Kuohuvaa ja linkkivinkki!

26.5.2011

Ihanaa, kun ihmiset ja yritykset jaksaa järjestää kaikenkarvaisia kesäkauden avajaisia ja muita tapahtumia! Joka ikinen kerta ilahdun yhtä vilpittömästi, kun kutsu kolahtaa sähköpostiin tai postin välityksellä. Kaikkiin en tietystikään pääse mukaan, mutta siitä huolimatta tuo samainen tunne ilmestyy pintaan joka kerta.

Jokainen tilaisuus synnyttää myös sen samaisen tutun kysymyksen. "Mitähän sitä taas laittaisi päälleen." Ja joka kerta tuo sama asia tuottaa päänvaivaa,  myös minulle.  Sitten vielä täytyy kelata mielessään, että mitäköhän mahtoi olla päällä edellisessä tilaisuudessa. Onhan se vähän harmillista näyttäytyä kerta toisensa jälkeen samoissa vetimissä. Sitäkin on nimittäin joskus sattunut..

Tällä supertehokkaalla viikolla on ollut taas jos jonkinmoista tapahtumaa. Onneksi yhtenä päivänä oli kamera kätevästi kädenulottuvilla, ja kuvasin teidänkin nähtäväksenne tämän kivan coctail-lookin. Olen esitellyt tämän mekon ennenkin, mutta tässä mekko stailattuna huivin kanssa. Mekko on muuten minun superlempparisuunnittelijan eli Donna Morgan on suunnittelijana tämänkin mekon takana. 

Ai niin. Leijuin eilen suunnilleen ilmassa, kun löysin tänne blogiin piipahtaneiden lukijoiden osoitteiden perusteella uuden tuttavuuden eli D-lista -nimisen blogin. Blogissa oli uranaisista kertova juttu ja linkki tänne minun blogiini. Käykäähän lukemassa juttu! Ja superihanat kiitokset bloggaajalle! Voi että miten tuntuukaan mahtavalta lukea näin mieltä ylentävää tekstiä!! 


Hajuvesihankintoja ja helmiä lähikuvassa!

24.5.2011

Kuinkahan moni nyky"aikuisista" on enää hajuvesiuskollisia? Minä en ainakaan ole. Markkinoille tulee jatkuvalla syötöllä uusia ihania tuoksuja, joita on mukavaa päästä kokeilemaan. Purnukoitten koot on vaan niin isoja, eli kokeiluun niitä on turhaa ostaa, ainakaan Suomessa. Tein aiheesta juttua jo aikaisemmin (linkki tässä), jossa peräänkuulutin pienempia purkkien kokoja. Ainakin meikäläinen on ostanut hukkahajuvesiä vuosien varrella litratolkulla ja onhan niitä kieltämättä sääli roskiinkaan heittää. Mun työkaveri muuten tuo kaikki vanhat hajuvesivarantonsa työpaikalle vessaan, josta niitä voi vapaasti suhauttaa, kuka mihinkin tarpeeseen.

Kiinasta työreissultaan kotiutunut puolisko toi tuliaisiksi Shanghain lentokentältä (loppurämpylöillään) varsin "omaperäisen" tuliaisen, eli tietysti hajuvettä. Hän kertoi tunnistaneensa ainoastaan tämän Kenzon Flowers tuoksun aikaisemmista kokoelmistani, joten siitä hän arveli minun tykkäävän. Ja osui kyllä oikeaan. Kenzon Flowers tuoksu taitaa olla aika vanha juttu, mutta kesän tullessa se jotenkin aina vetää puoleensa. Hyvä ostos siis. Kesätuoksuna ihanan kevyt, tyttömäinen ja sopivasti sweet. 

Minä puolestani myös seikkailin samaan aikaan maailmalla ja ostin Berliinin lentokentältä tätä jo aikaisemmin esittelemääni Juicy Couturen Viva La Juicy -tuoksua. Tai siis aikaisempi versio oli pienenpieni käsilaukkukokoinen putkilo, eli tämä iso 50 ml purnukka ainetta oli varmasti mieluinen, koska olin sitä jo jonkun aikaa testaillut. Tämä tuoksu on ehkä paras tuoksu pitkiin pitkiin aikoihin. Ehdoton lemppari ja kesätuoksu numero uno.


