Mikä ihmeen Ted Baker?

31.8.2011

Elokuun Stockmannin kanta-asiakaslehdessä oli kuvattuna beige poncho, jota tiirailin ja tiirailin (kuvastosta), kunnes lopulta menin paikan päälle katsomaan, että miltä se oikein näyttää livenä. Tältä kyseinen poncho näyttää Stockmannin nettisivuilla:

Ted Baker
Pitihän sitä tietenkin sovittaa ja voi että, poncho näytti päälläkin tosi kivalta. Jätin sen kuitenkin ostamatta. En nimittäin ollenkaan tullut katsoneeksi sen hintaa, edes lukemattomia kertoja kuvastoa tutkittuani. Koska en varsinaisesti tarvitse ponchoa (omistan niitä jo muutenkin ihan tarpeeksi), en yksinkertaisesti raaskinut maksaa tästä edes tarjoushintaa 140 euroa.

Jäin ihmettelemään, että miten se olikin niin mahdottoman kallis. En ollut viikko sitten koskaan kuullutkaan Ted Baker merkistä. Onko minulla mennyt jotain ohi, kun merkki ei sanonut minulle yhtikäs mitään. Kunnes bongasin Lennun blogista hänen mielihalujensa ylimmän ykkösen, Ted Baker´n lompakon. 

No johan nyt, miten sattuikaan. Ja sitten taas Kunnes. Olimme meillä asuvien enkkutyttöjen, Helenin ja Hannahin kanssa ruokapöydässä, ja keskustelut vei luonnollisesti päivän tapahtumiin. Helen kertoi hiukan hämmästyneensä, kun hänen uutta, söpöä lompakkoaan oli sinä päivänä tultu paikallisessa ruokakaupassa kehumaan hänelle. Tottahan minä pyysin häntä esittelemään sen minullekin (jos se todellakin on niin erityinen, että oikein puhutellaan) ja kas kummaa: sehän oli Ted Baker, joka hänen käsilaukustaan nousi. 

Ted on nyt näköjään päättänyt alkaa pyörittää minua edestä ja takaa, oikealta ja vasemmalta. Ja kieltämättä nousi kertaryminällä minunkin tietoisuuteen.

Helen oli ostanut lompakkonsa Englannista ja kertoi maksaneensa siitä 69 puntaa. Hän myös kertoi, että Ted Baker on Englannissa varsin suosittu trendimerkki. Wikipedia kertoo sen myös olevan englantilainen yritys, joka ei juurikaan panosta perinteiseen printtimainostamiseen, vaan perustaa suosionsa puskaradion kautta soiviin säveliin.

Tässä siis Helenin Ted Baker, rinnallaan minun Michael Korsin vastaava hyödyke.

Ted Baker

Ted Baker

Onko Ted Baker Teille tuttu merkki? Vai olenko minä vaan niin pihalla tästä asiasta? 
(Minä kun en juurikaan lue naistenlehtiä.)

Sininen pallomekko "in action"

28.8.2011

Kerroin ja esittelin jo aikaisemmin Zaran sinisen pallomekon, jonka ostin muutama viikko sitten Tukholman keskustan myymälästä. Muutenkin sininen on värinä tullut tänä syksynä ihan eri tavalla esiin, kuin koskaan aikaisemmin. Minäkin ostin sinisen jakkupuvun, ensimmäistä kertaa eläissäni! Sitä en ole vielä esitellyt täällä blogin puolella, mutta eiköhän sekin tapahdu jossain vaiheessa. Jakkupuvut on vain jotenkin niin tylsiä ja tuntuu, että ne näyttää joka kuvassa samalta; sininen ei eroa mustasta eikä harmaa liituraidallisesta. Mekkoja on sen tähden paljon mielekkäämpää esitellä. Todellisessa elämässä jakkupuku on minunkin yleisin työvaate ja mekot vain täydentää sitä. Silloin kun kalenteri näyttää, että kaikkein tiukin business -look ei ole tarpeen, puen yleensä päälleni vähän "tyttömäisemmän" lookin, joka helpoiten syntyy mekon avulla.  

