Oma elämäni asumisen valossa ja ovatko unelmat käyneet toteen?

11.9.2020

Postaus toteutettu yhteistyössä OP Koti Uusimaan kanssa.


Olen maalaistyttö - kasvanut maaseudun rauhassa 18 ensimmäistä ikävuottani. Meidän pienessä, idyllissä maalaiskylässä oli siihen aikaan pieni kioski, lähikauppa ja silloin tällöin vieraileva kirjastoauto. Lähimpään kaupunkiin oli matkaa 13 kilometriä ja kouluun 5-12 kilometriä (ala-asteelle 5 ja yläasteelle 12). 


Kaikki oli hyvin. En edes haaveillut muusta.


Muutin kotoa pois, kun lähdin opiskelemaan oikeustieteitä Rovaniemelle. Olin kuin karsinasta irti päässyt varsa, kun ensimmäistä kertaa ei tarvinnutkaan viettää koko syksyä viinimarjapensaita tyhjentäen. Meillä oli pihassa niitä yli 60 kappaletta.. Nuoren maalaistytön elämänkokemuksen (lue: kokemattomuuden) rintaäänellä päätin, että en koskaan halua asua omakotitalossa, jossa on pihaa silmänkantamattomiin. Eikä viinimarjapensaitakaan tulisi ikävä. 


Minä kuuluisin kaupunkiin. Yksinelävänä opiskelijana ja tulevaisuudessa juristina en kaipaisi maaseudun rauhaa. Kaipasin vilskettä ja vipinää elämääni. 

Opiskeluaika on nyt tietysti jo taaksejäänyttä elämää ja perhekin on perustettu. Lapset alkavat olla jo aikuisuuden kynnyksellä - toinen on lentänyt jo pois pesästään. Mitäs nyt? Vieläkö unelmoin samoista asioista?

Juttu jatkuu kuvan jälkeen!

OP Koti Uusimaan stailaama asunto Tuusulan Asuntomessuilla.

Olin jokunen aika sitten OP Koti Uusimaan järjestämässä tilaisuudessa Tuusulan Asuntomessuilla, jossa he julkistivat uusimman asuntomarkkinakatsauksensa. Jos sinuakin kiinnostaa tapahtuman anti, videotallenne tapahtumasta löytyy täältä, klik. Asuntosijoittajana olen erityisen kiinnostunut, mitä asuntomarkkinoille kuuluu juuri nyt, kun olemme eläneet niin poikkeuksellisia aikoja. Ovatko asunnonostajat olleet liikkeellä, miten asuntojen hinnat ovat kehittyneet viimeisten kuukausien aikana ja miltä asuntosijoittajan tulevaisuus näyttää. Voinko jatkaa elämääni rauhallisin mielin?

Tuossa tilaisuudessa puhuttiin myös asumisen unelmasta. Uppouduin siinä yhteydessä pohtimaan omaa asumisen historiaa, ovatko omat unelmani käyneet toteen ja miten ne ovat tähän ikään mennessä ohjailleet asumiseen ja kodinhankintaan liittyviä päätöksiäni. Oli antoisaa pohtia omia menneitä valintoja ja unelmoida tulevasta nimenomaan asumisen näkökulmasta! 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

As Oy Tuusulan Metsänkuningas parveke

Opiskeluaikana pääsin maistamaan kaupunkielämää, eikä paluu takaisin maaseudun rauhaan ollut toivelistalla. Kunnes kuvioon astui puoliso ja hänen myötään perhe kasvoi. Unelmat asumisesta oli sovitettava hänen kanssaan yhteen. Opettelimme yhteistä elämää ensin rivitalossa Lahdessa, kunnes elämä ohjasi meidät pienehköön idylliin Hämeenlinnaan, omakotitaloon järven rannalla. Pihaankin istutettiin omenapuita, vadelmapensaita ja myös niitä viinimarjapensaita. Tosin vain kaksi. 

Elämä oli mallillaan, emmekä unelmoinut mistään muusta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

OP Koti Uusimaa stailaama asunto

Vaikka yleisesti kuvitellaan, että suomalaiset haaveilevat omakotitalosta järven rannalla, on jokaisen asumisen unelmat lopulta hyvinkin erilaisia. Ja ennenkaikkea, unelmat elävät ja muuttuvat elämäntilanteiden mukana, eikä se nuoren opiskelijatytön asumisen unelma päde välttämättä enää siinä vaiheessa, kun on perhettä ja lapset pieniä. Ja kun ikää karttuu ja lapset lähtevät kohden omia asumisen unelmiaan, haaveetkin muuttuvat.

Isäni valisti aikoinaan, että juuriaan ei kannata kasvattaa maahan eli mihinkään fyysiseen paikkaan - ne kuuluvat ilmaan. Se on ollut minun valintoja ohjaava motto aina ja pidän tiukasti kiinni siitä, että juureni ovat aina siellä, missä ovat ne kaikkein rakkaimmat ihmiset. Juureni ovat olleet ja tulevat jatkossakin olemaan tukevasti ilmassa. Ne ovat siellä, missä elämä on kussakin elämäntilanteessa parasta mahdollista ja siellä, missä koko perheen arki sujuu parhaalla mahdollisella tavalla. Kodin täytyy tukea arkea ja arjen tulee olla sujuvaa.

