä liikkeestä tästä.

Parhaat Lontoon ostokseni on oikeastaan tässä näin! 

Mitä tykkäätte? Kelpuuttaisitteko itsellenne?




London calling

30.10.2011

Helou everybody! Viikonloppu mennä hurahti ja nyt on jo kotimaata turvallisesti jalkojen alla. Niin ja saatiinhan me tunti lisäaikaa kaupanpäälle, joten Lontoon reissusta tulikin vaivihkaa tuntia pidempi. 

Palataan huomenna tai joka tapauksessa lähipäivinä reissuun vielä monet kerrat. Tällä erää joudun toivottamaan vain mukavat sunnuntai-illan jatkot, mutta sitä ennen laitetaan liitteeksi vielä yksi matkakuva, joka on napattu lentokentällä juuri ennen reissuun lähtöä

I´ll be back. 

Ripaus burgundinpunaista ja syksyn saappaat

23.10.2011

Tänä syksynä moni (ainakin) bloggaaja on ottanut burgundinpunaista tehostetta asuihinsa. Viikonloppuna poikkesin Zaralla ja kas vain, siellähän tosiaan oli burgundia ainakin muutamissa housuissa ja jakuissa. Housut näytti siinä värissä minun mielestä kerrassaan.... no, ei niin hyvältä. Ei ole kyllä minun juttu ja uskon sen olevan aika nopeasti ohi menevä ilmiö. Tädillä oli sen värinen bliseerattu hame joskus lapsuudessani ja minusta se saa riittää.

Bliseeratuista hameista puheenollen, minäkin sovitin sellaista. En kuitenkaan ihan vielä rohjennut ostaa, mutta kyllä se kaivelemaan jäi. Se oli väriltänsä beige. Katsotaan nyt, miltä Lontoon naiset näyttää ja millaisia vinkkejä Lontoon katukuva tarjoilee mm. sen kaltaisten hamosten suhteen..

Niin, taisiis, minun burgundinpunajuttuni saattaa rajoittua tähän Promod -liikkeestä jokunen aika sitten löytämääni vapaa-ajan neuleeseen. Farkkujen kanssa tämä on oikein mainio koti- ja kaupunkipaita. Se toimikoon kehyksenä kun esittelen uudet Billi Bi´n saappaat, jotka on siis suutaroitu minun sääriluuta ja pohjetta mukaillen. En ollenkaan osaa ajatella jalkaani saappaita, joitten varsi ei mukaile omia mittoja. Nämä mittoihin tehdyt saappaat menee mainiosti myös hameen kanssa, joten työkäyttöön nämä on oikein mainiot.

Pääsin taas (nyt jo) 12-vuotiaan neitokaisen kynsistudioon ja sain uudet kynsikuvioinnit. Lähikuvaa kynsistä voitte ihastella alimmasta kuvasta. Pohjalla on kullanväristä lakkaa ja kuvioinnit on tehty Konad -laatasta otetun kuvakkeen avulla. Ihanat!!



Tosi iso kiitos teille Lontoon vinkeistä! Eipä taida tarvita enää miettiä, lähdenkö poikkeamaan Burberryn Outlet -myymälään. Täältä nimittäin tullaan!

Viikon 42 business - osa 2

21.10.2011

Hain ihanaiset Billi Bi´n saappaat vihdoin suutarilta. Ne oli siis varren kavennuksessa. Tottakai hieman epäilin, että miltäköhän lopputulos näyttää. Saappaat oli kohtuullisen arvokkaat, joten niitten oli melkeinpä pakko onnistua.. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen jo senkin tähden, että ne ei menneet pilalle. Ne päinvastoin onnistui ihan täydellisesti. Operaatio maksoi 30 eur eli ei paljon mitään. Toki saappaille tuli sen verran hintaa lisää.. Ja kyllä vaan, kuvia on luvassa, kunhan asu ja kamera kohtaa toisensa.