Alla olevassa kuvassa on myös Kiinasta tuliaisina saadut aidot helmikorut; kaulakorut ja korvikset. Helmet on kivasti soikeanmalliset ja erityisesti korvissa ne on mallinsa tähden mukavat, kun eivät pullota hankalasti korvasta liian kauas. Ja lukkosysteemi on muuten sellainen, että siihen voisi laittaa jonkun irtokorun roikkumaan. Hauska idea, jota täytyy kokeilla, kunhan sopiva irtojuttu osuu kohdalle.

Kenelle helmiä, siis aitoja sellaisia?

23.5.2011

Työkaveri mainitsi jokunen päivä sitten, että hänen on vaikeaa kuvitella kuinka iso vaatekaappi minulla mahtaakaan olla. Ja kuinka paljon sinne mahtuu noita sinisiä kauluspaitoja riviin.. Okei, olen tänä keväänä oikeasti ihastunut näihin henkka maukan kauluspaitoihin, ja tuntuu että joka kauppareissulla pitää päästä niitä hivelemään. Eihän ne maksakaan kuin muistaakseni 14,90 eur, joten isosta kustannuksesta ja investoinnista ei ole kyse. Pari päivää pidin myös Ralph Laurenin punavalkoraidallista kauluspaitaa (jota en ole vielä teille esitellyt), mutta se ei jostain syystä tuntunut ollenkaan niin mieluisalta kuin nämä "halpispaitsikat". 

Erityisesti haluan kuitenkin esitellä teille uudet korut, jotka sain tuliaisina Kiinasta. Kyseessä on nimittäin aidot helmet kaulakoruna ja niihin sopivat korvikset. Kyllä aito helmi tuntuu vaan jotenkin niin pehmeältä ja hienolta käsissä, että ei niitä voi tekohelmeen verrata. Ihanan ylelliset!

Puoliso oli siis työmatkalla Kiinassa (Pekingissä ja Shanghaissa) ja tapasi reissullaan Shanghaissa myös tuttavaperheemme, jotka ovat asuneet siellä noin vuoden verran. Työkeikalla hekin viettävät siellä aikaa. Perheen naispuolinen jäsen ymmärsi heti tuliaistarpeen ja johdatti oman puoliskoni sellaisen kauppiaan luokse, johon voi taatusti luottaa. Hän on kuulemma erittäin suosittu suomalaisten työmatkailijoitten keskuudessa ja hän myy vain aitoja helmikoruja. Siellä kun noita kauppiaita löytyy joka lähtöön ja ihan kaikkiin ei valitettavasti voi luottaa.

Menikö se tuttu sanonta jotenkin niin, että "Helmiä sioille"? Mistähän sekin sanonta on peräisin..



Videota Mikael Granlund -faneille!

21.5.2011


Tämä videonpätkä on omistettu kaikille Mikael Granlund -faneille  - isoille ja pienille, miehille ja naisille, tytöille ja pojille. Video on self made, käsityönä tehty. Tekijänä on siskoni tytär, Siiri 14 vee, joka on ihan armoton Mikael fani.

Seuraa blogiani:

Olisikohan hänestä tyyli-ikoniksi?

7.5.2011

Bongasin Seiska -lehdestä (jonka löysin työpaikan kahvihuoneesta) artikkelin viime viikonlopun Englannin spektaakkelihäistä. Mielenkiintoisinta artikkelissa oli naispuolisten häävieraitten asujen arviointi kouluarvosanoin nelosesta kymppiin. Aika moni varmaankin luki jutun, koska oletan, että Seiska on kohtuullisen luettu, tai ainakin katseltu aikakauslehti.

Itse en bongannut nettilehtiä selatessani heti häitten jälkeen vieraitten joukosta tätä todellista kaunotarta, Saudi-Arabian prinsessa Amira al-Taweel´a. Kunnes Seiska arvioi hänen asunsa täyden kympin arvoiseksi. Ja hän oli ainoa, joka sen arvioinnin sai. Nyt olen Seiskan kanssa täydellisen samaa mieltä!

Prinsessa Amira al-Taweel ei itse ole kuninkaallista alkuperää, vaan on naimisissa Saudi-Arabian prinssi Al-Waleed bin Talal -nimisen businessmiehen kanssa. Kyseinen prinssi on muuten Forbes -lehden (joka siis vuosittain listaa maailman rikkaimmat ihmiset) mukaan 26. rikkain mies tällä asuttallamme telluksella. Ja tietysti Saudi-Arabian rikkain. Hänen omaisuutensa on Forbesin mukaan 19,6 biljoonaa USD. Lukuhan on niin iso, että sitä ei oikein voi edes ymmärtää.. Mutta anyhow, rouvalla on taatusti varaa ostaa maailman muotihuoneista juurikin mieleisensä vaatteet ja ehkäpä juuri tuo varallisuuden huima määrä toi oikeuden kuningashuoneen hääkutsuun, mene ja tiedä. Toivottavasti näemme hänet myös kesällä prinssi Albertin häissä Monacossa! Prinsessan Ameerahin (jolla nimellä häntä Wikipedian mukaan kutsutaan) pukeutumistyyli on kieltämättä huikaisevan hieno!