Itse näen kodin myös elämäni suurimpana sijoituksena. Kodin tulee olla sellainen, josta myynnin hetkellä pääsee kohtuullisen helposti eroon ja mieluiten tietysti niin, että siitä saa myös voittoa. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

As Oy Tuusulan Metsänkuningas parveke

Muistan, kun kävelin jokunen vuosi sitten New Yorkissa Times Squarella ja mietin, että todennäköisesti kävelisin juuri niitä katuja, jos en olisi perheellinen. Se tunne oli jotenkin niin kokonaisvaltainen ja suorastaan ravisteli meikäläisen sielua. Aivan kuin olisin elänyt ennenkin sen kyseisen hetken. En kuitenkaan enää haaveile ulkomailla asumisesta, täällä kotimaassa on juuri nyt oikein hyvä olla. 

OP Kodin Asuntomarkkinakatsaus piti sisällään monenlaista käyrää ja tilastoa, mutta suuressa kuvassa asuntomarkkinat näyttivät kaikesta huolimatta aika positiivisilta, varsinkin täällä Uudenmaan alueella. Kevään dippauksen jälkeen markkinat ovat palautuneet lähes takaisin uomiinsa, vaikka tulevaisuus onkin sumuverhon peitossa.

Voin kuitenkin nukkua yöni rauhassa myös asuntosijoittajan roolissa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Uusimaan OP Koti stailaama huoneisto

Nyt kun tosiaan lapset ovat jo isoja, meillä siintää näköpiirissä uudenlainen elämä puolison kanssa kaksin. Haaveilen kattohuoneistosta ydinkeskustassa ja ihanasta idyllistä kesämökistä järven rannalla. Se ei saisi olla turhan kaukana omasta kodista ja sen pitäisi olla sellainen, jossa voisi halutessaan viettää aikaa vaikka vuoden ympäri. Ja jossa olisi oma pieni kasvimaa ja muutama omenapuu. 

Ja myös niitä marjapensaita.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Uusimaan OP Koti julkaisi Q3 asuntobarometrin. Oikealla tapahtuman juontaja Ella Kanninen ja OP Koti Uusimaan tj Tuomas Tyrsky.
^Tilaisuuden juontaja Ella Kanninen sekä OP Koti Uusimaan toimitusjohtaja Tuomas Tyrsky

Nämä kuvat on otettu OP Koti Uusimaan asuntomarkkinakatsauksen julkistamistilaisuudesta, jonka yhteenvedon löydät OP Koti Uusimaan uutiskirjeesta, klik.

Kuvissa oleva ihastuttava pieni huoneisto on Tuusulan Asuntomessuilla esitelty, aivan uudenlaista asumisen palvelua tarjoavan Asunto Oy Metsänkuninkaan kaksio, joka on sisustettu OP Koti Uusimaan tarjoaman stailauspalvelun avulla. Voit lukea täältä, miten sisustussuunnittelija Tiina Salmelainen päätyi juuri kyseisiin valintoihin tämän tilan osalta - käy kurkkaamassa!

Juttu jatkuu vieläkin kuvan jälkeen.
OP Koti Uusimaa julkaisi Q3 asuntobarometrin Tuusulan Asuntomessuilla.

Vaikka olenkin kaupungistunut elämäni varrella mitä suurimmassa määrin, elää sisälläni kuitenkin se maalaistyttö, joka kaipaa säännöllisesti ympärilleen hiljaisuutta ja luonnon rauhaa, sellaista aitoa oikeaa maalaiselämää. Ei kokoaikaisesti, vaan pieninä palasina aina silloin tällöin. Mihinkä se kissa karvoistaan pääsisi..

Olen kiitollinen, että olen saanut elämälleni hyvän ja turvallisen kasvualustan maaseudun rauhassa. Olen kiitollinen myös siitä, että meidän tytöt ovat saaneet myös elää ensimmäiset vuotensa ihanan rauhallisessa kasvuympäristössä Hämeenlinnassa järven rannalla. Ja poimia omenoita ja viinimarjoja omalta pihalta ennenkuin muuttivat kaupungin vilskeeseen tänne Helsinkiin. 

Tämän muistelun myötä haastan myös Sinut pohtimaan omia asumisen valintoja ja minkälaisesta asumisesta Sinä haaveilet tulevaisuudessa? 

Ovatko Sinun juuresi maassa vai ilmassa?

PS. Instagram Storeissa kuulet Italiassa pitkään asuneen Ella Kannisen mietteitä siitä, miten hänen mielestään suomalaisten ja italialaisten asumisen unelmat poikkeavat toisistaan. Lisäksi näet siellä 24 tunnin ajan pienen videoklipin meidän ihanasta Hämeenlinnan kodista - käyhän katsomassa, klik.

Viikonlopun rippijuhla -tunnelmia

8.9.2020

Vietimme nuorimman tyttären rippijuhlia viikonloppuna. Hänen konfirmaationsa oli jo viikkoa aiemmin, mutta koska olimme samaisena viikonloppuna sukulaisneitosen yo-juhlissa Itä-Suomessa, siirsimme suosiolla omia juhlia viikolla eteenpäin. 


Näin epidemia-aikaan juhlien järjestäminen ja niihin osallistuminen täytyy tietysti miettiä tarkkaan niin juhlien järjestäjän kuin vieraidenkin taholla. Käsidesit, kasvomaskit, turvavälit ja vain lyhyet jutustelutuokiot niin isäntäväen kuin muidenkin juhlavieraiden kanssa ovat niitä asioita, joita itse mietimme riskien minimoimiseksi. 