Kokeilin tätä mekkoa tummansinisten superkorkeiden korkkareiden kanssa. Silloin katselen maailmaa noin 180 sentin korkeudelta. Ne on jotenkin liian raskaat tähän kepeään mekkoon. Eikä superkorkeat kengät sovi mielestäni työpukeutumiseen. Coctail -tilaisuuksissa ne menettelee, mutta työpäivinä jättäisin ne kotiin. 


Mekko ei mielestäni ole parhaimmillaan, jos jalassa on balleriinat tai muut vastaavat matalat kengät. Kyllä niissä vähän voi olla korkoa tuomassa mekkoa esiin ja nostattamassa kantajansa ryhtiä sekä korostamassa tietenkin kantajansa naisellisuutta.

Siispä seuraavaksi jalkaan nämä uudet Högl´n kengät. Ne näyttää mekon kanssa keveämmiltä, eivätkä ota liian suurta roolia mekon rinnalla. Enkä tosiaan voi liikaa kehua näitten kenkien lestiä, joka on ihan täydellinen. Voin helposti olla 8 tuntia työssä eikä jaloissa tunnu ollekaan pahalta. Kenkien pyöreä kärki takaa sen, että jalka voi levätä rauhassa ilman että varpaita täytyisi sulloa teräviin kärkiin. Jokainen voi kuvitella sen tunteen, kun ahtaa jalkansa liian pieniin (jota Suomessa tekee 75% naisista!!) kenkiin, ja varpaat puserretaan yhteen.. Sehän on suoranaista väkivaltaa jaloille, vaikka sitä itsekin harrastan..


Asusteilla ei ole isoa roolia tässäkään asussa. Helmet korviin ja ranteeseen, se oli myös Teidän vinkkinne somistaa tätä mekkoa.

Jotta totuus ei unohtuisi, niin tässä samainen mekko Zaran mallin yllä. (Eipäs naureta siellä ruudun toisella puolella..)

Kasvojenhoitokuuri

25.8.2011

Olen viimeaikoina laiminlyönyt kasvojenpuhdistusta kosmetologilla. Toki hoidan ihoa kotona ihan mallikelpoisesti, mutta syväpuhdistus on jäänyt liian pitkäksi aikaa teettämättä. Kun edellisen kerran kävin kosmetologilla, en varannut seuraavaa aikaa. No, sehän tietenkin jäi ja jäi.

Minulla on siis aika rasvainen iho, jonka epäpuhtaus näkyy selvimmin kiiltona ihon pinnalla. Rasvainen iho kerää helposti epäpuhtauksia ja vaatii ehkä tiheämpää käyntiä kosmetologilla. Näin oletan. Vastapainoksi se ei kuulemma rypisty niin herkästi kuin kuiva iho. 

Kun kesäloma päättyi, varasin lopulta ajan ihonpuhdistukseen. Ja nyt aloitankin sitten oikein tehohoitokuurin. Ensimmäinen puhdistuskerta on takana, toinen odottaa parin viikon kuluttua. Ensimmäisellä hoitokerralla iho puhdistettiin mekaanisesti ja todella perusteellisesti. Lisäksi siihen imeytettiin sähköllä käyvän laitteen (?) avulla kombinaatio erilaisia hoitavia aineita; C-vitaamiinia ja hyaluronihappoa ainakin.

Hyaluronihapostahan tulee ensimmäisenä mieleen ihon alle tehtävät pistokset ryppyjen täytteeksi. Kyseistä ainetta esiintyy ihmisessä luontaisesti kehon lähes kaikissa kudoksissa. Lasiainen, napanuora ja nivelneste sisältävät erityisen paljon hyaluronihappoa. Hyaluronaani imee vettä itseensä, minkä vuoksi se on suosittu raaka-aine ihonhoitotuotteissa ja juuri noissa ryppyihin pistettävissä täyteaineissa.