Ensi viikolla olen lähdössä muutamaksi päiväksi Lontooseen. Jos jollakin on kokemuksia Lontoon Burberryn Outlet -myymälästä, niin kertokaa ihmeessä! Kannattaako siellä käydä? Aikaa on nimittäin vähän, joten turhia harharetkiä en haluaisi tehdä. Kyseisestä myymälästä löytyy yllättävän vähän mitään kokemustejakoa blogeissa (lue: Googletin kerran ja tutkin 30 sek). Onko muita myymälöitä, joissa kannattaisi ehdottomasti käydä? Itse ajattelin must-paikkoina ainakin Banana Republic -myymälää sekä Michael Kors´ia ja tietenkin kyseistä Burberryn Outlettiä.

Asusta ei juurikaan ole mitään tarinaa kerrottavana. Sen verran voisin valottaa näitä kuvaushetkiä, että en jotenkin osaa enkä tykkää kuvata asuja laukkujen kera. Ne on vaan niin teennäisiä, vaikka sitä ne on toki näinkin.. Mutta siis tämmöisen "halppisasun" kanssa itse tykkään panostaa kenkiin ja laukkuun. Kun "halppisasun" rinnalla kulkee vaikkapa ruskea LV, niin ihan sama, vaikka asu on henkkamaukkaa muutoin.

Mukavaa viikonloppua! Tuskin maltan odottaa teidän Lontoon vinkkejä!!


Paita ja hame: H&M
Kengät: Unisa

Sukkahousuista, osa 2

19.10.2011

Toivottavasti tästä blogista ei muodostu mitään sukkahousublogia.. Tämä kirjoitus on toinen laatuaan kyseisistä hyödykkeistä, joten nopealla matematiikalla 2% tämän blogin jutuista liittyy niihin.  Sillä perusteella katson, että sukkahousublogi ei ole oikea termi kuvaamaan tätä blogia;)

Olette kyselleet sukkahousuista kohtuullisen paljon ja antaneet niistä kiitettävästi myös vinkkejä. Sukkahousut on myös yksi todella suosittu hakusana, millä tähän blogiin päädytään. On varmaankin siis aika vaihtaa niistä muutama sana kanssanne. Tai ainakin päivittää aikaisempaa kirjoitusta.

Kuten jossain yhteydessä jo kerroin, olen hakenut uutta suosikkia Sokoksen Icon -merkkisten sukkahousujen tilalle. Ne oli hinta-laatu-yhtälöllä mitattuna kaikkein parhaat, mitä markkinoilta löytyi. 

Sitten tapahtui se, mitä pelkäsin eli niitten myynti lopetettiin viime keväänä.

Teiltä saamieni vinkkien perusteella kokeilin Sokoksen omia House -merkkisiä sukkiksia ja niinhän siinä kävi, että lopulta löysin suosikkini. Nämä ei kuulkaas paljoa häviä Iconeille! 



Hameen kanssa sukkahousuilla on tietenkin tärkeä merkitys. Niitten täytyy näyttää ja tuntua laadukkailta. En ole koskaan tykännyt 20 denierin versioista ja olenkin käytön myötä todennut, että minulle sopivin vahvuus on 15 denieriä. Ne tietenkin menee hyvin helposti rikki, jo pienestä väärästä kosketuksesta, mutta eipä sen väliä.  Nämä Houset maksoi muistaakseni 4,95 eur ja pakkauksessa on kolmet sukkikset. Aika kohtuullinen hinta. Hinnalla on ainakin minulle todella tärkeä merkitys, koska niitä kuluu niin paljon. Panostan asuissa mieluummin muihin juttuihin kuin sukkahousuihin ja pidänkin niitä vain välttämättömänä hyödykkeenä.

Kokeilin myös Citymarketista jotain Impuls -merkkiä, mutta niitten laatu oli (voisko sanoa jopa että) surkea. Ensinnäkin ne oli liian lyhyet ja kaikenlisäksi liian leveät. Ne ikäänkuin pyöri päällä. Elastaania niissä ei juurikaan ollut.