Ylioppilasjuhlien sää oli onneksi lämmin ja aurinkoinen ja olimmekin koko juhlan ajan ulkosalla. Meidät uusmaalaiset kun koetaan helposti taudinkantajiksi ja -tartuttajiksi, joten sekä oman että muiden vieraiden turvallisuuden tähden olikin hyvä, että pystyimme olemaan ulkotiloissa koko juhlien ajan. Omat rippijuhlatkin olimme suunnitelleet niin koronaystävällisiksi kuin mahdollista. Kutsuimme ensinnäkin niin vähän väkeä, kuin suinkin "kehtasimme" eli vaan kaikkein läheisimmät sukulaiset ja muutaman ystävän. Ja heidätkin porrastimme kolmeen vaiheeseen. 

Mutta vaikka miten yrittäisi ennakoida, ei riskejä voi kokonaan välttää ja se aiheuttaa todellakin ristiriitaisia tunteita ja tilanteita.. Tylsää, kun joutuu punnitsemaan asioita ihan erilaisista näkökulmista kuin koskaan ennen, mutta minkäs teet. Näillä reunaehdoilla täytyy pärjätä ja niiden kanssa elää ja toimia.

Rippijuhlat oli ihanat pienet juhlat yhdessä ihanien ihmisten kanssa <3 Päivänsankarikin oli oikein tyytyväinen juhliinsa, ja se oli tietysti tärkeintä.

Päivänsankarista tulikin mieleen, että hänen syksyn aikataulut muuttuivat aikalailla, kun hän sai kutsun treenaamaan oman joukkueensa treenien lisäksi myös Gorillojen eli Suomen maineikkaimman Cheerleading -joukkueen kanssa, kerran viikossa. Kyseessä on aikuisjoukkue, eikä hän voi olla vielä täysvaltainen jäsen, koska on siihen liian nuori. Vuoden kuluttua se voi olla jo mahdollista, jos kaikki menee hyvin ja hän vakuuttaa joukkueen taidoillaan. Ihan mieletön mahdollisuus, josta hän on luonnollisesti aikamoisen innoissaan ja kiitollinen. Gorilla -joukkue on nimittäin ollut hänen päämääränsä ja unelmansa niin kauan kuin hän on harrastanut lajia. Se, että pääsee oppimaan paljon uutta ja saa harjoitella liikkeitä, joita omassa joukkueessa ei ole vielä lupa tehdä (ilmatilassa), on tietysti se tärkein juttu koko hommassa. Hänen pohjansa eli ne tyypit, jotka heittävät ja vastaanottavat häntä, ovat vahvempia, kookkaampia ja kokeneempia ja sen tähden myös varmempia roolissaan. Kurkkaappa tästä Gorillojen SM 2020 kisasuoritus niin näet, millaisesta taitolajista on kyse, klik. (Alkuhuuto kestää noin minuutin ja sen jälkeen alkaa varsinainen ohjelma.)

Pidemmittä puheitta siirrytään kuvien pariin. Kerron niistä hieman lisää aina kuvien alla.

Rose Arrangements, Business Woman
^Minun Äidilläni on tapana tehdä juhliin muutama näyttävä ruusu-asetelma. Hän teki tuon matalamman tummanpunaisista ruusuista vanhaan Arabian astiaan ja minä tuon toisen vaaleammista ruusuista Iittalan ihanaan Nappula -ruukkuun. 
My Daughter´s Christening Party, Business Woman
^^ Onnistuimme saamaan vielä hieman ennen Oasiksen Administration -ilmoitusta tämän ihanan valkoisen Oasiksen mekon hänelle rippimekoksi. Kenkien kanssa olikin vähän enemmän haastetta, nimittäin hän ei suostunut laittamaan jalkaansa mitään muuta kuin lenkkarit tai jonkinsortin sneakerit. En nyt ihan tarkkaan muista, ostimmeko nämä ihanat valkoiset lenkkarit hänelle Prismasta vai Pradalta (hehe), mutta joka tapauksessa ne sopi mielestäni tähän asuun ja hänen sporttiseen tyyliinsä kuin nenä päähän. 
Part of my Family, Business Woman
^Ryhmäkuva, jossa kannattaa kiinnittää huomiota mm. seuraaviin asioihin. Ensinnäkin päivänsankarin valkoiset sukat, joita ilman hän ei suostunut olemaan. Eikä myöskään laittamaan niitä Pradan (vai oliko ne sittenkin Prisman..) lenkkareita sisätiloissa jalkaansa. Kuvassa on myös siskon pojat, joista yhdellä on eriparisukat. He tulivat juhliin suoraan laivalta, eivätkä millään malttaneet vaihtaa matkalaukussa olleita juhlavaatteita päälleen :) Leokaan ei malttanut olla pois yhdestäkään kuvasta vaan jotenkin aina ilmestyi kaikkiin kuviin, mitä päivän aikana otettiin <3 Onneksi hän itse huolehti itsensä kuviin, koska me emme ehkä itse olisi siinä tohinassa huomanneet sitä tehdä. Useimmissa kuvissa hän istui tuossa meidän edessämme kasvot kameraan päin. Minun oma mekko on tietysti Oasiksen mallistosta ja niitä löytyy vain Showroomilta.
Our daughter´s Christening Party, Business Woman
^Anopin tekemät voileipäkakut on ehkä parasta, mitä tiedän. Onneksi hän ehti leipoa ne, koska mikään kaupan (tai kenenkään muunkaan versio) ei vaan yksinkertaisesti päihitä hänen tekemiään. Minä leivoin itse kaikki makeat eli gluteenittoman mansikkakakun, sitruunakakun, unelmatortun ja suklaakakun. Lidlin sulhaspiirakat vain paistettiin ja munavoi tehtiin itse.
Red Roses, Businesswoman
^Lähikuvaa ihanasta upeasta Arabian ruukusta, jonka äiti on löytänyt muutama vuosi sitten muistaakseni Kaivarin Kanuunasta.
Pia, Business Woman Helsinki
^ Juhlien jälkeen on ehkä maailman parasta vaihtaa kotivaatteet päälle, pestä meikit ja siivota paikat kuntoon. Ja heti sen perään mennä yläkertaan omaan makkariin, sulkea ovi ja olla hetki aivan yksin, kaikessa hiljaisuudessa.