Mikään ihon ulkopuolelta tuleva aine ei todellakaan yksinään riitä kokonaisvaltaiseen kauneudenhoitoon, vaan ihonhoito lähtee aina siitä, mitä suuhunsa laittaa. Parhaimmillaan purkin kautta laitettavat aineet toimii, kun iho voi sisältäpäinkin hyvin. Vettä täytyy juoda paljon, se on meikäläisen kauneudenhoitovinkki numero ykkösestä kymppiin. 

Tehostaakseni ulkoa tulevan hoidon vaikutusta, olen oman mainoksen uhrina tilannut tämän blogin sivubannerissa näkyvän "ihmetuotteen" eli Pro Skinin tablettikuurin. (En todellakaan usko siihen, että se nuorentaisi lookkia 10 vuotta..) Ilmaiseen näytepakkaukseen kuuluu kuukauden tablettikuuri. Sain oman pakkauksen postitse pari viikkoa sitten ja hintaa kertyi postikulujen verran eli 6,90 eur. Jos tuote ei miellytä, pitää jatkotilaus perua erikseen. Kuukauden jälkeen tablettierä tulee aina pariksi kuukaudeksi kerrallaan. 

Tabletit sisältää iholle tärkeitä aineita kuten kollageenia, C ja E -vitamiineja, lycopeniä, greipin siementen uutetta ym. luonnontuotteita. Ja tämän yhdistelmän avulla ihon kollageenituotanto kiihtyy ja saa ihon näyttämään nuoremmalta ja kimmoisammalta. Mene ja tiedä. Ainakin alku näyttää lupaavalta! Suosittelen tilaamaan vähintään tuon kokeiluerän ja tekemään sen jälkeen omat päätelmät. Linkki ilmaisen testierän tilaamiseen löytyy oikealta bannerista. Kuukauden erä ei siis ainakaan maksa paljoa.


Kunhan pari tehokasta puhdistuskertaa on takana, otan vielä kuurin mikrovirran avulla. Nanolift kasvohoito on nimittäin tehokas (ellei peräti tehokkain) kosmetologin tekemä "kasvojenkohotus" ilman veitsiä tai neuloja. Niihin kun en ihan vielä ole valmis.

Onko Teillä jotain erityisiä kasvohoitomenetelmiä tai -kuureja? Olisi kiva kuulla ja jakaa kokemuksia!

Leikkimökki ja ilmalentonäytös

17.8.2011

Lupasin laittaa kuvia leikkimökistä, jonka ostimme viime kesänä leikkimökkihuutokaupasta Lappeenrannasta. Kyseessä oli siis kaiketikin jo perinteeksi muodostunut Lappeenrannan Nuorkauppakamarin järjestämä tapahtuma, josta lisätietoa voi lukea tämän linkin takaa. 

Tänäkin vuonna Lappeenrannassa on ollut esillä leikkimökkejä koko kesän ajan lasten leikkimökkikylässä Willirannassa ja nekin myydään elokuun 28. päivä jälkeen järjestettävässä huutokaupassa. Tapahtuman tarkempaa ajankohtaa en bongannut, ainakaan nopealla silmäyksellä.



Juhla-asu ja asusteita lähikuvassa

15.8.2011

Viikonlopun juhlat on juhlittu. Nyt kun katsoo ulos, ei uskoisi millään, että toissapäivänä oli lähes hellelukemat ulkosalla. Säitten suhteen oli kyllä mieletön tuuri! 

Tuo frouvahenkilö, joka oli juhliin liittyvässä postauksessa minun vieressä, on muuten äitini. Hän on kyllä uskomattoman nuorekas, ei voi muuta sanoa. Ikä ei ole tarttunut häneen ja toisaalta, hän pukeutuu aika nuorekkaasti. Hänen juhlamekkonsa oli samaa eläinkuosia, mikä toistui ideana hänen kynsissään. Siitä ei valitettavasti ole lähikuvaa ja nyt ollaankin jo taas kumpikin eri puolilla Suomea, eli ei mitään mahdollisuutta edes saada sitä. Hänen asusteet on aina tarkkaan mietitty asuun sopiviksi, ja vaikkapa kengät natsaa käsilaukkuun just eikä melkein. Tottahan toki me lainaillaan toisiltamme vaatteita, ollaan aina lainattu. Ja kun molemmat vielä matkustellaan jonkin verran, liittyy tuliaiset toisillemme aina jollain tapaa vaatteisiin, kenkiin tai laukkuihin. Ei ole kyllä omena tippunut kauaksi puusta.

