Matkaluettavaa!

29.3.2011

Loma ei tunnu lomalta, jos ei pääse lukemaan jotain sellaista, mikä ei liity mitenkään työhön. Aivot kaipaa lomalla totaalista tuuletusta.

Thaimaan lomalle otin mukaan Stieg Larssonin Millenium trilogian kaksi ensimmäistä osaa; "Miehet jotka vihaavat naisia" ja "Tyttö joka leikki tulella". Ostin ne ennen lomaa omakseni, jonka jälkeen huomasin, että hups, nehän ovat jo kirjahyllyssä.. No, nyt on varastossa kahdet kappaleet, eikä sen parempia lahjuksia ystäville oikeastaan voisi olla. Trilogian kolmas osa "Pilvilinna joka romahti" on myös odottamassa lukijaansa, sekin kahtena kappaleena "varmuuden vuoksi".

Lukekaa ihmeessä kyseinen Millenium -trilogia, ellette vielä ole sitä lukeneet! Erittäin hyvää lomaluettavaa, joka pitää huolen siitä, että jännitystä ei tule lomalta puuttumaan.

No joo. Aasinsilta on nyt rakennettu varsinaiseen aiheeseen. Joko olette lukeneet kaikki Juha Itkosen kirjat? Hän on ainakin minun Ehdoton suosikkini suomalaisista kirjailijoista. Kun luin hänen 2003 ilmestyneen esikoisteoksensa "Myöhempien aikojen pyhät", niin paikka ykkössuosikkikirjailijana oli lunastettu. Kirja kertoo Suomenkin katukuvaa hämmentävistä nuorista mormonilähettiläistä, jotka kiertävät ovelta ovelle kertomassa omaa uskontarinaansa. Lukekaa ihmeessä! Juha Itkonen avaa tuota salaisuuden verhoa hienolla tavalla, vaikka ei itse tunnustakaan kyseistä uskonlahkoa.

"Myöhempien aikojen pyhät" -kirja teki vaikutuksen ja nuorelle kirjailijalupaukselle se poiki Finlandia -ehdokkuuden sekä arvostetun Kalevi Jäntin -palkinnon.

Olen saanut kunnian tavata Juha Itkosen pari kertaa ihan livenä, itse asiassa tänään viimeksi. Hänen verbaalinen lahjakuutensa on kertakaikkisen ylivertaista, ja voisinkin istua ja kuunnella hänen kerrontaansa vaikka miten pitkään. Samoin hänen kirjansa, niissä jatkuu sama verbaliikka, joihin ei joka kirjailija kykene.

Tänään hän kertoi Kom-teatterissa pyörineestä, hänen kirjoittamansa näytelmän KONE syntyhistoriasta. Itse en valitettavasti nähnyt esityksiä. Kyseinen KONE -näytelmä muuten tekee pari vierailijakeikkaa Jyväskylään 23.5 ja 24.5 sekä myöhemmin syksyllä myös Vaasaan ja Kemiin. Jos satutte olemaan tai elelemään kyseisillä paikkakunnilla, niin menkää ihmeessä katsomaan. Juha Itkonen näyttelee itsekin esityksessä, käsittääkseni hän esittää itseään eli kirjailijaa, joka yrittää tuoda näyttämölle suomalaisen suurmiehen tarinan. Näytelmä pohjautuu John Simonin kirjaan "Koneen ruhtinas" eli Herlinin suvun tarinastahan siinä kirjassa on kyse. Kovasti luettu kirja sekin.

Jos olette nähneet näytelmän, niin olisi hienoa kuulla analyysiä!

Seuraa blogiani:

One shoulder -mekko

10.3.2011

Vaikka loma on jo jokin aika sitten taakse jäänyttä elämää ja arki on astunut mitä suurimmassa määrin taas kuvioihin, niin pysytellään täällä blogin puolella vielä rantameiningeissä, jos sopii.

Lomalla vietimme suurimman osan ajasta Phuketissa ja viimeiset pari päivää Bangkokissa. Phukethan on lomakohteena aikamoinen rantakohde ("kanarian saaret" ja "lets go" -meininki") mahtavine biitseineen ja basaareineen, joita riittikin silmänkantamattomiin. Ei siis mikään shoppailijan unelmakohde. Ainakaan minua ei basaarit saa syttymään ja ostokset jäikin aikalailla vähäisiksi. 