Näissä House -merkkisissä versioissa on siis elastaania tarpeeksi, kudos on moitteetonta eikä pohjavahviketta ole. Kärkivahvike on ihan jees. Pohjavahvikkeista en tykkää, koska ne asettuu huonosti avokkaitten kanssa ja näkyy epäsiististi kengän yli.

Summa summarum. Minä olen lempparini löytänyt ja voin lämpimästi suositella niitä muillekin! Sokoksen kanssa voitaisiin sitten sopia, että näitten valmistusta tai myyntiä ei noin vaan lopeteta..

Mustissa paksuissa sukkiksissa minun lempparit on Wolfordin tekemät 50 denierin joko nämä kiiltäväpintaiset tai sitten mattapintaiset versiot. Edellisessä asussa oli päällä mattaversio. Wolfordit tunnetusti maksaa aika paljon, mutta ei senkään väliä, koska ne kestää todella pitkään, kun vaan pitää niistä huolta. Huuhtelu on tärkeää siloin tällöin eikä niitä saa laittaa pesukoneessa pesun jälken kuivausrumpuun. Elastaani ei nimittäin kestä sitä.

Näillä versioilla siis mennään ainakin nyt alkusyksy. Vai onko nyt enää mikään alkusyksy..

Seuraa blogiani:

Viikon 42 business - harmaata ja mustaa

17.10.2011

Kiitos mahdottoman paljon hyvistä ja fiksuista kommenteistanne, joita edellinen kirjoitukseni teissä herätti. En yksinkertaisesti voinut olla tarttumatta aiheeseen, joka on mietityttänyt itseäni jo pitkään. Tottakai on päivän selvää, että kaikista naisista (kuten ei myöskään kaikista miehistä) ole johtajiksi. Ei sitä kaikkien tarvitsekaan haluta. Ja kaikkia meitä siitä huolimatta tarvitaan yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseksi. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että naisia saadaan johtopaikoille, niin yrityksissä kuin julkisellakin puolella. Meissä naisissa on yksinkertaisesti niin hyviä ominaisuuksia, että sitä voimavaraa ei kannata jättää käyttämättä. 

En puolusta naiskiintiöajattelua, vaan puolustan sitä, että naiset valitaan tehtäviin nimenomaan heidän henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ja valmiuksiensa tähden. 

Voisin jatkaa tätä aihetta vaikka miten pitkään, niin paljon se kirvoittaisi heittämään juttua aiheen tiimoilta. Koitan kuitenkin olla provosoitumatta tämän enempää, jos suinkin kykenen.. 

Tänään ei ollut värikkään pukeutumisen päivä, kuten kuvasta näkyy. Ehkä tämä päivän asu kuvastaa fiilistä, joka kumpuaa jostain alitajunnasta. En tietoisesti pukeutunut tummaan, mutta nyt kun asiaa ajattelen, niin siihen voi hyvinkin olla syy.

Avauduin nimittäin jo aiheesta Lennun blogissa lauantaina, lähes "verekseltään". Aiheesta, joka myös kirvoittaisi keskustelemaan vaikka missä määrin. Satuin nimittäin olemaan lauantaina pitkällä juoksulenkillä ja näin matkan varrella jotain aivan hirvittävää. Junarata. Poliisit. Paloautot. Ja lopulta myös ruumisauto. Eikä se ollut onnettomuus. En todellakaan jäänyt paikalle ihmettelemään, vaan jatkoin matkaa, mieli tietysti totaalisen järkyttyneenä. Surullista. Niin mielettömän surullista!

Poolopaita: Marco Polo
Hame: H&M
Huivi: Stockmann (ei merkkihuivi)
Kengät: Geox

Seuraa blogiani:

Puolivirallinen työasu

14.10.2011

Sain tänään melkein takaisin uudet Billi Bi´n saappaat. Ei se suutari ollut ehtinyt niitä vielä korjaamaan tai siis kaventamaan vartta.. Mutta ei se mitään. Sovimme ensi viikolle uuden ajan, jospa vaikka silloin. Olisin niin tarvinnut niitä tänään, kun kävimme syömässä pienellä porukalla töitten jälkeen.