Onko Sinulla ollut kesäjuhlia ja miten Sinä huomioit vallitsevan tilanteen joko vieraan tai isäntäväen roolissa?

Kymmenen kuvaa (ja tarinaa) elokuulta

26.8.2020

Elokuu on lähes lopuillaan ja ajattelin päättyvän kuun kunniaksi jakaa kuulumisia kameralle tallentuneiden kuvien muodossa. 

Kaiken kaikkiaan tämä kesä, elokuu mukaan lukien, on ollut ihanaa aikaa monellakin tapaa. Ei ole ollut paineita matkustaa yhtään minnekään, vaan on voinut olla kotona kaikessa rauhassa ja suunnitella kerrankin tulevia asioita niin, että niihin on voinut keskittyä kunnolla. Isohko muutos kolkuttelee taas oven takana, kun työnkuva vaihtuu täysin, eli se todellakin vaatii hiukan suunnittelua ja keskittymistä.

Kuvasaldosta päätellen paljon eri asioita on kaikesta huolimatta tullut tehtyä, vaikka elokuu tuntuu näin jälkeenpäin olleen rauhaisaa aikaa..

1. Suomen Valokuvataiteen museo avasi 20.8 Kämp Gallerian pohjakerrokseen uuden K1 museon Kaapelitehtaan tilojen rinnalle. Ja avajaisnäyttely, jonka pressitilaisuudessa olin mukana, on kyllä vertaansa vailla! Nimittäin kanadalainen valokuvaaja Douglas Kirkland pääsi 1960-luvun alussa kuvaamaan sekä Marilyn Monroeta että Coco Chanelia ja nyt tuon session tulokset ovat kaikkien meidän nähtävillä. Lisäksi näyttelyssä esittäytyy suomalainen mediataiteilija Liisa Vääriskosken pääosin Instagramissa toimiva feministinen alter ego Munalissu, joka ei häpeile mitään eikä pyytele anteeksi tekemisiään! Kaiken kaikkiaan todella elämyksellinen näyttely, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Näyttelyyn on mm. rakennettu alla kuvassa näkyvä kuvauslokaatio, joka muistuttaa samaista paikkaa, jossa Douglas Kirkland kuvasi aikoinaan Marilyniä. Kandee asettua rohkeasti tuolle sängylle ja leikkiä hetki Marilyniä. Katossa on peili, jonka kautta voi kuvata itseään kätevästi.
Suomen Valokuvataiteen Museo K1 avasi ovensa 20.8.2020 Galleria Kämpin pohjakerroksessa.

2. Olen tavannut ystäviä elokuun aikana aika harvakseltaan, mutta Mian kanssa onneksi pääsimme istahtamaan kahvikupposen äärelle vaihtamaan kesän kuulumisia. Ihan paras hetki mihin vuodenaikaan tahansa, on istahtaa kaikessa rauhassa hyvän ystävän kanssa ilman minkäänlaista kiireen tuntua <3 Mian kanssa meillä on tapana aina laulattaa kameraa, mutta kunhan kuvat on otettu, pistetään kännykät laukkuun ja keskitytään siihen hetkeen, eikä mihinkään muuhun. Kuvassa lainasin Mian herkullisen väristä hiuspantaa, joka mätsää hyvin ranteessa olevan Fitbit -älykellon kanssa, hih :)
Mia Malmi ja Pia @ kahvilla 3. Olin myös Lidl´n PR-tapahtumassa, jossa he lanseerasivat nyt tulevana lauantaina 29.8 myyntiin tulevan vapaa-ajan kenkämalliston. Kenkien pintamateriaali on valmistettu kierrätetystä muovista ja yhteen kenkäpariin on käytetty 11-16 muovipulloa. Kirjoitin Instagramiin vähän enemmän aiheesta eli kurkkaahan tämä postaus, klik.