Mutta sattumoisin eteeni osui tämmöinen One Shoulder -mekko, joka halusi välttämättä jatkaa elämäänsä nimenomaan minun kanssani. Ja kyllähän sille löytyi matkalaukusta sen verran tilaa, että se pääsi kuin pääsikin mukaan. Ostoprosessihan eteni niin, että ensin kävelin "leuhkana" mekon ohi, katsoin kyllä parikin kertaa, jatkoin matkaani ja kävin kasvohoidossa. Kasvohoidossa maatessani ja asiaa hetken ajateltuani päätin hakea mekon ja keventää kukkaroani 40 eurolla. Ei siis todellakaan mikään kummoinen investointi; aina ei välttämättä tuolla rahalla saa edes T-paitaa kotiutettua täällä ihanassa koto-Suomessa. Näin meidän tiemme siis kohtasivat. 

Väri on ihanan kevyt, samoin materiaali. Miehustan koristelu suorastaan sokaisee, koska on niin kivan näköinen! Koruja ei siis todellakaan tarvita tätä mekkoa asustamaan. Voin hyvin kuvitella käyttäväni  mekkoa vaikkapa coctail-tilaisuuksissa, kunhan kevät taittuu kesän puolelle. Keveät korkkarit jalkaan ja joku ihana clutch -käsilaukku tai wristlet eli rannelaukku, niin coctail -look on valmis. Samoin kesähäät, joita ystävät toivottavasti järjestävät ensikin kesänä, menee tällä lookilla. 


Bangkok oli kohteena kaikkea muuta kuin rantalomakohde. Se on suurkaupunki kaikkine maailman merkkibrändeineen ja varmasti shoppailijalle löytyy ihan kaikkea, mitä ikinä keksii tarvitsevansa. Koska aikaa oli sen verran vähän, jäi omat shoppailuni sielläkin mitättömän pieniksi. Se vähäinen aika tuli käytettyä hyvän ruoan ja nähtävyyksien parissa. Tapasimme myös Andrean kanssa hänen amerikkalaisen ystävänsä, joka viettää omaa vaihto-oppilasvuottaan Bangkokissa. Hän muuten puhui paikallista kieltä uskomattoman hyvin, paljon paremmin kuin Andrea suomea. Johtunee siitä, että thaimaalaiset eivät oikein hallitse englantia, joten ainoa vaihtoehto selviytyä arjen ongelmista, on osata puhua thaimaan kieltä.

Vaihto-oppilasasiaa sen verran, että amerikkalaiset nuoret toivovat ensisijaisesti pääsevänsä viettämään omaa vaihto-oppilasvuottaan Kiinassa. He yleensä oppivat vuoden aikana puhumaan kiinan kieltä tai mandariinikiinaa, joka on maailman puhutuin kieli. Miettikää; ei huono vaihtoehto ollenkaan myös meidän Suomen nuorten vaihto-oppilasmaana! Tarviiko sen aina olla USA?
Alla muuten vielä paikallinen näyttävä kaunokainen, jonka pukeutuminen teki ainakin minuun vaikutuksen:
Seuraa blogiani:

One night in Bankok!

9.3.2011

Vielä ennen arkeen paluuta, muutama asukuva matkan varrelta. Tällä kertaa shortsiasun muodossa. Cityshortsit on Banana Republic -mallistosta ja kiva pitsisomisteinen, kauluksellinen hihaton paita on myös hankinta USA:sta, merkkiä en muista. Sandaalit on Thaimaan tuliaisia.

Toivotaan ensi kesäksi yhtä lämpimiä kelejä kuin viime kesänä ja tämmöistä asuakin voisi siis pitää!

Seuraa blogiani:

Banaaniherkkua ja konsentroitua maitoa!

6.3.2011

Olen ihaillen seuraillut blogin kautta, kuinka Kinuskikissa on loihtinut konsentroidusta maidosta jos jonkinlaisia kinuskikuorrutteita leivosten päälle. Mm. tämän kesäherkun toteutan vielä joku kaunis päivä! Olen jo niin pitkällä toteutuksessa, että kotona kaapissa odottaa pari peltitölkillistä kyseistä ainetta..

Thaimaassa paikallinen väestö käyttää konsentroitua maitoa mm. kahvin makeutukseen ja vaniljakastikkeen korvikkeena. Tässä ihanassa thai-banaanipannukakussa nimittäin käytettiin konsentroitua maitoa nimenomaan vaniljakastikkeen korvikkeena. Jos vielä vaniljajäätelöä olisi lisukkeena, niin eipä juurikaan parempaa jälkiruokaa voi pieni ihminen kuvitella. Minä olen kyllä löytänyt oman herkkuni. Koska paikallinen väki puhuu sen verran huonoa englantia, en oikein saanut selvää taikinan koostumuksesta, mutta tässä kuvien kera koko ihanuuden valmistusprojekti.