Tämä alkuillan asu oli jotenkin puolivirallinen työasu. Hame on villakangasta ja neuletakki on myös villaa. Huivi on jotain pehmeämpää materiaalia, mutta kuitenkin rouheaa. Hiukset on muuten letitettynä kalanruotomallilla, vaikka kuva ei sitä hienoutta välitäkkään.

Kertokaahan, millaista pikkujouluasua olette suunnitelleet? Olisiko teillä vinkkejä, miten pukeutua? Kohtahan niitäkin taas juhlitaan..

Kietaisuhame: Benetton
Neuletakki: Benetton
Huivi: Benetton

Haaste: Paljasta käsilaukun sisältö!

13.10.2011

Sain Saksassa asustavalta ja sieltä blogiaan pitävältä finn for life -blogittarelta tänään mielenkiintoisen haasteen. Minun nimittäin pitäisi paljastaa oma käsilaukkuni sisältö. Käykäähän muuten katsomassa hänen oma paljastuksensa;)

Olen lukenut monen blogittaren vastaavia paljastuksia ja ajatellut, että minä tuskin tulen kirjoittamaan vastaavaa, koska oikeasti olen niin tylsä ihminen. Ketä minun käsilaukun sisältö voisi kiinnostaa  - ei siellä ole kerrassaan mitään erikoista. Ei siitä yksinkertaisesti ole mitään kirjoitettavaa.

Otin kuitenkin haasteen ilolla ja kiitollisuudella vastaan. Mitäpä minä päättämään Teidän puolesta, että sisältö olisi tylsä. Siitä saatte te, ihanaiset lukijani, päättää ihan itse;)

Aloitetaan ensin vaikka käsilaukkupolitiikasta. Minulla on tällä hetkellä noin 10 arkilaukkua, ja joka aamu päätän vasta lähdön hetkellä, mikä niistä sopii päivän asun kanssa parhaiten yhteen. Koska vaihtelen laukkua aika usein, ei sisältö voi olla järin suuri. Pyrin pitämään laukun sisällön sellaisena, että siellä on vain todella tarpeellinen määrä tavaraa. Ja sellaisena, että se on helposti siirrettävissä aamuisin laukusta toiseen.

Tänään käsivarrella roikkui yksi minun lempparilaukuista (kuten oikeastaan kaikki laukkuni ovat), eli italialainen Gianfranco Sistin nahkainen, aika pieni laukku.


Ja sitten se sisältö. Tältä se näyttää. Paitsi että meikit on laukussa ollessaan oranssissa, Thaimaasta saadusta minimeikkipussissa. Se näkyykin alimmassa kuvassa.

  • Lompakko on tietenkin aina mukana. Siellä on muuten sisällä 15 eri korttia (4 luottokorttia, 2 kansainvälistä pankkikorttia, ajokortti, kelakortti (minkähän takia..), verkkopankin tunnuslukukortti ja eri liikkeiden kanta-asiakaskortteja).
  • Äly(vapaa)puhelin
  • Työpaikan henkilökortti, käyntikortteja ja nippu avaimia oranssissa kaulanauhassa.
  • Laukkukoukku on myös vakiovaruste, sekä
  • Victorinoxin "monitoimityökalupakki", jossa on erittäin hyvät minisakset. Tätä kuljetan jostain syystä sen omassa pahvipaketissa..