4. Suomen yksi tunnetuimmista stylisteistä eli hyvä ystäväni Sohvi Nyman vieraili Oasiksen Showroomilla eräänä kauniina elokuisena lauantaina ja hän stailasi asiakkaita oikein urakalla. Ihan huipputilaisuus, jossa emme juurikaan ehtineet Sohvin kanssa vaihtaa edes kuulumisia. Sohvi on itse ihastunut erityisesti Oasiksen trikoomekkoihin, ja jaksaa aina puhua niiden puolesta <3 Kuvassa meillä on kummallakin yllämme sellaiset - valitettavasti kumpikin malli on jo loppuneet varastosta.. 
Sohvi Nyman ja Pia @ Oasis Finland Showroom

5. Satutko muuten tietämään, että olen aika hyvä ja kova leipomaan erilaisia herkkuja? Erityisesti kanelipullat on yksi ihan minun bravuureista ja niitä tulee silloin tällöin tehtyä. Elokuun aikana taisin leipoa peräti kolme kertaa ja vieläpä niin, että käytin puolet taikinasta pienten mustikkapiirakoiden tekoon. Oi että miten hyviä, nam! ps. Leivoin kotona Keminmaalla pullaa kahtena perättäisenä päivänä (yhteensä 105 kappaletta) ja niistä noin 80 kappaletta päätyi siskon 10-vuotiaan pojan suuhun - Hän on ehkä mun pullien suurin fani <3
Home made bakings

6. Kaksi pientä apinaa eli meidän Leo ja Seletin apina-lamppu. Leolle tyypilliseen tapaan se kääntää heti kaikelle selkänsä ja kinuaa minua apuun pelastamaan hänet pinteestä <3 Tuo apinahan voi vaikka hypätä sen kimppuun..
Leo The Pomeranian

7. Kävimme hyvän ystävän Maijan kanssa kahvittelu-treffeillä keskustassa Magnum -jäätelöbaarissa Iso-Roobertinkadulla. Magnumillahan on ollut aikaisempinakin kesinä pop-up -tyyppinen diy-jätskibaari Vanhalla ylioppilastalolla ja nyt tosiaan Iso-Roobertinkadulla. Siellä saa värkkäillä itselleen juuri sellaisen Magnum -jätskiannoksen kuin haluaa niistä lisukkeista, joita heillä on tarjolla. Se on avoinna syyskuun loppuun saakka eli jos suinkin saat mahdollisuuden käydä, niin käy ihmeessä! NIIIIN hyvää, melkein liian hyvää!
#magnumhelsinki jäätelöbaari on syyskuun 2020 loppuun Iso-Robertinkadulla.

8. Onkohan montakaan tilaisuutta tai kaupunkikäyntiä, jossa en olisi ollut pukeutuneena alla kuvassa näkyvään mustavalkoiseen trikoomekkoon.. Se on kai muuttanut mun päälle asumaan.. Sekin on tietysti Oasiksen mallistosta ja valitettavasti sekin loppunut jo varastosta..
Elokuun 2020 suosikkiasu

9. Ihana Kalasatama ja Isoisänsilta <3 Ja niin kaunis elokuinen päivä <3 Minulle elokuu jäi säitten puolesta mieleen lämpimistä, lempeistä, kauniista päivistään - todellinen kesäkuukausi! 
IMG-20200816-WA0014

10. Elokuu huipentui siihen, kun hyppäsimme siskon ja hänen pienten poikiensa kanssa junaan ja matkasimme pohjoiseen eli kotiseudulle Keminmaalle. Vietimme yhdessä kerrankin vähän pidempään (keskiviikosta sunnuntaihin), leivoimme, kokkailimme, siivoilimme, poimimme punaherukoita ja mitä kaikkea.. Juhlimme myös serkkulikan 50 -vuotis synttäreitä ja kuvassa olemme systerin kanssa valmistautumassa niihin juhliin. Oli ihan huippumatka <3 Tullessa meinasi olla vähän stressaavaa, koska siskonpoika köhi ja yski koko paluumatkan junassa ja siitähän kanssamatkustajat olivat luonnollisesti (aiheesta) hieman huolissaan (koronan pelossa). Meillä olikin systerin kanssa täysi työ vakuuttaa jatkuvasti junaan vaihtuville kanssamatkustajille, että kyseessä on ihan tavallinen kausi-influenssa, eikä kyse ole koronasta. Nimittäin koko heidän perheensä kävi jo ennen pohjoisen matkaa koronatesteissä Tallinnassa (jossa he asuvat) ja kaikkien näytteet olivat onneksi negatiivisia. Siellä muuten testi otettiin Molemmista sieraimista, toisin kuin täällä meillä se otetaan vain toisesta.
Minä ja sisko
Semmoinen elokuu tänä vuonna! Vaikka tuntuu, että se hujahti vaan kotona rauhallisesti oleillen, mahtui siihen lopulta aika monenlaista tapahtumaa ja ihania ihmisiä <3 

Mitenkäs Sinun elokuu sujui? Mitä siitä jäi päällimmäisenä mieleen (jos koronaa ei lasketa)?

Tuli mieleen eräs kesä kirkossa ruumiiden kanssa ja muita loman kohokohtia

6.8.2020

Miltä sellainen ajatus tuntuisi, että olisit kesätöissä, jossa tuijottaisit koko kesän ihmisen ruumista silmästä silmään? Yksin.

Voin kertoa, että aluksi se oli mitä siisteintä, mutta kunhan syksy saapui, se ei ollutkaan enää mukavaa - se oli pelottavaa.

Tässä postauksessa kerron ehkä muistorikkaimmasta ja heittämällä eniten tunteita herättäneestä kesätyöstäni, johon palasin muistoissani, kun kävimme kesälomareissulla kotiseudullani. Tässä postauksessa pääset mukaan myös muihin tämän poikkeuksellisen kesän huippuhetkiin.