Ylläolevassa kuvassa näkyvä beige mekko on muuten Victoria Beckhamin suunnittelemasta mallistosta. 


Sininen sifonkipaita rusettikauluksella; Cool!


Googletin tietoja tästä kaunottaresta, koska en muista törmänneeni häntä koskeviin lehtijuttuihin aikaisemmin, ja löysinkin aika paljon materiaalia. Maailmalla hänestä liikkuneet uutiset luonnollisesti ylistävät hänen kauneuttaan, mutta myös tiedottavat hänen halustaan muuttaa Saudi-Arabian tiukkoja perinteitä naisten asemasta. Hän on muun muassa ajanut naisille oikeutta ajaa autoa kotimaassaan. 

On se vaan kyllä käsittämättömän outo asia, että maailmaan mahtuu niin paljon epätasa-arvoa naisten ja miesten välillä. Varsinkin islam -uskontoiset maat elää jossain kauan kauan sitten menneessä aikakaudessa kuin me länsimaat. Saudi-Arabiassahan naiset eivät saa esimerkiksi äänestää, eivätkä asettua vaaleissa ehdolle. Kuolemantuomiot ovat maassa tavallisia ja ne pannaan täytäntöön julkisesti useimmiten mestaamalla. Huh huh. 

Jospa prinsessa Amira al-Taweel saisi edes hitusen verran asiaa eteenpäin. Joka tapauksessa Saudi-Arabia tarvitsee hänenlaistaan keulakuvaa ja hienoa, että hänen miehensä tukee häntä siinä. 

Tyylin hän ainakin taitaa.

Seuraa blogiani:

Sukkahousuista!

6.5.2011

Jokunen teistä on kysellyt vinkkiä sukkahousuista. Kuten vakituiset lukijani varmasti ovat jo huomanneet, käytän todella paljon hameita ja mekkoja työvaatteina. Samoin coctail -look koostuu useimmiten samoin hameista tai mekoista. En edes omista kovin "monia" housuja, vaikka tuosta määrästä toki voidaan olla montaa mieltä..

Joka tapauksessa, mekot ja hameet vaatii alaosakseen laadukkaat sukkahousut, joten ei todellakaan ole samantekevää, miltä sukkahousut näyttää. Nehän itse asiassa viimeistelee asun ja paikkaa säärten ihon epätasaisuudet (jos niitä jollain vaikka sattuisi olemaan, heh).

Talvella käytän Wolfordin mustia paksuja (muistaakseni 60 denierin), hieman kiiltäviä sukkahousuja. Ne on mustien sukkahousujen osalta minun ykkösvalintani. Ne maksaa kohtuullisen paljon, noin 25-30 euroa, mutta ne kyllä kestää pesusta toiseen, oikeastaan koko talven ajan ja laatuhan niissä on ihan mielettömän hyvä, suorastaan loistava. Kudos niissä on ihan täydellista ja kestävyyskin on varsin hyvä. Esimerkiksi tässä asussa olen käyttänyt kyseisiä versioita:


En jostain syystä ole oppinut käyttämään neulesukkahousuja nimenomaan työasujen kanssa, koska ne tekee asusta jotenkin "arkisen". Vapaa-aikana ne sopii vallan mainiosti vaikkapa Benettonin samettisen puolihameen kanssa.. (saatteko ideasta kiinni..)

En myöskään ole oppinut käyttämään värikkäitä tai kuviollisia sukkahousuja. Satsaan mieluummin vaatteiden kautta niihin asioihin, joten sukkahousujen korostaminen ei kuulu minun tapaani pukeutua. Sukkahousut todellakin vain viimeistelee minun asut, eikä siis ole se pukeutumisen juju. En missään tapauksessa väitä, että värikkäät tai kuviolliset sukkahousut ei olisi kivoja yksityiskohtia pukeutumisessa, mutta itse en ole niihin vielä lämmennyt.