^Taikinastahan kaikki lähtee; siinä lienee ainakin voita, vettä ja jauhoja.

^Öljyn avulla taikinaa on helpompi käsitellä. Pöydälle ei levitettykään jauhoja..

^Heitellen pohjasta sai näppärästi ohuen; mitä ohuempi, sen parempi.

^Tässä pohja valmiina paistoon.

^Voita vaan pannulle ja pohjan päälle banaaniviipaleita.

^Kas näin.

^Kuori vielä kiinni ja pannulle lisää päivänpaahteessa seissyttä voita.

^Banaaninyytti on jo melkein valmis.

^Vähän rusketusta kummallekin puolelle ja ihanuus lautaselle.

^Kastikkeeksi konsentroitua maitoa.

^Ja vielä suklaakastiketta. 
^Herkku on syömäkunnossa ja hymy herkässä kummallakin.

Banaanipannukakun valmistusprosessi ei välttämättä läpäisisi suomalaista hygieniavaatimustasoa, mutta siitäkin huolimatta maassa on mukavaa elää maan tavalla. Eipä ole ilmennyt mitään oireita, vaikka ruokaa on syöty jos jonkinlaisissa olosuhteissa. Ennen lomaa ajattelin, että en todellakaan aio vierailla missään katuruokapaikoissa, mutta täytyypä sanoa, että paljon olisi jäänyt kokematta, jos siitä periaatteesta olisi pitänyt kiinni. Niissä on itseasiassa parhaat paikalliset herkut!

Seuraa blogiani:

Räätälillä teetetty mekko!

5.3.2011

Aika moni kolleegoistani on teetättänyt räätälillä vaatteita Thaimaan lomiensa yhteydessä. Eikä ne ole näyttäneet mitenkään huonoilta. Päinvastoin, mittojen mukaan tehdyt vaatteethan ainakin teoriassa pitäisi näyttää kantajilleen just prikulleen oikean kokoisilta. No, minäkin otin vinkistä vaarin ja aloin jo hyvissä ajoin miettiä, että mitäköhän teetättäisi.

Olen nähnyt tuttavieni vaatekaapeissa toinen toistaan hienompia räätälillä teetettyjä silkkipukuja, mutta itse en ole kunnolla innostunut yhdestäkään. Sellainen hohtava, väritykseltään kaksiulotteinen raakasilkkipuku ei ole ollut minun makuuni. Ajattelin, että teetätän mekon joko jostain löytämäni kuvan perusteella tai sitten omasta vaatekaapistani löytyvästä mallikappaleesta. Mielessä pyöri mm. tämän Tiger of Swedenin mekon malli. Se vaihtoehto ei tuntunut parhaalta mahdolliselta, koska halusin nimenomaan uuden mekon.

Heti, kun bongasin Iltasanomista tämän Karita Tykän yllä olleen mekon kuvan, ajattelin että tässähän se on. Ei muuta kuin sakset käteen ja kuva talteen ja lähteköön kuva lomareissulle mukaan.


Sitten sopivan räätälin metsästykseen. Aikaa ei ollut kovin paljon, koska matkakohde vaihtuu viikon kuluttua uuteen, joten homma oli pistettävä vireille aikalailla loman alussa. Onneksi "vuokraemäntämme" on kohtuullisen länsimainen nainen ja ehdotti mielestänsä sopivaa ja taatusti luotettavaa räätäliä. No sinnehän sitä sitten piti mennä.



Vein kuvan räätälille ja valitsimme yhdessä kankaan. Valitsin harmaan, mutta hiukan vaaleamman, kuin mitä kuvassa oleva Karita Tykän mekko. Räätäli kirjasi mitat ylös ja muutaman minuutin tinkimisen jälkeen sovimme hinnaksi 5000 paikallista rahaa. Se on euroissa noin 125 eur. Ei siis mitään ihan halpaa puuhaa. Hinta tietenkin riippuu kankaasta ja oma silkkiversioni ei ollut halvimmasta päästä. Räätäleitäkin on monenhintaisia, mutta laatutakuuta näihin ei sisälly. Hintaan sisältyi sovitukset omassa huoneistossamme ja parin sovituskerran jälkeen mekko oli valmis. Ja lopputulokseen olen kyllä todella tyytyväinen. Mekko istuu aivan täydellisesti, vaikka useimmat valmisversiotkin kyllä istuu oikein mainiosti; oma vartalonmalli on aika helppo valmisvaatteillekin. Tulen ottamaan mekon työkäyttöön ja se kyllä sopii myös coctail-tilaisuuksiin mainiosti. Päälle en sitä vielä tässä yhteydessä halua laittaa, koska Thaimaan ympäristö ei oikein sovi tälle mekolle. Mutta kyllä se vielä päälle sujahtaa ja eiköhän kamera sen tallenna..