Olimme tosiaan kesälomareissulla meidän kummankin kotiseuduilla eli ensin anoppilassa ja sieltä sitten ajelimme pohjoisemmaksi minun kotiseudulleni. Puoliso on kotoisin ihan Venäjän rajalta ja minä puolestani Ruotsin rajalta. Tuli mieleeni, että meissähän kirjaimellisesti kohtaavat itä ja länsi ja varsin lämpimissä merkeissä, hehe <3 

Pohjoisen reissulla meillä on aina tapana ajella omilla vanhoilla huudeilla, mutta jostain syystä emme ole koskaan aikaisemmin käyneet kaksin paikkakunnan vanhassa kirkossa eli Pyhän Mikaelin Kirkossa.  Se oli joskus aikoinaan lukion jälkeen minun kesätyöpaikka, olin siellä oppaana. Kirkko on Lapin yksi suosituimmista turistikohteista, koska sen lattian alla makaa  lasikantisessa arkussaan 391 vuotta sitten kuollut kirkkoherra Nikolaus Rungius - mädäntymättömänä ja muumioituneena. Hänen ruumiinsa ei ole suojattu millään keinoaineilla vaan hän on muumioitunut ilman minkäänlaista käsittelyä. Leganda kertoo, että Rungius olisi saarnannut kirkkokansalle, että
 
"Jos sanani ovat totta, ruumiini ei mätäne, mutta jos ne eivät ole tosia, ruumiini mätänee."
 
Vietin tämän herran ruumiin kanssa siis koko pitkän kesän! Alkukesä sujuikin oikein mallikkaasti, kun väkeä kävi päivittäin noin 300-400. Bussilasteittain ihmisiä mm. Saksasta, Ruotsista ja vaikka mistä maailman maista. En ollut hetkeäkään yksin. Ja kielitaitokin karttui kohisten, kun puhua pölpötin turistien kanssa Rungiuksen tarinaa ja kirkon historiaa sujuvasti niin ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi. Oli ihan huikea tunne, kun pystyin pitämään esitelmän myös saksaksi ja täysin sujuvasti! Kielioppi oli hallussa lukion jäljiltä ja kun sitä pääsi käyttämään aidossa kontekstissa, en todellakaan jättänyt tarttumatta tilaisuuteen. 

Kun kesä hiipui ja lomakausi loppui, loppuivat myös turistit. Alkoi puhaltaa hieman toisenlaiset tuulet.. Kirkossa oli kylmä, eikä ulkona voinut olla, koska satoi päivästä toiseen. Aloin pelätä joka hiton narahdusta, koska tiesin, että Rungiuksen lisäksi kirkon lattian alla makaa muumioituneita ruumiita enemmänkin. Se ajatus alkoi kalvaa pään sisällä ja aloin karttaa Rungiuksen katsomista silmästä silmään. Loppuajan pelkäsin niin, että en uskaltanut enää edes avata aamuisin sitä arkun lasikantta, vaan isäni teki sen puolestani. Hän kuskasi minut joka aamu ja avasi sen kannen. Illalla hän tuli hakemaan sulkeakseen sen hiton arkun kannen. 

Olin niin huojentunut, kun kesä oli ohi ja kirkon ovet suljettiin talven ajaksi.

Tänä kesänä emme kuitenkaan valitettavasti päässeet tervehtimään vanhaa "pomoani", koska koronan tähden ovet olivat avoinna ainoastaan sopimuksesta. Eikä meillä tietysti semmoista ollut :)

Semmoinen kesätyö, josta riittää muisteltavaa vielä keinutuoliinkin asti. Mikä on Sinun mieleenpainuvin kesätyömuisto - olisi kiva kuulla?

Äiti, Tytär ja Anoppi
^Meillä on kotona paljon ihan perinteisiä valokuvia ja niitä on tietysti aina mukava katsella ja muistella niitten kautta menneitä. Tällä kertaa kuvasin printtikuvia (eli kuvasin kuvia) parin vuoden takaisista tyttären lakkiaisista. Ei kovin kaukaa menneisyydestä, mutta oli niin ihana nähdä näitä kuvia, jossa tyttären ympärillä on kumpikin hänen mummoistaan. Vasemmalla minun äiti ja oikealla mieheni äiti. Ja meidän tytär siinä heidän välissään. Kuva on yksi minun lempparikuvista <3
Keminmaan Kirkko ja Pyhän Mikaelin Kirkko
^Vanhan kirkon portilla hiukan pettyneenä, kun emme päässeetkään sisään moikkaamaan vanhoja (siis Todella vanhoja) tuttuja.. Kuvassa näkyy uusi kirkko.
Mahtava lakkavuosi 2020
^Kävimme hillastamassa sekä miehen että minun kotiseudulla, koska marjastaminen on kohtuullisessa määrin ihanaa puuhaa. Kun mukana on vain pienet ämpärit, säilyy motivaatio metsässä ihan toisella tapaa kuin ison astian kanssa :) Tänä vuonna oli muuten ehkä paras hillavuosi, jonka itse muistan! Myös mustikoita kertyi oikein mukavasti talven varalle.
Sateenkaaren pää
Suppailua Saimalla kesä 2020
^Tänä kesänä mekin innostuimme suppailusta ja hankimme puhallettavan version suppilaudasta. Ihan loistava hankinta, joka on helppo täyttää ja se kulkee helposti mukana! Leokin tykkäsi ihan mahdottomasti lähteä pienelle suppilautaretkelle, tosin hänelle piti myös laittaa pelastusliivit päälle tämän testikierroksen jälkeen. 