No mitkä asiat tekee  puolihameen tai mekkojen kanssa käytettävistä sukkahousuista hyvät?
- Ensinnäkin, sukkahousujen kudoksen pitää olla hyvä ja virheetön.
- Minun sukkahousuvalintani on hiukan kiiltäväpintainen, ei superkiiltävä versio.
- Värin täytyy olla mahdollisimman lähellä omaa ihonväriä. (Kaikkein karmein väri sukkahousuissa on mielestäni savunharmaa. Ne saa sääret näyttämään kalman värisiltä. (Minun äitini kiikutti jossain vaiheessa kyseisen värisiä sukkahousuja ja totesinkin hänelle, että jaloista puuttui vain exitus-lappu roikkumasta pottuvarpaasta.. Ne sai sääret näyttämään ihan kamalilta.)
- Kärkivahvike sukkahousuissa on ihan ookoo, mutta kantavahvike on jo liikaa. Ne ei oikeastaan koskaan jää siististi kengän alle ja näkyy kiusallisesti kengän reunan yli. (Tapasin muuten juurikin viime viikonloppuna erään naishenkilön, jolla oli vappukokkareilla upea asu ja kauniit juhlakengät: MUTTA, kantavahvike näkyi kiusallisen hölmösti juhlakenkien remmeistä ja minun silmissäni asu oli suorastaan pilalla. Tai no, ainakin minun katse kiinnittyi vain epäsiistin näköisiin kantavahvikkeisiin.)
- Yläosan muotoilu, tai sellainen "sheippaus" on ihan ookoo, mutta niitä varten on ihan omat juttunsa. En pidä niitä sukkahousuissa kovin tärkeinä. Ne tuo vain turhaa hintaa lisää.
- Oma valintani on vahvuuden osalta aina ollut 15 denieriä, jotka toki rikkoutuu kovin kovin helposti. Jo pieni röpö kynsissä saattaa saada ohuen sukkahousun repeytymään, joten sukkahousujen hinta ei ole ollenkaan merkityksetön asia.
- Eli viimeinen (vaan ei todellakaan vähäinen) merkityksellinen asia on sukkahousujen hinta. Eihän ne saa maksaa ihan mahdottomia, koska niitä todellakin kuluu muutamat lähes joka viikko.

Minun kaikki kriteerit täyttävät sukkahousut löytyy Sokoksen valikoimasta. Heidän oma merkkinsä ICON on nyt muutaman vuoden ajan valmistanut näitä (minulle täydellisiä) sukkahousuja. Näissä versioissa täyttyy kaikki edellä mainitut edellytykset, jotka itse olen sukkahousuille asettanut.

Paketissa on aina kolmet parit ja hintaa tällä paketilla on noin 5-6 eur. Eli alle 2 eur / kappale. Ostan paketteja aina monet kerralla ja niitäpä onkin sitten joka mahdollisessa paikassa; vaatekomerossa, työhuoneen vaatekomerossa, käsilaukussa. Ihan rikkoutumisen varalta.

Taitaapa olla ihan turha lisätä tähän yhteyteen kuvia demonstroidakseni näitä sukkahousuja, koska selaamalla blogia alaspäin, et voi törmätä juurikaan muihin versioihin. Jotkut (todella harvat) asut olen kuvannut tähän blogiin ilman sukkahousuja, mutta jos ihonväriset versiot löydätte blogin kuvista, niin ne on 98%:sti nämä ICONin versiot. 

Koska siis olette jonkin verran kyselleet vinkkejä hyvistä sukkahousuista, niin tässähän ne ovat! Voin suositella todella lämpimästi, koska olen itse elänyt näitten varassa jo pitkän aikaa. 

Toivottavasti näitten valmistus ei lopu ikinä. Siis koskaan.

EDIT: Käykäähän katsomassa myös jatko-osa tälle postaukselle. Linkki siihen on tässä.

Pannukakut Amerikan tyyliin!

3.5.2011

Don´t worry, en ole alkamassa ruokabloggaajaksi, vaan jätän sen huomattavasti taitavampien bloggareiden käsiin. Leipomisesta tykkää ihan mielettömästi ja haluan leipoa aina kaikille ihanille ystäville, tutuille ja sukulaisille. Jos tiedän vieraita saapuvaksi, niin luonto ei anna periksi kattaa pöytää kaupan pullilla tai kekseillä, vaan leivon aina itse kaiken tarjottavan. Silloin leipominenkin on kivaa, kun siihen on jokin selkeä syy. 