Ja lopuksi vielä meikkipussin sisältö, eli
  • Body Shopin roll on -huulirasva
  • Youngblood -merkkinen huulipuna, jonka värikoodina on Casablanca
  • Huultenrajauskynä sekä huulipunan sivellin
  • Kajaali
  • Tämän hetkisen suosikkituoksuni eli Juicy Couturen Viva La Juicy´n roll on -versio, joka on kokonsa tähden mukava pitää käsilaukussa
  • Meikkipuuteri ja meikkisieni (joka nyt tietenkin jäi kuvan ulkopuolelle, ei ollut nimittäin kuvauskunnossa..)
  • Oikealla reunassa näkyvä sininen kotelo pitää sisällään meikinkorjauslappusia, joka on rasvaisen ihon pelastus monessa tilanteessa, kun meikki ei ole välttämättä parhaimmillaan.
Jos työpäivä sisältää reissaamista paikasta toiseen, vaihtuu laukku luonnollisesti isompaan jo sen tähden, että läppäri täytyy mahtua kassiin. Samoin muistikirja, jota en tietyistä syistä kanna juurikaan mukanani muutoin. Kyniä on tietenkin jokaisen laukun sivutaskussa vähintään kaksi kappaletta.

Ja tottahan minä jatkan tätä haastetta eteenpäin, siinä toivossa, että seuraavilla ihanilla blogittarilla olisi enemmän paljastettavaa. En myöskään muista heidän tehneen postausta tästä aiheesta.

Viikon 41 business - syksyä hyvinkin

12.10.2011

Tänään oli ilmassa jo hitusen talven tuntua. Ja minun uudet Billi Bi´n nahkasaapaat on vielä suutarilla varren kavennuksessa. Tänään olisi tehnyt mieli laittaa ne jalkaan, mutta vielä täytyy malttaa odottaa. No, perjantai on tuota pikaa, saan ne nimittäin silloin käsiini. Varren leveydestä lähtee kaksi senttiä pois.

Tämän viikon business -asu näyttää tämmöiseltä värien sekamelskalta, näin voisi joku vaikka väittää. Itse pidän asua kuitenkin kohtuullisen harmonisena, koska kaikki päävärit on syksyyn liittyviä; siniharmaa, tummansininen ja ruskea, yhdistettynä valkoiseen. Eikä ne taistele juurikaan keskenään. 

Olen muuten ihastunut aikalailla tähän Benettonin tummansiniseen villakangashameeseen. Se on kietaisuhameen tyylinen, vaikka kiinnitys onkin takana olevalla vetoketjulla. Tässä on jotain sellaista kivaa, mitä tarjolla olevista puolihameista on tällä hetkellä vaikeaa löytää. Ainakin se on jo materiaalinsa tähden kovin syksyinen.

Oikein mukavaa loppuviikkoa Teille kaikille! Tänään on keskiviikko ja minä lähden tanssitunnille;) Luvassa on rytmikästä liikuntaa Buggin tahtiin 75 minuutin ajan. Ihan mieletöntä!


Hame: Benetton
Paita: Zara
Huivi: Stockmann (ei mikään merkkihuivi)
Kengät: Unisa
Laukku: LV

Seuraa blogiani:

Syksyn toivelook

9.10.2011

Ralph Lauren ja Banana Republic on niitä merkkejä, joitten tähden halajan jatkuvasti USA:n matkoille. Löydän niitten mallistoista aina kaikkea käyttökelpoista työvaatetta. Laurenia on jonkin verran myös Suomesssa, mutta mallistot on aika suppeita.

Banana Republicin myymälä (kuten taatusti myös Ralph Lauren) löytyy myös Lontoosta, jonne olen lähdössä parin viikon kuluttua. Oi että, kuinka odotankaan pääsyä niitten malliston kimppuun. Lasken jo suunnilleen tunteja..

Tässä joitain high light -juttuja molempien mallistoista.
Mikä on oma suosikkisi?
Mitä muuten tykkäätte uudesta bannerista?



Minun omia suosikkeja on ylimmän ja alimman kollaasin keskimmäiset asut. Huokailen ihastuksesta kumpaakin asua.. Lontoo, täältä tullaan!