Tuusulan Asuntomessut 2020 meikäläisen silmin

4.8.2020

Eilen maanantaina avattiin 50:nnet asuntomessut ja Tuusulalla oli itseoikeutetusti kunnia olla juhlavuoden isäntäkaupunkina. Tuusulassa oli nimittäin historian ensimmäiset asuntomessut vuonna 1970, toiset vuonna 2000 ja nyt juhlavuonna 2020 kolmannen kerran. 

Olimme liikkeellä avajaispäivänä, koska olimme puolisoni kanssa kutsuvieraina paikalla hieman ennenkuin messualue avattiin virallisesti. Muutoin emme olisi välttämättä olleet heti ensimmäisenä messupäivänä portin takana.. 

Tässä postauksessa jaan kanssanne kuvia, jotka olivat syystä tai toisesta tallentuneet omalle kameralle. Lisäksi kerään postauksen loppuun joitakin ajatuksia, mitä näistä messuista jäi päällimmäisenä mieleen. Kamerallehan tuppaa tallentumaan asioita ja yksityiskohtia, jotka kiinnostavat tai ovat itselle ajankohtaisia juuri sillä hetkellä. Meillä on nimittäin muutama rakennus- ja/tai sisustusprojekti suunnitelmissa ja skannasimme niihin luonnollisesti ideoita ja suuntaviivoja. 

Ensinnäkin meillä on ajatuksissa lasittaa yläkerran terassi ja se avaisi kyseisen tilan hyötykäyttöä oleellisesti. Tietysti myös ne itse lasitusratkaisut kiinnostivat. Lisäksi meillä on haussa tälläkin hetkellä jokin mielenkiintoinen remonttikohde sijoitusasuntomarkkinoilta. Siinä tavoitteena on kunnostaa kohde mahdollisimman kustannustehokkaasti mutta ajattoman tyylikkäästi. Kolmantena sisustusprojektina voisi mainita meidän sohvaprojektin eli uusi sohva vanhan, kovaa elämää nähneen sohvan tilalle. Instagramia seuraavat tietänevät, että meidän olkkarin sohva on todellakin kovalla kulutuksella ja nyt on korkea aika hankkia uusi. Se on nimittäin toiminut meidän juniorin treenialustana, kun hän joukkuekamujen kanssa treenaa siinä cheerleading -juttujaan. 

No mutta. Eilen oli jälleen kerran hyvin monimuotoinen keli eli välillä satoi ja välillä paistoi. Välillä oli kivan vilpoista ja välillä hiki virtasi. Sadesäästä johtuen kaikki pihakalusteet eivät olleet täydessä loistossaan ja useimmista pihakalusteista olikin pehmusteet viety ymmärrettävästi sateelta suojaan. Jos pihaideat siis kiinnostavat, suosittelen valitsemaan kuivan kelin, jotta messuista saisi mahdollisimman paljon irti. Messuteltan buffet oli muuten oikein hyvä valinta, eli kelpo ruokaa on tarjolla vaikka koko messupäivän jaksamista ajatellen.

Mitä messuista jäi päällimmäisenä mieleen?

Mielestäni tämän vuoden messut eivät olleet millään muotoa yliampuvat, sellaiset liian ökyt. Ideoita oli niin rakentamiseen kuin sisustukseen tarjolla runsain määrin monenlaiseen makuun ja ehkä myös useimman kukkarolle toteutettavaksi. Kodissa saa ison muutoksen aikaan pelkän maalipurkin avulla, kun uskaltaa vaan rohkeasti kokeilla ja toteuttaa! Se oli mielestäni hienosti tuotu esiin messukohteissa.

Koska messut eivät olleet yliampuvat, niistä jäi sellainen kädenlämpöinen fiilis enkä ainakaan itse kokenut mitään elämyksellistä wow -efektiä.  Enkä myöskään päinvastaista fiilistä. Toisaalta, messuilla tuppaa olemaan aisteille aikalailla ylitarjontaa, joka johtaa ainakin itselläni siihen, että kaikki muuttuu jossain kohtaa tasapaksuksi mössöksi.

Mustan värin ja puun (erityisesti hirsipuun) liitto näyttäytyi vahvana trendinä, ja se yhdistelmä toistui monessa kohteessa. Samoin erilaiset mausteiset värit olivat hurjan vahvasti esillä, eikä esim. muutaman vuoden takaista kokovalkeaa trendiä näkynyt juurikaan enää missään. Vaaleita värejä kylläkin, mutta täysin valkoista kotia lienee turha etsiä näiltä messuilta. Samoin viimeaikoina vahvasti pinnalla ollutta kalanruotoparkettia en bongannut mistään.

Ennenkuin siirrytään kuvien pariin, voisin vielä loppuun todeta, että trendejä tulee ja menee, myös sisustuksen saralla. Kaiken sen valtavan ideatulvan joukosta olisi hyvä löytää ne itseä eniten miellyttävät ja omiin tarpeisiin parhaiten sopivat, mieluiten tietysti yliajan kestävät metodit ja soveltaa niitä sitten johdonmukaisesti sinne omaan kotiin. Ihan hirvittävän vaikeaahan se on! Erityisesti sisustuksen saralla ajan ilmiö tuntuu olevan se, että sitä tiettyä sen hetken trendiä pusketaan valtavalla voimalla joka kanavasta.. Koita siinä sitten pysyä vahvana ja uskollisena niille omille, pitkänajan mieltymyksille..