Olen aivan erityisen ihastunut amerikkalaisiin pannukakkuihin, lähinnä jälkiruoan ominaisuudessa. Ja toisinaan viikonloppuaamuisinkin teen niitä puuron jälkeen kahvin kanssa nautittavaksi. Voi että, nytkin vesi herahtaa kielelle, kun katselen näitä kuvia.. Innostus on saanut alkunsa tietenkin Amerikan matkoilta, mistäpä muualta. Siellähän näitä herkkuja syödään ihan aamupalaksi, tosin tuoreet marjat vaihtuu maapähkinävoihin.



Löysin jokunen aika sitten paikallisesta city-marketista hyllyn, joka oli täynnä amerikkalaista herkkua. Ja sieltä löysin myös valmiin jauhoseoksen, johon täytyy maidon lisäksi lisätä vain kananmuna ja tilkka öljyä ja taikina on valmis paistettavaksi. En todellakaan ole mikään valmiitten jauhoseosten ystävä ja suhtaudunkin niihin mieluummin kriittisesti, kuin suopeasti. Varmaan jotain ikivanhaa perua, eli olen joskus tehnyt valmiista jauhoseoksesta jonkun kakun tyyppisen tuotoksen ja se oli jotain ihan kamalaa syötävää.  Tämä jauhoseos onneksi yllätti positiivisesti ja nykyään käytän oikeastaan aina vain näitä valmiita seoksia, kun pannukakkuja amerikan tyyliin tekee mieli.

Amerikkalaiset pannukakut ja pannukakkusiirappi kuuluu tietenkin saumattomasti yhteen. Sitäkin satuin löytämään samaisesta city-marketista heti tämän jauhoseoksen vierestä. Meillä ainakin kuluu kyseistä siirappia aika paljon, marjaseosten tai puuron tai vaikkapa paistettujen banaanien kanssa, nam!



Idean tähän valmiiseen jauhoseokseen sain taannoiselta Thaimaan matkalta, jossa meidän omat kokkipojat teki meille joka-aamuisen aamupalan yhteydessä myös näitä amerikkalaisia pannukakkuja juurikin valmiista jauhoseoksesta. Ja ne maistui ihan tismalleen samoilta, kuin Amerikan matkojen yhteydessä. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että 10-henkinen seurueemme oli vuokrannut Thaimaasta talon, johon pari kokkia tuli valmistamaan meille ihan oman aamupalan joka aamu. Aikamoista luxusta, eikä hintakaan ollut paljon mitään.. Tässä pari kuvaa sekä kokeista, että heidän tuotoksistaan:


Amerikkalaiset pannukakut eroaa suomalaisista siinä, että ne ovat sekä paksumpia että pienempiä. Myös taikina on jonkinverran erilainen, jotkut käyttää siinä piimää tai kermaviiliä ja kohotusaineena soodaa. Toiset taas sekoittaa suunnilleen vohveliaineet keskenään, tyylejä on monia. Minun valintani on tämä valmis jauhoseos.

Itse paistan pannukakut alla kuvassa näkyvällä kaksipuoleisella teflonpannulla, jonka ostin jokunen aika sitten Amerikasta. Pannu on varsinaisesti  munakkaille tarkoitettu, mutta ihan loistava myös pannukakkujen paistamisessa. Kakkuja syntyy vain yksi kerrallaan, harmi.. Jotkut käyttää tavallista lettupannua, ei sitäkään ole kielletty. Itse ajattelin hamstrata kunnollisen pannukakkupannun seuraavan Amerikan matkan tuliaisina, sellaisen jolla voi paistaa useamman kerralla.



Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! 

Mitä jäi häistä käteen ja missä oli Mette-Marit?

2.5.2011

Nyt kun Katen ja Williamin häistä on suurin pöly laskeutunut, voinen minäkin heittää lusikkaa tähän keskustelusoppaan. Pakkohan tästä mediaspektaakkelista on päästä sanomaan jokunen sana, vaikka tuntuu, että kaikki on jo sanottu. Tuntuu myös, että kaikki on jo analysoitu, mitä analysoitavissa on. Toki, jokaisella on omat ainutlaatuiset mielipiteensä, joten siinä mielessä kaikki mielipiteet on uniikkeja.