No mutta. Lupasin joka tapauksessa laittaa lähikuvaa juhlassa olleesta Vilan kullanhohtoisesta mekosta ja asusteista. Tässäpä näitä. Rannerengas ja sormus on kyllä niin bling blingiä, että juurikaan enempää ei voi olla;) Ja niin on kyllä kullanhohtoinen laukkukin. Mutta. Eikö näin pidä syksyllä 2011 olla?




Kullan hohdetta perinnemaisemissa

14.8.2011

Viikonloppuna oli sukujuhlat, joita vietettiin ihanassa perinnemaisemassa. Tunnelma oli niinkuin olisi palannut ajassa vuosisadan alkuun. Sää oli onneksi todella suosiollinen ja välillä meinasi kesämekossakin tulla kuuma. Illalla taas meinasi vaatteet loppua kesken eikä silloin todellakaan kesämekko riittänyt. Eli mahdollisesti kesän viimeinen hellepäivä taisi olla lauantaina, mene ja tiedä. Sen verran on jo syksyn tuntua illalla ilmassa.

Laitan huomenna lähikuvia sekä kullanhohtoisesta clutcista että kellankultaisesta Vilan mekosta. Sen yksityiskohdat ei nimittäin tule esiin näin kaukaa otetuissa kuvissa.

Mutta, enemmittä höpinöittä - juhlien kuvakollaasi olkaatte hyvät:

Liivi ja hame kultaiselta 90-luvulta

8.8.2011

Kerroinkin jo edellisissä postauksissa, kuinka uppoudun aina penkomaan omia vanhoja vaatteita ja tavaroita aina kotimatkojen yhteydessä. Niitä on hävitetty vuosien varrella ihan liikaa, tosin ymmärrettävistä syistä. Mutta etsivähän löytää..

Tämän (nyt jo päättyneen) matkan yhteydessä otin mukaani nuo kuvassa näkyvät kengät, joista kirjoittelin ja esittelin lähikuvaa tässä jutussa. Ne on siis kirpparilta ja lienee jostain 1960-luvulta. 

Kenkien lisäksi otin mukaani myös tämän Siirin päällä olevan kevytvillakangas -asun. Käytin sitä todella ahkerasti 90-luvulla, kun opiskelin. Ostin sen Tukholmasta, jossa kävimme kaveriporukalla shoppailemassa niin usein kuin rahapussi antoi myöten. Se oli sitä aikaa, kun Suomessa ei vielä ollut henkkamaukkaa ja Ruotsin muoti oli hurjasti pidemmällä kuin Suomen. 

Puku sopi muuten edelleen kokonsa puolesta päälle ihan hyvin, mutta katsoin kuitenkin parhaaksi olla pukeutumatta siihen itse. Asu saa jatkaa elämäänsä Siirin koulupukuna ja uskoisin, että se tulee olemaan hänellä ahkerassa käytössä, kunhan koulut taas starttaa. Aika on patinoinut pukua sen verran, että liivin 3 nappia on hävinnyt, muita vaurioita en löytänyt.

Ainakin minusta asu näyttää edelleen ihan mielettömän hyvältä. Hameen pituuden vuoksi asu on tietenkin 14-vuotiaalle parempi ratkaisu.. 

Voi kumpa osaisin säilöä tästä päivästä ihania juttuja tulevia sukupolvia silmälläpitäen! Hävittämisen vimma on vain niin totaalinen, kun pitää tehdä tilaa uusille hankinnoille..