Tuusulan Asuntomessut 2020, Business Woman
^ Tässä pihassa näkyy hyvin mustan ja puun yhdistelmä. Näyttää niin kauniilta ja harmoniselta, ainakin uuden karheana. Mitenköhän puu alkaa käyttäytyä ajan saatossa? Muuttuuko se harmaaksi ja minkälaista hoitoa tuo terassi vaatii jatkossa? Itse en piittaa "ajan saatossa kauniisti harmaantuvasta puusta"..
Tuusulan Asuntomessut 2020, Business Woman
^Tässä kohteessa puun pintaa on käsitelty polttamalla. 
Tuusulan Asuntomessut 2020, Business Woman
^ Mielenkiintoinen idea nurmikkoalueen suunnittelussa! Vaikka tontti olisi neliskanttinen, voi nurmikkoalue olla siitä huolimatta kaareva.
Tuusulan Asuntomessut 2020, piha-atrium, Business Woman
^ Tämä piha-atrium oli jotenkin erityisen sykähdyttävä omaa terassilasitusta ajatellen. Olin jotenkin jumittunut sälekaihtimiin suurinpiirtein ainoana vaihtoehtona, mutta verhothan on itseasiassa kauniimpi ja kodikkaampi vaihtoehto. Tällä pihalla ei tosin ollut katosta tai lasitusta, vaan ainoastaan musta pergolatyyppinen runko.
Tuusulan Asuntomessut 2020, As Oy Tuusulan Metsänkuningas, kohde 33, Business Woman
Tuusulan Asuntomessut 2020, Business Woman
^Mielenkiintoinen, kaunis, täysin musta syvennys, joka oli tila juuri ennen sisäänkäyntiä, varaston oven edessä.
Tuusulan Asuntomessut 2020, Business Woman
^ Yleisten kulkuväylien pinnoissakin voi käyttää mielikuvitusta!
Tuusulan Asuntomessut 2020, Makuuhuone, Business Woman
^Tykkään tämän makuuhuoneen värimaailmasta. Samoin ikkuna lattiaan saakka tuo valoa ja avaruutta huoneeseen. Tosin ongelmia voi aiheutua, jos liikavalo häiritsee nukahtamista. Myös tilasuunnittelu on mielenkiintoinen eli vaatehuone vajaalevyisen seinän takana. 
Tuusulan Asuntomessut 2020, As Oy Tuusulan Metsänkuningas A5, Makuuhuone, kohde 32, Business Woman
^Luontoa voi tuoda lähelle monella tapaa!
Tuusulan Asuntomessut 2020, As Oy Tuusulan Metsänkuningas A8, Makuuhuone, kohde 34, Business Woman
^Ihana yöpöytä <3
Tuusulan Asuntomessut 2020, Dublio Tynell, kohde 27a, Puutyöt Lunawood / Puutavaraliike T. Vainio Oy, Business Woman
^ Tässä kohteessa oli kiva puu-installaatio sängynpäädyn roolissa. Voin hyvin kuvitella sen ihanan hiljaisuuden, jonka puu tuo akustisine ominaisuuksineen makkariin. 
Tuusulan Asuntomessut 2020, Business Woman
Tuusulan Asuntomessut 2020, Business Woman
Tuusulan Asuntomessut 2020, Honka Huomen, kohde 41, Business Woman
Tuusulan Asuntomessut 2020, Business Woman
^Aamiaissyvennys keittiössä alkaa olla jo monessa uudessa kodissa käytetty innovaatio.
Tuusulan Asuntomessut 2020, As Oy Tuusulan Metsänkuningas, kohde 33, Business Woman
^Pieni 26,5 neliön yksiö oli sisustettu tummanpuhuvaan sävyyn. Todella kaunis ja valoisa siitä huolimatta (tai juuri sen tähden). PSST. Voisiko joku ystävällisesti kastella keittiön tiskipöydällä (kuvassa vasemmassa reunassa) olevaa kukkaa.. <3
Tuusulan Asuntomessut 2020, Business Woman
Tuusulan Asuntomessut 2020, Business Woman
^Mustan värin ja puun kaunis harmoninen liitto.
Tuusulan Asuntomessut 2020, Business Woman
^ Tämä kuva on otettu makuuhuoneesta, josta oli suora yhteys walk-in-vaatehuoneeseen sekä kylppäriin. Kaikki lasiovien takana. Käytännöllinen jenkkitrendi! Näitä trendikkäitä mustakehyksisiä tilanjakaja-lasiovia oli muuten varsin monessa kohteessa. 
Tuusulan Asuntomessut 2020, Business Woman
^Vähän erilaiset lauteet, kiva led-valaistus ja tummansiniset, ellei peräti yönmustat seinät. 
Tuusulan Asuntomessut 2020, Business Woman
^Poikkeuksellisen vaalea ja niin lämminhenkinen sisustus.
Tuusulan Asuntomessut 2020, Nordic Swan Living -tuotteita, Business Woman
Tuusulan Asuntomessut 2020, Jämerä Salmiakki, kohde 30, Business Woman
^Messujen ehkä yllätyksellisin ja erikoisin sisustus löytyi Jämerän kivitalo Salmiakista (kohde 30). Kylppärin lattian kuviointi oli varsin psykedeelistä ja muutenkin kohteessa oli käytetty hyvinkin omaperäisiä ratkaisuja sekä mielenkiintoisia värejä. Myös alla oleva kuva on samasta kohteesta.
Tuusulan Asuntomessut 2020, Jämerä Salmiakki, kohde 30, Business Woman
© Business Woman. All rights reserved. Designed with Happy days.