Seuraa blogiani:

Happy birthday to me

6.10.2011

Tiedättekö mitä! Business Woman syntyi päivälleen vuosi sitten. En olisi ikinä uskonut, että tästä bloggailusta tulee niin mahdottoman mukava ja tärkeä harrastus. Syksyisin tulee aloitettua aina jotain uutta ja kivaa ja viime syksynä oli siis tämän blogin vuoro astua mukaan elämään. Ja se elää edelleen, eikä loppua näy. Uskomatonta! Harrastus saattoi siis tulla vaikka pysyäkseen.

Seurailin ensin muitten blogeja ja toivoin todella löytäväni jotain itselleni sopivaa. Ja löysinkin, mutta palasina muitten blogeista. Minun suurimmat haasteet pukeutumisessa on ilman muuta työpukeutumisessa, enkä löytänyt yhtään olemassa olevaa blogia siihen tarkoitukseen. Turha niitä oli jäädä odottelemaan, vaan päätin perustaa oman blogin. Jos joku saa siitä inspiraatioita omaan työpukeutumiseensa ja jos se vaikka innostaisi muutaman muunkin aikuisbloggaajan tulemaan joukkoon mukaan, niin olisin hurjan tyytyväinen. Näin ajattelin. Ja ajattelen toki edelleen. 

Olen saanut ihan kiitettävästi palautetta ja jotkut teistä ovat jopa saaneet niitä inspiraatioita tästä blogista, näin olette kertoneet. Se tuntuu ihan mielettömän hyvältä kuulla ja lukea kerta toisensa jälkeen. Sellaiseen palautteeseen ei kertakaikkiaan koskaan oikein totu eikä ainakaan kyllästy! Samoin uskon antaneeni teistä bloggaajaystävistäni joillekin henkisen ponnahduslaudan tai rohkaisua itsekin aloittaa bloggailu. Saattaa olla kyllä pelkkää omaa kuvitelmaa, en tiedä;) Joten oikeilla linjoilla siis ollaan, jos blogin mission toteutumisesta on jo aavistuksia..



Olen vuoden aikana oppinut näitä sosiaalisen median lainalaisuuksia jossain määrin. Lukijamääriä olisi kohtuullisen helppo kasvattaa, jos viitsisi käydä kommentoimassa vieraita ja itselleen tuntemattomia blogeja ympäri maailmaa ja jättää näin jälkensä sinne ja tänne. Siihen en ole lähtenyt. Käyn kommentoimassa oikeastaan vaan niissä blogeissa, joita todella seuraan. En uusien lukijoiden kalastelun toivossa. Facebookiin tai Twitteriin en ole perustanut profiilia Business Womanille, jotka myös tekisivät blogista entistä tunnetumman. Yhtään omaa markkinointipuhetta tämän blogin puolesta en ole pitänyt, enkä siis ole kalastellut omasta tuttava- tai ystäväpiiristä ensimmäistäkään uutta lukijaa. Itse asiassa juurikaan kukaan ei edelleenkään edes tiedä tästä harrastuksesta. Facebookissa en todellakaan ole peukuttanut omaa blogiani ja olen kieltänyt kaikkia tuttujani tekemästä sitä. Siis niitä harvoja tuttuja, jotka tietävät tästä harrastuksesta. Hölmöä, vai mitä. Mitä järkeä on pitää julkista blogia koko maailman edessä, jos siitä ei ole valmis tai halukas kertomaan kenellekään? En todellakaan tiedä syytä.

Tämä blogi sisältää noin 215 juttua ja pisimpään blogia seuranneet ovat voineet havaita, että olen aika isolla kädellä poistanut vanhoja juttuja. Joko en ole ollut niihin tyytyväinen, tai niissä on ollut sellaista tietoa, mitä en halua jättää tänne julkiseen maailmaan. Teitä on nimittäin viime aikoina käynyt päivittäin täällä vieraisilla noin 500-600 henkilöä, ja ehdottomasti suurin osa ei jätä käynnistään mitään jälkeä. Olisi ihan mielettömän mukava tietää, ketä te siellä ruudun takana olette?