Alla vielä kuva räätälistä sovituskeikan yhteydessä.

Lämmin kesäilta ja mekkoja!

3.3.2011

Voi että, tähän vois vaikka tottua; ihanan lämmin kesäyö ja mekko päällä meren rannalla hyvässä seurassa. Jokainen, joka on kokenut Thaimaan yöt, ei voi niitä unohtaa; yö tuntuu ihanan pehmeälle, sopivan kostealle ja suolaiselle samaan aikaan ja tietenkin myös uskomattoman lämpimälle. Siis ihan täydellinen keli ihanille kesämekoille!

Andrean jo tiedättekin (kanadalainen vaihto-oppilaamme), mutta ystävääni Annea ette välttämättä tiedä, ainakaan vielä. Hän on nainen Suomen naisten alppimaajoukkueen takana, mutta hänestä lisää varmaankin seuraavassa bloggauksessa. Nimittäin tässä jutussa keskitytään vain mekkoihin, ja lämpimään kesäyön tunnelmaan. Ehkä vähän myös illanviettoon. Ja sitten vielä kesämekkoihin..   









^Kuva manikyyrin jälkeen.

Kalaterapiaa!

1.3.2011

Rannalla makoilu ja itsensä käristäminen epäluonnollisen väriseksi ei oikeastaan kuulu Business Womanin lomanviettotapoihin. Aurinkovoiteen suojakerroinkin on koko loman ajan 50 ja siitäkin huolimatta auringon paahde pääsee polttamaan ihonpintaa. Lenkkeilykään ei oikein onnistu, kuumuuden verukkeella.. Siispä kirjojen parissa loma kuluu mainiosti. Ja pakollisia nähtävyyksiä ihmetellessä. Ja ihania sekä halpoja kauneudenhoitoja ottaessa. Tämä nimittäin on ensimmäinen itään päin suuntautunut lomamatkani, ja kaikki edelliset ovat suuntautuneet joko etelään tai länteen.   


Tämä yllä oleva kuva on minun mielestäni ehkä paras minusta otettu lomakuva. Tämä ei taatusti ole kaikkien taiteen sääntöjen mukainen asento tai kuvauspaikka ja kiire olikin kova, kun alkuperäiskansalainen alkoi lähestyä tätä ihanaa kuvaussessiotamme. Näitä luokseenkutsuvia Buddha -temppeleitähän on kaikkialla. Talot voi olla jos jonkinlaisia röttelöitä, mutta Buddhaa varten rakennetut palvontapaikat on mielettömiä taideteoksia.



Kauneudenhoitopalveluista olen tutustunut vasta jalkaosaston hoitoihin. Jalat on nimittäin nyt siinä kunnossa, että kesä ja sandaalikelit voi minun puolesta tulla Suomeenkin vaikkapa saman tien. Mikään ei ole niin ikävää, kuin sandaalikelit ja huonossa kunnossa olevat jalkapohjat. 

Voiteilla ja kaikenmaailman aineilla tehty Food Scrub -hoito teki jalkapohjista ihanan pehmeät. Sitä täydentävän hoidon otinkin hieman luonnonmukaisemmalla tavalla; nimittäin kalaterapiahoitona. Hyi että, oli suorastaan vastenmielistä upottaa jalat pienten kalojen joukkoon, jotka samalla silmänräpäyksellä oli imukuppien lailla kiinni ihossa. Mutta kylläpä jalat tuntui aivan mielettömän pehmeiltä! Suosittelen lämpimästi, jos vain kohdallenne osuu pieniä ötököitä avuksi. Enemmän infoa kyseisestä hoidosta voitte lukea alimmasta kuvasta.

Lisää hoitoja lienee luvassa, koska shoppailu rantabutiikeissa ei oikein innosta. Tosin Bankok on vielä kokematta.. 




Seuraa blogiani:
© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.