Seuraa blogiani:

Äidin vaatekaapilla

4.8.2011

Minun lapsuudenkoti sijaitsee noin 7-8 tunnin ajomatkan päässä. Lentäen toki matka on lyhyempi, mutta useimmiten auto on se ainoa vaihtoehto. Koska matka on sen verran pitkä, käyn kotosalla yleensä kerran vuodessa, maksimissaan kaksi kertaa. Äiti viettää kuukaudesta noin pari viikkoa eteläisessä osassa Suomea ja hänen kanssaan näemmekin todella tiiviisti. Kotona varsinaisesti en siis käy kovin usein.

Aina kun käyn lapsuuden maisemissa, nousee ihan mieletön nostalginen fiilis. Mitä vanhemmaksi tulen, tuo fiilis vaan kasvaa ja kasvaa. Ei kuitenkaan niin, että mieli tekisi muuttaa pysyvästi näihin maisemiin, ei todellakaan. Tämä on liian "kuollutta" seutua enää pysyvää asumista ajatellen. Siitä ajatuksesta olen kasvanut jo aikaa sitten pois. Palvelutkin täällä on joka kerta vaan vähentyneet, koska ihmiset ei käytä niitä. Kai täällä eletään sen verran omavaraistaloutta, ja pääsääntöisesti tullaan toimeen hyvin vähäisellä määrällä tavaraa, en tiedä. Erilaiset tarjous- ja halpahallit sun muut senttilät täällä kukoistaa, kaikki muu elinkeinotoiminta lähes näivettyy pois. Tunnen monta tapausta täältä, joiden elämän tarkoitus on paisuttaa pankkitilin saldoa niin isoksi kuin suinkin. Pihistäminen on tosi jees, koska se toteuttaa kätevästi elämän tarkoitusta. Ja sitten valitetaan, että palvelut häviää ja kaupat kuolee pois, eikä ymmärretä, että syylliset on tasan yhtä lähellä kuin lähin peili.

Tarkoitus ei ollut nostaa epäkohtia esiin, vaan fiilistellä kotiseutumuistoilla. Pengon joka kerta omia laatikoitani ja vanhoja kaappeja ihan vaan löytääkseni menneisyydestä jotain hailaitteja. Ja tänään onnistuin. Puin päälleni äidin mekon (joka ei ole menneisyydestä, vaan ihan tästä päivästä) ja samalla sattumalta törmäsin näihin aivan ihaniin kenkiin. Ne lienee alunperin jostain 1960-luvulta, ja ostin ne  kirpputorilta joskus opiskeluaikoina 1990-luvulla. Muistan niiden tarinan oikein hyvin; ne maksoi kirpparilla ensin 25 markkaa (noin 4 euroa), enkä raaskinut ostaa niitä. Seuraavan käynnin yhteydessä ne maksoi enää 5 markkaa (85 senttiä) ja silloin ne tarttuivat mukaan. Pidin kenkiä tosi paljon aikoinaan ja tykkäsin niistä ihan mielettömästi. Onnekseni ne eivät ole hävinneet erinäköisten siivousten yhteydessä vuosien varrella. 





Nämä kengät taitaa jatkaa muutaman vuoden tauon jälkeen aktiivielämää kanssani ihan muissa maisemissa. Jos korkoa olisi hiukan enemmän, nämä voisivat hyvinkin olla ne "täydelliset nuden väriset korkkarit", joita olen etsinyt kotvasen tovin aikaa.

Laittaisitteko Te jalkaanne nämä kengät?

Seuraa blogiani:

Ruskean eri sävyjä päivän asussa

3.8.2011

Oli niin ihanan Suomi-henkiset maisemat, että kuvausta oli ihan pakko päästä kokeilemaan. Olen lähdössä katsastamaan äidin autoa, joten parempi vaihtaa lomaverkkarit vähän asiallisempaan varusteluun. Kuvat on otettu lapsuuden kodin pihapiirissä. Naapureita ei ole mailla eikä halmeilla - ympärillä on pelkkää kesäisen vihreää.

Kumpi jalka on vasen ja kumpi oikea - enpä tiiä.


Laatikkopaita: H&M Tukholma
Farkut: Guess
Huivi: Zara
Kengät: Tapas
Laukku: LV
Arskat: Calvin Klein

Seuraa blogiani:
© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.