Ehdottomasti parasta antia tässä bloggailussa on ollut se, että olen saanut ihan mielettömän ihania uusia blogiystäviä tätä kautta! Kuvittelen tuntevani osan teistä jo aika hyvin, vaikka ketään en ole livenä tavannut. Olen saanut myös hurjasti uusia ideoita teiltä omaankin blogiin! Kiitos teille ihanaiset naiset <3!

Haluan siis vielä kiittää teitä kaikkia ihania lukijoita tästä ensimmäisestä yhteisestä vuodesta! 100.000 käyntikerran rajakin meni ihan hiljattain rikki ja se on ihan mielettömän paljon se! 

Kiitos ja kumarrus. Tästä on hyvä jatkaa.

Seuraa blogiani:

Kiehl´s kokoelmaa

5.10.2011

Olen ollut Kiehl´s kosmetiikan fani jo monta vuotta. Olen aikoinaan tutustunut Kiehls´n liikkeeseen ihan sen tähden, että se oli niin houkuttelevan näköinen - Ihan niinkuin menisi apteekkiin. Myyjätkin ovat pukeutuneet valkoisiin apteekkarin asuihin. Se konsepti oli jotenkin niin erilainen, mihin olin ikinä törmännyt.

Siitä se meidän yhteistyö aikoinaan lähti. Ja jokainen kerta, kun olen käynyt rapakon takana, on ostoslistalla ollut Kiehlsiä. Samoin lentokentillä on heidän myymälöitään, ja sieltäkin niitä on tullut hankittua.

Kaisan mukana -blogista bongasin ensimmäisenä tiedon, että Kiehl´s on vihdoin myös Suomessa. Kaisa on muuten kauneustoimittaja ja hänen bloginsa seuraajana saan aina vähän etukäteen tietoa kaunesalaan liittyvistä asioista. Tosi mielenkiintoinen blogi! 

Pari viikkoa sitten kävin paikan päällä Kämpin ostoskeskuksen katutasossa varmistamassa, että siellähän se liike tosiaan on. Myymälä on kohtuullisen pieni, mutta ihan samanlainen kuin missä tahansa muualla maailmassa. 

Kiehl´s on tunnettu korkeatasoisista tuotteistaan ja mm. tuo kuvassa näkyvä Ultra Facial Moisturizer on kuulemma sellainen kosteusvoide, jota ammattimeikkaajat tykkää käyttää (näin tiesi muistaakseni Köpiksen lentoaseman valveutunut Kieh´sin myyjä kertoa). Heidän kaikkein suosituin tuotteensa taitaa tällä hetkellä olla kuvassakin näkyvä tummansinisessä pipettipullossa oleva Midnight Recovery Concentrate. Se on aivan ihana ja sitä käytetään vain öiseen aikaan. 

Kiehl´s on tunnettu myös siitä, että ne eivät juurikaan mainosta televisiossa tai lehdissä. He luottavat siihen, että tyytyväiset käyttäjät markkinoi tuotteita heidän puolestaan (kuten minäkin juuri teen;) ja tuovat tullessaan näin uusia tuotteiden käyttäjiä. He myös antavat ostosten yhteydessä näytteitä muista tuotteista, se kuuluu myös Kiehl´sin konseptiin.

Kämpin myymälässä kuulin ensimmäistä kertaa myös heidän purkkien kierrätysideologiastaan. Kun tuot tarpeeksi vanhoja Kiehl´sin purkkeja myymälään, saat siitä palkkioksi määrätyn arvoista kosmetiikkaa.

Onko Kiehl´s tuttu merkki entuudestaan? Ja mikä on Sinun suosikkituote? Minä olen tällä hetkellä ihastunut kahteen isoimpaan purkkiin, jotka on molemmat rasvaiselle iholle tarkoitettuja puhdistusaineita, toinen enemmän kuoriva.


© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.