Yllättävän paljon muotiasiantuntijoiden mielipiteet erosi siitä, kenen asu oli nappivalinta ja kenen puolestaan täydellinen floppi. No, täydellistä floppia en kyllä itse löytänyt, paitsi toki sellaiset, joissa ei noudatettu etikettiä. Siis hattu (tai mikä lie pääjuttu) piti vaan yksinkertaisesti keikkua jokaisen naispuolisen häävieraan pääkopan koristeena. Sen noudattamatta jättäminen oli tietenkin helppo keino päästä maailman median huomioon, ja siinä jokunen jopa onnistui.

Päähine -asia englantilaisten juhla-asuna jaksaa oikeastaan joka kerta hämmentää; ne on vaan jotenkin niin hassuja asusteita. Ei niistä voi käyttää nimitystä hattu. Minusta sellainen on jotain ihan muuta kuin nämä otsalla keikkuvat pää-asiat, mitä näissä häissä nähtiin. Erityisen positiivisena jäi mieleen Prinsessa Euginen varsin mielenkiintoinen versio hatusta. Tykkäsin myös hänen kokobeigestä asustaan, siis hattua myöten.

Näistä hatuista vielä sen verran, että ensin siis hämmästelin ja kummastelin häävieraiden valintoja, kunnes hetken asiaa mutusteltuani totesin, että oikeastaan voisin itsekin käyttää jotain hassulla tavalla tyylikästä värkkinettä pää-osastolla, vaikkapa kesähäissä, tai muissa vastaavissa tilanteissa. Työhöni kuuluvissa coctail -tilaisuuksissa en kuitenkaan halua olla ihan niin "rohkea".

No sitten, täytyyhän minunkin päästä sanomaan oma mielipiteeni häitten todellisesta superhäikäisijästä, eli tietenkin morsiammen siskosta Philippa Pippa Middletonista. Olihan hän kieltämättä kaunis ja jotenkin luonnollisuudellaan ihanan tavallisen näköinen. Maailma tarvitsee aina ihailtavia esikuvia ja hänestä ihan varmasti leivotaan, tai siis leivottiin sellainen. Eipä taida Middletonin perhe muutenkaan viettää enää mitään tavis-elämää, joten siinähän sekin rooli varmasti menee. 

Middletonin perheen poikaa James Middletoinia en ole nähnyt analysoitavan monessakaan artikkelissa, mutta jos joku miespuolinen pitäisi nostaa häistä esiin, niin ilman muuta valintani olisi morsiammen veli eli James Middleton. Voi mikä komistus! 


Jos pitäisi listata ne kaikkein romanttisimmat kuninkaalliset häät, niin nämä viimeisimmät ei todellakaan  nouse sillä listalla kovin korkealle. Joko britit ovat todella pidättyväisiä tai sitten hääpari on poikkeuksellisen epäromanttinen pari, mutta television katselijoille ei juurikaan tarjoiltu lämpöä ja läheisyyttä. Miten hääpari edes pääsee papin edessä vihkimisen hetkellä fyysisesti niin kaus toisistaan, kuin Kate ja William? Heidän häänsä ei olleet mitään verrattuna viimekesän unelmaparin eli Victorian ja Danielin häihin. Vaikka hekin kalpenivat romanttisuudessaan Norjan Haakonin ja Mette-Maritin häihin. Muistatteko? Minä en juurikaan tirauttele  teevee-häissä, mutta Haakonin ja Mette-Maritin juhlissa minullakin hanat aukesi. Niissä ei jäänyt kenellekään epäselväksi, oliko avioliiton syynä todellinen rakkaus, vai jokin itsekkäämpi tarkoitus.


Siinäpä oikeastaan ne mietteet, joita itselleni jäi päällimmäiseksi mieleen. Seuraavaksi alammekin odotella Monacon kuninkaallisia häitä siinä toivossa, että näkisimme sitä todellista kuninkaallista glamouria, jota edustaa parhaimmillaan vaikkapa Ruotsin Madeleine, Espanjan Letizia, Norjan Mette-Marit ja Tanskan Mary. Heistä suurinta osaa emme valitettavasti nähneet Brittihäissä!! Nähtäväksi jää, pääseekö Kate tähän kuninkaallisten glamourkategoriaan..

PS. Olen lisännyt omat tietoni joittenkin suosikkibloggajieni sivuille ja esiinnyn siellä ilman profiilikuvaa ja nimikkeellä "tyylilyyli". Tarkoitus olisi tietenkin liittyä joukkoon Business Woman -nimikkeellä ja oikealla profiilikuvalla. Prosessi on siis kesken ja jatkan, kunhan hiffaan, missä vika piilee.
© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.